Syksy ja märät kelit saavat hevosihmiset miettimään, miten tarhojen kanssa pärjätään ja tarvitsisiko niille tehdä jotain. Lisäksi 1.1.2026 astuu voimaan uusi hevosasetus, jossa on säädetty uusia määräyksiä tarhoille.Hevosella on oltava mahdollisuus liikkua tarhassa tai laitumella vapaasti päivittäin. Asetuksessa mainitaan myös, että tarhan pohjan on oltava hevoselle turvallinen sekä hevosen on keliolosuhteista riippumatta pystyttävä seisomaan tarhassa paikassa, jossa sen kaviot eivät uppoa liettyneeseen maahan. Tarhat on myös siivottava riittävän usein.Hämeenkyrön Sasissa ratsastuskoulua pitävä Heidi Mäkinen korostaa, että tarhoihin vaikuttaa se, millaiset tilat kullakin on käytössään ja millaisia hevosia tai hevosryhmiä tarhassa ulkoilee.”Esimerkiksi jos asutaan maalla, tarhat voivat olla jopa usean hehtaarin kokoisia, ja jos ollaan taas kaupunkialueella, tarhat ovat usein suhteessa pienempiä. Mitä vähemmän tilaa on käytössä ja mitä isompi hevoslauma siellä on, sitä enemmän tarhan pohjalla on kulutusta, se on kovemmalla käytöllä ja sitä enemmän siltä vaaditaan ominaisuuksia. Ruokintapaikat, portit sekä pihattojen edustat ovat usein kuitenkin lähes kaikissa tarhoissa ne paikat, jotka ovat kovimmalla käytöllä, ja jotka kärsivät eniten”, Mäkinen aloittaa.”Tarhassa olevien hevosten määrä pitää ottaa huomioon, kuinka aktiivisia ne ovat liikkumaan ja onko hevosilla kengät vai ei, sillä se on hyvin merkittävä asia tarhan pintamateriaalin suhteen.”. Mäkinen kertoo, että hänen tallissaan hevoset ulkoilevat laumoissa.”Ruunalauma on tosi leikkisä, ja sen takia tarhan pohja on selvästi paljon kovemmalla kuin tammalauman kanssa. Tarhat on tehty perinteiselle suomalaiselle savimaalle, ja sinne on joutunut tekemään ihan kunnon pohjat, jotta tarhat pysyvät hyvässä kunnossa vuoden ympäri.”Ratsastuskoulun hevosilla on kaikilla kengät yhtä shetlanninponia lukuun ottamatta.”Kun joukossa on yksi kengätön, on pitänyt ottaa huomioon, ettei tarhan pintamateriaali kuluta hevosen kavioita. Pohjalla voi olla isompaa mursketta, mutta pinnalla pitää olla hienompaa materiaalia. Jos minulla olisi esimerkiksi varsapihatto, en pistäisi sinne samaa pintamateriaalia, sillä se on sen verran karkeaa”, Mäkinen pohtii.”Tarhassa pitää ottaa huomioon, mikä on kavioille hyvä materiaali varsinkin, jos hevonen on avojaloin. Kaviot eivät tahdo kestää, jos pintamateriaali on niitä kuluttavaa. Minulla ei ole kokemusta luonnonmateriaaleista, esimerkiksi purusta tai hakkeesta tarhan pohjalla, mutta äkkiseltään ajateltuna niiden luulisi olevan kengättömille hevosille parempia vaihtoehtoja kuin kivituhkan tai murskeen.”.Mäkinen kertoo, että tarhoista on ensin kuorittu multakerros pois, sinne on laitettu kankaat väliin ja sen jälkeen useampaa erilaista pintamateriaalia.”Tarhan pohjan tekeminen on vähän kuin ratsastuskentän pohjan tekeminen, mutta ihan niin paljon ei tarvitse hifistellä. Meillä on kentälle laitettu salaojat, mutta tarhoissa niitä taas ei ole. Tarhan pohja vaatii kuitenkin kerroksia, jotta siitä saadaan kantava ja hyvä”, Mäkinen toteaa.”Itse olen päätynyt siihen, että kivituhka on kaikkein paras pintamateriaali, kun se on myös kaikista helpoin siivota. Tosin siinä on se ongelma, että hevoset eivät makaa siinä. Jos hevoset tarhaavat pitkiä aikoja, pitää ottaa huomioon, että niillä olisi myös paikka tai alueita, jossa ne haluavat ja pääsevät menemään myös makuulleen.”Mäkinen kertoo, että hänellä on ollut tarhoissa myös tavallista luonnonhiekkaa.”Sitä pitää kuitenkin miettiä, syövätkö hevoset hiekkaa ja kertyykö sitä sitten sen takia suolistoon. Meillä ei ole kuitenkaan ollut hiekan kanssa koskaan mitään ongelmia, ja uskon, että se liittyy myös esimerkiksi siihen, kuinka paljon hevoset saavat liikuntaa ja miten niitä ruokitaan. Hiekansyönti on aika tavallista