Kolme vuosikymmentä vastavirtaan – Liisa Lähdesmäki pitää yhä kiinni omasta kasvatuslinjastaan

Lindassin, Laurissin, Renessin, Untossin... Seinäjokelainen estehevoskasvatus jatkuu Siirilän tilalla. Viimeisin tätä jatkumoa on Hermanssin (Halifax van de Kluizebos - Mylord Carthago). Pian jo 30 samaan tyyliin nimettyä Suomessa syntynyttä lämminveristä ratsuhevosta. Jotka eivät kuitenkaan ole FWB-hevosia, ainakaan sanan täydessä merkityksessä. Kasvattaja Liisa Lähdesmäki vie rautiaan varsan kävelykoneeseen. Se on pitkälinjainen rautias, jalo. .ElsassinAivan ensimmäinen tämän niminen oli Elsassin. Siitä on aikaa ensi vuonna jo 30 vuotta. Elsassin oli Lähdesmäen venäläisen Empera-tamman (Rafael - Paks) ensimmäinen jälkeläinen. Ja kun nimi piti keksiä silloin Suomessa olleen Beaujolais-oriin (suomeksi: beaujolaislainen) jälkeläiselle, ennen varsan syntymää mietittiin versiota punaviinistä, sillä tummaruunikkoa odotettiin. Mutta kun tulikin vaalea tamma, viinikirjaa piti selata uudelleen. Nimeksi valikoitui Elsassin, alueen saksalaisittain lausuttuun nimeen perustuenElsassin oli hyvä kilpatamma, enemmänkin, sillä se on Liisa Lähdesmäen elämän hevonen numero yksi."Se meni aina mistä mä pyysin."Vaikeimmillaan tuli hypättyä vuonna 2004 yksi vaikeutuva 130-luokka Seinäjoen raviradalla GP-osakilpailujen yhteydessä. Jokeriesteenä oli 145 ja ratsukko hyppäsi senkin.Ja varsin pitkäikäinenkin se on, sillä elää yhä kotonaan Siirilässä. Mutta sukua se ei jatkanut. Yhden kerran tamma yritettiin astuttaa, mutta ei tärpännyt."Mutta hänellä oli sisko...", myhäilee Lähdesmäki.Onneksi emä Empera teki vielä kaksi lisää, tällä kertaa saman oriaseman toisesta oriista Stanfordista. Nimien rytmi pidettiin samana helposti tunnistettavana: maailmaan tulivat Arvissin ja Lindassin.. LindassinSisko Lindassin voitti vuoden 2003 Kyvyt esiin -finaalin kolmivuotiaana kahdeksan osallistujan joukossa 8,44 pisteellä ja jatkoi sukua niin, että sen veri virtaa talon urheiluhevosissa yhä. Se sai 7 varsaa ja jälkeläiset ovat olleet varsin kyvykkäitä tapauksia, mutta sen omissa rekisteritiedoissa lukee isoilla kirjaimilla "EI KTK-KELP", josta merkinnästä on tullut enemmän tai vähemmän tämän kasvatuslinjan "tavaramerkki". Kyvyt esiin -osallistuminen muuttui vuosikymmenten aikana vähitellen mahdottomaksi Lähdesmäen kasvateilta. Hän sanoo nyt, että vaikkei koskaan ymmärtänyt miksi hänen urheilullisesti varsin kelvokkaat hevosensa eivät kelpaa omassa kotimaassaan, hän arveli asian ajan mittaan muuttuvan."Liian kauan mä vaan hakkasin päätäni seinään, ja kuvittelin, että jotenkin tässä järkiinnytään, mutta tämä viimeisin orivarsa Hermanssin on nyt sitten laitettu Holsteiniin", hän kertoo.Niin paljon Kyvyt esiin -tapahtumat ovat Lähdesmäkeä vuosien varrella kiinnostaneet, että paljon niissä ehdittiin käydä. Armissin (Concreto - For Enjoy Ask Z) ja Sannissin (Concreto - La Zarras) saivat kutsut vuoden 2017 finaaliin voitettuaan kumpikin omat karsintansa. Armissin oli