Se nousi jaloilleen heti syntymästä. Se löysi tissille saman tien ja sillä oli heti suorat jalat. Tällä hetkellä se kirmailee äitinsä ja siskonsa kanssa laitumella. Se on itse täydellisyys. Ja se on pieni ihme.Kun oululainen Pirjo Rova kertoo tämänkesäisen varsansa tarinan, sielunsa silmin näkee, miten kertojan omat niskakarvat nousevat pystyyn. Ilmaisu "against all odds" - vastoin kaikkia todennäköisyyksiä kuvaa Femme La Tonnerrea. Se syntyi, vaikka ei olisi oikeastaan pitänyt. Yleensä kuullaan toinen toistaan traagisempia tarinoita tammoista, jotka menettävät varsansa, vaikka mitä tehtäisiin. Tämä varsa oli puolestaan päättänyt tulla maailmaan, oli maailma asiasta sitten ihan mitä mieltä vain. Tarina menee näin. Viime vuonna estehevosia pienimuotoisesti kasvattava Pirjo Rova oli päättänyt astuttaa huutokaupasta aikoinaan ostamansa hollantilaistamma Femme Fatalin (Bustique - Argentinus) lempinimeltään Emmin vielä kerran. Varsa olisi sen kolmas ja ehkä viimeinen. Rova oli ollut jo huomaavinaan tammassaan iän merkkejä. Isäoriiksi valikoitui Darude (Diarado - Doppsko Valiant). Haluttiin hyppyverta, Darude oli emänsä kautta sukua Rovan aiemmalle estetammalle Still-Hof Merbaulle ja sitä oli käytetty aiemminkin. Toiveissa olisi lisäksi, että se pienentäisi hieman varsan kokoa, sillä emänsä on lähes 180-senttisenä vähän liiankin iso ja Rova epäilee, että tammaa vaivaava hermostoperäinen sairaus, shivering saattaa liittyä suureen kokoon. Elämisen arvoinen elämäSen Rova on päättänyt jo ajat sitten, että hevosen on saatava elää hevosenarvoista elämää - pystyttävä liikkumaan ja nauttimaan elämästä. Tätä hän pitää ohjenuoranaan. Sinä päivänä, kun hevosen elämä ei sellaiselta enää vaikuta, on aika luopua siitä.Ensimmäinen astutus kesäkuun alussa tuotti kaksoset. Alkiot abortoitiin. Hoito otti tammalla koville, se hikoili tuskaisena palattuaan aborttipiikin saatuaan klinikalta kotiin. Heinäkuussa tamma siemennettiin uudelleen ja todettiin sen jälkeen tiineeksi.Seuraavassa ultrassa ei useista yrityksistä huolimatta kuitenkaan pystytty havaitsemaan alkion sykettä.Eläinlääkärin arvio oli, että alkio oli menetetty. Hän kuitenkin sanoi asiakkaalle, että jos yhtään on sellainen olo, niin tamman voi tuoda muutaman päivän kuluttua tarkastukseen klinikalle. Näin tehtiin. Seuraavassa tarkastuksessa oli tismalleen sama tilanne. Ei sykettä. Ultrassa näkyi jokin pienehkö pallura, mutta elonmerkkejä ei ollut. Toinen eläinlääkäri, joka vilkaisi ruutua, oli omasta mielestään ollut näkevinään sykkeen, jonka takia epäilykselle annettiin vielä mahdollisuus. Tamma vielä kerran kotiin ja muutaman päivän kuluttua takaisin. Tilanne oli sama: ei elonmerkkejä. Tammalle annettiin keskeytyspiikki. Rova muisti aiemman kerran ja yritti ehdottaa, että jos antaisi vaan olla ja luonto hoitaisi asian, mutta eläinlääkärin arvio oli, että on parempi keskeyttää ja saada kohtu puhdistumaan. Tiineys oli niin alkuvaiheessa, että mitään ei näkyisi. Homma hoituisi huomaamatta. Nyt oli sitten niin, että Emmi ei tekisi varsaa sinä kesänä, eikä enää koskaan.Pettynyt Rova oli päättänyt, että nyt saa olla. Tätä tammaa ei enää siemennettäisi. Hänestä oli yhä vahvemmin alkanut tuntua, ettei se ollut enää kunnossakaan. . Luopumisen päivä tuli alati lähemmäs, kun kevään kuluessa tamma muuttui oudon apaattiseksi. Lopetti