Psykiatri toivoo että jaksamisesta puhuttaisiin enemmän: "Melkein kaikki suomalaiset pienvalmentajat ovat kovilla tämän yhtälön kanssa"

Samaan aikaan, kun kabineteissa käydään kiivasta keskustelua hevosen hyvinvoinnin tärkeydestä, rahapeliuudistuksesta ja ravipäivien määristä, talleilla ympäri Suomen kipuillaan raskaan arjen, jaksamisen ja taloudellisten haasteiden kanssa. .Raviurheilun ja hevosharrastuksen yleensä parissa toimiminen on useimmille lajin harrastajille niin rakas ja tärkeä asia, että sen eteen tehdään kaikki mahdollinen. Tässä yhteydessä "kaikki mahdollinen" tarkoittaa yhä useammin yksilön venymistä äärimmilleen. Riski uupumiselle kasvaa, kun henkinen, taloudellinen ja fyysinen paine ylittää vuositolkulla venytetyn sietokyvyn..Elmo Niskasaari toivoo, että jaksamisesta keskusteltaisiin enemmän. Siitä olisi apua yksilötasolla, ja yhtä lailla valtakunnallisesti. Vuoropuhelu herättäisi pohtimaan, millaisia muutoksia yksittäisen ihmisen tai yhteisön on mahdollista tehdä, että säästyttäisiin itsensä piippuun uurastaneilta ihmisraunioilta..Niskasaari tähdentää, että olisi tärkeä pystyä tunnistamaan oma kuormittumisen määrä ja toisaalta myös toimintaympäristön realiteetit.."Taloudellisella tilanteella on iso merkitys omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen", Niskasaari aloittaa. ."Suomessa on äärimmäisen vaikea pärjätä olemalla esimerkiksi pelkästään täysipäiväinen ravivalmentaja. Tasaisen ja vakituisen tulovirran saaminen on hankalaa. Varsinkin sellaisen, joka elättää tekijät ja tuottaa ihmiselle sekä hevoselle hyvinvointia. Siksi yhä useampi joutuu tekemään muutakin työtä tai bisnestä siinä sivussa.".Niskasaari muistuttaa, että poikkeuksiakin löytyy, varsinkin muutamien suurimpien toimijoiden kohdalla. Lisäksi joillakin talleilla saattaa olla vakavarainen pohja taustalla tukena. Isossa kuvassa tilanne on kuitenkin hälyttävä.."Melkein kaikki suomalaiset pienvalmentajat ovat kovilla tämän yhtälön kanssa. Kustannukset ovat hurjat, ja vaatimustaso on noussut kaiken aikaa. Tilanne kurjistuu, mikäli palkintotaso ennustusten mukaisesti tulevina vuosina entisestään putoaa. Ja huomioitavaa on, että rahakkaimmat ikäluokkakilpailut ovat valtaosin suurien tallien kovasukuisten varsojen hallinnassa.".Tilanne on ollut jo pitkään samansuuntainen, mutta erityisesti pienempien toimijoiden kohdalla se on muuttunut entisestään heikompaan suuntaan. ."Kati Lindsberg nosti tilanteen mahdottomuuden aiheellisesti esiin viitisen vuotta sitten. Jos asetelma tuolloin oli haastava, niin hänen lopettamisensa jälkeen hevosenpidon kustannukset ovat varmaankin puolitoistakertaistuneet. Kun samalla suomalaisten ostovoima on heikentynyt, tuntuu yhtälö yrittäjinä toimivien pienvalmentajien näkökulmasta synkältä. Enkä näe merkkejä siitä, että tilanne valostuisi tulevaisuudessa", Niskasaari jatkaa..Hän antaa esimerkin, millaiseen umpisolmuun tilanne voi johtaa, jos pienyrittäjä puskee väkisin eteenpäin.."Tavoitteellinen