Ruunausaika peruutettiin: "Annoin taas pirulle pikkusormen"

Eeva-Liisa Penttilä istuu muovisella puutarhatuolilla tallin vintille johtavalla sillalla, jackrusselinarttu seuranaan. Kevätaurinko ei ole vielä kovin voimakas maaliskuussa, mutta kyllä siinä jo lämmin tulee."Mä rakastan tätä vuodenaikaa kun kaikki herää henkiin!" hän huokaa.Siirrytään sisälle juttelemaan. Silvi-kana, maatiaiskana Tyrnävän kantaa, pitää seuraa kahvipöydässä. Seinällä on muotokuvia vanhoista kasvateista.. Penttilä, heinäkuussa 65, kertoo viihtyvänsä eläintensä seurassa kotonaan niin hyvin, että ei viitsisi poistua sieltä joskus ollenkaan.Hän kertoo myös, että tarkoitus oli lopettaa, myydä jäljellä olevat kasvatit ja siirtyä kokonaan ravureihin. Ratsuoripäivät varsinkin olivat taaksejäänyttä elämää. Ajatus lopettamisesta oli hiipinyt mieleen vähitellen. Kasvatteja kuitenkin on pihassa vielä joitakin, kun niitä kaiken kaikkiaan on kirjattu hänelle Hippoksen tietokantaan peräti 129 kappaletta. Yksi niistä, kolmivuotiaaksi kääntynyt Qualle KS (Quillan KS - Cardento) piti ruunata. Vanhasta tottumuksesta nuoresta oriista otettiin kuitenkin marraskuussa röntgenkuvat irtopalojen varalta, ja kun ne olivat aivan moitteettomat, vaarallinen ajatus alkoi hiipiä päähän. Jos vielä kuitenkin?Neljä kasvattia hän on jo näyttänyt: Königin's Sohn KS:n, Konstatinos KS:n, Königs Kronos KS:n ja Quillan KS:n. Sukuahan Quallella on, se on cardentolaisesta Victoria Queen He -tammasta, jonka vanhempi puolisisko Queen Fairy KS (Quality) myytiin hiljattain Aura Vasamalle Satu Väihköseltä."Satu arvioi, että liian laadukas hänelle."Penttilä kehuu Quallen luonnetta."Se on niin sellainen hyväntahtoinen.""Ja nyt kun annoin pirulle taas pikkusormen, niin tuolla on pihatossa vielä kaksi vuotta nuorempikin quillanilainen, Quattro KS (Quillan KS - Kannan). Se on vielä hienompi", Penttilä nauraa. "Se on Mona Relanderin isoa hypänneestä One Janice-tammasta, jonka liisasin kasvatukseen."Ratsuvarsoja ei kuitenkaan enää synny. Tänä kesänä niitä ei tule ainoatakaan. . Ja ei nyt ihan riehaannuta, sillä jos Qualle saa jalostusluvan, se kyllä astuu KS-Tallilla, mutta muita ratsuoriita ei tilalle oteta.Myyntihevonen sekin kuitenkin on, kuten kaikki Penttilän kasvatit.Kolmivuotiaan kanssa tiedossa on vielä pari sellaista vuotta, jolloin hevosen kanssa ei ole kiire radoille. Miksei se sinä aikana voi sitten vaikkapa astuakin."Toivon, että joku sen sinä aikana ostaisi."Suurin piirtein sama suunnitelma Penttilällä on ollut jokaisen kasvattinsa kanssa. "Kaikkia näitä mä olen yrittänyt aina myydä, Königin's Sohnia lukuunottamatta. Mutta aika huonolla menestyksellä. Nyt tosin sain Quillanin Jenkkeihin myytyä. Se on siellä onnellisena hunter-luokkien ruunana."Penttilä on joskus aiemmin todennut, ettei ymmärrä hunter-esteluokkien pointtia. "Mä olen ollut Floridassa katsomassakin niitä luokkia ja silloin ajattelin, että tää on ihan naurettavaa."Eettinen puoliMutta hän myöntää auliisti ja iloisena, että on muuttanut mielensä. Nyt hän alkaa olla pikemminkin kallellaan tällaisiin, hevoselle helpompiin