viides, Sannissin jäi hännille. Tämän jälkeen ne osallistuivat vastaavaan tilaisuuteen Virossa ja olivat estepuolella ykkönen ja kakkonen. Myös vuonna 2020 Lähdesmäki pakkasi hevoset autoon ja lähti pitkälle finaalimatkalle Ratsastuskeskus Ainoon. Saarassin (Mylord Carthago - Cagliostro) oli finaalissa kaksivuotiaana viides ja Armassin (Celantus - Cagliostro) kolmivuotiaana toinen.Lähdesmäki arvelee, että tuona vuonna kutsuissa oli tapahtunut inhimillinen virhe, sillä kun hevoset olivat sitten tehneet työnsä, niille ei tällä kertaa annettu palkintoa, ei itse asiassa oikeastaan tulostakaan. Kun ongelmatilanne ratkaisiin laittamalla hevoset tuloslistan viimeisiksi, ja samanaikaisesti pisteet - esimerkiksi Armassinin 8,4 - vihjasivat aivan muista sijoista, Lähdesmäki sai seuraavan viikon vastata puhelimeen ja selittää uteliaille mistä oli kysymys."Tuon jälkeen päätin, että vaikka mulle syntyisi minkälainen prinssi, niin ikinä en enää vie", Lähdesmäki sanoo. . EmperaEmpera löytyi Viron Niitväljasta vuonna 1991. Viron sosialistinen neuvostotasavalta oli silloin vielä osa Neuvostoliittoa, mutta jotenkin Lähdesmäki pääsi kyseiseen hevosia kasvattavaan sovhoosiin etsimään ostettavaa. Empera oli sen vuoden Viron estemestari Rein Pillin ratsastamana ja Lähdesmäki oli nähnyt sen kisoissa Torissa."Se oli ulkoisesti vähän ruma, sellainen pitkäjalkainen vähän klohmo, mutta valtavan hieno hevonen, puhdasverinen trakehner", Lähdesmäki luonnehtii.Viron ratsujalostusliiton (Eesti Hobusekasvatajate Selts) sekä Viron ratsastajainliiton (Eesti Ratsaspordi Liit) hallituksissa toiminut Raigo Kollom oli tuohon aikaan kyseisen Vasalemman sovhoosin johtaja. Kyseinen tamma oli hänen johtamansa sovhoosin kasvatti. Vientipaperit saatiin kuntoon ja veritestit käytettyä Moskovassa. Tamma laivattiin muutaman viikon päästä Suomeen. Lähdesmäki kävi sen Viron puolelta satamasta hakemasta. Hän muistaa vieläkin, kuinka antoi hevosen paperit virkailijalle tullissa, mutta ei saanut niitä takaisin ja laiva teki jo lähtöä."Raigo tuli sitten tuulispäänä siihen ja sanoi, että anna äkkiä viisikymppiä, hän hoitaa homman. Annoin, ja seuraavaksi näin kuinka sen hevosen paperit vilistivät miesrivistön editse salamavauhtia ja jokainen heistä stemplasi niihin yhden leiman."Hän ehti juuri ja juuri laivaan. . LaurissinLindassinin vuonna 2004 syntynyt orijälkeläinen Laurissin (Quite Easy - Stanford) ei ollut kantakirjauskelpoinen, joten FWB-oripäiville sitä ei Suomessa saanut tuoda. Ruunaus oli helppo päätös.Siihen aikaan Lähdesmäen hevosille oli vielä ovi auki joihinkin kasvattajatapahtumiin. Laurissin pääsi Kyvyt esiin -finaaliin vuonna 2007, joskin "sivuoven kautta", sillä se hävisi Tilly's Omenille estekarsinnat ja karsinnoista sääntöjen mukaan vain yksi kelpuutettiin finaaliiin. Mutta se oli paras askellajihevonen, vaikka estesukuinen olikin, ja pääsi finaaliin sitä kautta. Finaalissa se ei saanut osallistua esteisiin, jonka osion Kumpulan Tilan kasvatti Omen voitti, vaan oli