Tallia pitävä kirjailija Veera Rinne kertoo, että hänen kirjansa Kottikärrykaruselli ja Laumaantumisilmiö ovat ja eivät ole elämänkerrallisia. Kiistatonta on, että Rinne tarkastelee tallielämää ja tallinpitoa läheltä, mikä näkyy osuvina kuvauksina hänen kirjoissaan. "Ei suoraan henkilöitä, mutta piirteitä, ei suoraan tapauksia, mutta piirteitä. Ja siihen vähän fiktiota päälle", Rinne valaisee. Ei niin suurta satua, ettei totta toinen puoli. Tallinpitäjän elämän tapaukset ja sattumukset on heitetty blenderiin ja sitten katsotaan, minkälainen smoothie sieltä tulee.Eihän se olisi edes kiinnostavaa, jos yhtymäkohtia todelliseen maailmaan ei olisi. Se ei olisi totta. Rinne kertoo huomanneensa, että talleilla on aina samat vakihenkilötyypit. Joka tallilla on esimerkiksi yksi Sinikka. Kaikentietävä hevostäti Sinikka, joka kertoo, miten asiat ovat ja miten niiden pitääkin olla. Sinikka itse tietenkin tekee kaiken oikein. Aina. Tallilla käydään ihmissuhdeasioita hevosen kautta suodatettuna ja hevossuhdeasioita ihmisen kautta suodatettuna. Tämä näyttäytyy milloin mitenkin. Hevosten laumakäyttäytymisen arvioiminen on tästä ihmisen kautta suodatetusta ajattelutavasta Rinteen mielestä joskus hyvä esimerkki. Hevoset rinnastetaan lasten toimintaan: taas huonosti kasvatettu Jesse kiusaa meidän Villeä. Unohdetaan, että laitumella on joukko aikuisia eläimiä toteuttamassa lajityypillistä käyttäytymistään. "Usein kuulee, että tuo hevonen stressaa tätä mun hevosta. Ikään kuin kyse olisi jonkinlaisesta koulukiusaamisesta, jota lasten vanhemmat puivat vanhempainillassa. Ei tunnisteta, että ei tässä ole hyviksiä eikä pahiksia, että hevosten kuuluukin jonkun verran kahnata keskenään, koska se on täysin normaalia hevosten kanssakäymistä."Tämän takana on vahvasti yleistymässä oleva ilmiö: tekijät vähenevät, mutta puhujat ja neuvonantajat lisääntyvät. Toteutuu vanha sanonta: mitä et osaa, sitä opetat. Tämä näkyy vähän kaikkialla hevosmaailmassa - tallilla, ja tietysti erityisesti somessa. Rinne ihmettelee joidenkin ihmisten loppumatonta intoa jakaa neuvoja."Monesti tekisi mieli kysyä vain, että 'anteeksi, mutta kuka sut soitti paikalle?' Ja ihmetellä sitä, että jos ihmisellä on kaikki tämä tieto ja ammattitaito, haluaako hän istua kaiket päivät jakamassa sitä tietoa ilmaiseksi netissä?""Mietin, että samankaltaista on myös koira-, kissa- ja hamsteripiireissä. Se on se eläin. Se joku, mikä on niin tärkeä sille ihmiselle, että ne mittasuhteet kokonaan häviää, ja koska asia on niin lähellä sydäntä, mielipiteet ovat voimakkaita, muita mielipiteitä ei haluta nähdä."Kolme vierasta hevosta ja huippuasiakkaitaRinne on pitänyt hoitohevostallia kymmenisen vuotta. Sitä ennen hänellä oli Toni Niemisen kanssa ravitalli.Hevoset ovat vahvasti perheessä, sillä Rinteen tyttäret, ajoneuvotekniikkaa Tampereella opiskeleva Kerttu ja Antti Linnalla ratsuttajan oppisopimuksella toimiva Maija ovat hevosihmisiä.Rinne kuitenkin sanoo, että ravitallia ja täysihoitotallia ei oikeastaan voi verrata, niin erilaista niiden toiminnat ovat. Valmennettavat ravihevoset eivät välttämättä näe omistajaansa viikkokausiin. Kaikenlainen tallinpito on juuri tällä hetkellä vaikeaa, sillä kustannukset ovat nousseet, mutta tallivuokrat eivät.Kun Rinne vertaa itseään viimeisimmän kirjansa Katriin, hän toteaa, että hänellä menee varsin hyvin, sillä vieraita hevosia on vain kolme eikä maksuongelmaisia asiakkaita ole lainkaan."Miulla on vain huippuasiakkaita tällä hetkellä. Mie en ees muista, koska olisin viimeksi joutunut perimään tallimaksuja! Mutta toisaalta ne kerrat, kun jouduin sitä tekemään, muistan kyllä.". Tallinpitäjä tietää, mutta internetistä luetaan muutaTallinpitäjä on yleensä tallilla