liikkumisen. Tammalla ei oltu ratsastettu enää aikoihin, mutta sitä tavattiin päästää muiden kanssa kentälle juoksemaan, laukkailemaan ja riekkumaan. Rova myös irtohypyttää hevosiaan. Näitä aktiviteetteja oli tarjolla, mutta liikkuminen ei tammaa enää kiinnostanut. Ei yhtään. Rova ei saanut sitä riimusta vetämälläkään osallistumaan liikuntaharjoituksiin. Lisäksi tamman tarhakaveri, 6-vuotias ruuna, oli ottanut komennon ja päässyt itseään paljon vanhemman tamman niskan päälle esimmäistä kertaa elämässään. Huono merkki sekin. Piste iin päälle. "Ajattelin, että no niin, nyt oli tullut Emmin aika lähteä. Nyt oli sitten se päivä, ettei elämänhaluakaan enää ollut", Rova kertoo. Puoli vuotta hän oli hautonut ajatusta lopettamisesta, niin vaikea kuin se olikin. Tamma oli rakas. Hän oli ostanut sen varsana nuorten hevosten MM-kisamatkalla huutokaupasta Lanakenissa. "Työstin ja työstin sitä ajatusta. Se vähän lohdutti, että olihan siitä jo kaksi varsaa."Lopulta Rova teki päätöksen. Hän ei ottaisi tammaa enää mukaan heinäkuiselle laidunlomalle. "Ajattelin, että saavat olla nuo kaksi nuorempaa hevosta, sen jälkeläinen Femme La Tempete ja toinen, ponivarsa Pikkumetsän Windy, molemmat Darudesta, laitumella kahdestaan."Se tosin ihmetytti, että tamman utareet olivat ikään kuin turvoksissa, joskin oudolla tavalla, jotenkin littanasti. Tallikaveri oli huomannut saman ilmiön, mutta eräs tuttu neuvoi kokeilemaan utareita: jos ne ovat pehmeät, ne ovat ehkä maidossa, jos kivikovat, voi olla jokin tulehdus. Utareet olivat pikemminkin kovat. Tamman kurjistuminen jatkui. Sille kasvoi valtava heinämaha, mutta muuten se menetti lihansa,Rovalle alkoi tulla jo kiire. Tamma oli mennyt nopeasti niin huonoon kuntoon. "Kun se ei liikkunut enää yhtään, vähensin väkkäreitä, mutta onneksi annoin heinää saman verran kuin ennenkin."Perjantaina 7.6. Rova teki päätöksen. Hän soittaisi maanantaina klinikalle ja varaisi lopetusajan, jotta saa lopetuksen varmasti ennen kuun vaihdetta ja hevosten siirtämistä kesälaitumelle.Sunnuntaiaamuna 9.6. hän meni aamutalliin. "Otin toisella kädellä väkirehuämpärin ja vedin toiselle kädellä karsinan oven auki."Tyrmistys oli niin totaalinen, että Rova ei voinut muuta, kuin hokea "herranjumala".Karsinassa oli tietysti "viimeisiä päiviään elävä" tamma. Mutta lattialla makasi myös varsa. Rovan jatkaessa herranjumalan hokemista, varsa nousi ylös ja meni tissille, niin kuin olisi koko elämänsä niin tehnyt. Ja niinhän se olikin. Varsa oli kuiva, pirteä ja valmis. Sellainen kymmenen pisteen varsa. Jälkeiset olivat sievässä kasassa käytävänpuoleisella sivulla, kuin tamma olisi ajatellut, että "ottaa siitä ja tarkastaa".Rovalle tulee yhä kylmä hiki, kun hän miettii kulunutta vuotta ja tammaansa. Tamma tietenkin piristyi varsan saatuaan ja tätä lukiessa koko tammalauma on viettänyt jo suuren osan heinäkuisesta laidunlomastaan yhdessä."Kyllä se nyt tuossa saa olla. Edellisenkin varsan mä vieroitin puolentoista vuoden ikäisenä vasta", Rova naurahtaa..Lohjalla syntyi harvinaislaatuiset ratsukaksoset : "Näitä ei maailmalla montaa ole".Maitovarsojen lisärehuruokinta kiinnostaa, mutta liikunnalla on suurempi merkitys - "Muutama tunti tarhassa ei riitä".Tutkimus: Emän sonta vaikuttaa varsan suoliston kehitykseen.Alkionsiirtovarsojen tekeminen on hinnakasta, mutta ei ylettömän kallista
