Stammerilla selkä ylös ja liikeradat auki - "Ote ei saa aiheuttaa kipua eikä epämukavuutta, vaan käden tulee olla rento ja kosketuksen pehmeä"

Ja mihin toiseen muotikohtaan tullaan tulevaisuudessa kiinnittämään huomiota, kun ratkotaan hevosen haasteita? Näihin kysymyksiin saatiin vastauksia Erika Törrösen vetämällä stammer-tekniikkakurssilla marraskuun toisena viikonloppuna Vihti Dressage Centerissä.Stammer-tekniikan on kehittänyt saksalainen eläinfysioterapeutti Stefan Stammer, joka on hoitanut muun muassa Totilasta sen huippuvuosina. Tekniikan avulla syvävenytetään hevosen lihaksistoa pyrkimyksenä vaikuttaa rankaan, hermostoon ja liikeratoihin.. ”Hevosten rankaan on aina haettu liikkuvuutta venyttelyn kautta”, Törrönen toteaa. Stammer-tekniikalla pyritään lisäksi vaikuttamaan hermostoon ja sitä kautta koko hevoseen.Törrösen mukaan syvävenytyksellä kyetään jopa muuttamaan hevosen lihasmuistia – nollaamaan vanhoista traumoista, vammoista tai vaikka huonosti istuvasta satulasta aiheutuneita vääriä liikeratoja ja korvaamaan ne oikeilla.. Kun puhutaan hevosen rangasta, halutaan stammer-tekniikalla vaikuttaa etenkin niihin osiin, jotka vievät liike-energiaa eteenpäin; niska, kaularangan tyvi, säkä ja lannerangan loppuosa. Niskassa ja suun alueella on paljon rakenteita, jotka vaikuttavat koko hevoseen. Lihasketjut ja -kalvot päätyvät niskaan ja kallonpohjaan, joiden vieressä on myös leukanivelten kiinnityskohta ja kieliluu. Puhumattakaan vagushermosta – aivohermosta, joka vaikuttaa koko elimistöön. Kallonpohjan ja ensimmäisen niskanikaman välillä on ahdas kohta, johon purenta, kuolain ja ratsastajan käsi vaikuttavat.”Hevosen liikkumista ei saisi estää pakottamalla sitä tiettyyn asentoon liian pitkäksi aikaa”, Törrönen toteaa. Jos hevonen pidetään edestä liian lyhyenä, sitä kootaan liikaa tai sen liike sidotaan apuohjilla, lukitaan paitsi niska myös kaularangan tyvi.Ongelmat kaularangan tyvessä voivat näkyä hitaana etuosana, joka ei ehdi takaosan alta pois. Tämä voi ilmetä kompasteluna. Hevosen on myös hankalaa kohentaa ryhtiään ja kantaa itseään. Kaularangan tyvi on tärkeä alue, koska se yksin hermottaa koko lapojen ja etujalkojen lihaksiston.Sä’än alueella on luonnostaan vähän liikkuvuutta. Myös rintarangan alue on jäykkä, koska kylkiluut kiinnittyvät siihen ja tekevät kohdasta painoa kestävän. Tämä alue jää Törrösen mukaan usein liian vähälle huomiolle, koska reagoimme helpoiten näkemäämme.”Sä’än alue jää helposti unohduksiin, koska se on piilossa satulan ja ratsastajan alla”, Törrönen toteaa. Kiinnitämme helpommin huomiota päähän ja niskaan, jotka ovat selvästi näkyvillä.Samasta syystä saatamme ajatella, että hevonen on ryhdikäs, mikäli se kantaa päänsä ylhäällä. Pään ja niskan asento eivät kuitenkaan kerro, kulkeeko hevonen etupainoisesti vai ei. Edestä ryhdikkään hevosen selkä voi olla alhaalla. Ennen kaikkea kuitenkin halutaan, että hevonen käyttää selkäänsä ja nousee lapojen välistä ylös. Tähän tarvitaan hyviä vatsalihaksia, jotka itse asiassa kantavat ratsastajan painon.Lannerangassa suurin liikkuvuus on ristiluun ja viimeisen lannerangan nikaman välissä. Kohta on altis erilaisille vammoille.”Osalla hevosissa on tässä kohdassa valuvika, ja lannerangan viimeinen nikama ja ristiluu ovat fuusioituneet yhteen”, Törrönen toteaa. ”Tämä ominaisuus on melko yleinen.”Kohdassa tapahtuu myös iän aiheuttamaa luutumista hevosen lähestyessä kahdenkymmenen vuoden ikää. Luutumisvaiheessa hevonen liikkuu huonommin takaa, mutta tilanteen vakiinnuttua se ilmenee ainoastaan jäykkyytenä. Jo vuosia on puhuttu myös SI-nivelistä.”SI-nivelten ongelma on laaja