Muihin kotieläinlajeihin, erityisesti koiriin, verrattuna hevosilla on vain vähän sisäisiä, pahanlaatuisia kasvaimia, mutta kyllä niilläkin syöpänsä on.Hevosten kasvaimet ovat yleensä ihossa. Iso-Britannian hevosista kaksi prosenttia ja kimoista hevosista jopa 80 prosenttia saa jossakin elämänsä vaiheessa kimojen melanooman eli kimosyövän, ja peräti noin kuusi prosenttia saa sarkoidin. Suomessa sarkoidit eivät ole niin yleisiä kuin Iso-Britanniassa.Kimosyöpää ei pidä sekoittaa ei-kimojen hevosten melanoomaan, joka on huomattavasti aggressiivisempi ja vaarallisempi syöpä, ja muistuttaa ihmisten vastaavaa.Kolmanneksi yleisin, mutta Suomessa melko harvinainen syöpä hevosella on levyepiteelikarsinooma, joka esiintyy lähinnä sukuelinten alueella. Sarkoidin ja karsinooman takana oletetaan olevan virustartunta, kimosyövän syytä edelleen tutkitaan.Satunnaisesti hevosilla voi olla muitakin pahanlaatuisia kasvaimia, mutta ne ovat harvinaisia.Joulukuisilla eläinlääkäripäivillä brittiläiset, onkologiaan eli erilaisiin kasvaimiin ja syöpäsairauksiin erikoistuneet eläinlääketieteen tohtorit Anna Hollis Newmarketin Animal Health Trustista sekä Sarcoid Surgery Ltd -yksityisklinikkaa pitävä Jeremy Kemp-Symonds luennoivat yleisimmistä syövistä.. Kimosyövän sairaudenkulku tunnetaan, mutta syy ei ole täysin selvillä. Se kuitenkin tiedetään, että tämä melanooma ei johdu UV-säteilystä, kuten ihmisellä. Sairaudenkulku kimosyövässä on, että iholle ja karvapeitteelle värin antavaa melaniinia alkaa kertyä – yleensä paikallisesti – ihon alle. Tunnetaan myös tapauksia, joissa kimosyöpä on levinnyt sisäelimiin rajustikin. Tällainen tapaus oli John Antellin Denzel, joka jouduttiin lopettamaan hollantilaiselle leikkauspöydälle täysin toivottoman ennusteen takia. Sairautta on tutkittu melko vähän, mutta joitakin teorioita on. Tällä hetkellä varteenotettavin tutkimuksen pohjalta esitetty teoria kimosyövästä lienee ruotsalaisen geneetikko Leif Anderssonin ja hänen tutkimusryhmänsä.Kuten tiedämme, tyypillisesti syöpäkasvain ilmaantuu vanhalle hevoselle, ja se voi kasvaa vuosien mittaan hyvinkin isoksi. Kun kasvaimen peittävä iho ei enää veny enempää, se saattaa revetä, jolloin haavasta valuu nestemäistä mustaa pigmenttimassaa, jossa on myös syöpäsoluja. Solujen ulkomuodon ja agressiivisuuden, eli miten ne tuhoavat ympäröivää kudosta, perusteella kasvain luokitellaan joko melanosytoomaksi eli hyvänlaatuiseksi kasvaimeksi tai melanoomaksi eli pahanlaatuiseksi kasvaimeksi. Usein nämä kasvaimet sijaitsevat karvattoman ihon alueella, häntäruodon paljaassa osassa, peräaukon ja sukuelinten ympärillä, silmien ympärillä, turvassa, mutta myös silmissä ja satunnaisesti missä tahansa muualla.Syöpäkudos varmistetaan ohutneulanäytteellä tai koepalalla. Sairaus etenee tietyllä vuosinopeudella, joten ennusteen suhteen paljon on merkitystä sillä, minkä ikäisenä hevonen sen saa. Se on todettu jopa viisivuotiailla, vaikkakin se näin nuorella hevosella onkin harvinainen.. Ei kannata vähätelläKimosyöpää tavataan hevosihmisten parissa pitää lähes harmittomana.Hollisin mielestä kimosyöpää tavataan turhaan vähätellä. Hänen mielestään se on vakavasti otettava patologia, joka ennen kaikkea tunnetaan vielä liian huonosti.”Ajan mittaan se leviää muuallekin elimistöön. Yleensä kuitenkin hitaasti ja jokseenkin kesyllä tavalla, mutta ei aina”, hän sanoo.Kemp-Symonds kertoo, että hänen praktiikallaan kimot hevoset avataan aina niiden kuoleman jälkeen, oli kuolinsyy mikä tahansa. Melko usein niiden elimistöstä löytyy sisäisiä kasvaimia sieltä