Suku on pahin – miten huomioida sukusiitosaste suomenhevosjalostuksessa?

Suomenhevosta on jalostettu puhtaana rotuna vuodesta 1907 lähtien. Suomenhevonen kuuluu suljetun populaation lajeihin, minkä takia rodun geneettinen monimuotoisuus vähenee ajan kuluessa. Esimerkiksi varsamäärien lasku, populaation pieneneminen sekä sukusiitosasteen nousu kiihdyttävät geneettisen monimuotoisuuden pienenemistä..”Mielestäni ei kannata puhua pelkästään sukusiitosprosentista vaan sukulaisuudesta ylipäätänsä. Sukulaisuussuhde on kahden yksilön yhteisten geenien todennäköinen osuus eli paljonko kahdella yksilöllä on yhteisiä geenejä. Sukusiitosprosentti tai sukusiitosaste puolestaan kertoo, kuinka paljon vanhemmat ovat toisilleen sukua. Se on siis aavistuksen eri asia, ja mielestäni on tärkeää ymmärtää nämä kaksi asiaa sekä niiden ero”, Suomen Hippoksen suomenhevosten ja lämminveristen jalostusohjelmista vastaava Susanna Back aloittaa..”Korostaisin sitä, että yksilöiden välinen sukulaisuus on oikeastaan olennaisempaa kuin yksittäisen hevosen sukusiitosaste, jos asiaa mietitään rotutasolla. Sukusiitos ei käytännössä periydy.”.Backin mukaan on aina vähän vaarallista puhua pelkästään sukusiitosasteesta, ja asiaa pitäisi miettiä aina laajemmin kuin yksittäisen arvon kautta..”Esimerkiksi jos ajatellaan, että meillä on kaksi sukusiitettyä hevosta, jotka eivät kuitenkaan ole keskenään sukua, niiden jälkeläinen ei ole sukusiitetty, vaikka vanhemmat itsessään olisivat paljonkin sukusiitettyjä. Kun meillä on isompia rotuja, pystyy asiaan helpommin vaikuttamaan, kun on olemassa myös erisukuista verta, mitä voidaan parittaa sitten keskenään”, Back kertoo..”Suomenhevonen puolestaan on suljettu rotu, eikä siihen tule geenejä ulkopuolelta. Sen takia meidän on pystyttävä ajattelemaan paritusvalintoja myös eteenpäin seuraaville sukupolville. Valittaessa tammalle isäoria olisi sen takia hyvä miettiä asiaa pidemmällä tähtäimellä.”.SukusiitosSuomenhevonen on suljettu rotu, minkä takia on tärkeää, ettei rodun sukulaistuminen nouse liian korkeaksiYksilöiden korkeat sukusiitosasteet johtavat rodun sukulaistumiseenSukusiitosasteen numeerinen arvo voi tulla sukutauluun monella eri tavallaJalostusvalintoja tulee miettiä monelta kantilta, ei vain yksittäisen arvon kauttaSamat jalostuksen periaatteet pätevät kaikkiin muihinkin rotuihin.Haitallisena sukusiitosprosenttina pidetään Backin mukaan yleensä kymmentä prosenttia. .”Sitä voidaan pitää nyrkkisääntönä kaikille eri lajeille. Vastaavasti taas aina, kun puhutaan suljetuista roduista, kuten suomenhevosesta, serkusparituksen rajaa pitäisi pitää ohjeellisena raja-arvona, eli 6,25 prosenttia. On kuitenkin tärkeämpää katsoa sukutaulua kokonaisuutena, kuin vain sitä yksittäistä lukuarvoa”, Back toteaa..”Sukusiitosprosentista voi yleisellä tasolla sanoa, että mitä alempi prosentti on, sitä parempi ja turvallisempi se on. Siitä huolimatta tärkeintä on kuitenkin katsoa, mitä siellä sukutaulussa näkyy. Sama numeerinen arvo voi tulla monella eri tavalla ja se tarkoittaa silloin myös erilaisia asioita, vaikka arvo olisikin kahdella yksilöllä sama. ”.Back kannustaakin pohtimaan sitä, mistä sukusiitosprosentti koostuu..”Esimerkiksi onko siellä tehty jokin melko tiukka kertaus melko lähellä sukutaulussa yksittäisellä yksilöllä, vai tuleeko sukusiitosprosentti siitä, että kauempana sukutaulussa on kerrattuna paljon samoja nimiä. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa sukusiitosprosentti voi olla pienempi, mutta sukutaulussa voi olla paljon kaikista yleisimpiä nimiä, mikä tekee seuraavien polvien jalostusvalinnoista haasteellisempia”, Back miettii..”Toisaalta, jos hevosen suvussa on Turo kerrattuna, mutta siltä puuttuu suvusta Vokker poikineen kokonaan, se luo seuraaviin sukupolviin huomattavasti enemmän liikkumavaraa ja geneettistä monimuotoisuutta.”.Back painottaa, että sukutaulua tulee aina katsoa kokonaisuutena..”Kun yleistetään, niin aina, kun mennään korkeampiin sukusiitosprosentteihin, se edistää rodun sukulaistumista kiihtyvällä tahdilla. Rotu sukulaistuu sitä enemmän, mitä enemmän korkeita sukusiitosprosentteja syntyy eri yhdistelmistä”, Back toteaa..Hän muistuttaa kuitenkin, että jokainen yksilö on aina tärkeä rodun kannalta joka tapauksessa, koska yksilö itsessään, oli se minkä sukuinen tahansa tai millä sukusiitosprosentilla tahansa, suojelee rotua, koska se on jo olemassa. .Korkea sukusiitosaste voi jossain tilanteessa olla myös vähemmän negatiivinen asia. Rodun monimuotoisuuden kannalta yksilö voi olla harvinainen, vaikka sillä olisikin korkea sukusiitosprosentti. .”Yksilö saattaa olla rodun geneettisen monimuotoisuuden kannalta hyvin arvokas, vaikka sillä olisikin korkea sukusiitosprosentti, jos se ei ole kuitenkaan läheistä sukua rodulle. Toki se on riski sille yksilölle itselleen, eli siellä on saattanut kertautua huonojakin asioita”, Back miettii. .”Suvussa voi olla kerrattuna jokin harvinaisempi yksilö, ja silloin tällainen tilanne on mahdollinen. Se ei kuitenkaan ole mitenkään hirveän yleinen tilanne, mutta siinä on aina hyvä jokaisen miettiä, että aina se pelkkä sukusiitosprosentti ei kerro kaikkea”, Back vertaa..”Tosin usein yksilöt, joilla nähdään korkeita sukusiitosprosentteja, ovat myös sukua rodulle. Usein samat nimet kertaantuvat turhan lähellä, ja se on aiheuttanut korkean sukusiitosprosentin.”.Suomenhevosen sukusiitosasteen nousu on haaste koko rodun kannalta, mutta juoksijasuunnalla sukulaistuminen on ollut nopeampaa kuin muilla jalostussuunnilla. Muutkaan jalostussuunnat eivät kuitenkaan ole suojassa. .”Sukusiitosasteen nousuun tulee kiinnittää huomiota erityisesti juoksijasuunnalla, mutta se on yleisesti haaste koko rodulle”, Back kertoo..”Aina, kun geenipooli kapenee, puhutaan siitä, että meillä yleistyy samat geenit eli geneettinen monimuotoisuus, joka on elinehto ihan kaikelle, vähenee. Silloin hevosilla on yhä enemmän ja enemmän samoja geenejä. Se on todella vaarallinen uhkakuva koko rodun kannalta terveelle ja elinvoimaiselle tulevaisuudelle.”.Back kertoo, että kohtalaisen korkeiden sukusiitosprosenttien vaikutukset alkavat ensimmäisenä näkymään lisääntymis- ja elinvoimaominaisuuksissa, kuten esimerkiksi vastustuskyvyssä ja sairauksissa. Pidemmän ajanjakson aikana korkea sukusiitosprosentti ja lajin sukulaistuminen tulee vastaan myös yksilön suorituskyvyn ominaisuuksissa. Silloin puhutaan sukusiitostaantumasta..”Jos geenit ovat kerran kadonneet, niitä ei saa enää mistään takaisin. Esimerkiksi suomenhevoseen ei saada mistään lisää uusia geenejä. Jos geenipooli päästetään kaventumaan, me vain pienennämme ja