Se nousi jaloilleen heti syntymästä. Se löysi tissille saman tien ja sillä oli heti suorat jalat. Tällä hetkellä se kirmailee äitinsä ja siskonsa kanssa laitumella. Se on itse täydellisyys. Ja se on pieni ihme.Kun oululainen Pirjo Rova kertoo tämänkesäisen varsansa tarinan, sielunsa silmin näkee, miten kertojan omat niskakarvat nousevat pystyyn. Ilmaisu "against all odds" - vastoin kaikkia todennäköisyyksiä kuvaa Femme La Tonnerrea. Se syntyi, vaikka ei olisi oikeastaan pitänyt. Yleensä kuullaan toinen toistaan traagisempia tarinoita tammoista, jotka menettävät varsansa, vaikka mitä tehtäisiin. Tämä varsa oli puolestaan päättänyt tulla maailmaan, oli maailma asiasta sitten ihan mitä mieltä vain. Tarina menee näin. Viime vuonna estehevosia pienimuotoisesti kasvattava Pirjo Rova oli päättänyt astuttaa huutokaupasta aikoinaan ostamansa hollantilaistamma Femme Fatalin (Bustique - Argentinus) lempinimeltään Emmin vielä kerran. Varsa olisi sen kolmas ja ehkä viimeinen. Rova oli ollut jo huomaavinaan tammassaan iän merkkejä. Isäoriiksi valikoitui Darude (Diarado - Doppsko Valiant). Haluttiin hyppyverta, Darude oli emänsä kautta sukua Rovan aiemmalle estetammalle Still-Hof Merbaulle ja sitä oli käytetty aiemminkin. Toiveissa olisi lisäksi, että se pienentäisi hieman varsan kokoa, sillä emänsä on lähes 180-senttisenä vähän liiankin iso ja Rova epäilee, että tammaa vaivaava hermostoperäinen sairaus, shivering saattaa liittyä suureen kokoon. Elämisen arvoinen elämäSen Rova on päättänyt jo ajat sitten, että hevosen on saatava elää hevosenarvoista elämää - pystyttävä liikkumaan ja nauttimaan elämästä. Tätä hän pitää ohjenuoranaan. Sinä päivänä, kun hevosen elämä ei sellaiselta enää vaikuta, on aika luopua siitä.Ensimmäinen astutus kesäkuun alussa tuotti kaksoset. Alkiot abortoitiin. Hoito otti tammalla koville, se hikoili tuskaisena palattuaan aborttipiikin saatuaan klinikalta kotiin. Heinäkuussa tamma siemennettiin uudelleen ja todettiin sen jälkeen tiineeksi.Seuraavassa ultrassa ei useista yrityksistä huolimatta kuitenkaan pystytty havaitsemaan alkion sykettä.Eläinlääkärin arvio oli, että alkio oli menetetty. Hän kuitenkin sanoi asiakkaalle, että jos yhtään on sellainen olo, niin tamman voi tuoda muutaman päivän kuluttua tarkastukseen klinikalle. Näin tehtiin. Seuraavassa tarkastuksessa oli tismalleen sama tilanne. Ei sykettä. Ultrassa näkyi jokin pienehkö pallura, mutta elonmerkkejä ei ollut. Toinen eläinlääkäri, joka vilkaisi ruutua, oli omasta mielestään ollut näkevinään sykkeen, jonka takia epäilykselle annettiin vielä mahdollisuus. Tamma vielä kerran kotiin ja muutaman päivän kuluttua takaisin. Tilanne oli sama: ei elonmerkkejä. Tammalle annettiin keskeytyspiikki. Rova muisti aiemman kerran ja yritti ehdottaa, että jos antaisi vaan olla ja luonto hoitaisi asian, mutta eläinlääkärin arvio oli, että on parempi keskeyttää ja saada kohtu puhdistumaan. Tiineys oli niin alkuvaiheessa, että mitään ei näkyisi. Homma hoituisi huomaamatta. Nyt oli sitten niin, että Emmi ei tekisi varsaa sinä kesänä, eikä enää koskaan.Pettynyt Rova oli päättänyt, että nyt saa olla. Tätä tammaa ei enää siemennettäisi. Hänestä oli yhä vahvemmin alkanut tuntua, ettei se ollut enää kunnossakaan. . Luopumisen päivä tuli alati lähemmäs, kun kevään kuluessa tamma muuttui oudon apaattiseksi. Lopetti