se, joka tietää siellä asuvista hevosista eniten. Ihan jo siksi, että hän näkee niitä ylivoimaisesti eniten. "Mutta jos oot internetsistä lukenut jotakin, sä voit kuitenkin kyseenalaistaa sen tallinpitäjän näkemyksen." Tällä Rinne ei halua sanoa, että tallinpitäjä olisi aina oikeassa, vaan sitä, mihin suuntaan ajattelutapa on menossa. Tänä päivänä "kukaan ei ole mitään". Ei ole kiistattomia ja tunnustettuja auktoriteetteja. Kokemus on joskus katsottu arvokkaaksi asiaksi, ja silmäys ratsastuskilpailujen tuloslistoille kertoo, että ratsastuskilpailuissa kokemus ei edelleenkään ole ainakaan miinus, mutta vasta vähän aikaa lajia harrastaneet eivät arvosta kokemusta. Päinvastoin. Rinne on huomannut saman kuin moni muu: kokemus ja ammattilaisuus on tänä päivänä lähes tulkoon miinusta. "Nähdään pikemminkin niin, että pitkään alalla ollut ihminen on pudonnut kaiken kehityksen kelkasta ja hänen toimintatapansa ovat kaikki vuosikymmenten takaa. Ja se sitten yhdistetään jotenkin siihenkin, ettei osattaisi lukea hevostakaan ja mennä sen ehdoilla yhtään.”Rinne sanoo, että hänelle on sinänsä samantekevää, säilyykö hevoskilpaurheilu tulevaisuudessa vai ei, se ei ole hänen huolensa, asia menee niin kuin menee, mutta jos kilpaurheilu katoaa, pesuveden mukana menee iso osa osaamisesta.Se, että valmistaudutaan tekemään jotakin mitattavissa olevaa suoritusta hevosen kanssa vaikkapa ratsastuskilpailussa, edellyttää tietyntasoista osaamista, joka mitataan juuri siellä kilpailuissa. Sitä ei voi selittää miksikään muuksi tyyliin "joo mutta mä halusinkin mennä tänne ojaan". Esteen yli joko mennään virheettömästi, tai rysäytetään päin. Traileriin joko mennään, tai ei mennä. Laukka joko vaihtuu puhtaasti tai ei vaihdu. "Joo. Se, että sä hyppäät jollakin hevosella 140-radan ja olet saanut sen pysymään terveenä sinne asti, edellyttää jo automaattisesti itsessään tietyntasoisen hevosenkäsittely- ja hevosenpitotaidon. Sulla on jo melkoinen pohja, jos olet sinne asti päässyt", Rinne pohtii. . Tämä ilmiö näkyy hyvin hevosissa, jotka tulevat vanhoista hevosmaista, vaikkapa Saksasta. "Vanhojen saksalaisten hevosäijien" kouluttamat oriit ovat järjestään asiallisia, hyvätapaisia ja miellyttäviä käsitellä, kuin ihmisen mieliä. Lisäksi ne vaikuttavat rauhallisilta ja jotenkin hyväntuulisilta. Niiden elämä on selkeää."Just tämä, että ihmiset tajuaisivat, ettei se hevosen käsittely siellä Saksassa suinkaan ole mitään väkivaltaa, vaan se on osaamista: taitoa ja oikeaa ajoitusta. Kun hevosen kanssa tekee tietyt jutut oikeassa järjestyksessä, siitä tulee kiva. Ja kun ne jutut tekee väärin, siitä ei tule kiva."Lopputulos on hyvä, kun hevonen otetaan hevosena eikä siihen sekoiteta käsittelijän omia mielentiloja. Eri asia tietenkin, onko se helppoa. Lyhyellä kokemuksella varmasti ei ole. "Se, että painotetaan hevoslähtöisyyttä niin, että kytätään vaan jotain kipuilmeitä, ei mun mielestä ole hyvä lähtökohta, mutta siihen tämä vähän on mennyt."Rinne ihmettelee myös draamailua. Sitä, miksi kukaan ei ota esille sitä, miten valtavasti asiat ovat hevosten elämässä menneet eteenpäin vaikkapa 1980-luvulta lähtien."Me ollaan jääty jankuttamaan kurjuusmantraa, eli sitä, että asiat ovat niin huonosti, mutta totuus on, että hevosten hyvinvoinnin kannalta asiat ovat miljoonasti paremmin. Eikö se ole aika ihanakin juttu?"Tämä sama draamaa hakeva narratiivi näkee vääryyttä ja pahuutta kaikkialla. Se kertoo totuutena, että "hevoset kärsivät teurastamolla". Se on varsin ikävää, sillä joskus hevosesta on luovuttavakin. Ja jokainen, joka on teurastamolla käynyt, ja nähnyt siellä hevosen, on väkisinkin huomannut, ettei tämä väittämä ainakaan mitenkään yleisesti pidä paikkaansa."Meillä yhdistetään