käsite”, Törrönen toteaa. Kyseessä voi olla muutos ristiluun sivusiivekkeiden pinnassa tai ongelma joko pehmytkudoksissa tai ligamenteissa, jotka sitovat ristiluun lantiorankaan.Ristiluun ligamentit eli tukisiteet ovat kuin vahvoja kuminauhoja. Jos hevonen kulkee vinosti, voi jokin toisen puolen ligamenteista olla ylivenynyt ja toisen puolen supistunut. Tämä rakenne Törrösen mukaan säilyy, vaikka hierottaisiin isoja lihaksia niiden päältä. Hän ei myöskään usko SI-nivelen piikitykseen. Alueeseen on vaikeaa päästä käsiksi, ja on sekä hankalaa määritellä piikitettävä kohta että osua siihen. Ja vaikka osuttaisiinkin, saatetaan hoitaa pelkkää oiretta, sillä monet takajalan ongelmat vaikuttavat SI-nivelten liikkuvuuteen. Törrösen mukaan SI-alueen ongelma näkyy helpoiten laukassa, jossa nivelten on pakko tehdä kahdeksikon muotoista liikettä.”Hevonen voi olla hyvä ravissa, jossa alue voi vielä olla melko staattinen”, hän toteaa. ”Laukassa SI-nivelten sen sijaan on pakko liikkua.”Törrönen muistuttaa SI-nivelten merkityksestä myös terveen hevosen ratsastuksessa. Koska laukka lämmittää aluetta, kannattaa ennen työskentelyvaihetta laukata – se parantaa myös ravin laatua. Muoti-ilmiöksi muodostuneiden SI-nivelten ohella Törrönen kiinnittäisi huomiota kohtaan, josta ei vielä paljon puhuta – pallealihakseen.”Pallealla on suuri vaikutus hevosen liikkumiseen”, hän toteaa. ”Se erottaa keuhkot suolistosta ja vatsalaukusta ja toimii niiden väliseinänä.”Esimerkiksi kun hevonen tulee alas esteeltä, painuvat sen sisäelimet nimenomaan pallealihasta vasten ja kohdistavat siihen suurta rasitusta. Tiukka pallealihas lähtee vetämään lannerankaa alas ja jännittää näin koko rangan. Mitä sitten on stammer, ja miten sillä kyetään hoitamaan hevosen kehon edellä mainittuja haastekohtia? Stammerissa lihasketjut kallonpohjasta aina kavioluuhun asti venyvät ja rentoutuvat. Rentoutuneessa tilassa vaikutetaan syviin lihasketjuihin, ligamenttijärjestelmiin ja hermostoon. Pitkäkestoisuuden ansiosta venytyksen informaatio välittyy lihaksistosta pikkuaivoihin. Tietokeskukseen, joka vastaa koordinaatiosta, tasapainosta ja liikeradoista.”Näin saadaan lihaksesta aivoihin kulkeva informaatio ilmoittamaan, että selkä liikkuu ylöspäin”, Törrönen selventää. ”Se on tärkeää, koska alas painunut selkä aiheuttaa ratsastuksessa merkittävästi ongelmia.”Aktivoimalla pallea- ja vatsalihaksia hierovilla liikkeillä hevosen rintakehää nostetaan ylös. Sormenpäitä viedään edestakaisin vatsan keskilinjaa pitkin rintalihasten koko matkalta aina palleaan saakka – pitkälle vatsan puolenvälin yli. Otteen avulla hevonen saadaan nostamaan selkäänsä, ja riimusta hieman avustamalla laskemaan päätään. Tässä asennossa hevosen annetaan rentoutua kolmesta viiteen minuuttia, mikä auttaa asentoa jäämään lihasmuistiin.Riimusta pitelemään voi pyytää myös apuhenkilön, joka ei kuitenkaan saa häiritä hevosen keskittymistä. Vatsan aluetta hierovaa kättä liu’utetaan taakse myötäkarvaan ja tuodaan takaisin eteen hieman rapsuttavalla otteella, joka on jatkuvasti kosketuksessa hevoseen. ”Ote ei saa aiheuttaa kipua eikä epämukavuutta, vaan käden tulee olla rento ja kosketuksen pehmeä”, Törrönen muistuttaa.Vatsan alue on hyvin hermotettu ja hevosen täytyy myös saada ilmaista tuntemuksiaan sen käsittelystä. Helposta vaikeampaan Stammer-tekniikan ensimmäinen vaihe on yksinkertainen toteuttaa – myös maallikot saavat hevosen nostamaan selkäänsä ja laskemaan päätään. Seuraavat vaiheet edellyttävät jo enemmän osaamista. Sen lisäksi että vatsan alla oleva käsi huolehtii selän pysymisestä ylhäällä voi toisella kädellä etsiä