Suomenhevonen on monikäyttöhevonen – "Usein lajivalinta menee ratsastajan mukaan", toteaa Susanna Frey

Viikonloppuna Ypäjällä järjestetään suomenhevosten laatuarvostelun finaali, jossa valitaan jälleen ikäluokkansa parhaat 3-, 4- ja 5-vuotiaat. Suomenhevosten laatuarvostelu alkoi jo 90-luvulla Nuorten suomenhevosten katselmuksena, kunnes sen nimi muuttui vuonna 2002 laatuarvosteluksi.Suomenhevosasiantuntija ja ratsastuksenopettaja Susanna Frey on ”kaulaansa myöten” järjestämässä tapahtumaa Ypäjän Hevosystäväinseuran puheenjohtajana. Hän arvelee, että suurin muutos hevosissa laatuarvostelun historian aikana on se, miten hevoset on valmisteltu.”Nykyään ne on tosi hyvin valmisteltu. Ihmiset tietävät, miten niitä pitää valmistella”, Frey sanoo.Finaalia edeltää karsintavaihe, joita pidetään neljällä eri paikkakunnalla. Karsintojen ja Ypäjän finaalin kautta laatuarvostelu luo kolmen vuoden ajalle polun nuorelle suomenhevoselle. Se antaa tietoa, millä tasolla hevonen on verrattuna ikätovereihin.”Siinä tehdään sellaista putkea. Jos tekee niitä asioita, mitä kulloisessakin tapahtumassa vaaditaan, todennäköisesti hevonen etenee oikeaan suuntaan.”Suomenhevosten laatuarvostelussa kaikki hevoset tekevät askellaji- ja estekokeen, minkä lisäksi arvioidaan niiden rakenne. Kokonaisuus ratkaisee, vaikka erikseen palkitaan myös paras este- ja askellajihevonen.”Suomenhevonen on monikäyttöhevonen. Näin on ollut niin alusta asti, eikä sitä ole alettu kyseenalaistamaan. Eikö nuoren ihmisurheilijankin pitäisi olla monipuolinen? Ei saa erikoistua liian aikaisin, ei ratsastajakaan saa erikoistua liian aikaisin”, Frey sanoo..Rodun monipuolisuudesta kertoo myös se, että hyvät isäoriit periyttävät sekä koulu- että estehevosia.”Usein lajivalinta menee ratsastajan mukaan.”Se lienee myös syynä siihen, että kouluratsastuksessa suomenhevoset kilpailevat korkeammalla tasolla ja niitä on enemmän. Suomenhevosratsujen kehitys näkyykin erityisesti kouluratsastuksessa.”On enemmän sen mallisia hevosia, joiden on mahdollista liikkua oikein. On oikeanmallisia ja oikein kiinnittyneitä kauloja, ja hevosilla on kolme puhdasta askellajia.”Kouluratsastuksessa on jo paljon hienoja hevosia, joilla on miellyttävä ratsastaa. Estehevosina Frey ei näe suomenhevosessa samanlaista kehitystä.”Jos se on mennyt eteenpäin, ne ovat jossain piilossa tai niillä hevosilla ratsastetaan koulua.”Kun kouluratsastusmestaruudet kilpaillaan helppo A -tasolla, on estemestaruuksissa viimeinen kierros enää 115 cm. Suomenhevosten kansalliset esteluokat kilpaillaan metrin korkeudella, kun takavuosina korkeudet olivat 110 cm.”Ei suomenhevoset ole hyppäämisessä ainakaan parantuneet vuosien aikana. Ei 90-luvulla kukaan miettinyt, olivatko esteet liian isoja, kun mestaruuksissa hypättiin 110 ja viimeisellä kierroksella 120.”Nyt isompiin esteluokkiin ei riitä osallistujia. Kuitenkin esimerkiksi Ponuveikko ja Samuli kilpailivat urallaan myös avoimissa 130 cm luokissa.”Ennen oli Suomen Hippoksen luokkia, joissa oli hyvät rahapalkinnot. Se ehkä motivoi treenaamaan enemmän”, Frey pohtii..Laatuarvostelussa ja kasvattajakilpailuissa on hänen mukaansa myös hyvin hyppääviä suomenhevosia, mutta vähemmän kuin kouluhevosia.”Ja jos on hyvin hyppäävä hevonen, mutta ratsastaja ei ole tarpeeksi hyvä, hevosella loppuu aika pian huumori. Hyvin hyppääviä näkee laatuarvostelussa, mutta ne katoavat sitten jonnekin.”Tärkeintä on se, miten hevosta viedään eteenpäin ja miten ratsastaja osaa ratsastaa. Valmistautuminen laatuarvostelun kaltaisiin tapahtumiin on aloitettava riittävän aikaisin.”Välillä mennään sen taakse, että näin nuorella ei voi tehdä, tai ei saisi treenata yhtään. Selitetään, että hevonen ei mene sen takia, kun ei ole treenattu.”Nuori estehevonen tarvitsee riittävästi onnistuneita toistoja, joiden määrää ja vaikeustasoa nostetaan asteittain kohti tavoitetta. Näin saadaan tarvittava rutiini kilpailujen tehtävistä selviytymiseen. Joidenkin hevosten kohdalla on myönnettävä, ettei se ole vielä valmis ikäluokkansa kilpailuihin. Tämä ei koske vain suomenhevosia vaan kaikkia nuoria hevosia.”Jos kuusi viikkoa ennen kilpailua mietitään, kuka hevosta ratsastaa, ollaan aika epäreiluja hevosta kohtaan. Jos hevosen pitäisi osata tietyt asiat tiettyyn päivämäärään mennessä, on huomattavasti parempi tarjoilla se kakku pieninä palasina.”Kun kysytään oreja, jotka on viime aikoina vaikuttanut eniten suomenhevosratsujen kehitykseen, Frey ei emmi:”Kelmi! Ja Kelmin pojat. Myös Ponuveikko on yksi suosikeistani. Lisäksi Hermeli on tuonut tosi paljon suorituskykyä ja hyppyä.”.Kelmin liikkeet olivat poikkeukselliset.”Sillä oli ihan käsittämätön ravi, ei sellaista ole nähty.”Frey kuitenkin uskoo, että joskus tulee vielä parempi suomenhevonen kuin Kelmi.”Uskon suomenhevosratsuun. Kun katsoi kuninkaallisia, siellä oli paljon ihmisiä ihan hurmoksessa. Ihan aiheesta.”Muissa kilpailuissa puhutaan ratsastajien menestyksestä, mutta suomenhevosten kilpailuissa puhutaan hevosen menestyksestä.”Suomenhevospuolella on oikea meininki. Hevonen on keskiössä. Ratsastajat voivat vaihtua, mutta hevonen on se, mikä kiinnostaa. Kuten Kuninkuusraveissa, siellä voittaa hevonen eikä kuski.”.Savelan Noita jo kolmannen kerran ikäryhmänsä paras - "Sillä on ihan täysin kilpahevosen luonne".Suomenhevosten laatuarvostelun finaali: Metkuttaja TS paras kolmivuotias - "Mä kättelin kaupat siihen paikkaan"

Suomenhevonen on monikäyttöhevonen – "Usein lajivalinta menee ratsastajan mukaan", toteaa Susanna Frey

Aiheeseen liittyvää