Väkirehun tehtävä on täydentää

Laitumella hevonen voi toteuttaa luontaista tarvettaan etsiä ravintoa pitkin päivää ja syödä pieniä määriä useita kertoja päivässä. Myös tallissa ja talvella rehua pitää tarjoilla useita kertoja, mutta pieniä määriä kerrallaan.Hevosen ruokinnan kulmakivi on hyvälaatuinen karkearehu, ja siihen lisätyt kivennäiset, vitamiinit ja suola. Energiapitoisella väkirehulla täydennetään ruokintaa silloin, kun hevosen yksilöllinen tarve sitä vaatii.”Väkirehuruokintaa tarvitsee hevonen, jolla energian ja valkuaisen tarve on noussut niin suureksi, ettei sitä pystytä enää täyttämään pelkällä karkearehulla”, Hevostietokeskuksen ruokinta-asiantuntija Michelle Lüscher muistuttaa.Hevosen ruoansulatus määrittää sen, miten ruokinta tulee toteuttaa. Aikuisen hevosen mahalaukku on kooltaan vain noin 10–15 litraa. Mahan pienen tilavuuden takia hevosen rehuannos pitää jakaa päivän mittaan useammalle ruokintakerralle, ja näin tulee toimia myös väkirehuruokinnan osalta.”Hevonen on luotu syömään vähän kerrallaan pitkin päivää. Kerralla mahaan ei mahdu paljoa, eikä hevosen suolisto pysty käsittelemään kerralla suuria määriä ravintoa”, Lüscher sanoo.. Hevosen ruoansulatus on muokkautunut siihen, että hevonen etsii ravintoa ja syö pieniä määriä useita kertoja vuorokaudessa. Sen takia isot kertamäärät aiheuttavat ongelmia, vaikka päivän kokonaisrehumäärä voikin olla suuri. Jos karkearehun syöntikyky ei riitä kattamaan hevosen ravinnontarvetta, energiatiheät väkirehut ovat perusteltu vaihtoehto.Erityisesti varsat, kasvavat nuoret hevoset, kilpahevoset, siitoshevoset ja iäkkäät hevoset tarvitsevat usein tarkempaa ruokinnan suunnittelua.”Harrastehevoselle tietyt heinät voivat olla ravintoaineiltaan varsin rikkaita. Mutta esimerkiksi kilpaileva ravihevonen kuluttaa aivan eri tavalla”, Lüscher muistuttaa.Hän korostaa yksilöllisyyttä: jokainen hevonen on erilainen, ja myös rodulla on vaikutusta rehunkäyttökykyyn. Tietyt rodut ovat luonnostaan parempia rehunkäyttäjiä, eikä niille auta annostella rehuja samalla tavoin kuin huonomman rehunkäyttökyvyn omaaville hevosille, jotta vältytään lihomiselta ja muilta ongelmilta.. VäkirehuruokintaVäkirehut täydentävät karkearehuruokintaa etenkin energian ja valkuaisen osaltaEri ikäiset ja erilaista työtä tekevät hevoset tarvitsevat ravintoaineita yksilöllisestiHevosella on pieni mahalaukku ja rajallinen kyky sulattaa tärkkelystä ohutsuolessa, joten annosten on oltava pieniäIsoon energiantarpeeseen öljy on tärkkelyksetön vaihtoehto.FaktapohjaltaLüscher painottaa, että ruokinnan suunnittelu paperilla on aina laskennallista – ja laskeminen vaatii faktaa.”Heinäanalyysi on ruokinnan suunnittelun ja laskennan pohja. Hygieenisen laadun voi arvioida aistinvaraisesti, mutta ravintoaineet saadaan selville vain analysoimalla”, hän sanoo.Väkirehun tarve riippuu täysin hevosesta, sen työmäärästä ja käytettävästä karkearehusta. Saman hevosen kohdalla määrät voivat vaihdella myös kausittain.”Ensin katsotaan ruokintaa paperilla, sitten katsotaan hevosta. Hevosyksilö kertoo, onko laskennallinen ruokinta onnistunut”, Lüscher toteaa.”Jos todetaan, että hevosen ei kuuluisi näyttää tällä ruokinnalla tältä, sitten totta kai tarkistetaan, että onko kulutukset kohdillaan, onko hevonen niin aktiivinen kuin luullaan tai onko se aktiivisempi. Onko sen rehunkäyttökyvyssä jotain häikkää, ja onko karkearehu sitä, millä ruokinta on laskettu, vai onko esimerkiksi karkearehuerä vaihtunut. Eri heinäerissä voi olla todella isojakin eroja.”