täältä, mutta useimmiten ne eivät ole varsinaisesti aiheuttaneet kuolemaa, eivätkä välttämättä edes haitanneet hevosia.”Kimosyöpä on jollain lailla niin epälooginen”, Hollis sanoo.Hän ihmettelee melanoomaa, joka toimii eri lailla kuin kaikki muut melanoomat. ”Jos ja kun se esiintyy mustilla kimoilla, miksi se ei esiinny mustilla ei-kimoilla?” hän pohtii.”Olisi mahtavaa päästä tutkimaan tätä sairautta enemmän, mutta Iso-Britanniassa hevostutkimus rahoittuu hyvin pitkälti laukkaurheilun avulla, ja siinä lajissa kimosyöpä ei luonnollisestikaan ole mikään ongelma, koska hevoset ovat tehneet uransa jo hyvin nuorina.” Sarkoidit ovat syyliäSarkoidit näyttävät syyliltä ja niitä ne tavallaan ovatkin. Eivät tosin hevosen omia syyliä, vaan Symondsin mukaan tuhansia vuosia sitten naudoilta saatuja. Hevosen sarkoidien aiheuttajaksi epäillään lehmien papilloomavirus BVP:tä. Vaikka papilloomat ovat hyvin lajiuskollisia, jostakin syystä tämä yksi naudan virus on tehnyt lajihyppäyksen hevoseen, jonka elimistö ei ole vielä löytänyt keinoa vastustaa virusta.”Onneksi se ei ainakaan toistaiseksi ole kyennyt hyppäämään ihmiseen”, Kemp-Symonds naurahtaa.Oletus on, että sarkoidit tarttuvat syylien tapaan. Oletus on myös, että tartunta vaatii onnistuakseen rikkoutuneen ihon. Hevonen voi saada sarkoiditartunnan lehmältä, mutta oletettavasti myös toiselta hevoselta. Kärpäset ovat suuri riskitekijä tarttumisen suhteen, ja ne myös viihtyvät halkeilevien sarkoidien pinnalla. Viruksen arvellaan olevan kärpäsen elimistössä tartuntakykyinen kuitenkin vain lyhyen aikaa. Tartuntariskin takia sarkoidien vaivaama hevonen pitäisi pitää erillään muista hevosista, etenkin kärpäsaikaan..Sarkoidi vaan jatkaa ja jatkaa kasvamistaanKemp-Symonds . ”Myös eläinlääkäri saa olla tarkkana desinfioidessaan käsiään, ettei tule levittäneeksi sarkoidia potilaittensa välillä”, hän sanoo. ”Sanon tämän siksi, että olen huomannut vasemman puolen jugulaarisuonen jostain syystä hevosilla olevan melkoisen yleinen paikka sarkoideille”, Kemp-Symonds sanoo.Hevosella kuten kaikilla muillakin nisäkkäillä on omat papilloomaviruksensa, mutta näistä omista lajityypillisistä syylistään hevonen yleensä pääsee ajan kanssa eroon, sarkoideista ei käytännössä koskaan.”Sarkoidi vaan jatkaa ja jatkaa kasvamistaan”, Kemp-Symonds toteaa.Sarkoideja on ulkonäkönsä perusteella kuutta eri tyyppiä, joille on annettu omat nimensä.Okkultti sarkoidi on litteä, karvaton alue ihossa, verrukoosi on syylämäinen, nodulaarinen on rypälemäisen kyhmyinen, ja se on etenkin alkuvaiheessa helppo sekoittaa johonkin muuhun ihokasvaimeen. Lisäksi tunnetaan fibroblastinen sarkoidi, sekamuotoinen sarkoidi ja harvinaisimpana pahanlaatuinen sarkoidi. Yhteistä niille on, että ne kaikki koostuvat sidekudoksesta, joka on lähtenyt hallitsemattomasti kasvamaan. Kaikille kasvaimille tyypillisesti myös sarkoidit erittävät verisuoni-kasvutekijöitä, mitkä kasvattavat niihin tehokkaan verisuoniston.”Miellän sarkoidin melkeinpä eräänlaiseksi loiseksi”, Kemp-Symonds naurahtaa.Sarkoidi voi kasvaa kokoa jopa kiloiseksi ja levitä rajusti. Kemp-Symonds näytti kuvan potilaastaan, jolla oli koko mahanalus ja nivuset täynnä erityyppisiä ja kokoisia kasvaimia. Tätä hevosta oli yritetty tuloksetta hoitaa, mikä entisestään pahensi tilannetta. Kun sarkoidit ovat levinneet laajalle, lopetus on joskus ainoa vaihtoehto. Toisaalta hyvinkin iso yksittäinen sarkoidi on usein hoidettavissa.Pahanlaatuisinakin sarkoidit leviävät muihin syöpiin verrattuna kesysti. Kemp-Symonds kertoo näkevänsä vastaanotollaan yhden