Tyyris taistelu mutaa vastaan - vuohisiaan myöten mudassa seisovia hevosia näkee enää hyvin harvoin

Saviselle pellolle perustetut tarhat muuttuvat märkinä aikoina vääjäämättä liejuksi. Mutatarhat ovat rumia, ja käyttäjälleen raskaita. Kuivana pysyvien tarhojen rakentaminen on kuitenkin usein tuhansien tai kymmenien tuhansien eurojen investointi.Sen kummemmin vanha eläinsuojelulaki kuin tulossa oleva uusi eläinten hyvinvointilakikaan ei yksiselitteisesti kerro, mitä hevosten ulkotarhan pohjalta vaaditaan.Ruokaviraston viimevuotisessa ohjeessa eläinsuojeluvalvonnalle ulkotarhan pohjasta todetaan vain, että ”ulkotarhan ja laitumen maaston, kasvillisuuden ja maapohjan on oltava hevoselle sopivia”. Lisäksi ohjeessa mainitaan, että jotta ulkotarha on ympärivuotiseen ulkona pitoon soveltuva, ”sen on oltava eläimelle turvallinen ja tarhan maapohjan on oltava sellainen, että eläimet eivät vahingoita itseään eivätkä tarpeettomasti likaannu”.. Neljä lähestymistapaaTarhojen kuntoon onkin neljä lähestymistapaa: laittaa tarhojen pohjat perusteellisesti kuntoon, lisätä hiekkaa portille tai käyttää maanvahvikelaattoja tai -ritilöitä. Neljäs tapa on pärjätä mudan kanssa ja toivoa, että talvi tulee pian ja jäädyttää pohjan.Suomen Ratsastajainliiton tallitoiminnan kehittäjä Minna Peltonen tuntee Etelä- ja Lounais-Suomen ratsutallit erittäin hyvin. Peltonen kiertää tallikäynneillä nimenomaan keväisin ja syksyisin ja on pistänyt ilolla merkille, että vuohisiaan myöten mudassa seisovia hevosia näkee enää hyvin harvoin. Muutos on tapahtunut nopeasti.”Tarhoja kunnostetaan tosi paljon. Ja jos jollain tallilla osaa tarhoista ei ole laitettu, niistä sanotaan, että ne ollaan laittamassa. Usein tarhoja kunnostetaan muutama kerrallaan”, Peltonen kertoo.Kunnostukset tehdään yleensä perinteisesti: vanha pohja pois, kallistukset kuntoon ja sitten maahan suodatinkangas, sepeli ja hiekka.”Aika yleistä on sekin, että tarhan etuosan ja ruokintapaikan pohja on laitettu kuntoon, ja muualla on luonnontilaa. Se on toimivaa”, Peltonen kertoo.. Erilaisia ratkaisujaTalleilla on myös tullut tavaksi, että heiniä ei enää anneta suoraan maasta, vaan telineestä tai vaikka traktorinrenkaasta. Yhdellä tallikäynnillä vastaan tuli edullisesti itse tehty ruokintakatos.”Siinä oli heinäpömpeli, kova pohja ja katos. Se oli nerokas”, Peltonen kertoo.Tarhat talleilla siivotaan päivittäin tai ainakin useamman kerran viikossa hankalinta talvikautta lukuun ottamatta. Ratsujen täysihoitotalleilla, joilla asiakkaat liikuttavat itse hevosensa, tarhan siivoaminen kuuluu nykyään useimmiten asiakkaiden kontolle. Tallien viimeaikaisten taloudellisten haasteiden takia monella tallilla on vähennetty tallin tarjoamia palveluita.”Uutena asiana on tullut se, että joillain talleilla omistaja velvoitetaan siivoamaan kesäisin hevostensa kasat myös laitumelta. Mutta ei siinä mitään, ajat muuttuvat”, Peltonen hymähtää.. MaanvahvikelaatatMaanvahvikelaattoja ei isoilla ratsastuskouluilla ainakaan vielä useinkaan näe, mutta hieman pienemmillä talleilla ne on otettu kiinnostuneina vastaan.Yleensä vastaanotto on positiivista, mutta Puuppolassa tallia pitävä Kirsi Haasanen päätyi laattoja kokeiltuaan perinteiseen tarharemonttiin. Hän kuitenkin korostaa, että syy laattojen toimimattomuuteen oli todennäköisesti rinnemäinen maasto.Haasanen pitää tällä hetkellä kahta tallia, joissa molemmissa asuu alkuperäisrotuisia hevosia säänsuojissa. Jyväskylän vieressä sijaitsevaa Tervarinteen tallia hän on pitänyt viisi vuotta. Jo kahden ensimmäisen vuoden aikana hän ehti täysin tuskastua savisiin pohjiin. Hän siivoaa sääsuojat käsin, ja tilanteen ollessa pahimmillaan hänellä kesti ensin tunti aikaa rakentaa ensin mutaan polku tarhan portin ja säänsuojan välille, vasta sitten pääsi siivoamaan.Kolme vuotta sitten Haasanen kokeili tarhoihin maanvahvikelaattoja, jotka laitettiin ohjeen mukaisesti suoraan mutalillin päälle. Laattoja tuli kaikkiaan kaksi lavaa. Portin kohdalla laatat toimivat, mutta rinteessä ne eivät pysyneet.”Laatat tulivat sitten kaivinkoneella kaivaessa