Eläinlääketieteen tohtori, tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri Katja Hautala kertoo, että hevosten tautien kannalta merkittävimmät punkit Suomessa ovat Ixodes-suvun puutiaiset, joista yleisin on Ixodes ricinus. Harvinaisempana Suomessa esiintyy Ixodes persulcatus -puutiaisia, joita kutsutaan myös taigapunkeiksi. Puutiaisten levittämät taudit ovat vektorivälitteisiä eli taudinaiheuttaja tarvitsee puutiaisen, jotta se pystyy tarttumaan. Puutiaisen täytyy työntää kärsänsä kautta taudinaiheuttaja eläimen verenkiertoon..Jos punkkitarkastuksia tekee joka päivä, silloin esimerkiksi borrelian tarttuminen on hyvin epätodennäköistä.Katja Hautala.”Ilmaston lämpenemisen kautta Suomeen voi tulla uusia puutiaislajeja”, Hautala kertoo. ”Hevosilla on Euroopan tasolla tosi merkityksellinen punkkivälitteinen sairaus alkueläimen aiheuttama piroplasmoosi eli babesioosi, mutta Suomeen ei ole vielä ainakaan asettunut sellaisia puutiaislajeja, jotka sitä pystyisivät levittämään. Piroplasmoosin aiheuttaja-alkueläin vaatii Dermasentor- tai Hyalomma-suvun puutiaisia levitäkseen. Dermasentor reticulatus on asettunut jo Tanskan korkeudelle ja Ruotsistakin sitä on löydetty. Suomessakin on todettu piroplasmoosia, mutta tapaukset ovat toistaiseksi olleet tuontihevosia.”.Piroplasmoosi on alkueläinsairaus, josta esiintyy akuutti ja kroonisempi muoto..”Akuutissa muodossa oireina ovat kuume, ruokahaluttomuus, anemia, turvotus, ähkyoireet, hengitysvaikeudet sekä limakalvojen kellerrys, kun alkueläin hajottaa punasoluja. Kroonisessa muodossa taas voi esiintyä lievää ruokahaluttomuutta, laihtumista sekä suorituskyvyn laskua. Piroplasmoosi on erityisesti Etelä-Euroopassa merkittävä puutiaisvälitteinen sairaus, ja joillakin alueilla jopa sata prosenttia hevosista saa tartunnan”, Hautala luettelee..Hautalan mukaan Ixodes-suvun puutiaiset voivat levittää borrelioosia, puutiaisaivokuumetta ja anaplasmaa hevosissa. Aivokuumeen aiheuttaja on virus ja borrelian sekä anaplasman aiheuttaja on bakteeri..”Hevoset saavat näitä tartuntoja, mutta läheskään kaikki eivät oireile millään tavalla. Esimerkiksi kun tutkitaan borrelian vasta-aineita hevosessa, löytyy niitä myös täysin oireettomilta hevosilta. Vasta-ainetta syntyy silloin, kun elimistö kohtaa jonkin taudinaiheuttajan. Eli jos hevosen verenkiertoon pääsee puutiaisesta Borrelia-bakteeria, hevosen elimistö alkaa muodostaa vasta-ainetta sille ja reagoi siihen bakteeriin”, Hautala neuvoo..”Diagnostiikka vasta-aineiden perusteella on usein hankalaa, koska todetut vasta-aineet osoittavat vain sen, että hevonen on kohdannut tietyn taudinaiheuttajan, mutta se ei välttämättä ole hevosen oireiden aiheuttaja vaan niihin löytyy jokin muu syy. Toisaalta taas, vaikka hevonen olisi hoidettu tai itsestään parantunut taudista, eivät vasta-aineet laske saman tien alas vaan pysyvät koholla taudin mukaan viikosta vuosiin. Löydettäessä borrelian vasta-aineita mietitään, johtuvatko oireet borreliasta vai jostakin muusta, ja lopullinen diagnoosi tehdään poissulkemalla muita syitä.”.Anaplasma on pieni solunsisäinen bakteeri, ja Suomessa on ainakin yksi raportoitu anaplasmatapaus hevosella. Anaplasma menee yleensä hyvin lievillä oireilla ohi, minkä takia se on harvinainen diagnoosi..”Hevonen saa anaplasma-tartunnan usein todennäköisesti jo nuorena laitumella ollessaan, ja tauti on nuorilla lievempioireinen kuin vanhemmilla. Se aiheuttaa usein vähän kuumetta, ja sitten meneekin jo itsestään ohi. Anaplasma paranee yleensä ilman hoitoa parissa viikossa, ja sairastaminen antaa melko pitkän ajan, noin kahden vuoden, kestävän immuniteetin”, Hautala kertoo..”Yli 4-vuotiailla hevosilla anaplasma voi aiheuttaa jalkojen turvotusta, apaattisuutta, liikkumishaluttomuutta, horjumista sekä limakalvoilla voi olla pistemäisiä verenvuotoja tai keltaisuutta. Anaplasma on diagnoosina harvinainen, mutta todennäköisesti sitä esiintyy kuitenkin jonkin verran.”