Helsingin yliopiston kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen osaston vanhempi yliopistonlehtori Marja Raekallio toteaa, että hyttyset, mäkärät, polttiaiset ja paarmat ovat hevosille todella kiusallisia.Yleensä ikävin ongelma on tietenkin kesäihottuma, jossa on kyse hevosen yliherkkyydestä culicoides-suvun polttiaisten syljelle. Hoitokeinoja kesäihottumaan on jo hyvin olemassa, mutta hoidon on oltava säännöllistä ja huolellista.Hyönteiset kiusaavat myös muita hevosia, ja herkkyys niille vaihtelee. Ihmisten luomia suojautumiskeinoja on kahta linjaa: joko käytetään hyönteisiltä suojaavia loimia tai hyönteiskarkotteita. Loimia on hyvin peittävistä kesäihottumaloimista kevyempiin hyönteisloimiin.Lisäksi toimiva keino on välttää hevosten ulkona pitämistä sellaisina vuorokauden aikoina, jolloin hevosyksilöä kiusaavat hyönteiset ovat aktiivisimmillaan.Puremia ja kärsinyttä ihoa hoidetaan rauhoittavilla voiteilla. Raekallio toteaa, että lääkkeitäkin käytetään vakavissa tapauksissa, mutta esimerkiksi erilaisilla kortisoneilla on myös paljon haittavaikutuksia varsinkin silloin, jos niitä käytetään pitkänä kuurina. Kilpailevien hevosten hoidossa pitää ottaa huomioon myös dopingsäännöt, jotka kieltävät useimpien lääkkeiden käytön ennen kilpailuja..Sekä ihmisillä että hevosilla käytetään allergialääkkeenä setiritsiiniä, joka on vaikuttavana aineena tuotteissa Zyrtec, Histec ja Heinix. Ravikilpailutoiminnassa setiritsiinillä on kahdeksan vuorokauden varoaika. Ratsuilla ohjeellinen varoaika on neljä vuorokautta.Lisäksi setiritsiinin käyttö johtaa hevosen elinikäiseen teurastuskieltoon. Sen käyttöön tulisi aina olla eläinlääkärin resepti, ja käyttö tulee merkitä hevospassiin.Ravihevosilla pitkävaikutteisesti toimivia hyönteiskarkotteita ei saa käyttää kilpailupäivänä, mutta lyhytvaikutteisten käyttö on sallittu.Hyönteislajeja on valtava määrä, sillä lähes 60 prosenttia Suomen tunnetuista lajeista kuuluu hyönteisten luokkaan – kun mukana ovat myös kasvit. Suomen Lajitietokeskus kertoo esimerkkinä, että jos eliölajit ajattelisi 30 oppilaan luokaksi, niin siinä 18 henkeä edustaisi hyönteisiä, 6 erilaisia sieniä, 2 kasveja ja 3 henkeä moninaisia pikkuryhmiä nivelmadoista nilviäisiin. Vain 1 oppilas edustaisi selkärankaisia. Ihmisten ja eläinten kimpussa hyönteisistä on onneksi vain ani harva.Pohjois-Suomessa puhutaan syksyisin räkästä, eli vertasyövien hyönteisten aallosta. Suurimmassa osassa Suomea nämä hyönteislajit esiintyvät pääosin vuorotellen, jolloin paine ei ole niin suuri.Normaalisti hevoset selviävät hyvin hyönteisten kanssa, mutta poikkeuksiakin löytyy. Hevoset voivat loukkaantua vauhkoontuessaan hyönteisten takia, tai ne voivat saada allergisia reaktioita..Kati Niinistö eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta muistelee, että joskus Suomessakin on raportoitu muutamista mäkäristä johtuvista varsan kuolemista – toki takana on saattanut olla jotain heikkoutta varsassa.Kesäihottuman lisäksi muissakin tapauksissa ärsytyksen aiheuttaa usein nimenomaan hyönteisen sylki, ja siinä oleva aine, joka estää veren hyytymisen.Heinäkuulle tyypillisin kiusankappale on kärpäsiin kuuluva paarma, joita tosin tänä vuonna esiintyi jopa toukokuussa helleaallon