luokkiin huippusuoritusten sijaan. "Tässä itse kukin on ruvennut miettimään näitä eettisiä asioita. Minäkin. Hunterissa esteet eivät ole liian isoja ja sen säännöt on tehty niin, että se urheilu ihan oikeasti on hevosystävällistä. Hunterissa punnitaan ratsastajan taito, ei mitata hevosen äärimmäistä suorituskykyä. Ei saa olla kannuksia, ei mitään apuohjia, eikä saa ottaa yhtään kovaa pidätettä. Siellä ne menee kuule korvat hörössä!"Rahaakin kisoissa on, sillä kun USA:an myyty FWB Kennzo de Conte aikoinaan voitti oman finaalinsa, Penttilä oli katsomassa sen suoritusta ja palkintorahaa oli 200 000 euroa. Kun nyt miettimään rupesi, Penttilä kertoo päätyneensä myös siihen lopputulokseen, että ratsastukselle olisi ehkä pelkästään hyväksi, jos se ei enää olisi olympialaji. "Mä olen nykyään sitä mieltä, että eläinurheilun paikka ei ole ihmisten olympialaisissa. Ihmisurheilijat vovat halutessaan suorittaa äärirajoillaan, mutta onko oikein, että hevoset tekevät niin? Miksi niistä pitää puristaa 110 prosenttia? Sillä olisi tervehdyttävä vaikutus tämän hetken ylikuumentuneeseen hevoskauppaan, kun reitti olympialaisiin rahan voimalla ei enää olisi mahdollinen.". ProppenEi epäilystä siitä. kuka on talon ykkösori. Se on kesäksi Sappeeseen taas tullut ruotsalainen siitosori Propulsion. Proppen. Sitä ihastellaan, rapsutellaan ja talutellaan. "Tää on niin ihana. En haluaisi päästää sitä talvisin enää ollenkaan takaisin Ruotsiin, mutta pakasteen ottamisen takia se on pakko päästää. Sitä kun ei Suomessa ole kannattavaa tehdä."Penttilä sanoo ihailevansa Propulsionin kaltaista huippuhevosta ja sanoo näkevänsä kaikesta, että hevosta on koko sen elämä pidetty hyvin."Se on valtavan itsevarma ja luottavainen. Sille ei tule päähänkään ajatella, että ihmiset voisivat koskaan tehdä sille mitään pahaa." Oriinpitäjänä Penttilä tietää minkälainen eläin ori on ja miten sitä täytyy pitää. Ori ei saa hämmentyä ja jotta näin ei kävisi, oritta täytyy osata lukea. "Hevonenhan koko ajan kertoo meille asioita, jos vaan osataan kuunnella. Mutta jos sä et osaa lukea niitä merkkejä, siinä käy niin kuin ihmisten kanssa - jos ei tavallinen puhe riitä, sitten pitää jo huutaa. Ja jos huutaminenkaan ei mene perille, otetaan ehkä jo nyrkit käyttöön."Jalostusori on oma lukunsa. Penttilä on sitä mieltä, että jos jalostuskäyttöä ei ole, silloin kannattaa kaikkien mielenrauhan vuoksi ruunata. "Oriin täytyy tietää mitä milloinkin aina tapahtuu. Kaikki aina samalla tavalla, samoina kellonaikoina. Ja se muu aika on sitten vapaa-aikaa. Ja aina sama ihminen tekee kaikki jutut. Meillä se olen aina minä, jonka vien oriin pukille. Ei koskaan kukaan muu."Kuinkahan monta kertaa olet taluttanut oriin pukille."