Ovatko loistietosi ajan tasalla? 9 tuoretta faktaa madotuksesta

Ovatko tietosi madotuksesta vuodessa 2024? Väitöskirjaa hevosen sisäloisista viimeistelevä, tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri Katja Hautala antaa tuoreimmat vinkit madotukseen.. 1. Ota lantanäytteetNykyaikainen madotus hoidetaan lantanäytteiden perusteella. Jos hevosia vain madotetaan ilman näytteitä, aikuisia hevosia lääkitään usein liikaa ja varsoja ei ehkä riittävästi.Turhan lääkinnän välttämiselle on monta hyvää syytä. Sillä muun muassa vähennetään loisten kehittymistä vastustuskykyisiksi käytetyille matolääkeille, vähennetään ympäristövaikutuksia ja säästetään rahaa.Lantanäytteet eivät kuitenkaan kerro kaikkea. Niissä näkyvät munat, ja vain sukukypsät loisnaarat munivat. Madonmunia löytyy näytteistä vain silloin, kun hevosen suolistossa on joku niitä munimassa. Jos taas esimerkiksi varsalla on vain suolinkaisien nuoria toukkamuotoja kiertämässä elimistössä, tartunta ei vielä näy lantanäytteissä.Kaikki munatkaan eivät löydy. Esimerkiksi heisimadon munista havaitaan lantanäytteissä vain alle 10 prosenttia. Myöskään käpymadot eivät näy lantanäytteissä. 2. Tarkista toimivuusMatolääkkeiden toimivuuteen ei enää voi täysin luottaa, koska madoissa tavataan matolääkkeille vastustuskykyisiä kantoja. Suomessa asiaa on tutkittu melko vähän, mutta resistenttejä kantoja löytyy täältäkin.Matolääkkeen toimivuus selviää sillä, että hevosesta otetaan lantanäyte ennen matolääkitystä ja kaksi viikkoa loishäädön jälkeen.Oikein sitkeiden matojen kohdalla pitää vaihtaa tuotetta, nostaa annosta tai pidentää kuurin kestoa. Maailmalta on raportoitu hevosen madoista, mihin mikään ei tepsi, mutta Suomessa tällaista tilannetta ei ole todettu. 3. Kevät on tärkeinNykyään ei neuvota madottamaan kaikkia tallin hevosia yhtä aikaa, saati sitten samalla lääkkeellä.Kaikkien hevosten lantanäytteet tutkitaan kuitenkin keväällä. Ajankohta on tärkeä siksi, että loisia ei pääsisi laitumille.Keväällä, juuri näihin aikoihin on oikea aika ottaa lantanäytteet tallin kaikista hevosista. Lantanäytteiden perusteella lääkitään ne hevoset, jotka erittävät runsaasti loismunia.Jos mitään erityistä ei ole, aikuisilta eli yli 4-vuotiailta hevosilta otetaan seuraavan kerran lantanäytteet syksyllä.Loppusyksyllä laidunkauden jälkeen hevoset lääkitään ivermektiinin ja pratsikvantelin yhdistelmällä. Ensimmäinen tehoaa pieniin ja suuriin strongyluksiin sekä käpymatoihin, jälkimmäinen heisimatoihin. Jos aikuisen hevosen syksyn lantanäyte on puhdas, heisimatotilanne tarkastetaan sylkitestillä, eikä kesän aikaan ole havaittu käpymadon munia hevosen karvoissa, voidaan hevonen jättää madottamatta.Käpymato on karvapeitteisen hyönteisen (Gasterophilus spp eli mahasaivartaja) toukkamuoto, joka talvehtii hevosen mahalaukussa. Mahasaivartaja munii tyypillisesti hevosen etujalan karvoihin. Karvoihin takertuneet munat pystyy havaitsemaan silminkin. Kun hevonen rapsuttaa itseään, toukat pääsevät hevosen suun limakalvoille, nieluun ja mahalaukkuun, jossa ne talvehtivat. Käpymatoon tehoaa parhaiten ivermektiini, tosin resistenssistä on epäilyjä.. 4. Heisimadolle on oma testiHeisimato leviää laidunpunkkien välityksellä, ja heisimadon munat näkyvät vain satunnaisesti lantanäytteessä. Nykyään hevosen heisimatotartunnan voi todeta erikseen hevosen syljestä omalla testillään. Sylkitesti ei ole toistaiseksi käytössä suomalaisissa laboratoriossa, mutta näyte on helppo ottaa ja lähettää eteenpäin tutkittavaksi. Ainakin osalta hevosklinikoita voi ostaa sylkitestipaketin, jossa on sekä näytteen otto- että lähetysohjeet.Sylkitesti perustuu vasta-aineisiin. Se ei kerro suoraan, onko hevosessa heisimatoja, vaan sen, onko hevonen joutunut heisimatojen kanssa tekemisiin, jolloin se on alkanut kehittää niitä vastaan vasta-aineita. Koska vasta-aineet pysyvät syljessä vielä noin kaksi kuukautta heisimatohäädön jälkeenkin, sylkitestillä ei voi tarkistaa, onko heisimadot saatu pois.Jos hevoset elävät samassa, pysyvässä ryhmässä, sylkitestin voi tehdä vaikka vain osasta hevosia. Jos niiden kaikkien testi on negatiivinen, on todennäköistä, ettei tallin laitumilla eikä siten tallin muillakaan hevosilla ole heisimatoja. . 