seurauksena.Paarmalajeja ovat äänettömästi lentävä suppupaarma, sirisevä ja suriseva sokkopaarma sekä iso ja äänekäs hevos- eli nautapaarma, joka on nimenomaan isojen eläinten perässä, eikä usein edes kiinnostu ihmisistä. Kaikki Suomessa tavattavat paarmalajit imevät verta..Paarmojen syljessä on puudutusainetta, joten ihminen tuntee viillot, mutta ei veren imemistä..Paarman suuosissa on kaksi sahalaitaista terää, joilla se viiltää haavan ihoon. Ihmisistä paarmat imevät verta imukärsällään jopa 50–100 milligrammaa kerrallaan, ja niiden on mentävä lepäämään ruokailun jälkeen. Purema saattaa olla kivulias, ja osa hevosista reagoikin paarmoihin isosti tulemalla levottomiksi, potkimalla ja juoksemalla niitä karkuun niin, että loukkaantumisriski kasvaa.Vain paarmanaaraat imevät verta, jota ne tarvitsevat tuottaakseen jälkikasvua. Koiraat syövät mettä. Uhrinsa ne löytävät näkö- ja hajuaistin perusteella.Paarmojen syljessä on puudutusainetta, joten ihminen tuntee viillot, mutta ei veren imemistä. Kun puudutusaineen teho loppuu, pistokohtaa voi kutittaa.Paarmojen toukkavaihe voi kestää yhdestä kahteen vuotta, mutta lentävinä hyönteisinä ne elävät vain viikkoja. Kun paarmoista päästään, on odotettavissa culicoides-sukuun kuuluvien polttiaisten kulta-aika. Useimmat polttiaislajit kiusaavat hevosia aamu- ja iltahämärässä ja yöaikaan huhti-toukokuusta loka-marraskuuhun. Pahin aika on yleensä elokuussa. Polttiaiset ovat noin 1–2 millimetrin mittaisia, ja niitä on erityisesti vesistöjen äärellä..Polttiaisten yksi ikävä puoli on, että niitä on vaikea karkottaa, koska ne löytävät ihosta juuri sen kohdan, missä karkotetta ei ole. Niiden syljessä on ainetta, joka estää veren hyytymisen, ja nimenomaan se polttaa ihmisen iholla. Polttiaisten toukat elävät järvissä ja joissa, osa jopa karikkeessa.Mäkärät ovat polttiaisia selvästi isompia. Niitä on yleensä eniten keskikesällä, mutta osa lajeista kuoriutuu aikaisemmin, osa myöhemmin. Mäkäräisen purema on usein suhteellisen iso, ja sen paraneminen voi kestää melko pitkään. Mäkärällä on vain lyhyt imukärsä, mutta sen suuosat leikkaavat ihoon ison haavan ja venyttävät sen auki.Polttiaiset tulevat tyypillisesti myös talliin sisälle, mutta tuuli vie ne usein pois. Mäkärät taas pärjäävät jonkinlaisella tuulellakin, mutta ne eivät tule joukolla sisään talleihin.Hyttynen on Suomen kesäajan klassikkolaji. Kaikilla hyttyslajeilla on todettu vain yksi sukupolvi kesässä, mutta kun eri lajien esiintymisjaksot seuraavat toinen toisiaan hyttysiä riittää pitkin kesää.Toisin kuin muut verta imevät suomalaishyönteiset, hyttyset eivät leikkaa ihoa rikki, vaan pistävät suoraan imukärsällään. Uhrinsa ne löytävät hiilidioksidia ja hienhajua seuraamalla. Lopulta tuntosarvien päässä olevat lämpöanturit ohjaavat ne verisuonen päälle.Hyttysen imukärsä muodostuu kahdesta eri putkesta, josta toinen imee verta, ja toinen valuttaa veren hyytymistä estävää sylkeä pistopaikkaan.Ihmisillä allerginen reaktio hyttysenpistoa kohtaan vähenee sitä mukaa, mitä useammin hyttynen pistää. Hevosilla lienee sama, mikä selittää hyttysenpaukamien isompaa määrää keväisin.Hyttysten munat saattavat säilyä lepotilassa vuosikausia, mutta kuoriutuakseen ne tarvitsevat seisovaa