.Hautalan mukaan borreliaa esiintyy ihmisillä aika paljon, mutta hevosilla se aiheuttaa harvemmin oireita. .”Borrelian tyypillisiä oireita ovat jäykkyys, useamman jalan ontuma, lihaskipu, apaattisuus ja käyttäytymisen muutokset. Se voi mennä aina keskushermostoon asti, jolloin hevosella voi olla nielemisvaikeuksia, liikekoordinoinnin häiriöitä ja niskan jäykkyyttä. Borreliassa on vähän samantyyppiset oireet kuin anaplasmassakin. Borrelian ja anaplasman hoitona on antibiootti ja piroplasmoosissa hoitona on oma alkueläimiin sopiva lääke”, Hautala sanoo..Puutiaisen tulee olla kiinnittynyt Hautalan mukaan kohde-eläimeen yhden tai kaksi vuorokautta ennen kuin bakteeri siirtyy sieltä eläimeen..”Jos punkkitarkastuksia tekee joka päivä, silloin esimerkiksi borrelian tarttuminen on hyvin epätodennäköistä. Jos punkin saa poistettua eläimestä alle vuorokauden kuluttua, silloin bakteeri ei kerkeä siirtyä eläimeen”, Hautala neuvoo..”Aivokuume puolestaan voi siirtyä saman tien puutiaisesta kohteeseen, mutta Suomessa ei ole siitä yhtään raportoitua tapausta hevosilla ja Euroopassakin ihan yksittäisiä tapauksia. Ihminen on huomattavasti herkempi puutiaisaivokuumeelle kuin hevonen, ja ilmeisesti aivokuumeen aiheuttajavirus ei pysty herkästi aiheuttamaan tautia hevosilla.”.Hautala kertoo, että Suomessa on tehty tutkimus, jossa pieneläinklinikoilla kerättiin koirista ja kissoista puutiaisia vuoden ajan. Niistä katsottiin, mitä lajeja puutiaiset olivat, ja mitä taudinaiheuttajia niistä löytyi. Tutkimuksesta sai osviittaa siitä, mitä taudinaiheuttajia suomalaiset puutiaiset kantavat ja kuinka yleisesti..”Tutkimuksessa löydetyistä 342 puutiaisesta 85 prosenttia edusti Ixodes ricinus -lajia ja 15 prosenttia Ixodes persulcatus -lajia, mitkä ovat Suomessa tautien leviämisen kannalta merkityksellisiä. Tutkituista puutiaisista joka toinen kantoi vähintään yhtä taudinaiheuttajaa, ja yleisin löydös oli Rickettsia spp -bakteeri, jota löytyi 43 prosentista puutiaisia. Rickettsia-tartunnat ovat nykytiedon perusteella hevosella oireettomia”, Hautala kertoo..”Borrelia burgdorferi -bakteeria löytyi noin kymmenestä prosentista, ja Anaplasma phagocytophilum -bakteeria noin neljästä prosentista tutkituista puutiaisista. Noin prosentti puutiaisista kantoi Babesia venatorum -alkueläintä, joka on kuitenkin eri laji kuin hevosella babesioosia aiheuttava Babesia cavalli -alkueläin. Aivokuumevirusta löytyi tasan yhdestä puutiaisesta eli 0,3 prosentista”, Hautala luettelee..”Yhteenvetona tutkimuksesta selvisi, että borrelia on aika yleinen, sillä tutkimuksessa joka kymmenes puutiainen kantoi sitä, ja anaplasmaa esiintyi myös vähän. Näiden aiheuttamia sairastumisia todetaan hevosissa kuitenkin vain harvoin eli suurin osa tartunnoista menee todennäköisesti oireettomina tai hyvin lieväoireisina itsestään ohi.”