viiden hevosen pienvalmentaja saattaa ottaa viisi hevosta lisää treeniin, jotta hänellä olisi taloudellisesti mahdollisuus jatkaa toimintaa. Tulee tarve lisätyövoimalle, mutta kun siihen ei ole varaa, yritetään sinnitellä yksin. Tehdään vielä enemmän töitä, mikä vaikuttaa jaksamiseen ja samalla negatiivisesti tuloksiin. Ollaan pian tilanteessa, jossa töitä on puolet enemmän, kulut ovat tuplaantuneet ja ihminen voi paineen alla entistä huonommin. Asian tunnistaminen ja hyväksyminen voi olla vaikeaa", Niskasaari arvioi..Ammatillisesti on tärkeää, että työ tuo tavalla tai toisella tekijälleen palkinnon ja mielihyvää. Kuormituksen noustessa on entistä vaikeampi nauttia hetkestä.."Saatat olla 24/7 kiinni yksin tai puolison kanssa töiden parissa. Teet töitä jaksamisen äärirajoilla, eikä tukiverkkoa ole. Siinä kohtaa tingitään levosta ja vapaapäivistä. Kun keväällä vielä emätamman pitäisi varsoa, seurataan 2.30–5.30 välisenä aikana yöpöydän päällä olevaa kameraa, milloin varsominen alkaa. Siinä on vaarana ajautua lopulta tilanteeseen, jossa työn tekeminen itsessään ei tunnu enää palkitsevalta.".Niskasaari painottaa, että keskustelu jaksamisesta on myös valtakunnallisesti tärkeä. Koko kuviota ei ymmärretä täysin kuin niiden parissa, jotka ympäri vuorokauden sitovaa työtä tekevät.."Kaupunkilainen, joka tekee toimistotyötä ja saattaa joskus joutua olemaan puolitoista tuntia ylitöissä ei voi millään käsittää, millaisessa ympäristössä maatalouden parissa tai vaikka hevosten kanssa työskentelevä elää. Työ on pihapiirissä kaiken aikaa läsnä, etkä voi hellittää hetkeksikään. Kuormitusta tulee myös monesta muusta asiasta konkreettisen työn ohella", Niskasaari jatkaa..Yhteisöllisyydellä ja toisen tukemisella voi auttaa pienvalmentajan jaksamista, mutta se ei poista hevosalan haasteita.."Ihannetilanne olisi, että tallilla on useampia omasta tahdostaan innokkaita hevosenomistajia tai apuvoimia, jotka voivat toimia hartiapankkina tarvittaessa esimerkiksi omalla vapaa-ajallaan. Siihen koko toiminta ei voi tietenkään perustua. Särkymävaraa ei ole, ja valmentajalla ja tallinpitäjällä pitää olla vastuu toiminnasta."."Suurimmassa uupumisen riskiryhmässä ovat vahvasti tunnolliset naisihmiset, jotka haluavat tehdä mahdollisimman paljon itse oman hyvinvoinnin kustannuksella.".Niskasaari katsoo hevosalan haasteita omasta ammatillisesta näkökulmastaan. Hän on kohdannut monella eri alalla loppuunpalaneita asiakkaita. Koska lopullinen vastuu on yksilöillä, on jaksamisen haasteista tärkeä puhua kaunistelematta. ."Jos raviurheilun taloudelliset edellytykset kapeutuvat, ja samaan aikaan yrittäjä ottaa lisää univelkaa sekä rahavelkaa, niin sehän on pahin mahdollinen tilanne jaksamisen kannalta. Hevosista huolehtiminen tulee jatkossakin olemaan vähintään yhtä kallista, joten toisenlaisia ratkaisuja on pystyttävä tekemään. Yöunista ja yhteisistä ruokatauoista ei ainakaan ole järkevä nipistää yhtään.".Mikäli talliyrittäjällä on