Ruunaus, leikkauksista leppoisin: "Yhdenkään oriin ei nykypäivänä tarvitse olla ori vain ruunaamista vältelläkseen"

Jutuntekopäivänä ruunattavaksi saapuu kolmivuotias lämminveriori, mutta monesti oriin elämä jää taakse jo nuorempana.”Meillä Suomessa ravihevoset ja ratsutkin ruunataan usein rutiinisti 1-vuotissyksyllä. Tai sitten 2-vuotiskeväällä, kun varsat alkavat päivien pidentyessä löytää oman orimaisuuteensa”, Aitovetin eläinlääkäri Anna Lehto kuvailee.”Ruunaus onnistuu heti kun kivekset ovat laskeutuneet, mikä tapahtuu harvoin ennen puolen vuoden ikää. Poikkeustilanteitakin on, kuten pikkuvarsan nivustyrä, jolloin ruunaus tehdään tyräleikkauksen yhteydessä. Varhaisella ruunauksella ei ole tunnettuja haittavaikutuksia hevosen kasvuun.”.Ruunaajan muistilistaEnnen ruunaustaVältä kesäaikaa kuumuuden ja kärpästen vuoksi Varmista, että rokotussuoja (etenkin tetanus) on ajan tasallaVie hevonen toimenpiteeseen kengättömänä Ruunauksen jälkeenAnna lääkkeet tunnollisesti, myös kunnon kipulääkekuuriTarkkaile ruumiinlämpöä, yleisvointia ja leikkausaluettaPieni turvotus on normaalia ja liukenee liikunnallaAloita treenit tarpeeksi maltillisesti ja asteittain.Luonto voi myötävaikuttaa ruunauspäätökseen myöhemmälläkin iällä esimerkiksi kiertyneen kiveksen muodossa.”Hieman liikkuvainen tai lievästi kiertynyt kives on harmiton, koska verenkierto ei vielä kärsi. Mutta jos tilanne etenee lähelle kokonaista pyörähdystä tai sen yli, niin kyseessä on oikeasti kipeä hevonen ja hätäruunauksen paikka”, Lehto toteaa.Myös piilokives puoltaa ruunausta: nivuskanavaan tai syvemmälle vatsaonteloon jäänyt rauhanen kärsii liian lämpimistä olosuhteista. Seurauksena on heikentynyt hedelmällisyys ja kohonnut syöpäriski.”Niinkin voi tietysti tehdä, että poistattaa vain ongelmallisen kiveksen. Tällaiset vaivat ovat kuitenkin jossain määrin perinnöllisiä, joten jalostuskäyttöä ei suositella. Siksi itse ruunaisin kivesvikaisen kerralla kokonaan.”. Piilokivesleikkaus onnistuu parhaiten ultraäänen ja vatsaontelon tähystysleikkauksen turvin isommilla klinikoilla. Kouvolan Aitovetissä keskitytään rutiiniruunauksiin.”Vaikka klinikkaruunaus on raameiltaan kuin mikä tahansa kirurginen operaatio, se on lyhytkestoisempi ja suoraviivaisempi kuin moni muu leikkaus. Hevoset ovat yleensä perusterveitä ja nuoria, mikä edelleen vähentää komplikaatioiden todennäköisyyttä”, Lehto perustelee.”Joitakin leikkauksen jälkeisiä turvotuksia ja tulehduksia on ollut, mutta isompia ongelmia ei ole sattunut omalle uralle. Nukutuksessa on aina riskinsä, mutta yhdenkään oriin ei nykypäivänä tarvitse olla ori vain ruunaamista vältelläkseen.”Leikkausvalmistelut alkavat oriin terveydentilan tutkimisella ja painon arvioimisella. Suu huuhdellaan, jotta henkitorveen ei ajaudu anestesian aikana mitään sinne kuulumatonta.”Pitkälti samasta syystä hevosia paastotetaan ennen leikkausta. Nukutuksessa veltostuneet kudokset altistavat leikkauspöydällä maatessa refluksille, jonka riskiä tyhjempi mahalaukku kuitenkin pienentää”, Lehto kertoo..Kaulaan asennetaan kanyyli, jonka kautta lääkitys jatkossa tapahtuu. Rauhoittavan aineen lisäksi ennen nukutusta annetaan antibiootti ja kipulääke.”Suonensisäinen yhteys on hyödyllinen, kun voidaan tarpeen tullen esimerkiksi tehostaa anestesiaa, lisätä kipulääkitystä tai antaa veren hyytymistä edistävää lääkettä, jos hevonen tuntuu olevan kova tihuttamaan.”Lehdon mielestä on nykyaikaa, että ennen ruunausta ja sen aikana hyödynnetään tulehduskipulääkkeitä.”Tavoitteena on, että kipua ei pääsisi alun perinkään juuri syntymään, sen sijaan että jälkikäteen paikkailtaisiin jo aiheutunutta vahinkoa. Kunnollista kipulääkitystä ja paikallispuudutteita hyödyntämällä pärjätään myös hieman kevyemmällä anestesialla kevyempine riskeineen.”Kanyylin kautta hevoselle tiputetaan niin ikään nesteytystä sekä