pysyttävä koulupuolella."Se oli toinen niissä askellajeissa sitten", Lähdesmäki nauraa.Lähdesmäen tytär Lahdensuo aloitti hevosen kanssa Suomessa, ja myös Tanja Karjalainen kilpailutti sitä, mutta vuonna 2009 Lähdesmäki myi Laurissinin virolaiselle Andrus Kallastelle joka myi sen venäläiselle Alexandr Belekhoville, jonka kanssa se alkoi näkyä kansainvälisillä tuloslistoilla vuodesta 2013 alkaen. Laurissin teki kuitenkin yhden jälkeläisen ennen kun se ruunattiin. Siihen ainokaiseen astumiseen tarvittiin tietysti tammapartneri. Lähdesmäki oli löytänyt videon perusteella ja Leena Kannon ja Mika Somerkallion suosiollisella avustuksella Hollannista Irene II:n, jonka sukua ei tietokannoissa kerrota, mutta joka hyppäsi kujassa kuin tuli ja leimaus. Lähdesmäki kertoo, että paperitkin tulivat kyllä mukana ja niiden mukaan tamma on American - Joost -yhdistelmä, mutta niin tai näin, hevonen on rekisteröity suvuttomaksi. Varsinainen syy ostoon oli löytää kolmivuotias ratsutettava ratsastuksenopettajakoulussa opiskelevalle tyttärelle. Ties mitä siellä suvussa loppujen lopuksi oli, mutta se Laurissin ja Irenen ainokainen jälkeläinen, se oli talon ehdoton ykköstykki Renessin. Vuosi oli 2007.. "Rene sai isänsä Laurin mielettömän skoupin ja voiman ja emänsä nopeuden. Ei siis ihme, että se sai 9,5 Kyvyt esiin -osakilpailussa Lehtimäellä, mutta finaaliin se ei päässyt."Renessinin kyvyillä ei ylärajaa tainnut olla ollenkaan. Se oli paitsi voimakas, myös äärimmäisen notkea ja ketterä. Luonteeltaan se oli kauniisti ilmaistuna terävä. Oikeastaan jo lähes vaarallinen."Ei Renessiniltä kukaan kilpailupaikalla mitään takajalan suojia kyllä lähtenyt irroittelemaan", Lähdesmäen tytär Sanna Lahdensuo huomauttaa. Se lähtikin isommille areenoille ja päätyi lopulta Abdullah Al-Sharbatlyn satulan alle Saudeihin. Vuonna 2021 se voitti Riadissa viiden tähden 150-luokan. "Siitä olisi varmaan saanut kivasti kasvattajapalkkioita", Lähdesmäki tokaisee. Hän kävi katsomassa hevosiaan Pietarissa ja Moskovassa.Kerran isä Laurissin ja poika Renessin hyppäsivät samassa luokassa Pietarissa, toinen Belekhovin, toinen Argusin kanssa. Se päivä oli kasvattajan tähtihetki.. UntossinEnnen lähtöään Seinäjoelta Renessin astui yhden tamman, Kari ja Tiina-Liisa Vaskivuoren kasvattaman ja heiltä liisatun puolalaisen täysiveri-arabi -risteytyksen My Only Onen."My Only Onen liisasin Tiina Vaskivuorelta, koska olin yrittänyt astuttaa Emperaa Maulan Mirvan täykkärioriilla Alberovecilla (Sharp End xx - Kasjan xx), joka oli muun muassa Finnderby-kakkonen, mutta tamma ei tullut kantavaksi siitä, kun taas Tiinan tamma tuli kantavaksi samana vuonna", Lähdesmäki kertoo. Syntynyt varsa oli Vilmassin, Untossinin emä. "Vilmassinin olen myynyt viime kesänä ja siitä on minulla kaksivuotias tammavarsa sukua jatkamassa eli se on jo 6. sukupolvi!"Kuten tämän suvun naiset lähes kaikki, myös Vilmassin kunnostautui periyttäjänä: vuonna 2015 se varsoi Hilmassinin (Concreto), vuonna 2018 syntyi tämän