Suomenhevosesta on moneksi - "Eri jalostussuunnat ovat suomenhevosen etu"

Jalostusarvostelu on Suomen Hippoksen järjestämä aikuisten oriiden tai tammojen näyttely, jonka perusteella hevonen voidaan merkitä kantakirjan jalostusluokkaan – vuoteen 2015 asti vastaava termi oli kantakirjaus. Nykyisin kantakirjaan merkitseminen tarkoittaa varsan rekisteröintiä rotu- ja sukutiedoin.”Vuonna 1965 yleishevosen kantakirja lakkautettiin, ja tilalle tuli juoksijahevosten kantakirja. Kuusi vuotta myöhemmin muodostettiin neljä jalostussuuntaa: juoksijan lisäksi ratsu-, pien- ja työhevonen. Vuonna 2022 työhevossuunta laajeni työ- ja käyttöhevossuunnaksi”, Hippoksen jalostusassistentti Soila Lehmusvaara kertaa.Suomenhevonen on yksi rotu, jonka kantakirjassa on yksi pääosasto. Jalostusohjelma kuitenkin määrittelee tavoitteet paitsi koko suomenhevosrodulle, myös erillisille jalostussuunnille.”Ennen kuin kyseinen yksilö on jalostusarvosteltu, se ei ole virallisesti tietyn suunnan edustaja. Lisäksi sama hevonen voidaan jalostusarvostella ja hyväksyä vaikka jokaiselle jalostussuunnalle”, Lehmusvaara havainnollistaa.Ravikilpailuoikeuskaan ei ole sidottu vanhempien sukuun tai suuntaan. Sitä voi anoa kantakirjaan merkitsemisen yhteydessä kaikille suomenhevosvarsoille, joilla on jalostukseen hyväksytty isäori.”Ravikilpailuoikeus ei velvoita mihinkään eikä maksa ekstraa, mutta sitä ei voida myöntää takautuvasti. Sen sijaan peruminen on mahdollista koska tahansa”, hän kertoo.Lehmusvaaran mielestä eri suuntien jalostus on mahdollisuus säilyttää erilaisia sukulinjoja. Samaa sanoo Hippoksen jalostusvastaava Susanna Back.”Eri suunnat ovat monipuolisen suomenhevosen ja sen jalostuksen kehittymisen etu. Olennaista on huolehtia siitä, että meillä on suunnista riippumatta jalostuskäytössä mahdollisimman paljon hevosia, jotka ovat mahdollisimman vähän sukua keskenään”, Back toteaa.. Suljettu rotuSuomenhevonen on suljettu rotu, joten se sukulaistuu vääjäämättä ajan mittaan. Geenipoolin kaventumisen vauhtiin voi kuitenkin vaikuttaa jalostusvalinnoilla, joita ei kannata perustaa pelkkiin suoritustilastoihin.”Kannustan kasvattajia miettimään omalle tammalleen kaikista sopivimman parituskumppanin, ilman että mietitään liikaa oriin arvostelusuuntaa. Suomenhevosen jalostustoiminta ei ole oikeastaan mahdottoman vanhaa, joten yhteisten esivanhempien hyödyllisiä ominaisuuksia voi periytyä monenlaisista sukulinjoista.”Valistuneiden jalostusvalintojen tekeminen edellyttää tuekseen tietoa, josta merkittävä osa saadaan jalostusarvostelujen yhteydessä.Siksi kaksi vuotta sitten lanseerattiin työ- ja käyttöhevossuunnan käyttökoemahdollisuus (Tk), joka houkuttelee hevosia virallisiin näyttelyihin mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Viime vuonna käyttökokeella arvosteltiin huikeat 36 oria.”On äärimmäisen tärkeää, että ihmiset käyttävät hevosiaan ja ennen kaikkea orejaan jalostusarvosteltavina. Arvosteluista saatu informaatio on tärkeää niin rodun kehityksen seurannassa kuin tammanomistajien päätöksenteon taustatukena jalostusvalintojen osalta.”Lisäksi käyttökoeuudistus turvaa osaltaan suomenhevosen geneettistä monimuotoisuutta. Nyt jalostukseen voidaan arvostella ja hyväksyä sellaisiakin hevosia, jotka eivät ehkä loista kilpakentillä, mutta niillä voi olla muita arvokkaita ominaisuuksia periytettäviksi.”Yksiosainen käyttökoe suoritetaan joko ajaen tai ratsastaen oman kuskin kanssa. Normaalissa harrastuskäytössä hyvin toimivan hevosen tulisi Lehmusvaaran