. Päiväannos tulee myös väkirehujen osalta jakaa useampaan ruokintakertaan. Tähän ei vaikuta pelkästään mahalaukun koko, vaan myös hevosen suoliston kyky käsitellä tärkkelystä.”Hevosella on rajallinen kyky hajottaa tärkkelystä. Siksi väkirehut pitäisi antaa pieninä annoksina useamman kerran päivässä”, Lüscher korostaa.Viljoissa tärkkelystä voi olla 40–60 prosenttia kuiva-aineesta, kun taas heinässä sitä on tavallisesti vain noin 2 prosenttia kuiva-aineesta, jopa alle sen.Tärkkelys on kasvin varastohiilihydraatti, jota on runsaasti erityisesti kasvien jyvissä ja juurissa, kuten viljoissa ja perunassa. Hevosten ruokinnassa käytettävistä viljoista ohrassa on hieman enemmän tärkkelystä kuin kaurassa. Maissi on vähemmän Suomessa käytetty rehukasvi, jota kuitenkin maailmalla käytetään paljon hevostenkin rehuissa. Siinä on ohraakin korkeampi tärkkelyspitoisuus, jopa yli 70 prosenttia, joten erityisesti aineenvaihdunnaltaan herkkien hevosten kanssa kannattaa maissin käytössä olla varovainen.Maksimimääränä yhdellä ruokintakerralla pidetään enintään yhtä grammaa tärkkelystä per elopainokilo. Vuorokaudessa tärkkelystä saa rehuissa olla korkeintaan kaksi grammaa per elopainokilo. Ruokintakerran ja vuorokausiannoksen tärkkelysmäärä lasketaan kaikista hevoselle tarjoiltavista rehuista tärkkelyspitoisuuksien perusteella.”Ohutsuolessa erittyy amylaasientsyymiä vain rajallinen määrä. Jos tärkkelystä annetaan liikaa, osa jää pilkkoutumatta ja kulkeutuu paksu- ja umpisuoleen, missä sitä ei osata käsitellä ja se haittaa kuidun sulatusta. Silloin hevoselle voi tulla ripulia tai muita ruoansulatuskanavan häiriöitä”, Lüscher varoittaa.. Lüscherin mukaan ruoansulatusongelmien välttämiseksi hevoselle kannattaa joka ruokintakerralla tarjota karkearehut ennen väkirehuja.Kylmällä säällä taas lisäenergiantarve taas katetaan ensisijaisesti heinämäärää kasvattamalla.”Oikein kylmällä joidenkin hevosten kohdalla voi olla, että väkirehumääriä joudutaan nostamaan, johtuen siitä, että ne tarvitsevat energiaa lämmöntuotantoon. Lähtökohtaisesti on kuitenkin hyvä lisätä ensin karkearehua, koska sen syöminen auttaa hevosta lämmöntuotannossa. Väkirehua lisätään siinä tilanteessa, että hevosen syömiskapasiteetti tulee vastaan. Etenkin nuorilla, vanhoilla ja hoikilla hevosilla, joilla on huono rehunkäyttökyky, voi olla se tilanne, että ne tarvitsevat hyvin kylmässä myös vähän lisää väkirehua”, Lüscher sanoo.”Toki loimituksella ja pito-olosuhteillakin voidaan tehdä paljon.”. Markkinoilla on runsaasti väkirehuvaihtoehtoja, eikä niistä mikään ole automaattisesti toista parempi.”Täysrehu on vaivaton vaihtoehto, mutta syöttömäärät pitää katsoa tarkasti. Joskus niitä joutuu syöttämään energiansaannin kannalta turhan paljon, jotta hevonen saisi esimerkiksi kivennäisiä riittävästi. Voi olla, että hevonen tarvitsee täydennykseen vain tiettyjä ravintoaineita, jolloin erilliset komponentit toimivat paremmin”, Lüscher sanoo.Perinteinen yhdistelmä kauraa ja kivennäistä voi olla monelle hevoselle lopulta toimivin ratkaisu.”Kaurassa