Suomessa, ja hevoset syövät myös muuta maa-ainesta kuin vain hiekkaa, minkä takia pelkästään tarhaan ajettu hiekka ei välttämättä ole se ainut ongelma”, Mäkinen toteaa..Mäkisen tallilla tarhat siivotaan vuodenajan mukaan pääasiassa kaksi kertaa päivässä sekä niitä huolletaan koneellisesti neljä kertaa vuodessa.”Tarhojen pohjissa on otettu huomioon myös se, että ne olisivat helpot siivota. Lisäksi kun siivous tehdään säännöllisesti ja ollaan oikeassa rytmissä, tarhat ovat suhteellisen nopeat siivota. Silloin ne pysyvät hyvässä kunnossa, ja oikeastaan ne vaativatkin sen, jos ei halua koko ajan olla kunnostamassa tarhoja ja ostamassa niihin uutta materiaalia”, Mäkinen kertoo.”Koneellisesti tarhoissa siirrellään siirtynyttä hiekkaa tai otetaan kasasta uutta materiaalia tasoittaakseen pintaa. Kun tarhat pysyvät kuivina ympäri vuoden, silloin niiden huoltaminen ja hoitaminenkin on helpompaa.”Mäkinen painottaa sitä, että jokaisen tulee ottaa huomioon omat resurssinsa sekä alueen tuomat mahdollisuudet ja haasteet.”Meillä on tällaiset toimintatavat, ja tarhat ovat tosi helpot ja nopeat siivota ja muutenkin mukavat käytössä. Minulla on kuitenkin myös tuttuja, joiden täytyy katsoa tarkkaan sääennusteita esimerkiksi milloin pakkaset tulevat, jotta tarhat saataisiin jäätymään tasaisena”, Mäkinen vertaa.”Kun tarhan pohja on hyvä, hevoset liikkuvat ja leikkivät siellä mielellään huomattavasti enemmän. Olen nähnyt myös sen, kun tarhan pohjat eivät ole niin hyvät, ja hevoset odottavat vain portilla tullakseen takaisin sisälle. Kuitenkin, kun kokonaisuudessa täytyy ottaa huomioon myös budjetti ja muut resurssit, silloin usein liikutuspaikat ovat prioriteettina tarhoja edellä.” .Monivaiheinen projektiVihdissä Jokikunnan tilan yrittäjä Tapio Lehtoranta kertoo, että tarhan pohjat ovat laaja käsite, ja siihen vaikuttaa moni asia.”Asiaa voi ajatella sekä hevosen kannalta että käytännön siivoamisen kannalta. Tarhan pohja vaikuttaa suoraan siihen, millainen työ siivoaminen on”, Lehtoranta muotoilee.Tarhan tekeminen on Lehtorannan mukaan monivaiheinen projekti.”Kun tarhaa ruvetaan tekemään, siitä pitää ottaa multakerros pois ja kuoria pinta. Sen jälkeen maahan laitetaan suodatinkangas ja kankaan päälle mursketta noin 10–15 senttiä. Me olemme tehneet niin, että jyräsimme pohjan myös siinä välissä”, Lentoranta kuvailee.”Sen jälkeen päälle laitettiin hienompaa materiaalia esimerkiksi kivituhkaa, ja sekin sitten jyrättiin siihen kiinni. Tarhaan olisi hyvä tehdä myös pienet kallistukset, sillä jos sataa, niin veden saisi aina valumaan pois. Usein se on suurin ongelma, kun sataa riittävästi, niin pohja voi mennä puuroksi.”Suodatinkankaan laittamista eri materiaalien väliin Lehtoranta pitää erityisen tärkeänä.”Suodatinkangas auttaa siinä, etteivät materiaalit pääse sekoittumaan. Jos taas kangasta ei laita, ne voivat sekoittua äkkiäkin, ja sitten tarhaa joutuu laittamaan taas uudestaan. Tosin siihen vaikuttaa myös kerrosten paksuudet. Ajan mittaan hiekka kuitenkin painuu maahan ja karkeammat materiaalit nousevat pintaan”, Lehtoranta toteaa. .Lehtoranta painottaa myös sitä, millainen paikka on kyseessä ja millainen on tarhan muoto, koko ja hevosmäärä.”Korkeuserot ovat tärkeitä tarhassa, ja esimerkiksi katoksen tulisi olla korkeammalla kuin muun tarhan eli tarhassa tulisi olla kaatoa. Yleensä silloin paikat säilyvät kuivempina, eikä katos ole heti ensimmäisenä märkä. Olemme itse myös yrittäneet tehdä pohjasta tiiviin karkeammalla materiaalilla, jolloin vesikään ei tulisi niin helposti alapuolelta läpi. Jos pohjana on pehmeää hiekkaa, silloin tarha voi vesittyä myös alhaalta päin kovien sateiden aikaan”, Lehtoranta kertoo.”Ihanteellinen tarha on sellainen, mihin on rakennettu murskeesta pohja ja selvät muut kerrokset suodatinkankaan kanssa. Lisäksi pohja on