mukaan suoriutua ohjelmasta ongelmitta.”Tosin raviväelle haluaisin vinkata, että käykää ihmeessä etukäteen ajamassa vähän jossain aitojen sisäpuolella tai maneesissa, ennen kuin tulette käyttökokeeseen starttikuntoisen kilpurinne kanssa”, jalostusassistentti hymyilee.Käyttökokeen perusteella jalostusarvostelluille suomenhevosille ei määritetä palkintoluokkaa, vaan ne hyväksytään tai hylätään. Oreja arvostellaan Tk-suunnalle ympäri Suomea tiettyjen tamma- ja varsanäyttelyiden yhteydessä, joten lautakunnan rakenne poikkeaa varsinaisista orinäyttelyistä.”Oriiden terveysvaatimukset röntgenkuvineen ja hammastutkimuksineen ovat silti samat. Ainoa ero on, että eläinlääkärin tarkastus tehdään etukäteen, eikä vasta näyttelypaikalla. Irtopaloilla tai kavioruston luutumilla ei siis jalostukseenkäyttöoikeutta ole tarjolla tältäkään suunnalta.”Kaikkien oriiden terveysvaatimuksiin sisältyy myös kesäihottumatarkastus. Se ei ole diagnoosi eikä arvosteltava asiakirja, vaan tarkoitus on kerätä puolueetonta tietoa tammanomistajille kunkin jalostukseen käytettävän oriin tyypillisistä kesäihottumaoireista.. Jalostusarvostelun kulkuKaikkien suuntien ja molempien sukupuolien jalostusarvosteluissa päivä alkaa hevosen virallisella mittauksella, johon sisältyy muun muassa säkä- ja lautaskorkeuden selvittäminen. Seuraavaksi arvostellaan rakenne maasta käsin esitettynä, eli tapahtuu se mitä näyttely-sanasta ensimmäisenä useimmille tulee mieleen.Lopuksi päästään jalostussuuntakohtaisiin suorituskokeisiin. Ratsusuunnan oreilta vaaditaan maltillisia kilpailutuloksia, lähinnä siksi että niillä olisi varmasti realistiset edellytykset pärjätä suorituskokeessa.”Yleensä oriiden vaatimukset ovat hiukan kovemmat kuin tammoilla, koska oriit voivat jättää enemmän jälkeläisiä”, Lehmusvaara perustelee.Lähtökohtaisesti ratsusuunnan jalostusarvostelussa sekä oriit että tammat suorittavat ratsastuskokeen kolmessa osassa. Oman ratsastajan kanssa suoritetaan estekoe, eli lyhyt esterata. Askellajikoe on ikään kuin kouluratsastusohjelma.”Arvostelu poikkeaa kouluratsastuksesta, sillä yksittäisten liikkeiden sijaan tuomaristo katsoo askellajeja, tasapainoa, siirtymisiä ja sellaista. Lopuksi kyytiin hyppää testiratsastaja, joka arvioi hevosen ratsastettavuutta.”Ammattilainen saattaa saada hevosesta irti lennokkaampia askelia, jolloin aiemmin annettuja pisteitä voidaan korottaa. Lehmusvaaran mukaan tarkoitus on tutkia, josko hevosella olisi vielä joitakin ansioita esitettävänään.”Tuomaristo saattaa myös pyytää ratsastajalta joitakin tiettyjä asioita, kuten että anna enemmän ohjaa tai kokeile uudelleen jotakin askellajia.”Pienhevossuunnan ensimmäinen ja tärkein kriteeri on koko: sekä säkä- että lautaskorkeus saa olla enintään 148 senttimetriä.”Vaikka yksilö olisi kilpaillut koko uransa poniluokissa, aikaisemmilla mittaustodistuksilla ei ole jalostusarvostelun yhteydessä merkitystä”, Lehmusvaara tarkentaa.Mittauksesta selvinneet pienhevoset suorittavat joko ratsastus- tai ajokokeen.”Oriiden ratsastuskoe muistuttaa ratsusuunnan suoritusta, mutta vaatimukset eivät ole samaa tasoa. Pienhevostammoilla ei ole estekoetta ollenkaan.””Ajettavuuskokeessa tehdään ajo-ohjelma oman ohjastajan kanssa sekä saman tasoisia tehtäviä testiohjastajan ajamana. Arvostelussa on paljon samaa kuin ratsastuskokeessa, paitsi että laukka arvostellaan vasta liinassa juoksuttaen ajokokeen jälkeen.”