on paljon hyvää. Sen tärkkelys imeytyy hyvin ohutsuolessa, se on kuitu- ja rasvapitoinen ja siinä on hyvin valkuaista. Se on monella tapaa paras vilja hevoselle”, Lüscher toteaa.Kauran tärkkelys sulaa hevosen ohutsuolessa hiukan paremmin kuin maissin ja ohran tärkkelys. Teollisissa rehunvalmistusprosesseissa viljoja käsitellään paineella ja lämmöllä, jolloin niidenkin tärkkelyksestä tulee helpommin sulavaa ja se käyttäytyy ruuansulatuskanavassa enemmän kauran tärkkelyksen tavoin.Hevosille, joilla on suuri energiantarve, myös öljy voi olla tehokas lisä osana väkirehuannosta.”Öljy sisältää kaksi–kolme kertaa enemmän energiaa kuin monet viljat. Sillä voidaan korvata osa väkirehusta ilman suurta tärkkelyskuormaa.”Öljyn käytössäkin on kuitenkin rajansa: sitä tulisi annostella enintään noin 75 grammaa sataa elopainokiloa kohden. Lisäksi E-vitamiinin tarve kasvaa rasvalisän myötä.Ratkaisevaa onnistuneessa väkirehuruokinnassa ei ole yksittäinen tuote, vaan hevosen ruokinnan kokonaisuus.”Väkirehujen paremmuus riippuu siitä, mille annetaan painoarvoa”, Michelle Lüscher tiivistää.. Hevosten hyvinvointi sydäntä lähelläVihdistä kotoisin oleva ja nykyään Haminassa asuva Michelle Lüscher aloitti ratsastuksen jo viisivuotiaana. Nuorena ajatuksissa oli ryhtyä esteratsastajaksi, kunnes hän löysi lännenratsastuksen vuonna 2010. Harrastus vei myös töihin ulkomaille, Yhdysvaltoihin, Hollantiin ja Saksaan.Hevostalouden agrologiksi Lüscher valmistui Mustialasta Hämeen ammattikorkeakoulusta. Valmistumisen jälkeen hän lähti Saksaan töihin ja palasi viiden vuoden jälkeen Suomeen. Tämän jälkeen hän työskenteli estehevosten groomina Joonas Orannalle kahden vuoden ajan.Syksyllä 2021 Lüscher aloitti kotieläintieteiden maisteriopinnot Viikissä Helsingin yliopistossa.”Tein graduni hevosten unesta poikkitieteellisenä tutkimuksena eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan, ja sitä kautta itse asiassa tutustuin Hevostietokeskukseen”, Lüscher kertoo.Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli Harjun oppimiskeskuksessa hevostalouden opettajana parin vuoden ajan.”Hevostietokeskuksella ruokinnan asiantuntijana toimineen Heli Suomalan saatua vuodeksi väitöskirjatutkijan paikan, avautui mahdollisuus päästä sijaistamaan häntä Hevostietokeskukselle.”Työt alkoivat helmikuun alussa. Hevostietokeskus on valtakunnallinen asiantuntijaorganisaatio, jonka tarkoituksena on koota, tuottaa ja välittää tutkittua tietoa hevosalasta päätöksenteon, yrittäjyyden ja harrastustoiminnan tueksi. Se julkaisee selvityksiä muun muassa hevosten hyvinvoinnista, ruokinnasta ja alan taloudellisista vaikutuksista.Lüscherin vastuulla ovat erityisesti hevosten ruokintaan ja hyvinvointiin liittyvät kysymykset.”Vastuualueena hevosten ruokinta ja yleisesti hevosten hyvinvointiin liittyvät kysymykset ovat myös hyvin vahvoja kiinnostuksen kohteita itselleni. Hevosten hyvinvointi aiheena on jo monta vuotta kiinnostanut, ja luin kotieläinten hyvinvointi ja terveys -opintoja myös Viikissä pääaineena”, Lüscher perustelee. ”Se on itselleni tärkeä aihe.”Tähän mennessä uusi työ on vastannut odotuksia.”On kiva päästä tekemään itselle luontaista työtä, jossa ollaan omien mielenkiinnon kohteiden äärellä.”

Väkirehun tehtävä on täydentää

Aiheeseen liittyvää