heikennämme monimuotoisuutta”, Back kertoo..Sukusiitos kaivaa esiin geenivaraston negatiivisia asioita.Jalostusvastaava Susanna Back.Jos jalostuksessa käytetään sukusiitosta, rotu sukulaistuu ja negatiiviset vaikutukset tulevat sen seurauksena koko rotuun. Lisäksi huomioon tulisi ottaa myös yksilötason riskit..”Sukusiitos kaivaa esiin geenivaraston negatiivisia asioita. Eli toisin sanoen haitalliset resessiiviset alleelit yleistyvät rodussa. Jos kyseessä on taas geneettisesti tosi monipuolinen rotu, nämä alleelit pysyvät piilossa”, Back neuvoo..”Jos tällainen haitallinen ominaisuus, esimerkiksi jokin perinnöllinen sairaus, lisääntyy suomenhevosella, sen vähentäminen on todella vaikeaa. Asiaa on helpompi vastustaa pyrkimällä pitämään se alun perin jo mahdollisimman vähissä. Sen takia kasvattajien tulisi jalostusvalintoja tehdessä kiinnittää huomiota näihinkin asioihin.”.Back kertoo, että jalostusoreilta tutkitaan tarkasti perinnöllisiä sairauksia ja terveysominaisuuksia, koska ne ovat potentiaalisempia saamaan enemmän jälkeläisiä kuin tammat. .”Mutta samalla tavalla tammat periyttävät ominaisuuksiaan, eli on todella tärkeää, että kasvattajat ovat tietoisia oman tammansa terveys- ja muista ominaisuuksista. Onko siellä mahdollisesti jotakin perinnöllistä sairautta, esimerkiksi suomenhevosilla osteokondroosia tai kesäihottumaa?”.Syntyvien varsojen määrän raja on häilyvä mittari, mutta tuhatta syntyvää varsaa on pidetty konkreettisena numeerisena arvona ja kriittisenä rajana suomenhevosen elinvoimaisuuden säilyttämiseksi myös tulevaisuudessa. .”Suunta pitäisi saada ylöspäin, koska riittävä varsamäärä itsessään, oli se sitten sukusiitosprosenteiltaan minkälaista tahansa, suojelee rotua ja ylläpitää geneettistä monimuotoisuutta rodun sisällä. Ongelma on, että sukusiitosprosentit pääsevät nousemaan, jos varsamäärä on pieni, koska silloin valinnanvaraa on luonnostaan vähemmän, ja yksilöt ovat enemmän sukulaisia keskenään. Riittävä varsamäärä suojaa jo itsessään rodun geneettistä monimuotoisuutta. Aina pitää olla todella iloinen jokaisesta syntyvästä varsasta, koska se on aina palvelus rodun tulevaisuudelle. Kun varsamäärä vähenee, samalla vähenee myös geenipooli, ja sen seuraukset heijastuvat tulevaisuuteen”, Back näkee..”Varsamäärän laskun vaikutukset ovat niin hajanaisia, että on vaikea sanoa, milloin vaikutukset ovat tarkasti havaittavissa. Pikkuhiljaa tapahtuva sukulaistuminen on suurin ongelma. Jos meillä on yksittäinen sukusiitetty yksilö, sille pitäisi pystyä löytämään itseensä nähden erisukuinen parituskumppani. Ja jos massaa ei ole tarpeeksi, se on ongelma.”.Tällä hetkellä siitosorien maksimitammamäärä on sata tammaa yhden astutuskauden aikana, ja määrästä keskustellaan Backin mukaan säännöllisesti..”Pitää miettiä, onko järkevää rajata tammamäärää pienemmäksi muutaman yksittäisen oriin takia. Sen vaikutukset ovat rodun kannalta loppujen lopuksi hyvinkin pienet. Isompi ongelma on siinä, että meillä on jalostuksessa yhtä aikaa käytössä tosi samansukuisia oreja, esimerkiksi isiä ja poikia”, Back näkee..”Vaikka yksittäinen ori ei saisi mahdottoman paljon tammoja, yhdessä samansukuiset hevoset voivat saada niitä tosi paljon. Olennaisempaa onkin se, että siitokseen käytettävät oriit olisivat mahdollisimman erisukuisia keskenään kuin se, että rajataanko jotakin yksittäistä oria vielä enemmän. Samat geenit leviävät paljon laajemmin, kuin vain yksittäisen paljon käytetyn oriin kautta.”