vettä. Myös varjoisuus lisää hyttysten määrää..Vaikka vertaimevät hyönteiset nytkin ovat rasittavia, pahempaa voi olla luvassa.Kati Niinistö huomauttaa, että ilmastonmuutoksen myötä Suomessa mahdolliseksi tulee ainakin Länsi-Niilin kuume.Virus on kotoisin Länsi-Afrikasta, mutta sitä on tavattu Keski-Euroopassakin, ja sen otaksutaan mahdollisesti leviävän myös Pohjoismaihin ilmaston lämmetessä.Länsi-Niilin kuumetta aiheuttava virus on lintujen virus, joka kiertää hyttysten kautta. Suomessa elävien hyttysten on todettu olevan sopivia levittäjiä virukselle, mikäli virus saapuu Suomeen.Länsi-Niilin kuumeen aiheuttava virus voi siirtyä ihmiseen ja hevoseen siten, että virusta kantava hyttynen pistää hevosta, jolloin hevonen saa tartunnan, tai ihmistä, jolloin ihminen saa tartunnan. Länsi-Niilin virus voi aiheuttaa taudin ja oireita sekä hevoselle että ihmiselle, mutta se ei leviä hevosesta tai ihmisestä eteenpäin.Suurin osa ihmisen ja hevosen Länsi-Niilin virustartunnoista on oireettomia. Tartunnan saaneista hevosista oireita tulee vain viidennekselle, ja vakavia oireita joka kymmenennelle oireita saaneista. Hevosella tyypillisiä oireita ovat kuume, ruokahaluttomuus ja ähkytyyppiset oireet. Pelättyjä, vakavia oireita ovat keskushermosto-oireet eli tasapainohäiriöt, halvausoireet, kouristukset ja aistiyliherkkyys.Toinen tulevaisuudessa mahdollinen hyönteisten levittämä tauti on afrikkalainen hevosrutto, jota levittävät Culicoides-polttiaiset. Tautiin sairastuneiden hevosten kuolleisuus voi olla jopa 99 prosenttia. .Lähteet: Suomen Luonto -lehden artikkelit, Hevostietokeskus, Lajitietokeskus.
Helsingin yliopiston kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen osaston vanhempi yliopistonlehtori Marja Raekallio toteaa, että hyttyset, mäkärät, polttiaiset ja paarmat ovat hevosille todella kiusallisia.Yleensä ikävin ongelma on tietenkin kesäihottuma, jossa on kyse hevosen yliherkkyydestä culicoides-suvun polttiaisten syljelle. Hoitokeinoja kesäihottumaan on jo hyvin olemassa, mutta hoidon on oltava säännöllistä ja huolellista.Hyönteiset kiusaavat myös muita hevosia, ja herkkyys niille vaihtelee. Ihmisten luomia suojautumiskeinoja on kahta linjaa: joko käytetään hyönteisiltä suojaavia loimia tai hyönteiskarkotteita. Loimia on hyvin peittävistä kesäihottumaloimista kevyempiin hyönteisloimiin.Lisäksi toimiva keino on välttää hevosten ulkona pitämistä sellaisina vuorokauden aikoina, jolloin hevosyksilöä kiusaavat hyönteiset ovat aktiivisimmillaan.Puremia ja kärsinyttä ihoa hoidetaan rauhoittavilla voiteilla. Raekallio toteaa, että lääkkeitäkin käytetään vakavissa tapauksissa, mutta esimerkiksi erilaisilla kortisoneilla on myös paljon haittavaikutuksia varsinkin silloin, jos niitä käytetään pitkänä kuurina. Kilpailevien hevosten hoidossa pitää ottaa huomioon myös dopingsäännöt, jotka kieltävät useimpien lääkkeiden käytön ennen kilpailuja..Sekä ihmisillä että hevosilla käytetään allergialääkkeenä setiritsiiniä, joka on vaikuttavana aineena tuotteissa Zyrtec, Histec ja Heinix. Ravikilpailutoiminnassa setiritsiinillä on kahdeksan vuorokauden varoaika. Ratsuilla ohjeellinen varoaika on neljä vuorokautta.Lisäksi setiritsiinin käyttö johtaa hevosen elinikäiseen teurastuskieltoon. Sen