metastasoivan eli etäispesäkkeitä muodostavan sarkoidin 300–400:sta.”Sarkoidit leviävät yleensä enemmänkin ihon kerroksissa. Olen nähnyt tapauksen, jossa 300:n ihokasvaimen kohdalla lopetimme laskemisen.” HoitoKimosyövän hoitomuoto on perinteisesti ja yhäkin usein ”annetaan olla”. Erityisesti kurkun alueen rauhasissa syöpä saattaa kasvaa isokokoiseksi ja tällä alueella leikkaus voi olla vaikea toteuttaa. Sen sijaan perianaalialueen kasvaimet ovat helpommin leikattavissa. Kasvain kannattaa poistaa ajoissa. Siinä vaiheessa, kun esimerkiksi ulostaminen käy mekaanisesti vaikeaksi isojen kasvainten takia, leikkaaminen saattaa olla jo myöhäistä.Sarkoideja ja kimosyöpiä hoidetaan osittain samoin keinoin.Hoitosuunnitelma on tarkka, sillä siinä pyritään onnistumaan kerralla.”Sarkoidia kirurgisesti poistettaessa parhaat mahdollisuudet ovat ensimmäisellä yrityksellä. Toisella kerralla mahdollisuudet ovat jo selvästi pienemmät”, Kemp-Symonds kertoo.Hänen mukaansa sarkoideilla on ikävä taipumus ”riehaantua, jos niitä sorkitaan”.Entiseen aikaan sarkoideja ”hirtettiin” kuminauhoilla tai kirurgin ommellangalla, tai vain poistettiin leikkaamalla, mutta ne tapasivat yleensä kasvaa takaisin – usein kahta kauheampina ja jopa runsaslukuisempina. Pienimpiä voi poistaa kuten syyliä kryoterapialla eli hiilidioksidijäällä. Kasvaimia hoidetaan edelleen voitelemalla niitä paikallisesti voiteilla, joissa on sinkkiä ja kasviuutetta, esimerkiksi lumikkia. Leikkaus tehdään joko veitsellä tai laserilla. Riittävän paljon tervettä kudosta kasvaimen ympäriltä tulee poistaa leikkauksen yhteydessä.Tärkeää on molempien kohdalla pystyä poistamaan koko kasvain kerralla, muussa tapauksessa on erittäin todennäköistä, että se kasvaa takaisin.Muitakin hoitokeinoja on.Brittikirurgi Kemp-Symonds käyttää omassa praktiikassaan paljon laseria, ja suosittelee sitä muillekin kollegoilleen. Lasereita on käytössä klinikoilla Suomessakin.Kemp-Symonds tutustui leikkaavaan hiilidioksidilaseriin ensimmäisten joukossa Iso-Britanniassa ja pystyi sittemmin hankkimaan erään erittäin varakkaan, korkeaan aateliin kuuluvan asiakkaansa hevosen sairastuttua sellaisen omalle klinikalleenkin. Hänellä on käytössä sekä kalliimpi ja tehokkaampi hiilidioksidilaser että pienitehoisempi diodi-laser. Molemmilla on puolensa.Hiilidioksidilaserilla kudosta pääsee irroittamaan kuin saksilla, ja kuuma säde hoitaa samalla haava-alueen verenvuodon tyrehdyttämisen. Diodi-laser ikään kuin kuorii kasvaimen pois kerros kerrokselta.Sarkoidien arvellaan liittyvän myös yksilökohtaiseen puutteelliseen immuunijärjestelmään, sillä vaikka sarkoideja on onnistuttu siirtämään sairaasta hevosesta terveeseen hevoseen, tällainen istutettu sarkoidi tapaa kuitenkin hävitä itsestään. Myös kimosyöpään jossain määrin tehoava rokote nimeltään Oncept on immunoterapiaa, ja saatavilla Suomessa joillakin klinikoilla. Hevosille lääke on hevoskohtainen erityislupa-lääke, eli jokaiselle hoidettavalle hevoselle haetaan erikseen lupaa.Anna Hollis on käyttänyt Onceptia hevosille jonkin verran melanooman hoitoon. Hänen käsissään lääke tehoaa noin 75% tapauksistaTämä hoitomuoto on hyvin kallis, yksi pistos kustantaa 500 euroa. Alkuvaiheessa pistoksia annetaan kaikkiaan neljä, jonka jälkeen yksi pistos kuuden kuukauden välein. Kyse on immunoterapiasta. Rokote toimii kasvainten kasvun hidastajana tai parhaimmassa tapauksessa estäjänä, mutta jo olemassa oleville kasvaimille sillä on hyvin vähän tehoa.Immunoterapiaa on myös Apavac-rokote, joka otetaan kasvainsolusta itsestään. Immunocidin equine-rokote