vastaan”, Haasanen hymähtää.Viime vuonna Haasanen päätti tehdä ison tarharemontin, yhteensä kahdeksaan tarhaan. Rinnetarhasta rinne melkein kaivettiin alas, laitettiin maahan suodatinkankaat, sitten karkeaa sotaa, hienompaa soraa ja hiekkaa. Rahaa meni kaikkiaan monta kymmentä tuhatta. Mitään investointitukea hän ei edes yrittänyt hakea, koska jokin raja oli ylitetty, ja Haasanen ei halunnut enää joutua odottamaan yhtään. Hän ja työntekijä väsyivät, talliapulaisia ei voinut päästää hakemaan hevosia ja mutaan kiinni jääminen aiheutti vaaratilanteita itsellekin.Toisaalta siitä Haasanen on vakuuttunut, että hevoset mieluummin olivat siellä mudassa kuin olisivat seisseet kaiken aikaa sisällä. Riviä hevosille ei tullut koskaan, eivätkä ne myöskään loukkaantuneet. Kenkiä kyllä irtoili.”Nauroimme myös, että hevosilla oli silloin tosi hyvät selkälihakset”, Haasanen kertoo ja vakavoituu sitten.”Mutta eihän se nykyisen somenäkyvyyden aikana anna hyvää kuvaa tallista, jos hevoset ovat polviaan myöten kurassa, vaikka me hevosihmiset tiedämmekin, että kaikenlaista on”, hän lisää.”Tämä oli pakko tehdä. Ja nyt on kiva tehdä töitä”, hän päättää. Toimii pihatossaErittäin tyytyväinen laattojen käyttäjä taas on Katariina Cozmei, jolla on viitisen pihattohevosta. Laattoja hän on laittanut pihaton edustalle, ja ne ovat toimineet erittäin hyvin. Hallista jaloissa ulos siirtyvä turvekaan ei ole saanut edustaa märäksi.”Edellisessä paikassa minulla oli laattojen alla sepeli, ja keräsin laatat aina kesäksi pois. Kun alkoi tulla syksyn sateet, laitoin ne taas paikoilleen”, hän kertoo.Lisäksi hänellä oli laattoja yhden peltotarhan portin ääressä.Tänä vuonna muuttaessaan uudelle tilalle Cozmei otti laatat mukaansa.”Meillä ne on toimineet tosi hyvin, ja jos olisi varaa, ostaisin enemmänkin. Ne ovat tosi käteviä, kun niitä pystyy siirtelemään, ja niiden päältä voi ajaa traktorillakin, eli ne ovat tosi kestäviä”, Cozmei summaa.Cozmei kertoo kokeilleensa lukemansa talliniksin innoittamana myös puutarhaan tarkoitettuja kevyitä ja edullisia ritilämäisiä maaperän vahvistuslaattoja. ”Ajattelin, että kokeilen portille. Arvaa, monta päivää ne kesti? Kaksi. Ne kestää ihmisen, mutta ei todellakaan hevosta”, hän kertoo..Mutatarhan ratkaisuksi tarjolla kolmea erilaista laattaa tai ritilää ."Hyvä aika remontille"Renkolainen Petri Korhonen on tallinpitäjä ja maanrakennusyrittäjä, joka on ollut laittamassa montaa hevostilaa. Korhonen on päätynyt siihen, että hevosten tarhat voi tehdä myös ilman suodatinkangasta. Kankaan ongelmana on, että hevoset tapaavat kuopia sen esiin. Korhonen suosittelee laittamaan tarhan pohjan alimmaiseksi raekooltaan 16-32 -millistä sepeliä, joka voidaan laittaa suoraan saven päälle. Sen päälle tulee 0-16 -millinen murske ja sitten pinnalle 5-10 sentin kerros raekooltaan 0-8 -millistä luonnonhiekkaa. Nollamillistä, eli aivan hienoa, ei saisi olla mukana juuri yhtään, sillä jos päällyshiekka on silttimäistä, tarha liettyy. Päälliskerros ei saa olla liian paksu, koska se taas altistaa jännevaivoille. "Meillä on osassa tarhoista mukana nolla illistä, ja ne ovat kesällä hienon näköisiä, muttak un vettä tulee paljon, ne ovat rapaa", Korhonen harmittelee.Lisäksi tarhaan kannattaa suunnitella kaltevuudet joko yhteen suuntaan tai molemmin puolin. Korhonen huomauttaa, että "pikafiksauksena" toimii sekin, että kippaa tarhan etuosaan tarpeeksi 16-32 -millistä soraa."Aluksi se sekoittuu saveen, mutta sitten se kovettuu, ja se kuivattaa minkä vellin tahansa", hän sanoo. Jos tarharemonttiin on tarvetta, ja siihen on taloudellisia mahdollisuuksia, hyvä aika voisi olla tehdä se nyt", Korhonen huomauttaa. "Kaikki kallistui tässä välillä hetkeksi, mutta kyllä tekeminen taas halpenee. Kun työt vähenevät rakentajilta, yleinen kustannustaso tippuu. Tietenkään ei voi tehdä tiettyä halvemmalla, kun materiaalitkin maksavat, mutta jos on varaa, nyt voisi olla sellainen aika, että kannattaa tehdä", hän arvioi.

Tyyris taistelu mutaa vastaan - vuohisiaan myöten mudassa seisovia hevosia näkee enää hyvin harvoin

Aiheeseen liittyvää