liikkumisen. Tammalla ei oltu ratsastettu enää aikoihin, mutta sitä tavattiin päästää muiden kanssa kentälle juoksemaan, laukkailemaan ja riekkumaan. Rova myös irtohypyttää hevosiaan. Näitä aktiviteetteja oli tarjolla, mutta liikkuminen ei tammaa enää kiinnostanut. Ei yhtään. Rova ei saanut sitä riimusta vetämälläkään osallistumaan liikuntaharjoituksiin. Lisäksi tamman tarhakaveri, 6-vuotias ruuna, oli ottanut komennon ja päässyt itseään paljon vanhemman tamman niskan päälle esimmäistä kertaa elämässään. Huono merkki sekin. Piste iin päälle. "Ajattelin, että no niin, nyt oli tullut Emmin aika lähteä. Nyt oli sitten se päivä, ettei elämänhaluakaan enää ollut", Rova kertoo. Puoli vuotta hän oli hautonut ajatusta lopettamisesta, niin vaikea kuin se olikin. Tamma oli rakas. Hän oli ostanut sen varsana nuorten hevosten MM-kisamatkalla huutokaupasta Lanakenissa. "Työstin ja työstin sitä ajatusta. Se vähän lohdutti, että olihan siitä jo kaksi varsaa."Lopulta Rova teki päätöksen. Hän ei ottaisi tammaa enää mukaan heinäkuiselle laidunlomalle. "Ajattelin, että saavat olla nuo kaksi nuorempaa hevosta, sen jälkeläinen Femme La Tempete ja toinen, ponivarsa Pikkumetsän Windy, molemmat Darudesta, laitumella kahdestaan."Se tosin ihmetytti, että tamman utareet olivat ikään kuin turvoksissa, joskin oudolla tavalla, jotenkin littanasti. Tallikaveri oli huomannut saman ilmiön, mutta eräs tuttu neuvoi kokeilemaan utareita: jos ne ovat pehmeät, ne ovat ehkä maidossa, jos kivikovat, voi olla jokin tulehdus. Utareet olivat pikemminkin kovat. Tamman kurjistuminen jatkui. Sille kasvoi valtava heinämaha, mutta muuten se menetti lihansa,Rovalle alkoi tulla jo kiire. Tamma oli mennyt nopeasti niin huonoon kuntoon. "Kun se ei liikkunut enää yhtään, vähensin väkkäreitä, mutta onneksi annoin heinää saman verran kuin ennenkin."Perjantaina 7.6. Rova teki päätöksen. Hän soittaisi maanantaina klinikalle ja varaisi lopetusajan, jotta saa lopetuksen varmasti ennen kuun vaihdetta ja hevosten siirtämistä kesälaitumelle.Sunnuntaiaamuna 9.6. hän meni aamutalliin. "Otin toisella kädellä väkirehuämpärin ja vedin toiselle kädellä karsinan oven auki."Tyrmistys oli niin totaalinen, että Rova ei voinut muuta, kuin hokea "herranjumala".Karsinassa oli tietysti "viimeisiä päiviään elävä" tamma. Mutta lattialla makasi myös varsa. Rovan jatkaessa herranjumalan hokemista, varsa nousi ylös ja meni tissille, niin kuin olisi koko elämänsä niin tehnyt. Ja niinhän se olikin. Varsa oli kuiva, pirteä ja valmis. Sellainen kymmenen pisteen varsa. Jälkeiset olivat sievässä kasassa käytävänpuoleisella sivulla, kuin tamma olisi ajatellut, että "ottaa siitä ja tarkastaa".Rovalle tulee yhä kylmä hiki, kun hän miettii kulunutta vuotta ja tammaansa. Tamma tietenkin piristyi varsan saatuaan ja tätä lukiessa koko tammalauma on viettänyt jo suuren osan heinäkuisesta laidunlomastaan yhdessä."Kyllä se nyt tuossa saa olla. Edellisenkin varsan mä vieroitin puolentoista vuoden ikäisenä vasta", Rova naurahtaa..Lohjalla syntyi harvinaislaatuiset ratsukaksoset : "Näitä ei maailmalla montaa ole".Maitovarsojen lisärehuruokinta kiinnostaa, mutta liikunnalla on suurempi merkitys - "Muutama tunti tarhassa ei riitä".Tutkimus: Emän sonta vaikuttaa varsan suoliston kehitykseen.Alkionsiirtovarsojen tekeminen on hinnakasta, mutta ei ylettömän kallista