taas pohjautuu mykobakteereihin. Molemmat ovat Suomessa saatavilla hevoskohtaisella erikoisluvalla niin ikään. Suonensisäinen hoito liian rankka?Muita hoitomuotoja valitaan tapauskohtaisesti. Hevosella kemoterapia eli solumyrkkyhoito toimii erityisesti sarkoideihin. Useitakin lääkeaineita on käytössä. Mitomysiini on yleisesti käytössä. Se on Streptomyces caespitosus -bakteerin tuottama solumyrkky. Solumyrkky ruiskutetaan suoraan kasvaimeen. Systeemistä suonensisäistä kemoterapiaa ei hevosilla juurikaan käytetä. Esimerkiksi Hollisin näkemys on, että suonensisäinen rankka hoito muodostaa myös eläinsuojelullisen ongelman. Lisäksi hoito on erittäin kallista, sillä yksi suonensisäinen annos on noin 6000 euron hintainen, ja annoksia tarvittaisiin neljästä kuuteen.”On hyvin vaikea perustella, miksi eläimelle pitäisi aiheuttaa niin paljon kärsimystä, kuin tämä hoitomuoto sivuvaikutuksineen vääjäämättä aiheuttaa. Ihmisille annetaan isot annokset, jotka kestetään, koska pyritään täydelliseen paranemiseen, ja potilas tietää mitä tapahtuu. Eläimillä yritetään lähinnä jarruttaa sairauksien etenemistä ja antaa mahdollisimman miellyttävällä tavalla lisää elämisen arvoista aikaa”, Hollis perustelee. Yhtä kaikki, solumyrkyn toimintamekanismi on, että siinä missä terveet solut korjaavat päivittäin satojatuhansia DNA-mutaatioita, syöpäsoluissa ei ole terveen solun korjaus- ja säätelymekanismeja (mikä seikka juuri tekee niistä syöpäsoluja), jolloin ne eivät pysty korjaamaan myrkytyksessä saamiaan vaurioita, vaan tuhoutuvat.Elektrokemoterapiassa eli ECT:ssä kasvainta heikennetään lisäksi voimakkaalla sähkövirralla ennen solumyrkkyä. Sähköimpulssien seurauksena myrkky pääsee solun sisälle ja suurien pitoisuuksien seurauksena solu kuolee. Sähköimpulssit ehkäisevät alueen verenkiertoa, mikä entisestään lisää solunsalpaajien pitoisuuksia kasvainkudoksessa. ECT aktivoi myös elimistön omaa immuunivastetta kasvainta vastaan. Hoito on saatavilla joillakin suomalaisklinikoilla.Hoito aiheuttaa kasvainkudoksessa ensin tulehdusreaktion ja tämän jälkeen kuolion. Surkastuminen tapahtuu yleensä viikossa tai kahdessa. Hoito voidaan tarvittaessa uusia kahden viikon kuluttua. Tavallisesti hoito annetaan yhdestä kerrasta kolmeen kertaan, mutta suuret kasvaimet saattavat vaatia useammankin hoitokerran.Hoito on nopea, ja vie vain 15–20 minuuttia. Hoitoja toistetaan tarvittava määrä kahden viikon välein. Yhdistelmähoito tuottaa parhaan tuloksenIhmisten ihomuutosten hoidosta tuttu photodynaaminen terapia eli PDT on eläinlääketieteessä vielä melko uusi aluevaltaus. Tässä hoitomuodossa sarkoidin päälle levitetään valoherkkää lääkeainetta ja alue peitetään joiksikin tunneiksi. Tämän jälkeen alueelle kohdistetaan määrätyn mittainen valoaallonpituus, joka aktivoi lääkeaineen tuhoamaan soluja. PDT:tä voidaan antaa seisovalle hevoselle, mutta koska hoito on melko kivulias, paikallispuudutus vaaditaan. Hoitomuotoa rajoittaa se, että lääkeaine ei imeydy noin viittä milliä syvemmälle.Usein useamman hoitomuodon yhdistelmä tuottaa parhaan tuloksen. Näillä tehokkaammilla hoidoilla on myönteinen lisävaikutus Kemp-Symondsin mukaan erityisesti sarkoideihin. Jollakin tavalla ne näyttäisivät herättävän hevosen uinuvan immuunipuolustusjärjestelmän sarkoidien vastaiseen taisteluun.”Useammin kuin kerran olen nähnyt jatkohoitopotilailla, että kun hevoselta on poistettu ensimmäisellä hoitokerralla onnistuneesti osa sarkoideista, sen elimistö on itse alkanut tuhota niitäkin kasvaimia, joihin ei ollut vielä koskettukaan”, Kemp-Symonds kertoo.