hetken suurlupaus Untossin (Untouchable) ja toissa vuonna Lilissin (Carlow van de Helle).Renessin muuten elää yhä. Lähdesmäki sai hiljattain viestin sen omistajalta, junioriratsastajalta Syyriasta, jossa ruuna on eläkkeellä."Unton eli Untossinin kanssa jatketaan äidin kasvatusta", toteaa Lahdensuo ja lisää, että Unto, joka on puoliksi heidän, puoliksi Paul Argusin, on hyvin samanlainen kuin Renessin.Yhteistyö naapurimaa Viron kanssa on edelleen tiivistä ja Lähdesmäki ei voi olla huomauttamatta, että urheiluhevoskasvatus on siellä mennyt valtavin harppauksin eteenpäin."Jotenkin Virossa nimenomaan se urheilu on vahva. Suomessa tuntuu, että se on hiipumassa", hän pohtii. Lähdesmäki käyttää nykyään tammoilleen naapurimaan oriita. Valikoimaa kuulemma riittää. Emperan tyttärentyttärentytär Saarassin on nyt kantavana Virossa oriista Don't Touch Tizi Hero (Diamant de Semilly - Chin Chin).Virossa on pari varsaa kasvamassa ja Myrkyn viime viikonlopun kisoihin tuli heti suorituksen päätyttyä soitto Argusilta, joka halusi tietää miltä Untossin tuntui. Argus on jäähdytellyt omaa kilparatsastajan uraansa, vaikka ei ole tehnytkään lopullista lopettamispäätöstä. Kansainvälinen ratsukauppa sen sijaan kiinnostaa. Untossin on vasta 8-vuotias ja raivaa tietään huipulle. Tänä vuonna 135-140 -luokkia, ensi vuonna viisi-kymmenen senttiä isompia. Tulevana viikonloppuna se nähdään mahdollisesti Myrkyssä Pohjolan Silver-tasolla.Untossinin kohdalla on palattu eräällä tavalla lähtöruutuun, sillä ruuna asuu kotona, mutta sitä ratsastaa Joni Koivusalo, joka Liisan suureksi iloksi palasi takaisin urheiluun saatuaan diplomi-insinöörin opintonsa valmiiksi. Hän oli tässä välissä monta vuotta poissa, mutta kuten muistetaan, Koivusalo oli nuorten SM:issä hopealla Renessinin satulassa ja tietää miten näitä hevosia käsitellään."Untossin on hyvin paljon samanlainen kuin Renessin. Sellainen reaktiivinen ja terävä. Suoraan sanoen, aika vaikea...", Lahdensuo naurahtaa.Nämä ovat hevosia, jotka vaativat ammattilaisen selkäänsä, mitä sitä kieltämään.Koivusalojen ja Lähdesmäkien välillä on pitkä ystävyys ja talot ovat vain muutaman kilometrin päässä toisistaan."Mähän olen tuntenut Jonin isän Jarinkin tämän kokoisesta", Liisa nauraa ja näyttää kädellä noin metrin mittaa.Hevoskasvattajan paras ominaisuus on loputon optimismi. Siirilässä sille on saatu jo yllin kyllin katetta."Mutta kyllä mä luulen että tämä viimeisin on se, josta tulee ehkä paras", Lähdesmäki veikkaa. Hermanssin?"Jep.". Jalostusidea ja FWB:n osastotLähdesmäki on seurannut ideaansa uskollisesti, mutta ei se helppoa ole ollut, sillä "itähevosiin" ei suhtauduta sallivasti. Tämä on ollut Liisa Lähdesmäen ihmettelyn aihe pian jo 30 vuotta.Hippoksen Heppa-tietokannassa osa hänen kasvateistaan on "tilastohevosia", osa "lämminverisiä ratsuja", osa vain "hevosia", osa on merkitty FWB:ksi, mutta lisämääritelmällä "Ylimääräinen osasto LK1".Säännöt ovat sääntöjä, ja kukin kantakirja tekee tavallaan, mutta Suomessa FWB