Hevosen hyvinvointi, megaoriit, kasvattajan työn yksinäisyys ja muita huomioita FWB-illassa

Kolmisenkymmentä ihmistä oli linjoilla FWB-yhdistyksen kasvatusiltamissa torstaina 6.3, arvovieraana joukossa oli hollantilainen Frenk Jespers, josta on tullut tuttu näy suomalaisissa kasvatus- ja jalostustapahtumissa. FWB-yhdistyksen hallituksen jäsenet Stella Hagelstam ja Hanna-Maria Korpi vetivät tilaisuuden.Kasvattajaillan pääesiintyjätStella Hagelstam, 39, on toisen polven kasvattaja Boessa, ja jatkaa äitinsä Heidin kasvatustoimntaa"Vuonna1988 meillä on syntynyt ensimmäinen kasvatti (Hagels Almandine) Alexandra Ålykke -kenttätammasta ja Labiryntistä. Tämä linja jatkuu viidennessä polvessa. Yhteensä 45 kasvattia, joissa 4 GP-hevosta ja 4 nuorten hevosten MM-osallistujaa.Hanna-Maria Korpi, 35, on työskennellyt aikoinaan 7 vuotta Saksassa ja oriasemalla Holsteiner Verbandilla. Hän aloittelee Ypäjällä omaa kasvatusta, tällä hetkellä kasvatteja on 4. Korpi verkostoituu ahkerasti kansainvälisesti. Hän tuli keskiviikkona Belgiasta ja lähtee perjantaiaamuna Ranskaan. "Mennään katsomaan väkirehuvalmistusta ja sieltä lähdetään tutustumaan Z-orilautakunnan tuomarin kasvatukseen ja sunnuntaina seuraamaan ranskalaisten oriiden lisensointia."Tänä vuonna 70 vuotta täyttävä Frenk Jespers oli iloinen "saadessaan puhua kollegojen kanssa". "On hyvä organisoitua ja hankkia tietoa muualtakin kuin netistä", Jespers alleviivasi. Hän kannustaa menemään paikan päälle. "Parhaiten tietoa saa katsomalla omilla silmillään", hän kertoi.Jespers on toiminut KWPN:n orilautakunnassa yhdeksän vuotta ja friisiläisissä 4 vuotta. Hän on kiertänyt kantakirjoja ympäri Eurooppaa. SWB:n oripäivillä Jespers toimi 9 vuotta. Tällä hetkellä Jespers työskentelee BWP:n kanssa ja arvostelee nuorten hevosten tapahtumissa Hollannissa."Silloin tällöin on myytävä joku oma kasvatti, jotta saa rahaa toimintaan.". Suu ja ratsastettavuusTilaisuuden alkuun Hagelstam kouluratsastajana totesi, että kouluhevosten suut ja ratsastettavuus ovat suuren huomion kohteena. "Näistä asioista on puhuttu aiemminkin, mutta viimeistään nyt on selvää kaikille, että hevosten on sovittava siihen mitä ne tekevät, ja myös ratsastuksen on muututtava", Hagelstam totesi. "Vaikuttaako tämä oriiden ja tammojen valintaan?" hän kysyi. Jespers vastasi näin: "Ihmiset jotka eivät tunne hevosia voivat tehdä elämämme todella vaikeaksi. Heitä vastaan ei pidä taistella, vaan on hoidettava oma työ hyvin."Hän kertoi arvostelleensa pari viikkoa sitten 200 nuorta hevosta ja antaneensa tilaisuudessa oman luomuksensa, happy athlete-palkinnon, kuten on antanut Suomessakin. Tästä hän kertoi ideointivaiheessa Hevosurheilu Ratsastuksellekin, ja kutsui sitä silloin "harmoniapalkinnoksi". On selvää, että hevosen hyvä luonne ja helppo ratsastettavuus nousevat tänä päivänä avainasemaan. Jalostus on kuitenkin aina aikansa lapsi. "Menen taaksepäin ajassa vuoteen 1998-2007 jolloin käytimme paljon täyttä verta keventääkseemme tyyppiä. Visioimme tulevaisuudessa ratsastavat pääasiassa naiset ja että naiset tarvitsevat keveitä, helposti ratsastettavia elektrisiä hevosia", hän muisteli. Tyyppi keveni ja sähköä saatiin. Saatiin jopa liikaa. "Jazz (Cocktail - Ulster) paransi tyyppiä ja vaikutti rakenteeseen, sen jälkeläiset olivat ylämäkeen rakentuneita, mutta luonne oli valitettavasti spooky ja spesiaali. Ja Jazz oli samanlainen, spooky, viimeiseen hetkeen asti elämässään. Käännyimme Donnerhallin (Donnerwetter - Markus) ja De Niron (Donnerhall - Akzent II) puoleen, joista tulee helppoa luonnetta."Jespers toteaa, että hyvä rakenne auttaa myös hevosen psyykeä, koska työ -ratsastettuna oleminen- on sille helpompaa. Tämä näkyy kääntäen estehevosissa, jotka ovat usein malliltaan sellaisia, että