Muihin kotieläinlajeihin, erityisesti koiriin, verrattuna hevosilla on vain vähän sisäisiä, pahanlaatuisia kasvaimia, mutta kyllä niilläkin syöpänsä on.Hevosten kasvaimet ovat yleensä ihossa. Iso-Britannian hevosista kaksi prosenttia ja kimoista hevosista jopa 80 prosenttia saa jossakin elämänsä vaiheessa kimojen melanooman eli kimosyövän, ja peräti noin kuusi prosenttia saa sarkoidin. Suomessa sarkoidit eivät ole niin yleisiä kuin Iso-Britanniassa.Kimosyöpää ei pidä sekoittaa ei-kimojen hevosten melanoomaan, joka on huomattavasti aggressiivisempi ja vaarallisempi syöpä, ja muistuttaa ihmisten vastaavaa.Kolmanneksi yleisin, mutta Suomessa melko harvinainen syöpä hevosella on levyepiteelikarsinooma, joka esiintyy lähinnä sukuelinten alueella. Sarkoidin ja karsinooman takana oletetaan olevan virustartunta, kimosyövän syytä edelleen tutkitaan.Satunnaisesti hevosilla voi olla muitakin pahanlaatuisia kasvaimia, mutta ne ovat harvinaisia.Joulukuisilla eläinlääkäripäivillä brittiläiset, onkologiaan eli erilaisiin kasvaimiin ja syöpäsairauksiin erikoistuneet eläinlääketieteen tohtorit Anna Hollis Newmarketin Animal Health Trustista sekä Sarcoid Surgery Ltd -yksityisklinikkaa pitävä Jeremy Kemp-Symonds luennoivat yleisimmistä syövistä.. Kimosyövän sairaudenkulku tunnetaan, mutta syy ei ole täysin selvillä. Se kuitenkin tiedetään, että tämä melanooma ei johdu UV-säteilystä, kuten ihmisellä. Sairaudenkulku kimosyövässä on, että iholle ja karvapeitteelle värin antavaa melaniinia alkaa kertyä – yleensä paikallisesti – ihon alle. Tunnetaan myös tapauksia, joissa kimosyöpä on levinnyt sisäelimiin rajustikin. Tällainen tapaus oli John Antellin Denzel, joka jouduttiin lopettamaan hollantilaiselle leikkauspöydälle täysin toivottoman ennusteen takia. Sairautta on tutkittu melko vähän, mutta joitakin teorioita on. Tällä hetkellä varteenotettavin tutkimuksen pohjalta esitetty teoria kimosyövästä lienee ruotsalaisen geneetikko Leif Anderssonin ja hänen tutkimusryhmänsä.Kuten tiedämme, tyypillisesti syöpäkasvain ilmaantuu vanhalle hevoselle, ja se voi kasvaa vuosien mittaan hyvinkin isoksi. Kun kasvaimen peittävä iho ei enää veny enempää, se saattaa revetä, jolloin haavasta valuu nestemäistä mustaa pigmenttimassaa, jossa on myös syöpäsoluja. Solujen ulkomuodon ja agressiivisuuden, eli miten ne tuhoavat ympäröivää kudosta, perusteella kasvain luokitellaan joko melanosytoomaksi eli hyvänlaatuiseksi kasvaimeksi tai melanoomaksi eli pahanlaatuiseksi kasvaimeksi. Usein nämä kasvaimet sijaitsevat karvattoman ihon alueella, häntäruodon paljaassa osassa, peräaukon ja sukuelinten ympärillä, silmien ympärillä, turvassa, mutta myös silmissä ja satunnaisesti missä tahansa muualla.Syöpäkudos varmistetaan ohutneulanäytteellä tai koepalalla. Sairaus etenee tietyllä vuosinopeudella, joten ennusteen suhteen paljon on merkitystä sillä, minkä ikäisenä hevonen sen saa. Se on todettu jopa viisivuotiailla, vaikkakin se näin nuorella hevosella onkin harvinainen.. Ei kannata vähätelläKimosyöpää tavataan hevosihmisten parissa pitää lähes harmittomana.Hollisin mielestä kimosyöpää tavataan turhaan vähätellä. Hänen mielestään se on vakavasti otettava patologia, joka ennen kaikkea tunnetaan vielä liian huonosti.”Ajan mittaan se leviää muuallekin elimistöön. Yleensä kuitenkin hitaasti ja jokseenkin kesyllä tavalla, mutta ei aina”, hän sanoo.Kemp-Symonds kertoo, että hänen praktiikallaan kimot hevoset avataan aina niiden kuoleman jälkeen, oli kuolinsyy mikä tahansa. Melko usein niiden elimistöstä löytyy sisäisiä kasvaimia sieltä