eli Finnish Warmblood on erikoisasemassa ja Lähdesmäki toteaa, että Suomen Hippoksen tilittämiä, ratsastuskilpailutuloksiin perustuvia ratsujen ja ponien kasvattajapalkkioita ei saa, jos hevonen ei ole FWB- tai SRP -kantakirjan pääosastossa ja täytä perusluokan I vaatimuksia.Lähdesmäki on selvästi kaikenlaisen arvioinnin ja vertailun kannalla. Siirilässä on pidetty monia varsanäyttelyitä. Sannissin (Concreto - La Zarras) sai näyttelyssä Hippoksen tuomareilta I palkinnon, mutta pääkantakirjaan se ei silti päässyt, vaan joutuu tyytymään "ylimääräiseen osastoon". Tässä kasvattajaa harmittaa moni asia. Se, että kasvattaja jää ilman kasvattajapalkkioita, kuten myös se, ettei hevonen pääse Kyvyt esiin- eikä Breeders Prizeen -tapahtumiinkaan.Lähdesmäen mielestä FWB pelkästään hyötyisi siitä, että kasvatuksen volyymit olisivat suuremmat ja kaikki maassa kasvatetut pääsisivät mittelöimään paremmuudestaan. Kilpailu on aina paras väylä, mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, ikäluokkakisoissa."Siinähän se laatu sitten testattaisiin, kun kaikki olisivat mukana. Ja jos alkaisi näyttää siltä, että FWB ei vaikka voitakaan, jalostuslinjauksia voisi miettiä uudemman kerran.""Vaikka Sannissin on rakenteellisesti kuta kuinkin täydellinen hevonen, se ei kelpaa muuksi kuin 'ulkopuoliseksi FWB:ksi'. Ihme, että sillä pääsee sentään osallistumaan suomalaisiin ratsastuskilpailuihin", Lähdesmäki naurahtaa, hieman kuivasti.Pekka Larsen usutti Lähdesmäkeä perustamaan oman valtakunnallisen rotuyhdistyksen, mutta ei hänellä ole sellaiseen aikaa eikä resursseja, eikä kiinnostustakaan. Lähdesmäki on ollut kunnallispolitiikassa ja nyt häntä työllistää oma maatilamatkailutila. Kaikkea ei ehdi."Kun en mä kuitenkaan mitään jalostusoreja rupeaisi pitämään. Muutamaa tammaa astutan ja suomalaisia hevosia kasvatan."Hevosurheilu on se juttu.Liikuntaneuvoksen arvonimen omaava liikuntatieteiden lisensiaatti Lähdesmäki on tehnyt liikunnanopettajan uransa Seinäjoen Ammattikorkeakoulun terveysalan yksikössä ja koko elämänsä vaikuttanut yleisurheilijana, juossut 800 ja 1500 metrin matkoja."Me perustettiin Lakeuden Ratsastajat aikoinaan ihan sen takia, että saatiin urheilua lajiin. Olen edelleen sen seuran johtokunnassa."Urheiluihmisenä hän on sitä mieltä, että jos hevonen pärjää lajissaan, se on pakostikin hyvää jalostusta. Myös itäisessä naapurimaassa on jaloja urheiluhevosia jalostettu iät ja ajat, joten voisi kuvitella, että siellä on tehty jotakin oikeinkin."FWB:ssä alkaa niin pienet määrät, ja kaiken aikaa toiminta on kutistumaan päin. Miksi se vähäkin halutaan tukahduttaa pois?"

Kolme vuosikymmentä vastavirtaan – Liisa Lähdesmäki pitää yhä kiinni omasta kasvatuslinjastaan

Aiheeseen liittyvää

Kolme vuosikymmentä vastavirtaan – Liisa Lähdesmäki pitää yhä kiinni omasta kasvatuslinjastaan

"Aachen on esteratsastuksen Mekka" – Henrik von Eckermannin 20 vuoden odotus päättyy

Minna Leppänen pyrkii SRL:n hallitukseen

Heppatytöstä missikandidaatiksi