(naurua) No älä! Kun niitä oriitakin on ollut 35.".Oripäivät keskiviikosta perjantaihin - aikataulut julkaistu.Riikka Harjula ja QualleRatsuori Qualle on ollut laitettavana Sammalistossa Riikka Harjulalla, joka myös esittää oriin oripäivillä."Mä kuljetan sen sinne, mutta itse tapahtumassa mä istun ihan vaan katsomossa jännittämässä, " Penttilä suunnittelee. Penttilä käyttää mielellään Harjulaa ja kertoo, että isä Quillankin oli aikoinaan oripäiville laitettavana Harjulalla. Ei siis ihme, että Harjulalla menevät isä ja poika sekaisin, Penttilä kertoo, hän puhuu välillä Killestä, välillä Kallesta.Penttilä arvostaa Harjulan osaamisen korkealle."Riikka on täysi ammattilainen. Ja täysin peloton. Riikka touhuaa niiden hevosten kanssa niin luontevasti. Katsoin viimeksi, kun se hyppäsi Kallen selkään, siinä hevonen törmäsi loimitelineeseen, se jakkara kaatui, mistä kiivettiin selkään ja sen jälkeen Riikka lähti sen kanssa ilman kenkiä sinne liukkaalle pihalle liukastelemaan. Kaikki tämä viestitti hevoselle, että sä teet nyt oman osuutesi, ei tässä ketään pumpuliin kääritä. Ja se hevonen todellakin myös teki!"Harjulaa tämä luonnehdinta naurattaa. Hän tosin itse sanoo, että jos kaikki hevoset olisivat tuollaisia, kuin vanhoja kokeneita ruunia, ratsuttajia ei tarvittaisi enää mihinkään. Projekti etenee niin, että Qualle kengitettiin perjantaina ja torstaina se hyppäsi viimeisen kerran irtona Sammaliston maneesissa. "Kengät laitetaan, kun ne tuovat sillai ryhtiä ja rytmiä ja eipähän sitten aro kavioitaan", Harjula toteaa. "Ratsastan sen vielä pari kertaa ennen oripäiviä. Sitten normipuunaukset, letitykset ja sen sellaiset. Klippaamaan ei enää kerkeä."Ori lähti niin nollasta kuin nollasta voi lähteä, kun se reilu kuukausi sitten Harjulalle kotoaan Sappeesta lähti. Sillä ei ollut pidetty edes kuolaimia suussa saati satulaa selässä. "Olin vähän irtohypyttänyt sitä pyöröaitauksessa täällä ja huomasin kapasiteetin ja jalkatekniikan, joka etenkin takaa on hyvä. Se on myös varovainen", Penttilä kertoo. "Mutta eihän mulla mitään irtohypytyskujaa kotona ole."Oripäivillä esitetään ratsastuskoe, jonka tarkoituksena on lähinnä osoittaa, että hevonen pitää ratsastajan rauhallisesti selässään kaikissa askellajeissa. Lisäksi irtohypätään. Irtohyppäämistä on päästy Sammalistossa harjoittelemaan eri tilanteissaan, minkä pitäisi riittää siihen, että hevonen rauhoittuu tekemään sitä vieraassakin paikassa. . Ratsukasvatuksesta ja bisneksestäPenttilä on miettinyt paljon kasvatusta ja siihen Suomen oloissa liittyvää problematiikkaa. Hän on tullut siihen lopputulokseen, että viisastenkivi jäi löytämättä. "Mä en tiedä, miten ratsukasvatuksesta voisi saada kannattavaa, vaikka olen yrittänyt siitä sellaista tehdä kohta jo 40 vuotta."Asia kaatuu Suomen pienuuteen. Suomi on pieni määriltään, oli kyse sitten hevosista, ratsastajista tai kilpailuista.Penttilä on sanonut joskus, että kannattavin kauppa on myydä pikkuvarsa emän rinnalta. Jos siitä kymppitonnin saa, kannattaa vakavasti harkita. Sitä mieltä hän on edelleen. Visio "nostaa hevonen suuriin luokkiin ja myydä sitten isolla rahalla" on houkutteleva, mutta Penttilä ei usko siihen enää. Kukaan ei nimittäin osta."Mitä nuorempana myyt, sitä vähemmän kuluja. Kun hevonen on kolmen, ne kulut lähtevät selvään nousuun."Tämän jälkeen kuluja tulee kymppitonni per vuosi, jolloin, jos sen saman kymppitonnin haluaisi voittoa, hevonen pitäisi viisivuotiaana myydä 60 000 eurolla."Ja