5. Varsat ovat oma lukunsaAlle yksivuotiailla varsoilla loisten aiheuttamat terveysongelmat ovat yleisempiä kuin muilla hevosilla, ja siksi niitä pitää madottaa aikuisia hevosia useammin. Myös nuorilla, 1–3-vuotiailla hevosilla, loisia esiintyy aikuisia hevosia enemmän. Siksi niiden lantanäytteitä pitää tutkia aikuisia useammin, ja ne pitää lääkitä tarvittaessa.Aikuisilla hevosilla tavataan lähinnä pieniä ja suuria strongyluksia. Pienet strongylukset eli pienet sukkulamadot (cyathostominae) ovat aikuisten hevosten yleisimpiä loisia ja usein varsin harmittomia. Suurista sukkulamadoista merkittävin on Strongylus vulgaris, jonka toukkamuodot hakeutuvat suolistoa ravitseviin verisuoniin ja niitä tukkiessaan voivat aiheuttaa vakavia ähkyjä. Myös heisimadot voivat saada aikaan ähkyjä ja suolentukoksia.Lantanäytteen perusteella pieniä ja suuria strongyluksia ei pysty erottamaan. Strongylus vulgariksen esiintyvyys saatiin 80-luvulla painettua ivermektiinin avulla alhaiseksi, mutta niiden määrä on lisääntynyt uudelleen, kun madotusta on vähennetty. Ruotsalaisessa tutkimuksessa 60 prosentilla talleista löytyi S. vulgarista, kun 90-luvun alussa niitä oli vain 14 prosentilla talleista.Varsojen terveydelle erityisesti suolinkaiset voivat aiheuttaa ongelmia, ja siksi varsojen ja nuorten hevosten madotus on erityisen tärkeää. Suolinkaiset ovat suurikokoisia loisia, jotka voivat aiheuttaa suolitukoksen ja jopa suolen repeämän johtaen varsan kuolemaan. Tavallisimpia suolinkaisen aiheuttamia oireita ovat huono karva, yskä ja ’pömppömahaisuus’.Varsat madotetaan ensimmäisen kerran noin 10–12 viikon ikäisinä varsan elinympäristön loispaineen mukaan. Isoissa siittoloissa madotus kannattaa tehdä aiemmin, pikkutalleilla sen voi tehdä myöhemmin, koska niillä varsan riski saada tartunta on pienempi. Ensimmäisen madotuksen jälkeen varsat madotetaan noin kolmen kuukauden välein niiden elinolosuhteista riippuen.Varsojen kohdalla lantanäytteitä käytetään erityisesti käytetyn lääkkeen tehon seurantaa ja sopivien lääkitysvälien arviointiin. Jos varsan lantanäyte on puhdas voidaan suunniteltua lääkitystä siirtää hieman eteenpäin, mutta varsaa ei pidä jättää kokonaan lääkitsemättä sillä suolinkaisten kierron takia niillä saattaa olla loisia, vaikka lantanäyte näyttäisikin puhdasta.Suolinkaisten toukat liikkuvat suolistosta maksan, keuhkojen ja sydämen kautta takaisin suolistoon. Niiden ollessa kierrolla, ne reagoivat huonosti matolääkkeeseen, eivätkä ne näy lantanäytteissä.Madotuksen jälkeen varsasta otetaan lantanäyte ja tarkastetaan, että madot on saatu pois.Varsan vastustuskyky suolinkaisia vastaan alkaa kehittyä normaalisti 6 kuukauden iässä, ja vuotiailla on usein jo hyvä immuniteetti suolinkaisia kohtaan. Vastustuskyky suolinkaista kohtaan kehittyy silloinkin, kun hevonen ei joudu kosketuksiin suolinkaisten kanssa.Syksyisin myös varsat pitää tarkistaa sylkinäytteellä tai madottaa heisimatojen varalta. 