tiivistetty, jolloin se kestää vettäkin paremmin, ja se on myös hevosille silloin parempi. Se on kuitenkin pieni kustannuskysymys, mutta silloin se on usein hevosille mukava ympäri vuoden sekä se on helppohoitoinen. Joskus myös tarhan lanaaminen tai tasoittaminen voi olla tarpeellista.”Tarhan kunnostuksessa on Lehtorannan mukaan kaksi vaihtoehtoa: haluaako tarhan kunnostaa kokonaan vai haluaako sen tasoittaa pakkasia ajatellen.”Savipohja on tasoitettava ennen ensimmäisten pakkasien tuloa. Päivän tai kahden pakkasilla tarhaan on usein päässyt jo traktorilla, jolloin se jäätyy yllättävänkin äkkiä. Epätasainen jäätynyt pinta ei ole hevosille hyvä, ja siinä voi äkkiä tulla jotain nyrjähdyksiä tai muita vastaavia ongelmia”, Lehtoranta pohtii.Lehtoranta muistuttaa kuitenkin myös, että tavallinen maapohjakin voi toimia tarhassa hyvin.”Silloin kysymyksenä on lähinnä se, mitä tapahtuu silloin, kun sateet tulevat ja millainen vuosi on kyseessä kelien suhteen. Se voi kuitenkin myös olla toimiva.” . Asioiden kaksi puoltaTarhaamiseen liittyy aina omat riskinsä, joita on pyrittävä minimoimaan.Seinäjoella hevosia pitävä Reima Kuisla on hyvin vahvasti hiekkatarhoja vastaan.”Minä pelkään hiekkatarhoja kuin ruttoa, koska niistä hiekkaa ajautuu helposti myös hevosen vatsaan. Sen takia en halua laittaa hiekkaa edes portille. Hiekka on aina tietynlainen riski hevoselle. Käytän mieluummin vähän karkeampaa sepeliä hiekan sijasta ja siinä päällä kuorikatetta”, Kuisla kuvailee.”Jokaisella asialla on puolensa ja puolensa, mutta minä en hyväksy sitä, että hiekkaa ajetaan tarhaan.” Kuislalla on tarhoja, jotka ovat nurmipinnalla ja peltopohjalla.”Hevoset voivat syödä nurmea kesällä, mutta ei siinä ole ollut enää pitkään aikaan mitään varsinaista syötävää ja nurmi on enimmäkseen tallattua. Nurmipinta ei kuitenkaan välttämättä sovellu kaikille hevosille, jos ne ovat ahneita ja syövät sitä vielä näin kelien kylmettyä, sillä myös siitä voi tulla ongelmia ja altistaa esimerkiksi ähkylle. Meillä ei kuitenkaan ole ollut tällaisia vaivoja, ja ne ovat toimineet hyvin”, Kuisla jatkaa.”Nurmipinta on pysynyt nurmena, mutta jos tulee hirveästi vettä ja hevoset liikkuvat tarhassa, niin silloin pinta voi mennä savelle. Jos tarhat olisivat pienempiä, niin sitten ne varmasti menisivät kuralle helpommin.”Tänä syksynä Kuislan tarhat ovat olleet hyvässä kunnossa, mutta viime aikoina kelit ovat aiheuttaneet pieniä haasteita.”Se on aina huono puoli, kun tulee pakkasta ja tarhat jäätyvät, mutta ei tule lunta. Tarhaan jää helposti uria ja muita epätasaisuuksia, missä hevoset voivat rikkoa jalkansa. Kyllä tarhat ja hokkikelit ovat vain aina omat riskinsä hevosten kanssa. Hevoset eivät myöskään halua liikkua tai juosta epätasaisilla alustoilla”, Kuisla kertoo.”Amerikkalaiset ovat sen jo aikoinaan tajunneet, että tarhassa pitäminen on aina loukkaantumisriski hevosille. Siellä ajetaan treeniä pari kertaa viikossa, muina päivinä hölkkää ja hevoset elelevät huomattavan suurissa karsinoissa. Myös hokit ovat todella suuri riskitekijä, mutta ne ovat taas Suomessa käytännössä pakollisia aina jonkun ajanjakson vuoden aikana.” . Tarhan pohja - muista nämäUuden hevosasetuksen mukaan tarhan pohjan on oltava hevoselle turvallinen ja hevosella tulee olla mahdollisuus keliolosuhteista riippumatta seisoa paikassa, jossa sen kaviot eivät uppoa mutaan.Tarha tulee siivota riittävän usein.Tarhan pohjan kuntoon vaikuttaa, kuinka paljon tarhassa on hevosia, kuinka paljon hevoset liikkuvat siellä, tarhausaika sekä tarhan koko, muoto ja miten se on tehty.Tarhoissa voidaan käyttää erilaisia pintamateriaaleja eri tilanteiden sekä resurssien mukaan. Jokaisella eri materiaalilla on hyvät ja huonot puolensa.Mitä isompi tarhan koko on, sitä enemmän se kestää kovempaa käyttöä suhteessa pienempään tarhaan.
