Tuulia Appleby: "Opeta hevosellesi ainakin kohteen kosketus"

Kokenut eläinlääkäri paljastaa, että joskus eläinlääkäriä saattaa pelottaa yhtä paljon kuin potilastakin.Asenne auttaa. "Aina kannattaa olla myönteinen ja pysyä rauhallisena", hän korostaa. Myös joustavuus on tärkeää, sillä kaikki eläimet ovat yksilöitä. Luonnollisesti myös nopeus on avainasemassa. Kokenut eläinlääkäri on toimissaan nopea ja päättäväinen. Turvallisuus on kuitenkin aina etusijalla. "Potilas saa joskus pelottaa – siinä helpottaa, että asian myöntää. Joskus olen sanonut asiakkaalle, että nyt on pakko laittaa kuonokoppa, koska eilen tämän rodun edustaja puri eläinlääkäriä", Appleby myöntää. Miten eläinlääkärikäynnin saa onnistumaan parhaalla mahdollisella tavalla? Työympäristö ei aina ole optimaalinen, joskus voi joutua käynnille kylmäpihattoon. Mutta vaikka puitteet olisivat täydelliset, huono asenne pilaa kaiken, Appleby sanoo. Jos saisi valita täydellisen klinikan, siinä olisi erillinen odotusalue kissoille ja koirille, tilaa väistää, useampi sisäänkäynti, liukumaton lattia, äänieristys, laumakaverit vieressä tai edes näköyhteydessä. Mutta tämä toteutuu vain harvoin. Appleby miettii tilanteen aina potilaan näkökulmasta. Jos hoidettava vaikuttaa stressaantuneelta, hän ottaa herkästi käyttöön rauhoittavat feromonituotteet ja muistaa samalla, että hevoselle ei ole luontevaa saada geeliä sieraimeen, joten se laitetaan varovasti. "Huomautan myös herkästi aina hoitajille, että älkää paiskoko ovia älkääkö juorutko kovaäänisesti viikonlopun tapahtumia heräävän eläimen vieressä", hän naurahtaa. Hoitajan kannattaa kysyä jo aikaa varatessa, onko eläin vaikkapa piikkikammoinen. "Käyttäytyminen kannattaa kirjata potilaskorttiin vastaisuuden varalle." Minkälainen hoidettava on vaikea?Pelokas, turhautunut ja kiihtynyt. Ja sellainen, jolla on kasautunut ärsykkeitä pitkin päivää, jolloin viimeinen pisara saattaa olla se, että "katsotaan ne hampaat". Appleby kertoo pelkäävän eläimen reagoivan yleensä aina jollakin näistä tavoista: "Se voi yrittää paeta, taistella, jäätyä/jähmettyä tai flirtata ”älä tee mitään, en mäkään sulle, ollaan kavereita” -tyyppisesti. " "Kannattaa muistaa, että se eläin on oppinut, että tilanteista ei muulla tavalla selviä. Samoin kannattaa muistaa, että käyttäytyminen ei yleensä ole alkanut sinä päivänä", Appleby muistuttaa. Joskus hän miettii mitä potilas "kertoisi kotonaan" tästä käynnistä, jos voisi. "Rokotustilanne saattaa olla mulle helppo, mutta koira saattaisi sanoa, että huh huh, just ja just selvisin hengissä."Kannattaa olla proaktiivinen. "Kun annetaan paljon hyviä kokemuksia, joku vähän huonompi siedetään paremmin.".Mitä kannattaisi tehdä?Nuolumatto on loistava väline hoitotoimenpiteissä, ja toimii monilla eläimillä. Myös lehmillä.Kuonokoppa on niin tärkeä eläinlääkärin työssä, että hän toivoo kaikkien koirien olevan tottuneita siihen. Myös hevoset purevat. "Varsinkin orit tykkäävät pureskella. Niillä voi myös käyttää hoitotilanteissa kuonokoppaa."Muita eläinlääkärin konsteja ovat esimerkiksi keinokäsi kepin päässä. "Sen kanssa voi kokeilla miten hevonen reagoi jos menen esimerkiksi takajalkoihin. Kepin päässä oleva koukku voi olla käyttökelpoinen myös, jos täytyy ottaa loimen lenkki mahan alta hevoselta, joka näyttää siltä, että potkaiseminen on mahdollista. "Me pidetään itsestään selvänä että eläin kestää hoitotoimenpiteet, mutta eiväthän ne yleensä ole tottuneet. niihin."Kiinnipitäminen vain, jos tarpeen. Jos eläimelle tulee tunne, että se ei pääse pakenemaan, se lisää stressiä. "Älä pakota eläintä nurkkaan jolloin ei ole muuta keinoa kuin tulla päälle."Mitä hevosen tulee osata?Mitä neuvoja Appleby antaisi hevosenomistajille?Hän neuvoo opettamaan hevoselle paikallaan seisomisen."Joskus unohtuu se, että ei-mitään tekeminen on myös taito, joka opitaan", hän sanoo. Tässä on paljon eroa yksilöiden välillä rodun ja iänkin takia.Appleby haluaisi myös, että eläin "käyttäytyy hyvin" vapaasta tahdostaan tai ainakin mielellään."Eivät kaikki hiljaa paikallaan käsiteltävänä seisovat hevoset toimi niin mielellään, vaan voivat olla hyvinkin jännittyneitä, ehkä rangaistuksen pelossa. Itse käytän ajatuskoetta: Jos tämä hevonen pääsisi nyt irti, jäisikö se tähän, vai valitsisiko lähteä paikalta."Peruuttaminen on tärkeä taito klinikalla ja joskus pihatossakin. Kaikki eivät osaa. Kolmas taito on jalan nostaminen. Nämä kolme ovat perustaidot, mutta ennen muuta Appleby suosittelee kaikille eläimenomistajille