Onko Anita Viitasen väripaletti jo täynnä, kun "vanhan villasukan sävykin" on nähty?

Suomen ensimmäisen mustanpäistärikön suomenhevosen titteli yli sataan vuoteen meni Martti Kantolan Kuuran Helmiinalle vuonna 2022, mutta kuinka moni tietää, että Viitaselle oli syntynyt samanvärinen jo viisi vuotta aikaisemmin? Se elelee nykyään ratsuruunana Pohjanmaalla. "Kyllä Taikasavu oli ensimmäinen mustanpäistärikkö", keuruulainen kasvattaja Anita Viitanen toteaa. Hänen ja Kantolan yhdessä kasvattama Taikabarbin varsa Kuuran Helmiina on kuitenkin ainoa sen väriseksi kirjattu suomenhevonen yli sataan vuoteen. Tämä johtuu siitä, että nykyisin Sarita Ventelän omistuksessa oleva Taikasavu-ruuna oli etenkin syntyessään sen verran voikkogeenin haalistama, "vanhan villasukan värinen", että väritys ei näkynyt selvästi. Hevonen on tunnistettu voikoksi, mitä se siis myös on. Siinä onmonta väriä päällekkäin. Taikasavu on voikosta Voiveikosta ja ruunikonpäistäriköstä Taikaliilasta, molemmat Viitasen hevosia. Valitettavasti se ei onnistunut oriin tehtävissä ja onkin sittemmin ruunattu. Vanhan villasukan värisiä on sittemmin syntynyt muitakin ja niistä tulee aikuistuessaan milloin minkäkin värisiä. Lisäksi ne saattavat, värigeenistä riippuen, sujuvasti vaihtaa väriä vuodenajoittain. Viitasen hevosten erikoisuus on, että niissä on kaksi erikoisväriä päällekkäin. Ainakin kaksi. Sekakarvainen päistärikkö ja kellertävä voikko. Onko jotakin muutakin, Viitanen epäilee, että saattaa olla, mutta se on vielä todentamatta. Terveiset ja kiitokset vaan reilun 60 vuoden taakse, Taika ja Lilli -tammoille. . Kuten muistetaan, nimi Taika tulee mukana 1959 syntyneestä Taika-emästä, jonka emälinjalla päistärikköys ainoana jäljelle jääneenä on kulkenut. Myös voikoissa ollaan oltu joskus hyvin ohuella, 1957 syntyneen Lilli-tamman varassa. Noihin aikoihin voikkoja oli Suomessa tasan kolme kappaletta, kaikki samaa sukua, eikä päistärikköjä ollut juuri sen enempää..Ratsupuolen siitostammat KokkomäessäTaikakoru (Voiveikko - Taika-Varpu, Vihitotti), merkitty voikoksi nokikuviollaLakeuden Valotar (Autere - Auringon Säde, Ukkosen Poika), valkovoikko eli tuplavoikkoTaikatan (Voiveikko - Taika-Varpu, Vihi-Totti) rautiaanpäisätärikköEmalia (Autere - Viisun Milleri, Aiheen-Ote), tummaruunivoikkoTaikabarbi (Lokson Taikahaave - Birge, Pysteri) rautiaanpäistärikköTaikatanssi (Lastun Leka - Taika-Varpu, Vihi-Totti) ruunikonpäistärikköVilli Sydän (Knuutilan Veikko - Hessin Pirpana, V.P. Jehu) mustaTaikaralli (Lokson Taikahaave - Klaava, Tähti-Tili) rautiaanpäistärikköTaikapipari (Hagelundin Aarre - Lakeuden Taikatäti, Lakeuden Ihme) rautiaanpäistärikkö, valkoisia merkkejäKadelma Kuu (Feeliks Kuu - Taika-Vappu, Vihi-Totti) voikonpäistärikköTaikaroosa (Kaskumma - Taikaliila, Kuningas Ässä) rautiaanpäistärikköSäihkyvä Elaine (Lakeuden Säihke - Emalia, Autere) mustanvoikkoja vähän myöhemminTaikahalla (Taikahuure - Suvi-Miiluska, Nascar) rautiaanpäistärikköTaikakreemi (Lokson Taikahaave - Matta, Autere) voikonpäistärikkö. .Näiden kahden eri mekanismeilla pigmenttiä haalistavan värigeenin, päistärikön ja voikon, kanssa Kokkomäessä on tehty kokeiluja. Ja tuloksia on tullutkin. Mustanpäistärikkö jo mainittiin, mutta myös Suomen ensimmäinen ruunivoikko, Autere vuonna 2006, ja mustanvoikko, Matta vuonna 2009, ovat syntyneet Viitaselle, puhumattakaan tuplavoikosta Lakeuden Valottaresta, joka oli vuonna 2010 varsinainen sensaatio. Viitanen toteaa, että varsinainen päistärikkö- ja voikkovärien pelastaja on Viitasen hyvä ystävä Päivi Lantta, jolta Viitanen vuonna 2001 osti voikkotamma Halokeenin, aiemmin mainitun Lilli-tamman pojantyttären ja jonka kasvattama Taika-Varpu löysi myös tiensä Viitasen tallille vuonna 2007. .Viitanen on saanut Keuruun Kokkomäessä hämmentäviä tuloksia, juurikin niitä villasukan värisiä. Asiaa hankaloittaa se, että hevosten värit tunnistetaan pikkuvarsana, jolloin väri ei ole vielä lopullinen."Pitäisi tulla uusintatunnistamaan puolitoistavuotiaana, niin saataisiin varmemmin oikeat värit rekisteihin", Viitanen tuumaa. "Ja varmaan pitäisi DNA-testata kaikki."Viitasen hevoskasvatus ei kuitenkaan ole pelkkää erikoisvärien hakemista. Itse asiassa se ei ole värikasvatusta ollenkaan, jos sellaiseksi katsotaan erikoisvärien metsästys millä hinnalla hyvänsä. Viitanen on tarkka erityisesti hevosten liikkeistä. Niiden on oltava hyvät kaikissa askellajeissa. Hän on tarkka myös rakenteesta ja arvostaa suurilinjaisuutta ja urheilullisuutta. Tästä päästään kolmanteen tärkeään, suorituskykyyn. Suoritukset hän syynää pitkälle taaksepäin sukutaulussa, oli kyse ratsusta tai ravurista. "Väri on bonus, jonka mielellään otan, jos nuo edellämainitut ominaisuudet ovat kunnossa. Mielelläänhän sitä kauniin väristä hevosta katselee."Värijalostukselle mielellään tuhahdetaan, mutta ei pidä unohtaa, että suomenhevosta on koko sen historian värijalostettu. Sata vuotta mentiin hipposväri, eli rautias, edellä. Viitanen tuumaa, että harvinaisia värejä jatkamalla yleensä tekee työtä myös geenipohjan monimuotoisuuden eteen, mitä ei aina tule ajatelleeksi. Erittäin tärkää suljetun kantakirjan, kuten suomenhevosen, kohdalla. Värit kulkevat yhdessä joidenkin ominaisuuksien kanssa. Päistärikkögeeniin näyttää liittyvän sporttisuus, tietynlainen suurilinjainen malli, jopa jalo, jos suomenhevosesta niin voi sanoa. Jouluna ähkyyn kuollut, ratsutuksessa vieraalla ollut Taikavalontuoja (Lastun Leka - Taikaliila, Kuningas Ässä) olisi ollut lähellä absoluuttista ihannetta: erikoisen värinen vaaleaharjainen päistärikkö, pitkäkaulainen ja jalo kuin lämminverinen. Taikaliila puolestaan kuoli viimeisimpänsä varsomiseen. Taikayön Ritari tuli väärässä asennossa ja emä sai niin pahoja vaurioita, että se oli lopetettava.Taikahalla ja sen poika Taikariite ovat ratsutettavina Katja Kuokalla Haminassa.. Eikö yhtään uutta väriä ole enää