Uusi yhdistys suunnitteilla yrittäjille: "Jonkun on oltava kiinnostunut siitä, että hevosyrittäjän elämä helpottuisi"

Facebookin hevosyrittäjien ryhmässä huhuillaan ihmisiä Teams-tapaamiseen torstaina 29.1. klo 12 alkaen. Tapaamisen aiheena on talliyrittäjien yhdistyksen perustaminen ja huhuilija on oikeustieteen maisteri Pirkko Saalinki. "Jonkun on oltava kiinnostunut siitä, että hevosyrittäjän elämä helpottuisi", Saalinki summaa.Jos yhdistys perustettaisiin, sen toimenkuvana olisi pitää jäsenensä informoituna hevosalan kannattavuuteen vaikuttavista yhteiskunnallisista asioista ja antaa heille tarvittaessa asiantuntevia neuvoja käytännön tilanteisiin. "Tapaamisen suosio kertoo, perustetaanko yhdistys vai ei", Saalinki visioi.Koska tarkoitus on perustaa nimenomaan talliyrittäjien yhdistys, on kutsu tarkoitettu niille hevosalan yrittäjille, joilla on y-tunnus ja talli, esim. ratsastuskouluille, hoitopalveluita tarjoaville talleille ja valmennustalleille.Saalinki täsmentää, että ihan vielä ei olla aloittamassa yhdistystoimintaa, vaan toistaiseksi vasta kartoittamassa sitä, onko yhdistykseen riittävästi ja konkreettisesti kiinnostusta. Jotta edunvalvonta olisi toimivaa, sen on oltava riittävää. Yhden ihmisen voimin asioita ei saa edistettyä. Lisäksi toiminnasta koituu vääjäämättä kustannuksia.Saalinki toteaa, että yhdistykselle tulisi jäsenmaksu, joka ei olisi vuositasolla kymppejä, vaan pikemminkin satasia. Lisäksi yhdistykseen tulisi saada riittävästi jäseniä, jotta sen toiminta olisi vaikuttavaa ja uskottavaa ja lisäksi riittävän jäsenmaksukertymän avulla taloudellisesti mahdollista toteuttaa.Entä miksi meillä ei jo ole tällaista yhdistystä?Saalinki pohtii sitä, voiko urheilujärjestö kuten SRL, tai Suomen Hipposkaan, lähtökohtaisesti edes olla se taho, jolle yrittäjän edunvalvonta kuuluu, koska niiden tehtävä on ensisijaisesti vaalia urheilun etua."En näe miten voisi olla mahdollista valvoa kovin monen eri intressiryhmän etuja samaan aikaan, sillä voi olla, että näiden tahojen edut menevät keskenään täysin ristiin. Olisi selkeää, että kun vaalitaan hevosyrittäjien etua, keskitytään vain siihen", Saalinki perustelee. SRL:llä on esimerkiksi tallitarkastustoimintaa, mutta tämän Saalinki näkee enemmänkin yrittäjän toiminnan laadun valvontana kuin hänen edunvalvontanaan.Hevosalan kannattavuusKoska täysihoitotallin tulot useimmiten noudattelevat markkinoiden sanelemaa hintatasoa, suorin keino vaikuttaa kannattavuuteen on vaikuttaa siihen, että kulut pysyvät niin matalina kuin mahdollista. Tässä tulevat kysymykseen yritystoimintaan liittyvät lakisääteiset kulut, jotka liittyvät verotukseen ja muihin yrityskuluihin, mutta myös sellaisiin vaikeammin määriteltäviin kuluihin, kuten siihen, mitä yhteiskunta voi yrittäjiltä vaatia. Keskustelu jo voimaan astuneesta hevosasetuksesta on hänen mielestään malliesimerkki siitä, miten käy, kun päätetään asioita selvittämättä samalla, onko asia yrittäjälle ylipäätään mahdollinen toteuttaa. Tämän hetken aktuelleista aiheista Saalinki nostaa esille YEL-vakuutusasiat, mutta myös tämänhetkisen ALV-tilanteen.Hän toteaa olevan ensiarvoisen tärkeää, että yrittäjillä olisi taho, joka neuvoisi käytännön tasolla miten he voisivat oman ALV-tilanteensa hoitaa. Liikaa maksettua ALV:iä on mahdollista saada takautuvasti takaisin kolmen vuoden ajalta, joten jokainen lisäkuukausi tarpeettoman suurta arvonlisäveroa maksaen tuottaa kaksinkertaisen haitan: 1. yrittäjä maksaa liikaa ja 2. yrittäjä menettää yhden kuukauden ALV-palautuksen, oikeuden siihen vanhentuessa. Saalinki toteaa, ettei tiedä onko Suomessa olemassa yhtäkään taloudellisesti kannattavaa täysihoitotallia. Tämä on outo yhtälö, sillä jos nämä tallit lakkaisivat olemasta, se vaikuttaisi välittömästi moneen muuhun hevosalalta toimeentulonsa saavaan tahoon: rehun