paljon velkaa, on hänen entistä vaikeampaa viheltää peliä kokonaan poikki. Selviytyäkseen hän saattaa vain pyrkiä lisäämään entisestään kierroksia.."Toiminnan tehokkuus harvoin paranee väkisin puristamalla. Siinä kohtaa voi olla vaikea oivaltaa ja ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. On kuitenkin tärkeä sanoa ääneen, että kun apua hakee, sitä on saatavilla. Ei se välttämättä tarkoita psykiatrista akuuttihoitoa, mutta yksin ei kannata missään nimessä jäädä.".Niskasaari on nähnyt elämässään monenlaisia ihmiskohtaloita. Raviurheilun parissa työskentelevät eivät takavuosina juuri puhuneet lajin tuomista haasteista. Ammattilainen arvostaa todella paljon sitä, että muutamat ammattilaiset Suomessa ja Ruotsissa ovat avoimesti puhuneet jaksamisesta ja uupumisesta.."Jos kohtaa omassa tilanteessaan keinottomuutta, niin asioiden esillä olo ja siitä keskustelu voi olla yksi apukeino havahtua tilanteeseen. Tilanteesta pakeneminen kiristää silmukkaa. Alkoholiin turvautuminen on tällä alalla yleinen tapa päästä hetkeksi pois piinasta. Taju pois yön ajaksi, ja väsymys vain kasvaa.".Toimivammat ratkaisumallit on helpompi toteuttaa, kun tilanteeseen tarttuu riittävän ajoissa.."Hevosista kokonaan luopuminen on niistä tykkääville murheellista. Olen kohdannut ihmisiä, jotka ovat menneet muihin töihin ja pitäneet hevoset harrastuksena. Ei tarvitse luopua asiasta, ja se voi nopeasti olla hyvinvoinnin kannalta palkitsevaa.".Niskasaari muistuttaa, että hevosten kanssa työskentelevien ihmisten fyysinen ja henkinen kantti on saanut paljon ärsykkeitä moneen muuhun alaan nähden.."Hevosten parissa on paljon motivoituneita ja lahjakkaita ihmisiä. Tallialueella hevosihmisten toiminta on koeponnistettu ja optimoitu, eli kaikki tekeminen on äärimmäisen tehokasta. Jos vaikka verrataan tavalliseen toimistotyöntekijään, kuilu hevosenhoitajan tehokkuusvaatimusten ja fyysisen rasituksen välillä on valtava. Siksi hevosalalla muihin töihin siirtyneet saattavat pitää ainakin alkuun tekemisen tahtia aivan turhan leppoisana.".Niskasaari muistuttaa, että moni asia on sopeutumis- ja tottumiskysymys.."Jos on tottunut jatkuvaan supersuorittamiseen, todennäköisesti toimii liian kovalla teholla. Vertauskuvallisesti pitäisi löytää keittolevyyn säätökytkimet. Pitäisi pystyä tekemään välillä pienemmällä teholla, jotta on mahdollista venyä tilanteessa, jossa sitä ominaisuutta tarvitaan. Uuvuttava toimintamalli juurtuu herkästi ihmiseen, ja hän alkaa pitää sitä normaalina.".Muutos ei tapahdu hetkessä, mutta se on mahdollista.."Hoidin puolenkymmentä vuotta maahanmuuttajia, jotka olivat olleet sodassa ja päässeet sieltä pois. He olivat kuitenkin mieleltään ja keholtaan vielä pitkään siinä sodan tuomassa tilassa kiinni. Kestää aikansa, ennen kuin tulee tunne, että täällä on rauhallista ja turvallista", Niskasaari päättää..Lapsena luodaan elämän suuntaviivatUusi sukupolvi astuu jonain päivänä myös raviurheilussa pääosan esittäjäksi.Elmo