täältä, mutta useimmiten ne eivät ole varsinaisesti aiheuttaneet kuolemaa, eivätkä välttämättä edes haitanneet hevosia.”Kimosyöpä on jollain lailla niin epälooginen”, Hollis sanoo.Hän ihmettelee melanoomaa, joka toimii eri lailla kuin kaikki muut melanoomat. ”Jos ja kun se esiintyy mustilla kimoilla, miksi se ei esiinny mustilla ei-kimoilla?” hän pohtii.”Olisi mahtavaa päästä tutkimaan tätä sairautta enemmän, mutta Iso-Britanniassa hevostutkimus rahoittuu hyvin pitkälti laukkaurheilun avulla, ja siinä lajissa kimosyöpä ei luonnollisestikaan ole mikään ongelma, koska hevoset ovat tehneet uransa jo hyvin nuorina.” Sarkoidit ovat syyliäSarkoidit näyttävät syyliltä ja niitä ne tavallaan ovatkin. Eivät tosin hevosen omia syyliä, vaan Symondsin mukaan tuhansia vuosia sitten naudoilta saatuja. Hevosen sarkoidien aiheuttajaksi epäillään lehmien papilloomavirus BVP:tä. Vaikka papilloomat ovat hyvin lajiuskollisia, jostakin syystä tämä yksi naudan virus on tehnyt lajihyppäyksen hevoseen, jonka elimistö ei ole vielä löytänyt keinoa vastustaa virusta.”Onneksi se ei ainakaan toistaiseksi ole kyennyt hyppäämään ihmiseen”, Kemp-Symonds naurahtaa.Oletus on, että sarkoidit tarttuvat syylien tapaan. Oletus on myös, että tartunta vaatii onnistuakseen rikkoutuneen ihon. Hevonen voi saada sarkoiditartunnan lehmältä, mutta oletettavasti myös toiselta hevoselta. Kärpäset ovat suuri riskitekijä tarttumisen suhteen, ja ne myös viihtyvät halkeilevien sarkoidien pinnalla. Viruksen arvellaan olevan kärpäsen elimistössä tartuntakykyinen kuitenkin vain lyhyen aikaa. Tartuntariskin takia sarkoidien vaivaama hevonen pitäisi pitää erillään muista hevosista, etenkin kärpäsaikaan..Sarkoidi vaan jatkaa ja jatkaa kasvamistaanKemp-Symonds . ”Myös eläinlääkäri saa olla tarkkana desinfioidessaan käsiään, ettei tule levittäneeksi sarkoidia potilaittensa välillä”, hän sanoo. ”Sanon tämän siksi, että olen huomannut vasemman puolen jugulaarisuonen jostain syystä hevosilla olevan melkoisen yleinen paikka sarkoideille”, Kemp-Symonds sanoo.Hevosella kuten kaikilla muillakin nisäkkäillä on omat papilloomaviruksensa, mutta näistä omista lajityypillisistä syylistään hevonen yleensä pääsee ajan kanssa eroon, sarkoideista ei käytännössä koskaan.”Sarkoidi vaan jatkaa ja jatkaa kasvamistaan”, Kemp-Symonds toteaa.Sarkoideja on ulkonäkönsä perusteella kuutta eri tyyppiä, joille on annettu omat nimensä.Okkultti sarkoidi on litteä, karvaton alue ihossa, verrukoosi on syylämäinen, nodulaarinen on rypälemäisen kyhmyinen, ja se on etenkin alkuvaiheessa helppo sekoittaa johonkin muuhun ihokasvaimeen. Lisäksi tunnetaan fibroblastinen sarkoidi, sekamuotoinen sarkoidi ja harvinaisimpana pahanlaatuinen sarkoidi. Yhteistä niille on, että ne kaikki koostuvat sidekudoksesta, joka on lähtenyt hallitsemattomasti kasvamaan. Kaikille kasvaimille tyypillisesti myös sarkoidit erittävät verisuoni-kasvutekijöitä, mitkä kasvattavat niihin tehokkaan verisuoniston.”Miellän sarkoidin melkeinpä eräänlaiseksi loiseksi”, Kemp-Symonds naurahtaa.Sarkoidi voi kasvaa kokoa jopa kiloiseksi ja levitä rajusti. Kemp-Symonds näytti kuvan potilaastaan, jolla oli koko mahanalus ja nivuset täynnä erityyppisiä ja kokoisia kasvaimia. Tätä hevosta oli yritetty tuloksetta hoitaa, mikä entisestään pahensi tilannetta. Kun sarkoidit ovat levinneet laajalle, lopetus on joskus ainoa vaihtoehto. Toisaalta hyvinkin iso yksittäinen sarkoidi on usein hoidettavissa.Pahanlaatuisinakin sarkoidit leviävät muihin syöpiin verrattuna kesysti. Kemp-Symonds kertoo näkevänsä vastaanotollaan yhden