Tämä lyijykynän paksuinen hevosen luu murtuu helposti

Puikkoluut ovat käytännössä varvasluita, ja esihistoriallisella hevosella ne kannattelivat painoa. Nykyhevosella puikkoluut eivät kannattele painoa, vaan ne ovat pitkulaiset luut sääriluun ulko- ja sisäpuolella, mitkä ulottuvat etupolven tai kintereen alapuolelta vuohisnivelen yläpuolelle”, hevosten ortopediaan erikoistunut erikoiseläinlääkäri Mari Vettenranta kertoo.”Puikkoluu on yläosastaan kookkaampi luu, mikä muodostaa osan etupolven tai kintereen nivelpintaa, ja se pienenee alaspäin mentäessä. Puikkoluiden koko vaihtelee yksilöittäin, ja osalla ne ovat massiiviset ja paksummat, kun taas toisilla ne voivat olla hyvin pienet ja hentoiset. Joka jalassa on kaksi puikkoluuta, eli hevosella niitä on yhteensä kahdeksan.”Puikkoluu on rakenteensa ja sijaintinsa takia hyvin altis sekä itseaiheutetuille että ulkoapäin tuleville kolhuille. Puikkoluuhun kohdistuvasta kolhusta ei välttämättä jää edes haavaa, mutta luu voi silti murtua..PuikkoluuJäänne esihistorialliselta ajalta, kun hevoseläimellä oli useampi varvas.Puikkoluulle tyypilliset vammat ovat murtumat ja luuliikojen muodostuminen eli luukalvon tulehdus.Puikkoluun vammat ovat hevosilla yleisiä, ja luuliiat ovat yleisempiä nuorilla hevosilla.Lepo on yleisin hoitomuoto luuliikojen kanssa, mutta myös rasituksen keventäminen, pehmeät alustat, kylmäys sekä suun kautta tai paikalliset annettavat lääkkeet ovat vaihtoehtoja..”Puikkoluu voi olla noin lyijykynän paksuinen tai jopa ohuempi, ja kun siihen ei kohdistu painoa, ei siinä myöskään ole tiettyä jännitystä, minkä takia puikkoluu murtuu helposti. Toinen yleinen puikkoluun vamma on luuliika, joka on luukalvon tulehdustila. Voisi sanoa, että puikkoluu vaikuttaa hevoseen lähinnä vammojen kautta”, Vettenranta toteaa.Puikkoluun murtuman paranemisennusteeseen vaikuttaa Vettenrannan mukaan murtuman sijainti, ja onko ihoon tullut haavaa vai onko iho ehjä.”Jos jalassa on ihorikko, todennäköisesti silloin haavasta on mennyt bakteereja myös luuhun asti. Silloin riskinä on, että puikkoluuhun tulee bakteeritulehdus eli luumätä, ja murtuma ei lähde paranemaan. Tässä tapauksessa joudutaan usein arvioimaan, onko kirurginen hoito mahdollista murtuman sijainnin puolesta vai valitaanko usein pitkään kestävä antibioottilääkitys. Jos iho puolestaan on ehjä, silloin hoitovaihtoehtojen valinnassa suurempi kysymys on, missä kohdalla murtuma on luussa.”Puikkoluun alaosassa olevaan murtumaan suositellaan urheiluhevoselle yleensä puikkoluun alaosan poistoa leikkauksella. Luu voi korjaantua myös itse, mutta silloin se vaatii aikaa ja lepoa rasituksesta. Hankoside vaikuttaa myös siihen, suositellaanko hevoselle leikkauksessa puikkoluun osan poistoa vai parantaako aika vaivan.”Hankositeen haara kulkee puikkoluun alta ja takareunalta, jolloin liikkeessä hankoside voi liikuttaa joka askeleella myös irronnutta puikkoluun palasta. Silloin luut eivät pääse kiinnittymään toisiinsa, joka voisi olla mahdollista ilman liikettä”, Vettenranta kertoo..Puikkoluu on anatomisesti isompi ja paksumpi yläosastaan, ja yläosalla on vaikutusta myös etupolven ja kintereen nivelpinnan rakenteeseen. Sen takia puikkoluun yläosaan tulleeseen murtumaan ei auta kuin aika.”Puikkoluusta ei voida poistaa niin pitkää palaa, ja se on leikkausteknisestikin haastavaa. Koska puikkoluun yläosa osaltaan muodostaa myös nivelpintaa, ei yläkolmannesta voida senkään takia poistaa. Puikkoluun yläosa on tärkeä, mutta alaosalla ei sinällään ole niin paljoa merkitystä, ja hevonen pärjää mainiosti myös, kun puikkoluun alaosa on poistettu”, Vettenranta näkee.”Usein kuulee puhuttavan, että puikkoluu on poistettu, mutta puikkoluusta poistetaan aina vain sen alaosa, eikä sitä koskaan oteta pois kokonaan.”Puikkoluun murtumilla on usein hyvä ennuste parantua, ja ne paranevat nopeastikin. Vettenrannan mukaan noin kuukauden päästä leikkauksesta hevonen voi alkaa siirtyä kohti normaalia arkea ja liikuntaa. Jos puikkoluun murtumassa luun päät ovat hyvin kohdakkain sen voidaan antaa luutua. Siihen kuluu yleensä noin kolmesta neljään kuukautta..Luuliika eli luukalvon tulehdus voi aiheutua ulkoisesta traumasta tai ne voivat johtua rakenteesta. Ulkoisessa traumassa puikkoluuhun kohdistuu kolhu, joka ei kuitenkaan murtanut luuta tai kolhu kohdistui sen verran ylemmäs, jossa luu on paksumpaa. Myös rakennevirheet altistavat luuliikojen muodostumiselle. Luuliika voi muodostua myös sääriluuhun.”Esimerkiksi hajavarpaisuus lähtee usein polvesta alaspäin, jolloin polven alapuolelle säären yläosaan sisäreunalle kohdistuu enemmän rasitusta luustolle. Silloin luukalvo ärtyy ja luukalvon tulehdus aiheuttaa luuliian, ja siihen kohdalle rupeaa kertymään luun paksuuntumaa. Luuliian syntymiseen voi vaikuttaa myös kengitys ja erityisesti kengitysvirheet”, Vettenranta toteaa..”Luuliian ollessa sisäsäären puolivälissä on hyvä pitää mielessä mahdollisuus, että puikkoluusta voi irrota luulastu kalvon kiinnityskohdasta, erityisesti jos oletettu luuliika on kovin arka ja hevonen myös onnahtelee jalkaa. Tämä selviää röntgen- ja/tai ultraäänitutkimuksella, ja vaatii yleensä leikkaushoidon, jossa luulastu poistetaan.”Luuliian koko voi vaihdella eri tilanteissa, ja jossain vaiheessa se voi olla aika suurikin. Vuoden päästä luuliika voi puolestaan olla tosi pieni.”Luu on dynaaminen elin, ja elimistö laittaa sitä sinne, missä sitä tarvitaan. Elimistö ottaa sitä myös pois, kun tilanne on rauhoittunut.”Vettenranta korostaa, että jaloissa olevat luuliiat on otettava huomioon suojia käytettäessä.”Suojat eivät saa missään tapauksessa painaa tai hangata luuliikoja, eivätkä ne saa aiheuttaa paineen tunnetta sinne.”

Tämä lyijykynän paksuinen hevosen luu murtuu helposti

Aiheeseen liittyvää