lautaslihasten takaa pisteet, joita vuorotellen rapsuttelemalla saa liikettä SI-niveleen ja lannerankaan.Vaikein vaihe on nostaa hevosen jalkoja ylös vatsalihasten aktivoinnin aikana ja näin parantaa hevosen koordinaatiota. Tehokkaasti tehtynä käsittelijän täytyy kyetä pitämään hevosen jalkaa ylhäällä omalla jalallaan.”Jalkaa nostamalla nimikoidaan tilannetta, jossa viereinen jalka astuu maahan ja liike tulee selän yli”, Törrönen selventää.Suositeltavaa olisi etenkin akuuttivaiheessa – jolloin halutaan muuttaa lihasmuistia – tehdä harjoituksia kolmen kuukauden ajan säännöllisesti vähintään kolmesti viikossa. Kyse ei ole taikatempusta, ja pysyviä tuloksia näkyy vasta kuukausien kuluttua.”Kun kehoon ja selkäytimeen halutaan luoda ja automatisoida uusi liikerata, tarvitaan paljon toistoja, säännöllisyyttä ja riittävästi aikaa”, muistuttaa Törrönen.. Verryttelytyyppinen liikunta on Törrösen mukaan aina hyväksi, ellei hevosella ole lepoa edellyttävää vammaa tai tulehdustilaa. Hevoselle terveellinen harjoittelu aktivoi vatsalihakset ja sallii rangan liikkumisen mahdollisemman avonaisena. Oikeaoppinen harjoittelu helpottaa myös jäykän hevosen taipumista.”Ympyrällä taivuttelu ei ole tie onneen”, Törrönen toteaa. ”Hevosen täytyy ensin liikkua symmetrisesti, aktivoida vatsalihaksensa ja pyöristää selkänsä, vasta sitten taipuminen onnistuu.”Törrönen suosittelee suoralle linjalle asetettuja ravipuomeja. Puomeja tulee asetella viidestä kuuteen peräkkäin – yksittäisistä puomeista ei ole hyötyä. Kun hevonen on tottunut harjoitukseen, nostetaan puomin toinen pää kavaletiksi siten, että jokaisesta puomista nostetaan ylös sama puoli.”Ei ole tarkoitus, että tehtävä näyttää ristikkoesteeltä”, Törrönen toteaa. ”Tällaisesta tehtävästä on tarvittaessa helppoa kääntyä pois, jos hevonen alkaa kompuroida. Se tekee tehtävästä helpomman myös psykologisesti.”Kavalettiharjoituksella saadaan aktivoitua vatsalihaksia ja tehostettua lantion ja SI-nivelten liikeratoja. Ihmisen tehtävänä on vain keventää ja olla mukana. Puomeille tullaan ravissa, jolloin hevosen diagonaalinen jalkapari tekee symmetristä liikettä – yhtä pitkälle ylös ja eteen. Liike kehittää samalla hevosen suoruutta. Puomitreenin voi sulauttaa muun tekemisen yhteyteen, ja ylittää kentälle tai maneesiin asetetun puomirivistön aina muiden harjoitteiden välillä.”Jos tekee pelkän puomitreenin, vartti riittää”, Törrönen toteaa.Tehtävä työllistää koordinaatiosta vastaavaa hermostoa, joka väsyy kuntoa nopeammin. Jos hevonen alkaa kolistella ja kompuroida, on aika lopettaa. Silloin hermosto on jo ehtinyt väsyä. Törrösen mukaan ei kannata väkisin yrittää lopettaa hyvään suoritukseen, vaan jatkaa seuraavalla kerralla. Aluksi puomi- ja kavalettiharjoitteita on hyvä tehdä kaksi kertaa viikossa. Suoruuden ja symmetrian kohennuttua ylläpitävä kerta viikossa riittää. .Erika TörrönenHelsinkiläinen fitness-ammattilainen ja hevosten kehonhuollon erikoisasiantuntija.Valmistunut Tampereen hevoshierojakoulusta vuonna 2001 ja opiskellut sen jälkeen paljon ulkomailla, ku-ten Saksassa, Australiassa ja Briteissä.Tekee aktiivisesti kansainvälistä yhteistyötä ja on toiminut uranuurtajana Suomessa – tehnyt täällä muun muassa ensimmäiset kinesioteippaukset..Kehoa rakentava lihasammattilainen suosittelee maapuomeja joka-hevoselle.Tuomarivieras Ranskasta: "Levoton suu kielii selästä, joka ei ole töissä".Koulutuomari Summanen: "Puolipidätteen ainoa seuraus ei voi olla avautuva suu"

Stammerilla selkä ylös ja liikeradat auki - "Ote ei saa aiheuttaa kipua eikä epämukavuutta, vaan käden tulee olla rento ja kosketuksen pehmeä"

Aiheeseen liittyvää