metastasoivan eli etäispesäkkeitä muodostavan sarkoidin 300–400:sta.”Sarkoidit leviävät yleensä enemmänkin ihon kerroksissa. Olen nähnyt tapauksen, jossa 300:n ihokasvaimen kohdalla lopetimme laskemisen.” HoitoKimosyövän hoitomuoto on perinteisesti ja yhäkin usein ”annetaan olla”. Erityisesti kurkun alueen rauhasissa syöpä saattaa kasvaa isokokoiseksi ja tällä alueella leikkaus voi olla vaikea toteuttaa. Sen sijaan perianaalialueen kasvaimet ovat helpommin leikattavissa. Kasvain kannattaa poistaa ajoissa. Siinä vaiheessa, kun esimerkiksi ulostaminen käy mekaanisesti vaikeaksi isojen kasvainten takia, leikkaaminen saattaa olla jo myöhäistä.Sarkoideja ja kimosyöpiä hoidetaan osittain samoin keinoin.Hoitosuunnitelma on tarkka, sillä siinä pyritään onnistumaan kerralla.”Sarkoidia kirurgisesti poistettaessa parhaat mahdollisuudet ovat ensimmäisellä yrityksellä. Toisella kerralla mahdollisuudet ovat jo selvästi pienemmät”, Kemp-Symonds kertoo.Hänen mukaansa sarkoideilla on ikävä taipumus ”riehaantua, jos niitä sorkitaan”.Entiseen aikaan sarkoideja ”hirtettiin” kuminauhoilla tai kirurgin ommellangalla, tai vain poistettiin leikkaamalla, mutta ne tapasivat yleensä kasvaa takaisin – usein kahta kauheampina ja jopa runsaslukuisempina. Pienimpiä voi poistaa kuten syyliä kryoterapialla eli hiilidioksidijäällä. Kasvaimia hoidetaan edelleen voitelemalla niitä paikallisesti voiteilla, joissa on sinkkiä ja kasviuutetta, esimerkiksi lumikkia. Leikkaus tehdään joko veitsellä tai laserilla. Riittävän paljon tervettä kudosta kasvaimen ympäriltä tulee poistaa leikkauksen yhteydessä.Tärkeää on molempien kohdalla pystyä poistamaan koko kasvain kerralla, muussa tapauksessa on erittäin todennäköistä, että se kasvaa takaisin.Muitakin hoitokeinoja on.Brittikirurgi Kemp-Symonds käyttää omassa praktiikassaan paljon laseria, ja suosittelee sitä muillekin kollegoilleen. Lasereita on käytössä klinikoilla Suomessakin.Kemp-Symonds tutustui leikkaavaan hiilidioksidilaseriin ensimmäisten joukossa Iso-Britanniassa ja pystyi sittemmin hankkimaan erään erittäin varakkaan, korkeaan aateliin kuuluvan asiakkaansa hevosen sairastuttua sellaisen omalle klinikalleenkin. Hänellä on käytössä sekä kalliimpi ja tehokkaampi hiilidioksidilaser että pienitehoisempi diodi-laser. Molemmilla on puolensa.Hiilidioksidilaserilla kudosta pääsee irroittamaan kuin saksilla, ja kuuma säde hoitaa samalla haava-alueen verenvuodon tyrehdyttämisen. Diodi-laser ikään kuin kuorii kasvaimen pois kerros kerrokselta.Sarkoidien arvellaan liittyvän myös yksilökohtaiseen puutteelliseen immuunijärjestelmään, sillä vaikka sarkoideja on onnistuttu siirtämään sairaasta hevosesta terveeseen hevoseen, tällainen istutettu sarkoidi tapaa kuitenkin hävitä itsestään. Myös kimosyöpään jossain määrin tehoava rokote nimeltään Oncept on immunoterapiaa, ja saatavilla Suomessa joillakin klinikoilla. Hevosille lääke on hevoskohtainen erityislupa-lääke, eli jokaiselle hoidettavalle hevoselle haetaan erikseen lupaa.Anna Hollis on käyttänyt Onceptia hevosille jonkin verran melanooman hoitoon. Hänen käsissään lääke tehoaa noin 75% tapauksistaTämä hoitomuoto on hyvin kallis, yksi pistos kustantaa 500 euroa. Alkuvaiheessa pistoksia annetaan kaikkiaan neljä, jonka jälkeen yksi pistos kuuden kuukauden välein. Kyse on immunoterapiasta. Rokote toimii kasvainten kasvun hidastajana tai parhaimmassa tapauksessa estäjänä, mutta jo olemassa oleville kasvaimille sillä on hyvin vähän tehoa.Immunoterapiaa on myös Apavac-rokote, joka otetaan kasvainsolusta itsestään. Immunocidin equine-rokote