käyttöön tulisi aina olla eläinlääkärin resepti, ja käyttö tulee merkitä hevospassiin.Ravihevosilla pitkävaikutteisesti toimivia hyönteiskarkotteita ei saa käyttää kilpailupäivänä, mutta lyhytvaikutteisten käyttö on sallittu.Hyönteislajeja on valtava määrä, sillä lähes 60 prosenttia Suomen tunnetuista lajeista kuuluu hyönteisten luokkaan – kun mukana ovat myös kasvit. Suomen Lajitietokeskus kertoo esimerkkinä, että jos eliölajit ajattelisi 30 oppilaan luokaksi, niin siinä 18 henkeä edustaisi hyönteisiä, 6 erilaisia sieniä, 2 kasveja ja 3 henkeä moninaisia pikkuryhmiä nivelmadoista nilviäisiin. Vain 1 oppilas edustaisi selkärankaisia. Ihmisten ja eläinten kimpussa hyönteisistä on onneksi vain ani harva.Pohjois-Suomessa puhutaan syksyisin räkästä, eli vertasyövien hyönteisten aallosta. Suurimmassa osassa Suomea nämä hyönteislajit esiintyvät pääosin vuorotellen, jolloin paine ei ole niin suuri.Normaalisti hevoset selviävät hyvin hyönteisten kanssa, mutta poikkeuksiakin löytyy. Hevoset voivat loukkaantua vauhkoontuessaan hyönteisten takia, tai ne voivat saada allergisia reaktioita..Kati Niinistö eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta muistelee, että joskus Suomessakin on raportoitu muutamista mäkäristä johtuvista varsan kuolemista – toki takana on saattanut olla jotain heikkoutta varsassa.Kesäihottuman lisäksi muissakin tapauksissa ärsytyksen aiheuttaa usein nimenomaan hyönteisen sylki, ja siinä oleva aine, joka estää veren hyytymisen.Heinäkuulle tyypillisin kiusankappale on kärpäsiin kuuluva paarma, joita tosin tänä vuonna esiintyi jopa toukokuussa helleaallon seurauksena.Paarmalajeja ovat äänettömästi lentävä suppupaarma, sirisevä ja suriseva sokkopaarma sekä iso ja äänekäs hevos- eli nautapaarma, joka on nimenomaan isojen eläinten perässä, eikä usein edes kiinnostu ihmisistä. Kaikki Suomessa tavattavat paarmalajit imevät verta..Paarmojen syljessä on puudutusainetta, joten ihminen tuntee viillot, mutta ei veren imemistä..Paarman suuosissa on kaksi sahalaitaista terää, joilla se viiltää haavan ihoon. Ihmisistä paarmat imevät verta imukärsällään jopa 50–100 milligrammaa kerrallaan, ja niiden on mentävä lepäämään ruokailun jälkeen. Purema saattaa olla kivulias, ja osa hevosista reagoikin paarmoihin isosti tulemalla levottomiksi, potkimalla ja juoksemalla niitä karkuun niin, että loukkaantumisriski kasvaa.Vain paarmanaaraat imevät verta, jota ne tarvitsevat tuottaakseen jälkikasvua. Koiraat syövät mettä. Uhrinsa ne löytävät näkö- ja hajuaistin perusteella.Paarmojen syljessä on puudutusainetta, joten ihminen tuntee viillot, mutta ei veren imemistä. Kun puudutusaineen teho loppuu, pistokohtaa voi kutittaa.Paarmojen toukkavaihe voi kestää yhdestä kahteen vuotta, mutta lentävinä hyönteisinä ne elävät vain viikkoja. Kun paarmoista päästään, on odotettavissa culicoides-sukuun kuuluvien polttiaisten kulta-aika. Useimmat polttiaislajit kiusaavat hevosia aamu- ja iltahämärässä ja yöaikaan huhti-toukokuusta loka-marraskuuhun. Pahin aika on yleensä elokuussa. Polttiaiset ovat noin 1–2 millimetrin mittaisia, ja niitä on erityisesti vesistöjen äärellä..Polttiaisten yksi ikävä puoli on, että niitä on vaikea karkottaa, koska ne löytävät ihosta juuri sen