Orilautakunnan ruotsalaisjäsen Mikael Nolin miettii nyt: "Myydäkö vai eikö myydä?"

Mikael Nolin on onnensa kukkuloilla saatuaan itse kasvattamansa ja esittämänsä orivarsan läpi SWB-oripäivillä. Ja vieläpä premie-palkinnolle. Keniin liittyy niin paljon, että kun Nolin kertoo siitä, hänen on välillä keskeyttävä ja pyyhittävä silmiään. Kenin emä Eskodail (Diarado - Cardento) oli Nolinin entinen kilpatamma, jolla hän hyppäsi parhaimmillaan 130-tasolla, mutta sen emä Vanilla Ninja (Cardento - Burggraaf) hyppäsi hänen kanssaan isompia esteitä, 145-esteitä kansainvälisellä tasolla. Eskodail on vasta 9-vuotias, joten se palaa urheiluun tänä vuonna. Kun Nolin etsi Eskodailille sopivaa oritta, hänen ohjenuoranaan oli, että Diarado (Diamant de Semilly - Corrado I), joka on erinomainen isäori, saattaa jättää liian raskaita, joten tarvittiin kevyttä ja jaloa oritta. Conthargos (Converter - Carthago) on Nolinin mukaan sellainen, joka jättää hyvää urheilullista tyyppiä ja tietenkin myös hyppykykyä. "Olen paljon liikkunut elämäni aikana Saksassa ja tiedän hyvin Conthargosin."Nolin sanoo, että mitä jalostusvalintoihin tulee, hän tekee ne aina alusta loppuun itse, jolloin myös virhe, jos sellainen tulee, on oma. Ken on saanut nimensä Nolinin äidin mukaan. Hänen nimensä oli Maiken, mutta kun hän nuoruudessaan pelasi käsipalloa, joukkuetoverit kutsuivat häntä Keniksi. "Kun Ken syntyi, olisi ollut äitini satavuotissyntymäpäivä."Kummallista kyllä, hevosesta tuli jollain lailla hänen äitinsä kaltainen."Heillä molemmilla on samanlainen iso sydän, aina positiivinen, kuuntelee, auttaa."Nolin palaa oripäiviin, edellislauantaihin. "Kun ratsastin Keniä oripäivien finaalissa, tein ratsastusvirheen, mutta hevonen sähkötti minulle "oukei - istu hiljaa, minä hoidan tämän". Se tuntui ihan uskomattoman mahtavalta."Luokan jälkeen Nolin halasi hevostaan ja suukotti sitä. "Minusta tuntui, että äiti oli siinä tilanteessa jollain lailla. Ja nyt minua alkaa itkettää!"Ken on sellainen hevonen, mitä tänä päivänä tarvitaan, helppo ja hyväluontoinen. Sporttinen ja kauniskin, sillä se sai tyypistä yhdeksikön. . Mitä hevosen kanssa tapahtuu?"Se on erittäin, erittäin hyvä kysymys!" Nolin vastaa ja paljastaa miettineensä asiaa laajemminkin, ottaneensa huomioon oman elämäntilanteensa ja 65 vuoden ikänsä, ottaneensa huomioon elämänkokemuksensa ja kaiken, minkä tietää urheiluhevosten jalostamisesta ja kasvattamisesta. Senkin hän kertoo, että hevosta on yritetty häneltä ostaa jo monet kerrat, eikä vähiten viime oripäivien jälkeen. Mutta ei hän myynyt."Olin tehnyt suunnitelman viime lauantaihin asti. En siitä eteenpäin", hän naurahtaa. Kun hän sanoo, että hän haluaa tämän ikäisenä kuin nyt on, pitää vähän hauskaakin, toimittaja ymmärtää ensin, että hevosenmyynti on mielessä ja kenties maailmanympärysmatka tai vähän pidempi risteily Karibialla. Mutta ei sinnepäinkään. Nolin on hevosmies, ja hauskanpito tarkoittaa hänelle hevosen eteenpäinviemistä ja sen kilpailuttamista, itse satulassa istuen. "En ole päättänyt sitäkään, ryhtyykö se oriin hommiin vai ei. Luulen, että sillä kyllä olisi asiakkaita."Ken on kasvatettu isoon urheiluun, mutta Nolin sanoo, että vaikka kaikki edellytykset sinne näyttäisivät olevan olemassa, hänellä "ei ole kristallipalloa".Mutta jos jollakin se kristallipallo on, niin varmaankin sinulla?"Sekin on totta. Mutta silti."Parasta hevosessa on sen mieli. Luonne. Sen Nolin arvelee olevan sen valttikortti myös esteradoilla, niillä isoilla."Täältä kuka tahansa voisi kivuta sen selkään ja lähteä hyppäämään sillä. Se ei välittäisi mitään."Nolin sanoo, että esteratsastus sellaisena kuin se tänä päivänä on, tarvitsee aivan tietynlaisia hevosia. "Laji on niin valtavan nopea, radoilla aika on iso faktori ja modernit, hyvät pohjat vain lisäävät sitä vauhtia. Kyse ei ole enää siitä, tekeekö ratsastaja virheen radalla, vaan siitä, milloin hän sen tekee. Ja siinä tilanteessa hevosen on kyettävä auttamaan ja haluttava tehdä niin."Nolin kilpaili isoilla esteillä vielä noin kahdeksan vuotta sitten. Kun Ken on 160-radoilla, jonne se toivottavasti pääsee, satulassa ei enää istu sen omistaja, vaan joku tämän päivän nuorista menestyjistä."Kilpailen sillä tämän vuoden ja ehkä ensi vuoden. Sen jälkeen on aika vaihtaa pilottia."Kaikki kunnia John Whitakerille, joka ratsastaa kilpaa ja menestyy yhä 70-vuotiaana, Nolin sanoo. "Mutta koska en ole John Whitaker, vaan ratsastajana huomattavasti rajoittuneempi, katson olevani tässä iässä jo aivan liian hidas tämän päivän isoille esteradoille. Eikä se todellakaan auta asiaa, etten kahdeksaan vuoteen ole niitä isoja esteitä hypännyt. Olisin ratsastamalleni hevoselle auttamaton lisävaikeus ja hidaste."Mutta yksi mukava rooli palapelissä jää vielä jäljelle.Hevosenomistajan rooli. Seurata äidin mukaan nimetyn oman kasvatin rataa ehkä VIP-pöydästä käsin. Se olisi Nolinin mielestä heti seuraavaksi kivoin tapa harrastaa huippuesteratsastusta, jos ei yhtä kiva. "Mahtava kombo olisi, että sillä ratsastaisi kansainvälisessä GP:ssä se joku huippuratsastaja, jonka sitten aikanaan valitsen, ja minä voisin kivuta satulaan kunniakierroksella!"Onko sellainen muuten mahdollista?"Ei, en ainakaan usko!" hän nauraa. FEI:llä sääntömuutoksen paikka?.Noora Pentti ja Mikael Nolin: "Saman irtohypytyskujan hypyttäminen yhä uudelleen ja uudelleen ei kehitä esteälyä"

Orilautakunnan ruotsalaisjäsen Mikael Nolin miettii nyt: "Myydäkö vai eikö myydä?"

Aiheeseen liittyvää