niiden on fyysisesti vaikea saada painoa takaosalleen: "Ratsastajien on vaikea saada edestä matalia hevosia takaosalleen, niinpä hevoset tarvitsevat erittäin vahvan luonteen selviytyäkseen radoilla." Tamman tärkein ominaisuusIkuisuuskysymys, miten valita tamma? Jespersille siitostamman valinnassa tärkein ominaisuus on luonne. Toiseksi tärkein on pitkä runko ja hyvä ylälinja. ”Tamma saa olla hieman ylämäkeen, mutta ei välttämättä niin paljon kuin Jazz. Ylämäkeäkin kun voi olla liikaa.”Edelleen tamma on aina nähtävä liikkeessä. Paraskaan rakenne ei valitettavasti takaa hyvää liikettä. Nivelten koukistuskyky on tärkeä etenkin takajaloissa, samoin takajalkojen selvä alle-astunta. "Takasten ei pidä työntää vaan kantaa. Ja myönnän, että tässä viimeksi mainitussa ominaisuudessa olemme olleet vähän hakoteillä Hollannissa viime aikoina."Puhtaat askellajit, tietenkin. "Käynnissä pitää olla pituutta, mutta en kuitenkaan pidä liian isosta käynnistä."Tamman on mielellään oltava suorittaja ja hyvällä jalostusoriilla on aina sporttinen emälinja. "10 vuotta sitten hyvän tamman sai eliitiksi ilman urheilutuloksia, mutta ei enää. Samoin, jos emälinja ei ole kunnossa, ori on korkeintaan hyvä huutokauppahevonen, ei jalostusori.". Oriit ja muotioriitAnne Niemi kysyi pitäisikö tammojen määrää rajoittaa oreille tilanteessa jossa "megaoriit vievät kaikki tammat". Kun yksi ori saa 400 tammaa ja muut eivät mitään. Niemi totesi olevan jopa vaikea löytää oritta, joka ei edustaisi samoja verilinjoja kuin tamma, joka sillä astutetaan ja nosti esiin esimerkin ravihevosista, joiden kohdalla oriit saavat astua omassa maassaan vain 100 tammaa.Jespersin vastaus on, että ajatus on hyvä, mutta juridisesti määrää saattaa olla vaikea rajoittaa, vaikka kertoikin, että friisinhevosilla tammojen orikohtaista määrää on Hollannissa rajoitettu. Hän otti esiin, että muotioriin valitseminen ei ole välttämättä hyvä ratkaisu muutenkaan. "Sanon aina: sulje silmäsi oriin edessä. Mieti sitä omaa tammaa. Mitä se tarvitsee?" Jespers totesi kuitenkin, että sanoma ei tahdo mennä perille. "Mutta parhaat kasvattajat kuitenkin toimivat niin."Jespers totesi lisäksi, että jonkun hetken paras ei välttämättä osoittaudu parhaaksi pidemmällä aikavälillä. Hän otti esimerkin Johnsonista (Jazz - Flemmingh) ja Vivaldista (Krack C - Jazz). Johnson oli suosittu, Vivaldi vähemmän. "Ero on siinä, että Johnson teki GP:tä itse, kun taas Vivaldi jäi pikkukierrostasolle. Johnsonin takajalat eivät olleet täydelliset, mutta sillä oli muita hyviä ominaisuuksia. Ihmiset eivät alussa pitäneet Vivaldista , sitä pidettiin heikkona, ja näin sille ei annettu mahdollisuutta. Tänä päivänä Vivaldin verta arvostetaan, sillä se tuo mukanaan hyvän luonteen. Viime oripäivien voittajaori So Unique STH (Vivino - Boston STH) on siitä hyvä esimerkki.""Meidän tavoitteemme oli kasvattaa GP-hevosia. On tiedettävä mihin pyritään ja kenelle kasvatetaan. On ajateltava aina tulevaisuutta", Jespers muistutti. . TuomaritHän totesi, että ratsastus on vakava ongelma Hollannissa ja syy siihen on tuomaritoiminnassa. "Kun radalla on tavallisempi hevonen, jota ratsastetaan nätisti, se saa korkeintaan 65 prosenttia. Ratsastaja joka paineistaa hevostaan paljon, saa korkeampia pisteitä. Ja sitten tietenkin ratsastajat, joilla on nimeä, he saavat aina 75 prosenttia, tekivät he mitä hyvänsä", Jespers totesi. Happy athlete -asia on otettava tosissaan. "Ratsastusurheilun on näytettävä helpolta."Koulutuomari Anne-Mari Miss oli linjoilla ja vastasi "tuomarointiongelmaan": ”Tämä ei ole uusi ongelma. Jo 1980-luvulla vähensimme pari pistettä, jos suu oli auki tai kieli näkyi. Ja näin olen tehnyt aina, sillä inhoan, kun käytetään liikaa painetta. Enkä katso pelkästään suuta, vaan katson myös hevosen