kohdan, missä karkotetta ei ole. Niiden syljessä on ainetta, joka estää veren hyytymisen, ja nimenomaan se polttaa ihmisen iholla. Polttiaisten toukat elävät järvissä ja joissa, osa jopa karikkeessa.Mäkärät ovat polttiaisia selvästi isompia. Niitä on yleensä eniten keskikesällä, mutta osa lajeista kuoriutuu aikaisemmin, osa myöhemmin. Mäkäräisen purema on usein suhteellisen iso, ja sen paraneminen voi kestää melko pitkään. Mäkärällä on vain lyhyt imukärsä, mutta sen suuosat leikkaavat ihoon ison haavan ja venyttävät sen auki.Polttiaiset tulevat tyypillisesti myös talliin sisälle, mutta tuuli vie ne usein pois. Mäkärät taas pärjäävät jonkinlaisella tuulellakin, mutta ne eivät tule joukolla sisään talleihin.Hyttynen on Suomen kesäajan klassikkolaji. Kaikilla hyttyslajeilla on todettu vain yksi sukupolvi kesässä, mutta kun eri lajien esiintymisjaksot seuraavat toinen toisiaan hyttysiä riittää pitkin kesää.Toisin kuin muut verta imevät suomalaishyönteiset, hyttyset eivät leikkaa ihoa rikki, vaan pistävät suoraan imukärsällään. Uhrinsa ne löytävät hiilidioksidia ja hienhajua seuraamalla. Lopulta tuntosarvien päässä olevat lämpöanturit ohjaavat ne verisuonen päälle.Hyttysen imukärsä muodostuu kahdesta eri putkesta, josta toinen imee verta, ja toinen valuttaa veren hyytymistä estävää sylkeä pistopaikkaan.Ihmisillä allerginen reaktio hyttysenpistoa kohtaan vähenee sitä mukaa, mitä useammin hyttynen pistää. Hevosilla lienee sama, mikä selittää hyttysenpaukamien isompaa määrää keväisin.Hyttysten munat saattavat säilyä lepotilassa vuosikausia, mutta kuoriutuakseen ne tarvitsevat seisovaa vettä. Myös varjoisuus lisää hyttysten määrää..Vaikka vertaimevät hyönteiset nytkin ovat rasittavia, pahempaa voi olla luvassa.Kati Niinistö huomauttaa, että ilmastonmuutoksen myötä Suomessa mahdolliseksi tulee ainakin Länsi-Niilin kuume.Virus on kotoisin Länsi-Afrikasta, mutta sitä on tavattu Keski-Euroopassakin, ja sen otaksutaan mahdollisesti leviävän myös Pohjoismaihin ilmaston lämmetessä.Länsi-Niilin kuumetta aiheuttava virus on lintujen virus, joka kiertää hyttysten kautta. Suomessa elävien hyttysten on todettu olevan sopivia levittäjiä virukselle, mikäli virus saapuu Suomeen.Länsi-Niilin kuumeen aiheuttava virus voi siirtyä ihmiseen ja hevoseen siten, että virusta kantava hyttynen pistää hevosta, jolloin hevonen saa tartunnan, tai ihmistä, jolloin ihminen saa tartunnan. Länsi-Niilin virus voi aiheuttaa taudin ja oireita sekä hevoselle että ihmiselle, mutta se ei leviä hevosesta tai ihmisestä eteenpäin.Suurin osa ihmisen ja hevosen Länsi-Niilin virustartunnoista on oireettomia. Tartunnan saaneista hevosista oireita tulee vain viidennekselle, ja vakavia oireita joka kymmenennelle oireita saaneista. Hevosella tyypillisiä oireita ovat kuume, ruokahaluttomuus ja ähkytyyppiset oireet. Pelättyjä, vakavia oireita ovat keskushermosto-oireet eli tasapainohäiriöt, halvausoireet, kouristukset ja aistiyliherkkyys.Toinen tulevaisuudessa mahdollinen hyönteisten levittämä tauti on afrikkalainen hevosrutto, jota levittävät Culicoides-polttiaiset. Tautiin sairastuneiden hevosten kuolleisuus voi olla jopa 99 prosenttia. .Lähteet: Suomen Luonto -lehden artikkelit, Hevostietokeskus, Lajitietokeskus.