taas pohjautuu mykobakteereihin. Molemmat ovat Suomessa saatavilla hevoskohtaisella erikoisluvalla niin ikään. Suonensisäinen hoito liian rankka?Muita hoitomuotoja valitaan tapauskohtaisesti. Hevosella kemoterapia eli solumyrkkyhoito toimii erityisesti sarkoideihin. Useitakin lääkeaineita on käytössä. Mitomysiini on yleisesti käytössä. Se on Streptomyces caespitosus -bakteerin tuottama solumyrkky. Solumyrkky ruiskutetaan suoraan kasvaimeen. Systeemistä suonensisäistä kemoterapiaa ei hevosilla juurikaan käytetä. Esimerkiksi Hollisin näkemys on, että suonensisäinen rankka hoito muodostaa myös eläinsuojelullisen ongelman. Lisäksi hoito on erittäin kallista, sillä yksi suonensisäinen annos on noin 6000 euron hintainen, ja annoksia tarvittaisiin neljästä kuuteen.”On hyvin vaikea perustella, miksi eläimelle pitäisi aiheuttaa niin paljon kärsimystä, kuin tämä hoitomuoto sivuvaikutuksineen vääjäämättä aiheuttaa. Ihmisille annetaan isot annokset, jotka kestetään, koska pyritään täydelliseen paranemiseen, ja potilas tietää mitä tapahtuu. Eläimillä yritetään lähinnä jarruttaa sairauksien etenemistä ja antaa mahdollisimman miellyttävällä tavalla lisää elämisen arvoista aikaa”, Hollis perustelee. Yhtä kaikki, solumyrkyn toimintamekanismi on, että siinä missä terveet solut korjaavat päivittäin satojatuhansia DNA-mutaatioita, syöpäsoluissa ei ole terveen solun korjaus- ja säätelymekanismeja (mikä seikka juuri tekee niistä syöpäsoluja), jolloin ne eivät pysty korjaamaan myrkytyksessä saamiaan vaurioita, vaan tuhoutuvat.Elektrokemoterapiassa eli ECT:ssä kasvainta heikennetään lisäksi voimakkaalla sähkövirralla ennen solumyrkkyä. Sähköimpulssien seurauksena myrkky pääsee solun sisälle ja suurien pitoisuuksien seurauksena solu kuolee. Sähköimpulssit ehkäisevät alueen verenkiertoa, mikä entisestään lisää solunsalpaajien pitoisuuksia kasvainkudoksessa. ECT aktivoi myös elimistön omaa immuunivastetta kasvainta vastaan. Hoito on saatavilla joillakin suomalaisklinikoilla.Hoito aiheuttaa kasvainkudoksessa ensin tulehdusreaktion ja tämän jälkeen kuolion. Surkastuminen tapahtuu yleensä viikossa tai kahdessa. Hoito voidaan tarvittaessa uusia kahden viikon kuluttua. Tavallisesti hoito annetaan yhdestä kerrasta kolmeen kertaan, mutta suuret kasvaimet saattavat vaatia useammankin hoitokerran.Hoito on nopea, ja vie vain 15–20 minuuttia. Hoitoja toistetaan tarvittava määrä kahden viikon välein. Yhdistelmähoito tuottaa parhaan tuloksenIhmisten ihomuutosten hoidosta tuttu photodynaaminen terapia eli PDT on eläinlääketieteessä vielä melko uusi aluevaltaus. Tässä hoitomuodossa sarkoidin päälle levitetään valoherkkää lääkeainetta ja alue peitetään joiksikin tunneiksi. Tämän jälkeen alueelle kohdistetaan määrätyn mittainen valoaallonpituus, joka aktivoi lääkeaineen tuhoamaan soluja. PDT:tä voidaan antaa seisovalle hevoselle, mutta koska hoito on melko kivulias, paikallispuudutus vaaditaan. Hoitomuotoa rajoittaa se, että lääkeaine ei imeydy noin viittä milliä syvemmälle.Usein useamman hoitomuodon yhdistelmä tuottaa parhaan tuloksen. Näillä tehokkaammilla hoidoilla on myönteinen lisävaikutus Kemp-Symondsin mukaan erityisesti sarkoideihin. Jollakin tavalla ne näyttäisivät herättävän hevosen uinuvan immuunipuolustusjärjestelmän sarkoidien vastaiseen taisteluun.”Useammin kuin kerran olen nähnyt jatkohoitopotilailla, että kun hevoselta on poistettu ensimmäisellä hoitokerralla onnistuneesti osa sarkoideista, sen elimistö on itse alkanut tuhota niitäkin kasvaimia, joihin ei ollut vielä koskettukaan”, Kemp-Symonds kertoo.