6. Hygienia on tärkeääMatopaineen määrään voidaan vaikuttaa paljon siisteydellä. Jos varsa syntyy likaiseen karsinaan, se saattaa saada ensimmäisen suolinkaistartuntansa jo karsinan seinästä.Myöhemmin oleellista on kerätä lannat pois hevosen ympäristöstä, mielellään myös laitumilta. Loiset eivät tartu tuoreesta kakasta, vaan toukat tarvitsevat aikaa kehittyä tartuntakykyisiksi. Parhaimmillaan lämpimissä ja sopivan kosteissa olosuhteissa kehittyminen tartuntakykyiseksi voi tapahtua alle viikossa, mutta kun olosuhteet loisen kannalta heikkenevät kehitys hidastuu. Niinpä tarhojen ja laitumen siivoaminen kerran viikossa vaikuttaa ympäristön matomäärään oleellisesti.Alle 8 celsius-asteessa loismunat eivät enää kypsy. Tartuntakykyiset toukat ovat herkkiä pakkaselle, mutta munat kestävät sitäkin. Pienten sukkulamatojen munat tuhoutuvat ympäristössä Suomen olosuhteissa viimeistään kahdessa vuodessa, mutta suolinkaisen munat voivat olla hyvinkin sitkeitä.Laidunten uusiminen ja/tai vuorolaidunnus toisten eläinlajien kanssa ovat tärkeitä asioita loispaineen vähentämiseksi. 7. Oikeat lääkkeetLaajakirjoista matolääkettä ei ole, vaan madottaessa pitää valita oikea lääke oikeaan kohtaan. Joskus esimerkiksi hyvinkin hoidetuille varsoille voi tulla vakavia ongelmia matojen takia, jos ne on epähuomiossa lääkitty epäsopivilla matolääkkeillä.Varsojen suolinkaiseen tehoaa parhaiten fenbendatsoli (Axilur) ja pyranteeli (Nematel, Strongid P). Suomessa tehdyssä tutkimuksessa yksittäisillä talleilla todettiin suolinkaisilla resistenssiä pyranteelia kohtaan, mutta muilla talleilla pyranteeli tehosi edelleen hyvin.Pienet ja suuret strongylukset häädetään yleensä ivermektiinillä ja joskus voimakkaiden tartuntojen ollessa kyseessä moksidektiinillä. Strongylus vulgariksen oletetaan olevan vielä herkkä kaikille käytössä olevilla matolääkkeille pratsikvantelia lukuunottamatta.Heisimadot poistetaan ivermektiinin ja pratsikvantelin yhdistelmällä tai kaksinkertaisella annoksella pyranteelia.Käpymadot poistetaan ivermektiinillä. 8. Matojen häätäminenAina kun talliin tulee uusi hevonen, siltä kannattaa ottaa lantanäyte.Jos matoja löytyy, hevonen ensin lääkitään ja sitten kontrolloidaan tulos. Puhdasta tulosta odotellessa hevonen kannattaa pitää omassa, helposti siivottavassa tarhassa.Jos uuden hevosen lantanäytteestä löytyy madonmunia vielä lääkityksen jälkeen, on sillä todennäköisesti resistentti kanta loisia. Sitä ei missään tapauksessa kannata päästää laitumille tai muiden hevosten seuraan, ennen kuin oikea matolääke on löydetty, koska muuten resistentti matokanta pääsee leviämään.Helposti ajatellaan, että kun hevoselta häädetään kerran madot ja uusien saaminen pyritään ehkäisemään, ongelma on ratkaistu. Näin ei kuitenkaan useinkaan ole.Pienten sukkulamatojen toukat voivat jäädä lepotilaan paksusuolen limakalvon alle, ja sieltä aktivoituessaan ne voivat joskus harvoin aiheuttaa jopa kuolemaan johtavan ripulin. Nämä lepotilassa olevat toukkamuodot, joita matolääkkeet eivät saavuta voivat piileksiä hevosessa jopa kaksi vuotta. 9. Loiset ja hevoset kuuluvat yhteenLoiset ja hevoset ovat todennäköisesti eläneet yhdessä aikojen alusta. Loisongelmat aiheutuvatkin varsinaisesti nykyisistä olosuhteista, joissa hevoset asuvat ahtaasti. Vapaana hevonen söi, kakkasi ja vaihtoi paikkaa, eikä matopaine päässyt nousemaan korkeaksi.Madoista ei olekaan tarkoitus pyrkiä pääsemään kokonaan eroon. On epäilty, että sopivalla määrällä loisia voi olla suotuisiakin vaikutuksia hevosen terveyteen ja suoliston hyvinvointiin.Jos hevosia ruokitaan ja hoidetaan muutoinkin hyvin, loiset harvoin aiheuttavat isoja ongelmia. Stressi alentaa hevosen vastuskykyä ja voi sitä kautta lisätä myös alttiutta loistartunnoille.”Tavoitteena on elää tasapainossa loisten kanssa, mutta huolehtia, että ne eivät aiheuta hevosille terveysmurheita”, Hautala näkee.Varsa ei saa emältään suolinkaisia, mutta sen sijaan tamman vastustuskyky loisia vastaan periytyy. Siksi saman tamman varsoilla voi vuodesta toiseen olla enemmän suolinkaisia kuin tallissa syntyneillä muilla varsoilla.

Ovatko loistietosi ajan tasalla? 9 tuoretta faktaa madotuksesta

Aiheeseen liittyvää