tuottajiin, varustekauppiaisiin, eläinlääkäreihin, kengittäjiin."Itse en tiedä yhtäkään sellaista täysihoitotallinpitäjää, jolle raha ei tulisi jostain muualta: omaisuudesta, töissä käyvältä puolisolta, omasta palkkatyöstä tai muista töistä, kuten valmennuksesta tai kengittämisestä."Hän toteaa, että usein on kyse siitä ajattelutavasta, että pidetään hevosia "omassa pihassa", vaikka omalla maatilalla, jonka rakennuksia ei lasketa kuluiksi, jonka hankkimaa traktoria voi ilmaiseksi lainata, ja josta heinä saadaan "halvemmalla". Muistamatta laskea, että bisnesmielessä se on huijausta, sillä hevosyrityshän ei osta heinää tällaisessa tapauksessa sen todellisella hinnalla, eikä se maatalousyritys myy sitä markkinahintaan, sillä jos sen "oman heinän" myisi ulos, siitä saisi vaikkapa 50 euroa, kun nyt siitä ei saa mitään.""Onko se palkka se, että saa pitää siinä ne omat hevoset? Mutta kuinka moni tällä lailla ajatteleva pystyy maksamaan itselleen kuukausipalkkaa sosiaaliturvakuluineen, saati palkkaamaan siihen ketään avuksi? En usko, että kovinkaan moni."Jos tallivuokra on 600 euroa, siitä menee päältä verottajalle heti noin neljännes ja heiniin, kuivikkeisiin ja sähköön toinen neljännes. Siihen kiinteistöverot, yrittäjän eläkemaksut ja muut päälle. Mitä jää käteen?"Luulen, että tämä on suuri syy sille, että pihattotalleja on niin paljon. Ne mahdollistavat tallinpitäjän ulkopuolisissa töissä käymisen."Saalinki muistaa myös sen, miten väsynyt hän oli omina tallinpitoaikoinaan ja on seurannut alan kehitystä, joka on mennyt vain kannattamattomaan suuntaan. "Kaikki voimat menee siihen jokapäiväiseen tekemiseen. Ei siinä jää hirveästi voimia mihinkään muuhun." Merkitys valtiolleHän toivoisi, että olisi mahdollista vaikuttaa valtioon ja verottajaan niin, että siellä ymmärrettäisiin pienyrittäjyyden kannattavuus yhteiskunnalle: "Jokainen pienyrittäjä on pois työttömyyskortistosta niin kauan kun se hänen yrityksensä pyörii. Niinpä sitä yritystä ei kannattaisi verottaa hengiltä."Ei myöskään velvoittaa hengiltä. Esimerkiksi asetusvalmistelu olisi mennyt hevosalan kannalta ihanteellisesti maaliin, jos jokaisessa sidosryhmäkokouksessa ja meilinvaihdossa olisi ollut mukana hevosalan yrittäjien etua vahtiva juristi, joka olisi peilannut ehdotuksia käytännössä, keskustelemalla niistä alan yrittäjien kanssa. Loppupeleissä kyse ei ole pelkästään uusien vaatimusten hyvyydestä tai huonoudesta sinänsä, vaan myös siitä, mikä käytännössä on ylipäänsä mahdollista toteuttaa. Asetus oli ja meni, mutta vastaavia tilanteita tulee varmasti eteen. Nyt pitäisi Saalingin mielestä kiinnittää huomiota meneillään olevaan YEL-uudistukseen. Pohditaan, onko yrittäjä alivakuutettu, jos hän ei maksa eläkemaksuja sen mukaan, mitä hänen tarjoamastaan palvelusta voisi teoreettisesti saada jossakin muualla. Saalingin mielestä tämä ajattelutapa tappaa pienyrittäjyyden jo alkuunsa.Saalinki toteaa saman kuin joku somessakin kommentoinut, että erilaisia jäsenyyksiä yhdistyksissä ihmisillä riittää liiaksi asti ja ne kannattaa omalta kohdaltaan arvioida. Hän kannustaa jokaisen arvioimaan kuuluuko niihin yhdistyksiin joihin yrittäjänä on kannattavaa kuulua ja toisaalta, rahoittaako jäsenmaksullaan toimintaa, joka koituu pikemminkin jonkun muun kuin hänen itsensä hyödyksi: "Saako yhdistys, jonka jäsen olen, aikaiseksi tuloksia asioissa, jotka ovat tärkeitä juuri minulle ja onko siellä minun ykkösasiaani peilattuna paljonkin vapaamatkustajia?"."Säännöllisesti", "päivittäin" ja "tarvittaessa" – hevosasetus on juristin silmään samanaikaisesti sekä tarkka että epäselvä.Jouduttiinko alvisotkussa heti pattitilanteeseen? "SRL:n on jatkettava aloittamaansa työtä ja otettava hyöty irti NIKA:n tapauksesta"

Uusi yhdistys suunnitteilla yrittäjille: "Jonkun on oltava kiinnostunut siitä, että hevosyrittäjän elämä helpottuisi"

Aiheeseen liittyvää