tarvittaessa verenpainetta nostattavaa lääkettä.”Hevonen on niin iso eläin, että varsinkin pitkissä leikkauksessa verenpaineen ylläpitämiseen täytyy kiinnittää huomiota. Veren pitää jaksaa kiertää kunnolla myös kovan painon alla aloillaan olevissa kudoksissa, jottei aiheudu esimerkiksi lihasvaurioita”, eläinlääkäri mainitsee..Pehmustettuun huoneeseenRauhoitettu ori asetellaan tiiviisti pehmustetun huoneen nurkkaan. Nukutusaineet suoneen, hetken odotus ja yksi römähdys: anestesia on alkanut. Henkilökunta huiskii kuin formulavarikolla, ja hevonen on hetkessä vinssattu jaloistaan ilmapatjanomaiselle leikkauspöydälle.Suonensisäiset nukutusaineet alkavat haihtua vartissa, minkä jälkeen inhalaatioanestesia pitää nukkumatin paikalla. Intubaatioputki varmistaa samalla esteettömän hapenkulun, vaikka limakalvot nukutuksessa turpoaisivatkin.”Alahan nyt hengittää”, yksi hoitajista kehottaa pöydällä köllöttävää ruunattavaa pahaenteisen kuuloisesti.Hevosella ei kuitenkaan ole Lehdon mukaan hätää: on tavallista, että nukutuksen alkuvaiheessa hengitystä autetaan vatsasta painelemalla tai koneen kautta ventiloimalla..”Usein hevoset lähtevät hengittelemään hetken päästä hyvin itsekseenkin.”Ensisijainen riski ei ole, että hevonen menehtyisi hengittämättömyyteensä.”Inhalaatioanestesia ei pääse kunnolla vaikuttamaan, joten se ennemmin havahtuu hereille. Henkilökunnan turvallisuus on siis suurimmalla koetuksella, jos tämänkokoinen eläin alkaa yllättäen poistumaan pöydältä.”Lehto kertoo olleensa kerran mukana leikkauksessa, jossa potilaan jalat alkoivat laukkailemaan pöydällä.”Kyllä siinä aika kiire tulee työntää lisää nukutusainetta suoneen ja katsella itselleen piilopaikkaa”, hän naurahtaa..Hengityksen rytmin lisäksi seurataan sydämen sykettä, veren happisaturaatiota, silmän asentoa ja limakalvojen tilannetta muistiinpanoja tehden. Näin muutokset anestesian syvyydessä tai hevosen voinnissa eivät pääse yllättämään.Valmistautumiseen kuuluu myös virtsakatetrin asettaminen. Hevosen tasaiseen tahtiin tuottama virtsa valuisi muuten valtoimenaan ja kontaminoisi leikkausalueen.Siinä missä pissasankoa joudutaan joskus tyhjentämään kesken leikkauksen, lannantulo ei ole yhtä runsasta.”Vähän sitäkin voi putoilla, mutta se on sitten täällä kirurgin kintuilla turvallisessa paikassa”, Lehto hymyilee..Avausviilto keskelle kivespussiaLeikkausalueen ja leikkaavan eläinlääkärin käsien kuuraamisen ja desinfioimisen jälkeen sekä hevonen että henkilökunta suojataan siistiin leikkauskuntoon. Steriilit kumihanskat kohottavat leikkauslakanan keskeltä kivespussin, jonka keskelle avausviilto tyypillisesti tehdään.Puudutuksen ja ihon kaikkien kerrosten lävistämisen jälkeen ensimmäinen kives kuoriutuu esiin sidekudosten keskeltä, ja näkyviin vedetään myös pitkä pätkä siemennuoraa. Sekin puudutetaan ennen murskauspihtien puristamista kiinni muutaman minuutin ajaksi.”Tässä on samassa sumpussa lihaksia ja kalvoja, mutta ennen kaikkea tarkoitus on sulkea verisuonet. Jos kivesvaltimo aukeaa, niin verta tulee kuin hanasta. Kotitalleilla tehtävät ruunaukset ovat ihan eri tavalla jännittäviä, sillä niissä suonten sulkeutuminen jää tämän työvaiheen varaan”, Lehto huomauttaa pihtien varresta.Nyt steriileissä klinikkaolosuhteissa siemennuoran tynkä ligatoidaan eli sidotaan kiinni langalla, ja toinen pää leikataan pois itse kiveksen lisäksi. Samalla sulkeutuu suora yhteys vatsaonteloon.”Kotiruunauksessa myös kiveksen tuppikalvo jää avonaisemmaksi ilman ligatuuraa. Siitä on toki nivuskanavaa pitkin vielä matkaa vatsaonteloon, mutta periaatteessa jopa vatsakalvontulehdus on silloin mahdollinen komplikaatio”, kirurgi kertoo.”Lisäksi nivustyrän riski ja mahdollisen komplikaation vakavuusaste on oleellisesti suurempi silloin, kun tuppikalvo ja kivespussi jätetään avoimeksi, niin kuin talliolosuhteissa on pakko tehdä. Jos