lyhytkurssia operantista kouluttamisesta. . Opeta ainakin tämä!Kohteen kosketus kannattaa opettaa. Mitä se tarkoittaa? Kyse on eläinkouluttamisen perusasioista, niin kutsutusta target trainingista, joka on suomennettu kohdetyöskentelyksi. Se saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei todellakaan ole sitä. Kohteen kosketus pitää sisällään sen, että eläin opetetaan koskemaan jotakin esinettä jollakin kehonosallaan. Esine, eli kohde, voi olla vaikkapa kärpäslätkä. Se voi olla myös käsi. Kun eläin on oppinut sen, se pysyy paikallaan, valittu kehonosa halutussa kohteessa kiinni. Kaikki eläimet oppivat samalla tavalla.Appleby on itse opettanut hevoselle kohteeksi kärpäslätkän. Opetustilanne ei vie kauaa aikaa, ja siihen tarvitaan nameja, naksutin ja kohde. Naksutin ei ole välttämätön, myös mikä tahansa selkeästi sanottu sana tai vaikka sormien napsautus ajavat asian. Naksuttimen hyvä puoli on, että se on tarvittaessa hyvin nopea. Oikea ajoitus on avainasia kouluttamisessa. Pähkinänkuoressa eläintä palkitaan heti, kun sen kuono lähestyy kohdetta. Kun se tekee pienenkin eleen haluttuun suuntaan, naksautetaan ja annetaan herkku. Kuin taikasauvan ohjaamana eläimen kuono on ennen pitkää kiinni halutussa kohteessa. Pysymistä kohteessa pidennetään vastaavalla tavalla, naksauttamalla ja palkitsemalla aina hiukan myöhemmin. Kun eläin tekee virheen, ei reagoida millään tavalla. PiikkikammoPiikkikammoisia hevosia on paljon. Piikkikammosta pois opettaminen on kuitenkin suhteellisen suoraviivaista, jos ei suorastaan helppoa. Se on jokaisen ulottuvilla. Appleby kertoo hevosesta, joka oli viime rokotuksessa säikähtänyt niin pahoin, että kun näkikin eläinlääkärin "pistämispositiossa" kaulan vaiheilla, se alkoi hermostuneena pyrkiä pois päin. Appleby alkoi ensin rapsutella sillä alueella, johon on tarkoitus hetken päästä pistää. Vastaavalla tavalla naksuttimella naksautetaan ja palkitaan. Seuraavaksi jo vähän nipistellään ihoa, aina vain sen verran kuin eläin helposti sietää. Sitten tökitään. Sen jälkeen tökitään tyhjällä ruiskulla, seuraavassa vaiheessa nostetaan molemmat kädet kuten rokotustilanteessa on pakko tehdä. Naksaus ja herkku -metodilla edetään, palkiten aina siitä että hevonen seisoo rauhallisesti, eikä liiku poispäin. Kun sitten, ehkä vartin päästä, on rokotuksen aika, hevonen ei edes huomaa pistosta. Appleby käyttää yleensä pienintä neulaa, joka tuntuu vähiten. Mutta hän myös toteaa, että läheskään aina ei ole kyse neulasta, vaan jostakin muusta pistämiseen liittyvästä huonosta kokemuksesta, joka voi olla vaikkapa kiinni pitäneiden ihmisten turhautuminen tilanteeseen."Hevosen aivot toimivat kuten kaikki aivot. Hevoset ovat erittäin hyviä huomaamaan pieniäkin muutoksia ja signaaleja tilanteissa ja kun ne ovat mielessään tunnistaneensa tilanteen, ne yrittävät ennustaa sen seuraavan vaiheen ja mistä ne ottavat informaation? Siitä edellisestä kerrasta. Jos se on mennyt huonosti, hevonen sanoo heti "ehei, tällä kertaa se ei enää toistu!".Siruttaminen voi toimia ensimmäisenä huonona kokemuksena, jossa tilanteen haastavuutta lisää se, että alueelta ajellaan karvatkin. Kaikki yleensä uusia asioita, jotka tehdään ensimmäistä kertaa. Iso-Britannian eläinlääkäreiden yhdistyksessä BEVA:ssa on herätty turvallisuusnäkökulmaan ja yhdistys on julkaissut videosarjan Don't Break Your Vet (Älä vahingota eläinlääkäriäsi). Gemma Pearson näyttää videolla kuinka piikkikammoisen hevosen kanssa naksuttimen ja herkkujen kanssa edetään. Videon katsomalla saa hyvän käsityksen prosessista vaikka ei ymmärtäisi sanakaan englantia. Juttu perustuu osittain eläinlääkäripäivien 2024 luentoon. . Tuulia Appleby valmistui eläinlääkäriksi vuonna 2002 Zürichin yliopistolta. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli Zürichin yliopistolla pieneläinten lisääntymisosastolla, kunnes hän vuonna 2005 muutti Suomeen. Seuraavaksi hän suoritti kliinisen työn ohella jatkokoulutuksen eläinten käytösterapeutiksi Southamptonin yliopistossa. Vuosina 2010–2021 Tuulia työskenteli omalla pieneläinvastaanotolla Somerolla. Samanaikaisesti hän toimi vastaavana eläinlääkärinä Yliopistollisen eläinsairaalan käytösklinikalla. Nykyään hän toimii Kannuksessa Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymässä eläinlääkärinä ja osallistuu muun muassa klinikkaeläintenhoitajien sekä eläintenkouluttajien opetukseen..Kana vääntää oppimisteorian rautalangasta

Tuulia Appleby: "Opeta hevosellesi ainakin kohteen kosketus"

Aiheeseen liittyvää