.Punkkien ja puutiaisten aktiivisuusaika pitenee ilmaston lämpenemisen myötä, ja se tekee myös yhä pohjoisemmat olosuhteet suotuisiksi niille..”Suomeenkin leviää ilmastonmuutoksen myötä uusia puutiaislajeja ja niiden mukana myös uusia taudinaiheuttajia”, Hautala pelkää..Puutiaiset viihtyvät heinikoissa, ja ne kiipeilevät heinänkorsia ylemmäs, josta tarttuvat ohikulkeviin ihmisiin ja eläimiin. Hautalan mukaan puutiaiset vaativat tietyt olosuhteet eivätkä ne esimerkiksi leviä talleissa sisällä. Kuitenkin eri maissa ja eri alueilla puutiaiset ovat voineet sopeutua esimerkiksi kuivuuteen eri tavalla..”Puutiaiset voivat liikkua kohde-eläimen iholla, ja etsiä itselleen mieleisen paikan kiinnittyä. Ihon paksuus vaikuttaa siihen, mihin puutiainen kiinnittyy, ja sen takia puutiaisia voi olla toisessa yksilössä huomattavasti enemmän kuin toisessa. Puutiaiset kiinnittyvät yleensä sellaisella kohdalle hevosessa, missä iho on vähän ohuempaa esimerkiksi pään alueelle, kainaloihin tai mahan alle”, Hautala juttelee..Pieneläimille on olemassa valtavasti erilaisia valmisteita puutiaisia vastaan, mutta hevosille vastaavia valmisteita ei ole rekisteröity. .”Olen kuullut, että ihmiset ovat käyttäneet hyönteissuihkeita ja naudoille tarkoitettuja valeluliuoksia puutiaisia vastaan, mutta niistä ei ole tutkittua näyttöä, miten ne hevosella käytettynä tehoavat. Niitä ei ole myöskään rekisteröity hevosille siihen tarkoitukseen”, Hautala toteaa..”Puutiaiskarkotteet voivat olla melkoisia ympäristömyrkkyjä, ja niiden käytössä tulee ottaa huomioon myös ympäristövaikutukset. Ne ovat haitallisia myös hyödyllisille hyönteisille. Pieneläimillä käytettävät valmisteet eivät myöskään toimisi hevosilla samalla tavalla, sillä kokoero pieneläimen ja hevosen välillä on niin valtava. Hevosten kohdalla puutiaisvälitteiset sairaudet ovat kuitenkin niin harvinaisia, ettei valmisteille ainakaan tällä hetkellä ole Suomessa tarvetta.”.Puutiaiset viihtyvät heinikoissa, joista ne tarttuvat kohde-eläimiin..Puutiaiset tarttuvat hevosiin yleensä niille kohdille, missä on ohut iho, esimerkiksi pään alueelle ja rinnuksiin..Oma paikkansa eliökunnassaIlmastonmuutos mahdollistaa puutiaisten levittäytymisen yhä pohjoisemmaksi. Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön professori Ilari Sääksjärvi kertoo, että punkit ovat hämähäkkieläimiä, joihin luokitellaan Suomessa myös hämähäkit, lukit ja valeskorpionit.”Suomessa tunnetaan noin 1500 ja maapallolta noin 60 000 punkkilajia, mutta uusia lajeja löytyy jatkuvasti lisää. Puutiaiset luokitellaan punkkien heimoon Ixodidae, ja puutiaiset ovat loisia. Kaikilla lajeilla on tarkoituksensa luonnossa, ja loiset säätelevät usein isäntälajiensa kantoja”, Sääksjärvi toteaa.”Suomessa elää myös yksi loispistiäislaji Ixodiphagus hookeri, joka on erikoistunut loisimaan vain puutiaisilla. Ilman niitä se ei selviäisi. Puutiaiset ovat myös elintärkeitä niille viruksille, bakteereille ja muille, joita ne siirtävät eliöstä toiseen.”Sääksjärven mukaan puutiaiset ovat muihin punkkeihin verrattuna suurikokoisia. Ne ovat selkärankaisten eläinten, esimerkiksi myyrien ja kauriiden, loisia.Puutiaiset ovat kuuluneet jo kauan Suomen luontoon.”Molemmat Suomessa elävät ja ihmisen kannalta haastavat lajit, eli ’tavallinen’ puutiainen Ixodes ricinus ja ’taigapunkki’ eli Ixodes persulcatus ovat eläneet Suomessa jo pitkään. Taigapunkki on levittäytynyt Suomeen idästä tavallista puutiaista myöhemmin. Molempien lajien kannat ovat voimakkaassa kasvussa muun muassa ilmastonmuutoksen vuoksi, ja levinneisyysalueet ovat laajentuneet kohti pohjoista satoja kilometrejä viimeisten vuosikymmenten aikana”, Sääksjärvi kertoo.”Taigapunkki Ixodes persulcatus on hyvin samankaltainen sekä ulkonäöltään että biologialtaan tavallisen puutiaisen Ixodes ricinus kanssa.”.Vaikeasti tavoitettava borrelioosi
