Eläinten hyvinvointipalkinnon saaneen sikatilan omistaja Henna Paija kertoo ottavansa tilateurastamollaan Urjalassa vastaan myös hevosia, mutta vetäneensä taloudellisista ja käytännön syistä yläikärajan kimojen hevosten kohdalla kymmeneen vuoteen.Tämä perustuu Paijan omiin kokemuksiin.Kimot hevoset saavat post mortem erikoiskohtelun myös EU-lainsäädännössä.Määräyksen mukaan teurastetulta kimohevoselta avataan lavat, jolloin lavan lihaksistosta nähdään, onko ihon alla muutoksia. Lihantarkastuslain mukaisesti ”harmaat hevoset on tutkittava melanoosin ja melanoomien varalta olkanivelen alapuolisten lihasten ja imusolmukkeiden osalta irrottamalla yksi lapa. Munuaiset on paljastettava”. Aina tämäkään ei tosin riitä. Ei ole harvinaista, että kimohevosen ruhon patologiset muutokset nousevat pintaan vasta parin tunnin kuluttua teurastuksesta, kun liha on kylmiössä jäähtynyt.”Teimme muutama vuosi sitten neljä vähän vanhempaa kimoa putkeen, ja joka ikisen ruhot menivät hylkyyn”, Paija muistelee.Hän kertoo tapauksista, joissa koko ruho on ollut viiden-kymmenen sentin välein täynnä peukalonpään kokoisia tummia paukamia niskasta hännänpäähän.”Tällainen hevonenhan lähtee suoraan Honkajoen ongelmajätelaitokselle, sillä elintarvikkeena sitä ei voi käyttää. Tämä tietää yrittäjälle noin 300 euron tappiota.”Noin 40:stä Paijassa teurastetusta hevosesta on ollut tällaisia, teurastuksen jälkeen hylättyjä.”Ne olivat 13-16 vuoden ikäisiä”, Paija muistelee.”Muutoin syövät ovat hevosilla erittäin harvinaisia. Olemme tehneet 1200 hevosta, eikä yhdelläkään ole ollut mitään syöpäkasvustoa, poislukien nämä kimosyövät.”Paija toteaa, että kaikki kimojen omistajat eivät tiedä kimoja koskevasta erikoisuudesta. Se ei ole ihme, sillä kaikki muutokset eivät näy päälle päin lainkaan, saati "tyypillisinä" mustina paukamina hännän seudulla.Paija pyrkii hastattelemaan hevosentuojat jo, kun teurastamossta aikaa varataan, mutta toisinaan värin määritys jää tekemättä, ja teurastamon pihaan paukahtaa vanha valkoinen hevonen.
Eläinten hyvinvointipalkinnon saaneen sikatilan omistaja Henna Paija kertoo ottavansa tilateurastamollaan Urjalassa vastaan myös hevosia, mutta vetäneensä taloudellisista ja käytännön syistä yläikärajan kimojen hevosten kohdalla kymmeneen vuoteen.Tämä perustuu Paijan omiin kokemuksiin.Kimot hevoset saavat post mortem erikoiskohtelun myös EU-lainsäädännössä.Määräyksen mukaan teurastetulta kimohevoselta avataan lavat, jolloin lavan lihaksistosta nähdään, onko ihon alla muutoksia. Lihantarkastuslain mukaisesti ”harmaat hevoset on tutkittava melanoosin ja melanoomien varalta olkanivelen alapuolisten lihasten ja imusolmukkeiden osalta irrottamalla yksi lapa. Munuaiset on paljastettava”. Aina tämäkään ei tosin riitä. Ei ole harvinaista, että kimohevosen ruhon patologiset muutokset nousevat pintaan vasta parin tunnin kuluttua teurastuksesta, kun liha on kylmiössä jäähtynyt.”Teimme muutama vuosi sitten neljä vähän vanhempaa kimoa putkeen, ja joka ikisen ruhot menivät hylkyyn”, Paija muistelee.Hän kertoo tapauksista, joissa koko ruho on ollut viiden-kymmenen sentin välein täynnä peukalonpään kokoisia tummia paukamia niskasta hännänpäähän.”Tällainen hevonenhan lähtee suoraan Honkajoen ongelmajätelaitokselle, sillä elintarvikkeena sitä ei voi käyttää. Tämä tietää yrittäjälle noin 300 euron tappiota.”Noin 40:stä Paijassa teurastetusta hevosesta on ollut tällaisia, teurastuksen jälkeen hylättyjä.”Ne olivat 13-16 vuoden ikäisiä”, Paija muistelee.”Muutoin syövät ovat hevosilla erittäin harvinaisia. Olemme tehneet 1200 hevosta, eikä yhdelläkään ole ollut mitään syöpäkasvustoa, poislukien nämä kimosyövät.”Paija toteaa, että kaikki kimojen omistajat eivät tiedä kimoja koskevasta erikoisuudesta. Se ei ole ihme, sillä kaikki muutokset eivät näy päälle päin lainkaan, saati "tyypillisinä" mustina paukamina hännän seudulla.Paija pyrkii hastattelemaan hevosentuojat jo, kun teurastamossta aikaa varataan, mutta toisinaan värin määritys jää tekemättä, ja teurastamon pihaan paukahtaa vanha valkoinen hevonen.