kuka sellaisen summan maksaa? Ei kukaan."Suomalaiset eivät osta suomalaista hevosta, vaikka suvut olisivat samat kuin muuallakin.Ammattilaiset taas eivät halua maksaa, sillä heidän bisneksensä on löytää halvalla hyviä jotka sitten nostetaan seuraaville leveleille, joskus hyvinkin nopeasti. Hevoskauppa on tiukasti hevoskauppiaiden käsissä. Kun he ostavat myyntiprojektin, vaikkapa hyvän viisivuotiaan, jonka he bongaavat nuorten hevosten luokissa, ei puhettakaan, että siitä maksettaisiin se 60 000 euroa. 20 000 on lähempänä totuutta. Tämän jälkeen hevonen valmistellaan myytäväksi, eikä 100 000 euroa ole pyyntihinta eikä mikään. Ja kauppa käy, kun myyjä on kansainvälisesti tunnettu.Kaikki hevoset ovat myytävänä, jos vain hinnasta sovitaan. Ja maailmalla on erittäin maksukykyisiä asiakkaita. Penttilä arvelee, että ne hevoset, jotka jäävät paljon hevoskauppaa tekevien huippujen oman satulan alle, ovat käytännössä niitä, joiden röntgeneissä on jotain sanottavaa. Ostajat pelkäävät ostaa hevosta, jonka röntgenit eivät ole aivan priimat ja kuvathan seuraavat hevosia niiden loppuelämän. Toinen problematiikka liittyy sitten siihen, että vain osa löydöksistä on merkityksellisiä, mutta yksikään eläinlääkäri ei ole valmis sitä kirjallisesti toteamaan. Ammattiratsastajat voivat hyvällä hoidolla ja pidolla usein kilpailla näillä röntgenit reputtaneilla menestyksekkäästikin, ja pitkään. "Mä olen ruvennut miettimään, että kenelle mä niitä huippuhevosia kasvatan? Ei Suomessa ole niille ratsastajia. Kun katsoo asiakaskuntaa, olisi järkevämpää kasvattaa kilttejä ja kivoja tavallisia hevosia, mutta ei sekään Suomen oloissa taloudellisesti lyö leiville, sillä niitä tuodaan vielä halvemmalla muualta. Hevonen on urheilueläimenä sellainen, niin pitkissä puissa, että totuus taitaa olla, että markkinaa ei ole olemassakaan. Tässä ei ole bisnestä. Ratsuhevosia ei pysty kasvattamaan kannattavasti."Penttilä on yrittänyt kaikin tavoin. Hän oli esimerkiksi omistamassa GP-hevosta huippuratsastajan kanssa. Konstantinos KS oli tällainen, mutta ei sitä myytyä saatu. kun kunnollista tarjousta ei koskaan vaan tullut. Sen torppasi viimeistään röntgenologinen löydös, kalkkeutuma jänteessä, jota hevonen ei loppujen lopuksi koskaan oireillut. Se kilpaili koko elämänsä terveenä ja tuli lopulta eläkepäiviksi Sappeeseen. "Mä olin loppujen lopuksi iloinen siitä, että sain Konstan tänne, koska se oli mun viimeinen Königin's Sohnin jälkeläinen. Mutta kyllä mä opin sen, että tämä on nyt nähty. Kansainvälisen GP-hevosen omistaminen on niin kallis harrastus, että siitä kannattaa kyllä sitten tykätä koko rahan edestä!"Penttilä on huomannut, että se, että geneettinen potentiaali saataisiin hevosesta esiin on uskomattoman monen sattuman summa, että sen onnistuminen on melko epätodennäköistä.Kuinka monesta hevosesta arvioit, että se saadaan esiin?"Suomessa ei yhdestäkään. Ulkomailla en tiedä.".Päivitys klo 14.30: Silvi on maatiaiskana, ei leghorn..Königin's Sohn oli herkkä ja jalo aikansa lapsi

Ruunausaika peruutettiin: "Annoin taas pirulle pikkusormen"

Aiheeseen liittyvää