korvia ja ilmettä. En tiedä miksi jotkut tuomarit ovat unohtaneet tämän periaatteen. Olemme nähneet epämiellyttäviä kuvia kuuluisista ratsastajista. Tuomareiden on keskusteltava keskuudessaan siitä, miksi he antavat pisteitä heille. Asialle on tehtävä jotain."Jespers totesi, että on kysymys kokonaisuudesta. "Hevonen, jolla on suu hieman auki, mutta joka liikkuu helposti, on ehkä parempi kuin suu kiinni oleva, jännittynyt hevonen." Hän siteerasi tuomari Wim Ernesiä, jonka kertoi sanoneen, että jos kieli näkyy, hän vilkaisee häntää ja katsoo koko hevosta ja ratsukkoa. Jos body language on miellyttävä, hän kylläkin rankaisee kielestä, mutta ei anna ala-arvoista numeroa koko arvostelukohdasta. EstehevosetHanna-Maria Korpi muistutti, että hyvä rakenne helpottaa yleistä ratsastettavuutta ja luonneominaisuuksia myös estehevosten kohdalla. Tämän jälkeen puheenvuoro luovutettiin Johanna Mikkolalle, joka on kasvattanut parisenkymmentä hevosta, joista moni on myyty ulkomaille. Hänelle on tärkeää se, että tamma on suorittanut, sillä se takaa ainakin jonkinlaiset luonne- ja suoritusominaisuudet. Oriiden hän toivoo suorittaneen mahdollisimman korkealla tasolla myös.Rakenteessa ei saa olla ”järkyttäviä vikoja tai haittoja”. "Hevoset pysyvät terveinä, kun jalat ovat suorat ja niissä on riittävä luusto. Jos tammalla ei ole valtavaa liikettä, toivon, että ori jättää edes jonkinlaisia jousia, koska voi olla, että esteet eivät olekaan se ura, ja tulevaisuutta pitää senkin jälkeen löytyä. Hyvin liikkuvalla hevosella on aina mukavampi ratsastaa." "Mitä paremmin tuntee tammansa, sitä helpompi sille on valita ori."Entä polku satulaan ja uralla eteenpäin?”Tällä hetkellä Suomessa on paljon hyviä ammattilaisia, jotka tekevät nuoria hevosia. Heidän avullaan se onnistuu. Ulkomailla se on halvempaa, mutta myös kontrolli helposti katoaa."Kilpailujakin Suomessa on, mutta hyviä nuorten hevosten kilparatsastajia sen sijaan saisi olla enemmänkin. Entä varsan myyminen vähän vanhempaan hevoseen verrattuna?"Ennen oli helppo myydä kaikki hyvät varsat. Nyt on ihmisillä selvästi rahasta pulaa ja mietitään tosi tarkkaan. Markkinat ovat huonommat." Mikkola kertoi saaneensa tilaisuuden aikana Unkarista tekstiviestin, jossa kysyttiin yhtä kasvattia. "Oli pakko vastata, että se on valitettavasti jo myyty!”. YhteisöllisyysLopuksi tuli esille, että kasvattaminen on yksinäistä hommaa. Sen lisäksi, että se on ajoittain uuvuttavaa.Alexandra Ahlqvist kertoi, että on vuosia, jolloin huhtikuusta elokuuhun ei ehdi muuta kuin hoitaa varsomisia. 95 prosenttia varsomisista menee hyvin, mutta 5 prosenttia on sellaisia, joiden kohdalla tarvitsee vertaistukea. Silloin hänellä on ollut tapana soittaa Eeva-Liisa Penttilälle. Anne-Mari Miss kertoi soittavansa vastaavassa tilanteessa Camilla Simonsenille ja aikanaan Heidi Hagelstamille.Ahlqvist peräänkuulutti yhteisöllisyyttä kasvattajapiireissä ja sai paljon vastakaikua. Tilaisuuden lopuksi ehdittiin ideoida illanvietto ruoanlaittoineen ja saunomisineen hänen tallillaan Karkkilassa kevään viimeisten Kyvyt esiin-karsintojen yhteydessä. Kokoontuminen myös oripäivillä nostettiin esiin. Frenk Jespers totesi jossain kohtaa, että nuoria ihmisiä on saatava mukaan toimintaan ja että se onnistuu, jos heidät otetaan aidosti mukaan. Kun Hanna-Maria Korpi istui viimeisimmän Youngster Meetingin jälkeen katsomossa siellä olleen yleisön, eli Claes Jensenin, Kari Haimin, Kari Nevalan ja Maria Möllerin, kanssa, Jensen oli todennut, että keski-ikä on 80. Tunnelma oli yhtä kaikki yhteisöllinen ja mukava. .Mies, jolle Jazz, Ferro ja Zack ovat läpikotaisin tuttuja.Hollantilaistuomarin harmoniahaave

Hevosen hyvinvointi, megaoriit, kasvattajan työn yksinäisyys ja muita huomioita FWB-illassa

Aiheeseen liittyvää