suunnitteilla?On. Ehkä. Viitasta kiehtoo nimittäin metallinhohde, joka kulkee yhdessä suomenhevossuvussa. Nyt jo kuollut R.T. Sankari oli väriltään kuin jokin ahaltekenhevonen. Samoin oli metallinkiiltoa sen pojista ainakin Velhosessa, Hanslankarissa ja Tuohivirsussa, joka on ruunattu, mutta siitä on olkia vielä olemassa. Viitanen muistaa Velhosen hyvin, sillä kävi erään kerran astumassa Kokkomäen tallilla yhden tamman. Oli ilta ja hevonen vaikutti kuin sillä olisi ollut sisäinen valo päällä. "Se hohti hämärässä", Viitanen kuvailee. Hän kertoo nähneensä emänemän nimeltään Essu ja ihmetelleen väriä kovasti. "Koitin jopa ostaa sitä, mutta en saanut", hän muistaa. Heppa-tietokantaan se on merkitty kanelinrautiaaksi, kuten aikoinaan kutsuttiin hopeageenisiä, yleensä ruunikoita.Metalliprojekti on kesken, mutta jotakin siitä on saatava kehitettyä. "Mullahan oli tammavarsa Velhosesta ja päistärikkötamma Lakeuden Taikatädistä, ja se kantoi sitä hohdetta, oli ihan sellainen mandariinin värinen, mutta valitettavasti kuoli nuorena kasvaimeen.". Hallakkous suomenhevosessa? Kiistelty, mutta ei ihan vielä kuopattu, jos Viitasta kuuntelee. "Nooh.... en vaan usko, että hallakkogeeniä voi suomenhevosesta ihan vielä poissulkea", Viitanen naurahtaa. Rautiaassa hallakko ei näy, joten jos jossakin rodussa, niin rautiasvaltaisessa suomenhevosessa se olisi voinut säilyä piilossa kaikki nämä vuodet. Tästä päästään Unisumuun, joka on Viitasen kasvatti valkovoikosta Lakeuden Valottaresta ja rautiaasta Haavekuvasta. Emänisä oli Suomen ensimmäinen ruunivoikko aikoihin, Autere. Unisumu on jo aikuinen tamma ja väriltään sellainen, että äkkiseltään menee monelta sormi suuhun. Se on hyvin lämpimän värinen ruunivoikko, jolla on kuin hallakon valkoista jouhta harjassaan. Ratsastaja Suvi Auvinen kertoo, että tamma myös sujuvasti vaihtaa puolivuosittain värisävyä.Voisiko siinä olla hopeageeni?"Siinä on joku kummallisuus. Pitäisi geenitestata", Viitanen tuumaa. "Ties mitä noki- tai muita hämääviä lisäsävyjä näissä on.". Kimoja Viitasella ei juurikaan ole. Hän on etsinyt, mutta mieluisia kimoja on vaikea löytää. Niissä on vahva työhevosen leima, vähän raskas rakenne ja iso pää. "Mulla oli yksi aika hieno, E.V. Kipakka (E.V. Johtotähti - Ajatuksen Itu, Tähti-Ajatus), mutta se valitettavasti kuoli." . Viitanen on astuttanut suuren määrän tammoja, kuten joka vuosi, mutta tänä vuonna hän jätti tammoja poikkeuksellisen paljon tyhjäksi. Tunnistajilla on tehtävää ainakin yhden tämänkesäisen varsan kanssa, capuccinon värisen, harmaaharjaisen tammavarsan Lakeuden Valottaresta ja Taikavalontuojasta. .Ruunivoikko suomenori Autere kuoli kotonaan Ranskassa.Mustanpäistärikkö suomenhevonen on virallisesti totta.Onko vihdoin syntynyt mustanpäistärikkö suomenhevonen?.Päistärkarvat pitävät vielä salaisuutensa.Sinisilmäinen ja ainutlaatuinen

Onko Anita Viitasen väripaletti jo täynnä, kun "vanhan villasukan sävykin" on nähty?

Aiheeseen liittyvää