ase ja ampuminen johonkin ihmisten sotaan ja väkivaltaan. Siinä häviää se, mitä oikeasti tapahtuu: eli että se hevonen pääsee sekunnin murto-osassa pois tästä maailmasta, mikä on se, mitä siinä haetaankin." Talliyrittäjän pitää osata myös sanoa eiTalliyrittäjän tekeminen on rahanarvoista kuluttajanpalvelua."Jossain vaiheessa varmaan kaikki tajuavat, että ei vaan voi jatkuvasti ja joka suuntaan venyä. Minullekin tämä päivä jossain vaiheessa tuli vihdoin eteen", Rinne naurahtaa. "Ymmärsin, että jos rajoja siirretäänkin, sen aloitteen täytyy tulla minulta itseltäni, ei ulkopuolelta."Yllättävää oli se, miten hyvin ihmiset ottavat rajat vastaan, kun ne oikein esitetään.Rinne kertoo, että tämäntyyppinen ajattelu toi mukanaan myös sen, että hän lakkasi olemasta kiinnostunut siitä, mitä mieltä muut ihmiset hänestä ovat.Raha ja toimeentulo liittyvät tähän oleellisesti myös."Ajattelen, että kaikkien pitää tajuta, että sun ei kuulu maksaa siitä, että saat pitää tallia ihmisille. Mutta luulen, että kaikki tallinpitäjät eivät tajua tai halua tajuta, kuinka paljon tekevät tappiota."Rinne kertoo pistävänsä hintalapun kaikkeen tekemiseensä, sillä kyse on hänen toimeentulostaan.Räätälöidyt poniajelut parille tytölle tai se, että joku lapsi tulee katselemaan eläimiä tallille, ovat tallin maksullista toimintaa, jota ei pidä tekohengittää ilmaisiksi tai edes puoli-ilmaisiksi omasta pussista. Jos hintalappu on liian korkea eikä asiakkaita tule, sen tekemisen voi turhana lopettaa."Mä en lähde huutokauppaan niistä."Kokonaisuudenhallinnassa auttaa myös, että Rinne toteuttaa Lean-prosessiajattelua omassa toiminnassaan. Hän sai suoranaisen ahaa-elämyksen oltuaan aiheesta kurssilla talliyrittäjien virkistyspäivillä."Me oltiin kaikki ensin, että mulla on tällänen ja tällänen ongelma ja asiakkaat sitä ja asiakkaat tätä. Sitten meiltä kysyttiin, että mitä olet ajatellut asialle tehdä."Se pysäytti.Prosessiajattelussa kaikki tallilla tekeminen muokataan prosessiksi ja se on ihmeen tehokas apu. Vaikkei olisi uskonut. Rinne suosittelee, että talliyrittäjät hakevat ongelmiinsa ulkopuolista apua sen sijaan, että vellovat keskenään yhteisessä suossa. Oman kuplan sisällä voi olla vaikea nähdä selvästi.. Kirjailija tunnistaa KatrinRomaanihahmo Katri yrittää selvitä tunnemyrskyjen vesilasissa täysihoitotallillaan niin kuin parhaaksi kykenee.Rinteen käy sääliksi Katria, joka ei aina pärjää asiakkailleen, hevosenomistajille."Isosiskona sanoisin hänelle, että nyt pistät tuon pihalle, ja tuolle sanot noin ja noin."Mutta ei hän kuitenkaan tee niin. Tämä menee vähän meta-tasolle, sillä Rinnehän voisi kirjoittaa Katrin tekemään juurikin niin kuin pitäisi. Mutta kaunokirjallinen teos ei synny niin. Se syntyy automaattiohjauksella, puolittain itsestään. Henkilöt alkavat pian elää omaa elämäänsä ja ottavat tilaa persoonilleen, tekevät juuri niin kuin tykkäävät.Jännää on myös se, että kirjan maailma hiipii jopa Rinteen omaan elämään. Hänen miesystävänsä Mikko on kuin Katrin miesystävä Tuukka, ja hevosenhankintamatkakin tehtiin heti suhteen alkuun.Se oli vähän hämmentävääkin."Kysyin kerran yhdessä kirjailijatapahtumassa, että käykö muillekin niin, että kun he ovat kirjoittaneet jonkun hahmon, seuraavaksi se hahmo ilmaantuu heidän elämäänsä. Niin kuin Tuukka-Mikko ilmaantui mun elämään."Mikko ei ole vielä lukenut viimeisintä kirjaa, ja Veera Rinne odottaa mielenkiinnolla kommentteja sitten, kun kirja on luettu."Että sanooko se, että miten niin mä oon sanonut tällä lailla", hän nauraa..Kirjat: Hevosalan yrittäjyys on pikemminkin diagnoosi kuin ammatti.Vie mennessäs, tuo tullessas – hyvä tallityöntekijä osaa prosessiajattelun.Kyra Kyrklund: "Kaikilla hevosilla ei voi tehdä kaikkea"
