Eläinlääkäri Liisa Harmo oli sunnuntaina Hyvinkäällä dopingtestausasioissa. Dopingtestaus on tärkeä osa hevosen hyvinvointityötä. Harmo toteaa, että keskustelu hevosen hyvinvoinnista on lähtenyt laukalle. Se ei ole huono asia. Mutta Harmo miettii, puhutaanko oikeista asioista. Keskitytäänkö sellaiseen, josta hevonen hyötyy eniten, jos puhutaan vain siitä, mitä tapahtuu sinä aikana, kun hevosta ratsastetaan?Kun Harmolta kysyy, mitä SRL:n hyvinvointityöryhmälle kuuluu, hän vastaa, että hyvää ja jatkaa toteamalla, että hänen henkilökohtainen intohimonsa on "the other 23 hours". Eli ne 23 tuntia jotka hevonen viettää sen jälkeen, kun sillä on se yksi tunti ratsastettu. Se hevosen varsinainen elämä. Harmo toteaa, että 23 tuntia on ytimessä, sillä hevosten varsinainen hyvinvointiongelma on kolmijakoinen, ja kaikki kolme ongelmaa linkittyvät joltain kantilta toisiinsa: 1. Hevoset syövät liikaa2. Hevoset liikkuvat liian vähän3. Hevoset saavat olla liian vähän keskenään vapaina."Jos nuo kolme asiaa olisivat hoidossa, näen, että sen yhden tunnin aikana, jona me käytämme hevosta vuorokaudessa johonkin, se ei ole niin nokonuukaa", Harmo sanoo. Syömisestä ei liene epäselvyyksiä. "Hevosia ruokitaan aivan liikaa ja piste." Ongelma on vaikea joillakin alkuperäisroduilla, jotka lihovat helposti ja joiden ruokahalu on pohjaton. Liikkumisesta sen sijaan on epäselvyyksiä. Ihmiset eivät Harmon mukaan juurikaan hahmota kuinka paljon hevoset tarvitsevat liikuntaa, vaan tarve lasketaan raakasti alakanttiin. "Hevonen on edelleen se paljon liikkuva pakoeläin, joka tarvitsee paljon tilaa ympärilleen. Se liikkuu luonnossa 20 kilometriä joka päivä. Kuinka paljon keskivertoratsu liikkuu päivässä? Maksimissaan ehkä viisi kilometriä?"Harmo toteaa, että jotkut ratsastuskoulut ovat luoneet hevosilleen ideaalisysteemin, jossa opetushevoset ovat tunneilla sekä aamupäivisin, että iltapäivisin, mutta ihmiset näkevät "liian liikkumisen" niin suurena epäkohtana, että valittavat siitä. "Mä olen 40 vuotta saarnannut, että hevosten pitäisi liikkua aamupäivisin ja iltapäivisin, ja tällainen valitus on saatu SRL:n valituskanavalle."Yhteistarhaus. "Ihmiset usein sanovat, että heidän hevosensa ei voi tarhata muiden hevosten kanssa. Joskus äärimmäisen harvoin voi olla näin. Mutta suuri valtaosa hevosista tottuu viikossa olemaan muiden kanssa, kun niille annetaan mahdollisuus. Pienen alkushokin jälkeen ne nauttivat siitä! Tätä on testattu tutun ratsastuskoulunpitäjän tallilla, jonne viedään vanhoja kisahevosia "eläkkeelle". Ryhmään ne aina laitetaan!"Harmo sanoo, että hänen silmänsä lepää katsoa hevosia ryhmässä."Ne tekevät koko ajan jotakin. Joku käy rapsuttamassa jotakin toista, joku seisoo jonkun vieressä. Niillä on hevosmaista puuhaa. Ai että ne nauttivat!" .Liisa Harmolle hevosen hyvinvointi on tekoja arjessa
Eläinlääkäri Liisa Harmo oli sunnuntaina Hyvinkäällä dopingtestausasioissa. Dopingtestaus on tärkeä osa hevosen hyvinvointityötä. Harmo toteaa, että keskustelu hevosen hyvinvoinnista on lähtenyt laukalle. Se ei ole huono asia. Mutta Harmo miettii, puhutaanko oikeista asioista. Keskitytäänkö sellaiseen, josta hevonen hyötyy eniten, jos puhutaan vain siitä, mitä tapahtuu sinä aikana, kun hevosta ratsastetaan?Kun Harmolta kysyy, mitä SRL:n hyvinvointityöryhmälle kuuluu, hän vastaa, että hyvää ja jatkaa toteamalla, että hänen henkilökohtainen intohimonsa on "the other 23 hours". Eli ne 23 tuntia jotka hevonen viettää sen jälkeen, kun sillä on se yksi tunti ratsastettu. Se hevosen varsinainen elämä. Harmo toteaa, että 23 tuntia on ytimessä, sillä hevosten varsinainen hyvinvointiongelma on kolmijakoinen, ja kaikki kolme ongelmaa linkittyvät joltain kantilta toisiinsa: 1. Hevoset syövät liikaa2. Hevoset liikkuvat liian vähän3. Hevoset saavat olla liian vähän keskenään vapaina."Jos nuo kolme asiaa olisivat hoidossa, näen, että sen yhden tunnin aikana, jona me käytämme hevosta vuorokaudessa johonkin, se ei ole niin nokonuukaa", Harmo sanoo. Syömisestä ei liene epäselvyyksiä. "Hevosia ruokitaan aivan liikaa ja piste." Ongelma on vaikea joillakin alkuperäisroduilla, jotka lihovat helposti ja joiden ruokahalu on pohjaton. Liikkumisesta sen sijaan on epäselvyyksiä. Ihmiset eivät Harmon mukaan juurikaan hahmota kuinka paljon hevoset tarvitsevat liikuntaa, vaan tarve lasketaan raakasti alakanttiin. "Hevonen on edelleen se paljon liikkuva pakoeläin, joka tarvitsee paljon tilaa ympärilleen. Se liikkuu luonnossa 20 kilometriä joka päivä. Kuinka paljon keskivertoratsu liikkuu päivässä? Maksimissaan ehkä viisi kilometriä?"Harmo toteaa, että jotkut ratsastuskoulut ovat luoneet hevosilleen ideaalisysteemin, jossa opetushevoset ovat tunneilla sekä aamupäivisin, että iltapäivisin, mutta ihmiset näkevät "liian liikkumisen" niin suurena epäkohtana, että valittavat siitä. "Mä olen 40 vuotta saarnannut, että hevosten pitäisi liikkua aamupäivisin ja iltapäivisin, ja tällainen valitus on saatu SRL:n valituskanavalle."Yhteistarhaus. "Ihmiset usein sanovat, että heidän hevosensa ei voi tarhata muiden hevosten kanssa. Joskus äärimmäisen harvoin voi olla näin. Mutta suuri valtaosa hevosista tottuu viikossa olemaan muiden kanssa, kun niille annetaan mahdollisuus. Pienen alkushokin jälkeen ne nauttivat siitä! Tätä on testattu tutun ratsastuskoulunpitäjän tallilla, jonne viedään vanhoja kisahevosia "eläkkeelle". Ryhmään ne aina laitetaan!"Harmo sanoo, että hänen silmänsä lepää katsoa hevosia ryhmässä."Ne tekevät koko ajan jotakin. Joku käy rapsuttamassa jotakin toista, joku seisoo jonkun vieressä. Niillä on hevosmaista puuhaa. Ai että ne nauttivat!" .Liisa Harmolle hevosen hyvinvointi on tekoja arjessa