suolet sattuvat tyräytymään, niillä on avoin kulku maahan asti.”Sidottu siemennuoran pätkä vetäytyy vatsaonteloa kohti, ja toiselle kivekselle koittaa samanlainen käsittely. Lopuksi tarkistetaan, että kivespussi on täysin tyhjä, ennen kuin iho ommellaan kiinni kahdessa kerroksessa. Haavan päälle kiinnitetään paineside..Tasainen herääminen tavoitteenaFormulavarikko palauttaa hevosen takaisin tyhjään pehmokarsinaan odottamaan anestesian haihtumista. Leikkauksen loppupuolella sieraimeen on pantu putki pitämään hengitystie auki myös nukutuksen jälkimainingeissa.”Lisäksi laitetaan pieni annos rauhoittavaa, jotta herääminen tapahtuisi tasaisemmin. Vaaratilanteet tulevat tyypillisesti siitä, jos hevonen ei ole vielä kovin tolkuissaan, mutta ei malta pysyä maaten.”Karsinan oven suljettuaan Lehto tarkkailee tuoretta ruunaa valvontakameran välityksellä. Tämä hevonen heräilee mallikkaasti: leikkaustiimin toiveiden mukaisesti se makoilee rauhassa rintansa päällä, vain kaulaansa ja korviansa hiljalleen liikutellen.Viimeistään kuukauden kuluttua entinen ori on fysiologisesti täysin ruunaantunut, ja leikkauksesta toipuminenkin on jo pitkällä.”Jos hevoselle ei tule kuumetta eikä kipua, kaikki on erittäin todennäköisesti kunnossa. Jos leikkaushaava tulehtuu, se tapahtuu yleensä viikossa. Harvinainen siemennuoran pään tulehdus voi alkaa oireilla paljon myöhemminkin”, Lehto opastaa.”Tarkkailemisen ohella kotihoitoon kuuluu vain antibiootti- ja kipulääkekuurien hoitaminen loppuun sekä parin päivän kuluttua käyntiliikunnan asteittainen aloittaminen.”.Kokonaishyvinvointi huomioidenVaikka luonnonvaraisissa hevosissa ei esiinny ruunia, oriina pitäminen ei ole etologin mielestä automaattisesti eläinystävällinen ratkaisu.”Kun mietitään vankeudessa eläviä eläimiä, niin pitää huomioida tarkasti sekä pito-olosuhteisiin että ihmisiin liittyvät asiat”, eläinkäyttäytymis- ja -hyvinvointitieteilijä Verna Vilppula aloittaa.Toisin sanoen ihmisen ja eläimen välisen yhteiselon saaminen mukavaksi ja toimivaksi on aina myös eläimen edun mukaista.”Nykyiset, pitkälle jalostetut hevoset ovat todella isoja eläimiä. On selvää, että tällainen testosteronia pursuava, lisääntymishaluinen ori herättää helposti pelkoa ja tyytymättömyyttä, mikä altistaa hevosen huonommalle kohtelulle.”Ihmisen kokemusten välillisten vaikutusten lisäksi oriin hyvinvointi heikkenee usein myös siksi, että sosiaalinen laumaeläin eristetään lajitovereistaan, mahdollisesti pieniin ja puutteellisesti virikkeellistettyihin tiloihin. Oriin oma turvallisuus voi kärsiä, jos kasautuva ahdistus ja turhautuneisuus purkautuu holtittomana käytöksenä.”Seksuaalinen käyttäytyminen on meillä kaikilla eläimillä tärkeimpiä biologisia tarpeita. On suuri hyvinvointiongelma, jos eläimellä on valtava lisääntymisen halu, jota se ei pääse koskaan toteuttamaan”, Vilppula huomauttaa.”Siksi soisin näkeväni enemmän tammojenkin sterilointia tai muun ehkäisyn käyttöä. Yhtä lailla niiden seksuaalinen turhautuminen voi olla suurta, itse kiimojen aiheuttamista oireista ja ongelmista puhumattakaan.”Luonnossa aikuiset oriit eivät vietä aikaa aikuisten tammojen kanssa, joita ne eivät pääse astumaan. Muut kuin perhelaumojen lisääntyvät oriit asuvat keskenään poikamieslaumoissa.”Niissäkin joskus tulee kärhämiä, mutta enimmäkseen kuitenkin vietetään rauhallista laumaelämää ja harjoitellaan sosiaalisia taitoja esimerkiksi leikkimällä. Oriit myös astuvat toisiaan”, hän kuvailee.Ei ole siis sattumaa, että tammattomissa talleissa moni kokee oriiden käytöksen helpompana ja olemuksen leppoisampana.”Esimerkiksi Sveitsin valtionsiittolassa kaikki oriit tarhaavat keskenään, ja karsinoissakin ne pääsevät koskettelemaan toisiaan laajasti.”

Ruunaus, leikkauksista leppoisin: "Yhdenkään oriin ei nykypäivänä tarvitse olla ori vain ruunaamista vältelläkseen"

Aiheeseen liittyvää