Niskasaari on kasvanut isovanhempiensa luona Iisalmessa. Ukilla oli emätamma Rilotar, jonka paras jälkeläinen Riviero juoksi nelivuotiaana yli 3000 metrin matkalla volttilähetyksen SE-tuloksen. Ukki oli tärkeä ihminen Niskasaaren elämässä, ja tartutti häneen myös kiinnostuksen hevosiin.Asiaa edesauttoi, että Riviero osallistui Kriteriumiin ja oli Oulu Expressin suosikki ja juoksi parhaana kautenaan 10 voittoa.”Olin jo sen ikäinen, että kuljin ukin kaverina mukana raveissa”, Niskasaari muistelee. ”Teini-ikäisenä harrastin kilparatsastusta puolitosissaan. Siitä saakka hevoset ovat kiinnostaneet, vaikka aikuisiällä oli välivaihe, jolloin muut asiat olivat tärkeämpiä. Palasin hevoskimppojen kautta takaisin raviurheilun pariin, ja ostin Enter Mayweatherin, kun se oli ihan pikkuvarsa.”.On tärkeä tunnistaa omat voimavaransa.Elmo Niskasaari.Enter Mayweather aloitti uransa Katja Melkon ja Janne Sorosen tallilla, jossa Elmo Niskasaari kävi vähintään kerran viikossa ajamassa kaverina hevosia. Heidän muutettua vuoden 2020 lopussa Ruotsiin samanlainen yhteistyö jatkui uuden valmentajan Mari Leinosen kanssa.Enter Mayweather valloitti urallaan Bodenin, Kajaanin ja Mikkelin lisäksi kolmesti kotiratansa Oulun. Lempinimen Matias saanut ruuna on viettänyt vuoden eläkepäiviä.”Matias on Antti Harjun tallissa Korvenkylän eläketeräsmiehenä. Sain omistamisen kautta ajaa kaverina hirmuisen paljon erilaisia hevosia. Minulle se oli terapiaa. Niille, jotka työskentelevät 24 tuntia vuorokaudessa hevosten kanssa, arki on rankkaa. Silloin on tärkeä tunnistaa omat voimavaransa, eikä polttaa itseään loppuun.”.Viisi neuvoa hevosalan yrittäjälle1 Kaikkea ei tarvitse jaksaa yksin. - Pyydä ja ota vastaan apua- Lomitus- ja talkooringit, innostuneet omistajat ja muu vapaaehtoisapu- Hevostilalla työ ei lopu koskaan, mutta ihmisen jaksaminen on rajallista2 Huolehdi hevosten lisäksi itsestäsi- Syö ja nuku, rytmitä työtäsi ja pidä pieniä lepotaukoja- Suomalaisessa kyselyssä (Raento 2021) hevosen hyvinvointia piti tärkeänä 80 prosenttia ravivalmentajista, omaansa vain 16 prosenttia3 Tunnista uupumisen merkit- Jatkuvasta stressistä tulee ”uusi normaali”- Uni katoaa, keskittyminen vaikeutuu- Arki muuttuu selviytymistaisteluksi4 Puhu jollekin, jaa huolesi- Eläimet kuuntelevat mutta eivät keskustele- Käänny ystävien, kollegojen tai ammattilaisten puoleen5 Irtaudu talliarjesta- Lyhyetkin irtiotot ovat arvokkaita- Harrasta muutakin kuin hevosia – edes jotakin

Psykiatri toivoo että jaksamisesta puhuttaisiin enemmän: "Melkein kaikki suomalaiset pienvalmentajat ovat kovilla tämän yhtälön kanssa"

Aiheeseen liittyvää

Maailmanranking 9/2026: Shane Sweetnam ja Daniel Bluman nostavat sijoituksiaan, Jone Illi pitää yhä suomalaisten kärkeä

Ratsastuksen viikko 41: Kyvyt esiin - ja suomenhevosten laatuarvostelun finaali

Camilla Simonsen 70 vuotta: ”Ratsukasvatus on Suomen kallein ja ihanin harrastus”

Uusi korvaushakemus vireille – SRL:n avoimuus hakee linjaansa