Seppäyhdistyksen Pylväläinen toivoo parempaa osaamista: "Useinhan sitä tajuaa siinä vaiheessa, kun on 10 vuotta tehnyt, että nyt oppiminen vasta alkaa"

Hannele Pylväläinen kertoo, että kyseessä ovat hänen omat henkilökohtaiset mielipiteensä. Hän näkee, että usein ammattitutkintoa lähdetään tekemään liian heppoisella osaamisella ja ennen muuta erikoisammattitutkintoon siirrytään liian äkkiä, ilman työssä saavutettua kokemusta..Useinhan sitä tajuaa siinä vaiheessa, kun on 10 vuotta tehnyt, että nyt oppiminen vasta alkaaHannele Pylvänäinen.Hän painottaa, että tilanne on hankala, jos ihminen luulee osaavansa, mutta ei osaa..”Lyhyt työharjoittelu ei riitä. Nyt opiskelija saa päättää, kulkeeko hän sepän mukana vai ei, ja sitten tullaan liian nopeasti tilanteeseen, jossa tehdään yksin”, Pylväläinen moittii..Hänen käsityksensä mukaan monilla kouluilla ei ole ammattitutkintoa tekeville opiskelijoille lähijaksoille tarpeeksi hevosia, vaan opiskelijat joutuvat suunnilleen tappelemaan, että saavat laitettua yhden jalan päivässä. .Myös sepän mukana kulkiessa on haasteensa, sillä jos seppä laittaa vaikka GP-hevosta, hän ei voi antaa sitä harjoituskappaleeksi. ”Jos minulla on harjoittelija, yritän opettaa hänelle lähinnä takomista ja kengän hahmottamista. Joskus löytyy siitostammoja ja eläkeläisiä, joiden kanssa pääsee harjoittelemaan”, Pylväläinen sanoo..Erikoisammattitutkintoon lähtevillä hän toivoisi olevan työkokemusta ennemmin viisi vuotta kuin vuoden verran. Hän muistelee näyttötilaisuutta, jossa oli kymmenisen osallistujaa, ja vain yksi pääsi läpi. Hänkin oli jo aiemmin kertaalleen yrittänyt..Pylväläinen kertoo, että seppäyhdistys haluaa olla tukemassa vastavalmistuneita kengittäjiä ja seppiä, jotka ovat aloittamassa puurtamista yksin työssään. .”Se kertoo, että homma ei ole oikealla kantilla tällä hetkellä”, Pylväläinen sanoo. ”Useinhan sitä tajuaa siinä vaiheessa, kun on 10 vuotta tehnyt, että nyt oppiminen vasta alkaa.”.”Olemme järjestämässä tälle syksylle koulujen välisen kengityskilpailun, jossa pyritään tuomaan opiskelijoille esille myös yhdistyksen tuoma tuki ja jatkokouluttautumisen mahdollisuus”, hän kertoo. .Kun opinnoissa ei opita tarpeeksi, se heikentää myös alalle jäämistä. Pylväläinen arvioi, että kymmenestä koulutetusta vain kaksi jää täysipäiväisesti alalle. Yksi syy löytyy siitä, että kokematon kengittäjä on altis virheille ja sitä kautta huonoille kokemuksille. Jos hän tekee virheen vuolussa tai hevonen saa naulanpainaman, on tilanne rankka hevoselle, omistajalle ja kengittäjälle..”Henkilökohtaisesti tiedän, että ne ovat raskaita asioista, jotka sydämessään kyllä tuntee”, Pylväläinen sanoo. ”Eihän kukaan sellaista hevosta satuttaakseen tee. Kengittäjälle se on karua siinä yksin työpaikalla huomata, että en osaa tarpeeksi.”.Se, mihin hän on tyytyväinen, on monien seppien vahva kunnianhimo oppia koko ajan lisää. Sen myötä kengityskoulutukseen on muotoutumassa neljäs taso, seppien itse kokoama AWCF-koulutus, jossa kymmenen suomalaissepän ryhmä opiskelee brittiläisen sepän johdolla. Suomalaisista vastaavan tutkinnon on läpäissyt aiemmin vain Riina Villanen. Pylväläinen on yksi opiskelijoista..”Siinä käydään asioita ihan eri tasolla, ja tietomäärä on valtava. Iso määrä hevosen anatomiaa, opiskellaan valtimot, laskimot ja verisuonet. Opitaan luuston kasvu ja se, missä veri muuttuu hapellisesta hapettomaksi tai mihin asti kavionivelen puudutus vaikuttaa. Suomessa kengityskoulutuksessa opetellaan jotakin polvesta alaspäin, mutta tässä opitaan koko hevonen. Kenkienkin osalta tämä on ihan erilaista. Kaikki tehdään suorasta raudasta totaalisesti alusta loppuun”, hän kuvaa..Lähiopetusta on kaksi päivää kerran kuussa. Nyt kun kokoon saatiin 10 opiskelijan joukko, saadaan kouluttaja lentämään Suomeen. Myös näytöt järjestetään todennäköisesti Suomessa..”Me kaikki opiskelijat laitoimme kymppitonnin likoon, että saimme tämän järjestymään.”

Seppäyhdistyksen Pylväläinen toivoo parempaa osaamista: "Useinhan sitä tajuaa siinä vaiheessa, kun on 10 vuotta tehnyt, että nyt oppiminen vasta alkaa"

Aiheeseen liittyvää