.Täydellinen yhdistelmä?Hippoksen jalostusvastaava Susanna Back toivoo, että kasvattajat uskaltaisivat ajatella luovasti jalostusvalintoja tehtäessä.”Kaupallisuus on yleensä se, millä perustellaan samojen orien käyttöä. Olennaisinta on kuitenkin käyttää sitä oria, joka on sopivin omalle tammalle, eikä vain sitä juuri tällä hetkellä pinnalla olevaa oria. Suosituin ori saattaa olla sopiva kyseiselle tammalle, mutta aina näin ei kuitenkaan ole. Lähtökohta tulisi aina olla se, miten yksilöt sopivat toisilleen”, Back toteaa..Jos niitä samansukuisia varsoja on useampi kymmenen kaupan, onko oma varsa enää kaupallinen?Susanna Back.”Kun on saatu tuloksellinen yhdistelmä ja tehty kaikista järkevin jalostusvalinta, kyllä se silloin on myös myymisen kannalta oleellinen asia. On myös huomioitava, että jos niitä samansukuisia varsoja on useampi kymmenen kaupan, onko oma varsa enää kaupallinen? Kannattaa siis miettiä, mikä on paras jalostusvalinta, eikä sitä, mitä kaikki muut käyttävät, ja erottua joukosta sitä kautta.”Backin mukaan jalostusvalinnoissa tärkeintä on ennen kaikkea yksilöiden sopivuus toisilleen. ”Kasvattajan pitää katsoa oman tammansa vahvuudet ja heikkoudet, määrittää muutama konkreettinen jalostustavoite, mitä lähtee tulevaan varsaan niin sanotusti kehittämään, ja sen jälkeen miettiä, mitkä oriit täsmäävät siihen. On tärkeää myös huomioida, että keskittyy vain sellaisiin ominaisuuksiin, jotka ovat perinnöllisiä, eikä ominaisuuksiin, mitkä ovat ympäristön vaikutuksia eli eivät periydy jälkeläiselle. Senkin takia kasvattajalla tulee olla jalostuksen perusasiat hallussa”, Back jatkaa.Perinnöllisiä ominaisuuksia ovat esimerkiksi nopeus ja varhaislahjakkuus.”Näiden asioiden lisäksi tulisi ottaa huomioon suomenhevosen monimuotoisuus. Eli jalostusvalinnalla jotenkin pystyä huomioimaan se, että jalostusvalinta on kestävä, jolloin seuraavissakin polvissa on vielä jalostuskumppaneita.”Backin mukaan suomenhevosia käytetään jalostuksessa ristiin eri jalostussuunnille jonkin verran. Varsinkin käyttöhevossuunta on tuonut jalostukseen hyvinkin eri suunnille meneviä yksilöitä.”Voi ajatella, että suomenhevosella eri jalostussuunnat ovat eräänlaisia geenipankkeja, ja se on tosi arvokasta sukulinjojen kaventuessa. Siinä mielessä on hyväkin, että jalostussuunnat ovat hieman erillään toisistaan, mutta asiaa on aina mietittävä yksilö- ja tapauskohtaisesti”, Back näkee.”Ei kannata ajatella, että jos on jonkin eri suunnan jalostusori, etteikö sitä voisi käyttää omalle tammalle, jos se kuitenkin olisi muuten sopiva valinta. Esimerkiksi jos tamma on oikein ravivarma, ja sillä on hyvin yleisiä juoksijanimiä suvussaan, miksipä ei käyttäisi vähän laajennettua ajatusta siinä, millaisen oriin valitsee.”Backin mielestä suomenhevosen tilanne tällä hetkellä on hyvin vakaa, eikä ole syytä liialliseen huolestuneisuuteen. ”Rodun tilanteelle ei kuitenkaan voi sulkea silmiään. Kun jokainen omalla pienellä panostuksellaan tekee valintoja rodun monimuotoisuuden eteen, en usko, että suomenhevosella on hätää tulevaisuudessakaan.”

Suku on pahin – miten huomioida sukusiitosaste suomenhevosjalostuksessa?

Aiheeseen liittyvää