. Työ- ja käyttöhevossuuntaTyö- ja käyttöhevossuunta sisältää tuoreen käyttökoemahdollisuuden ohella perinteisemmät suorituskokeet, joiden perusteella hevonen voidaan jalostusarvostelussa hyväksymisen lisäksi palkita.”Vetokoe on se, mitä monesti työhevosten kohdalla ajatellaan: vedetään raskasta rekeä kymmenen metrin mittaisia pätkiä eli portaita, joiden välissä painoa vielä lisätään. Tämän lisäksi suoritetaan kävelykoe, juoksukoe ja ajettavuuskoe vieraan ajajan kanssa”, Lehmusvaara luettelee.”Vetokokeen vaihtoehtona on laajempi ajettavuuskoe, jossa hevosen luonnetta ja käyttäytymistä tutkitaan tarkemmin aina valjastamisesta lähtien. Oman ja vieraan ohjastajan kanssa suoritetaan tehtäväpainotteinen rata, jossa on muun muassa peruutuksia ja pujottelua.”Myös ajettavuuskokeen osallistujille kuuluu vetokokeen kevytversio, jonka tarkoitus on mitata lähinnä hevosen luonnetta.”Siinä rekeä vedetään vain aloituspainolla, eikä matka ole pitkä. Fyysisen suorituksen sijaan katsastetaan hevosen henkinen kantti, että se ylipäätään lähtee vetämään.”Eniten ennakkovaatimuksia on juoksijasuunnalle. Tammoille on maltilliset ennätysvaatimukset, oreilta vaaditaan kireämpien kilometriaikojen lisäksi tietty määrä tienattua rahaa.Juoksijahevosen suorituskokeessa kaksi eri testikuskia käy ajamassa raviradalla, jossa arvioidaan ajo-ominaisuuksia ja katsotaan liikkeet reippaammassa vauhdissa. Tammojen ja oriiden ajokoe on samansisältöinen.”Juoksijasuunnalla painottuvat eniten ennakkosuoritukset eli tässä tapauksessa ravikilpailutulokset, joilla on suuri merkitys palkitsemisluokan määrittelemisessä. Toki samalla logiikalla ratsastuslajien ja valjakkoajon kilpailutulokset voivat korottaa jalostusarvostelun palkintoa, myös takautuvasti”, Lehmusvaara mainitsee. .Suomenhevosen jalostusarvostelun suoritusvaihtoehdot Juoksija (J)Kilpailutuloksia vaaditaan sekä oreilta että tammoiltaRavimenestyksellä suorituskoetta suurempi merkitysKaksi testiohjastajaa arvioi lähinnä kilpailuvauhtista ravia ja toimivuuttaPienhevonen (P)Säkä- ja lautaskorkeus max. 148 cmRatsastuskokeessa (Pr) vain oreilla esteosuusAjettavuusvaihtoehdossa (Pa) myös testiajaja ja juoksutusRatsu (R)Oreilla ennakkovaatimuksena kilpailutuloksiaEstekoe, askellajikoe ja testiratsastusTammoilla estekoe ei pakollinenTyö- ja käyttöhevonen (T)Vetokokeessa (T) rekikuorman vetäminen hiekkaesteessä, lisäksi kävely- ja juoksukokeet sekä testiajoAjettavuuskokeessa (Ta) vetokokeen sijaan tehtävärata ja vain lyhyt vetäminenKäyttökokeessa (Tk) ei palkitsemismahdollisuutta, yksiosainen kevyt koe ajaen tai ratsastaen.Oripäivät: Pienhevoskaverukset saivat astutusluvat kunniamaininnalla.Tieto on valtaaNäyttelyihin toivotaan Suomenhevosliitossakin enemmän osallistujia.Suomenhevosliiton puheenjohtaja Tuula Pihkala muistaa edelleen, kun heidän perheensä juoksijaori Maasturi arvosteltiin Ypäjän orinäyttelyssä liki kolmekymmentä vuotta sitten.”Päällimmäisenä jäi mieleen hevosen arvostus, miten huolellisesti lautakunta tarkasteli jokaisen heidän eteensä tuodun hevosen. Tämä arvokkuus on tärkeä osa jalostusarvostelutapahtumia edelleen”, Pihkala kokee.”Nykyään puhutaan enenevässä määrin hevosen hyvinvoinnista, ja siihen liittyy vahvasti myös hevosen arvostaminen.”Näyttelytoiminta edistää hevosten hyvinvointia konkreettisemminkin.”Arvosteluista saadaan arvokasta apua jalostusvalintoihin, jotta kasvattamillamme varsoilla olisi mahdollisimman paljon edellytyksiä hyvinvointiin jo syntyessään, esimerkiksi terveyden, rakenteen ja luonteen puolesta.”Puheenjohtaja peräänkuuluttaa markkinointia molempien tavoitteiden tueksi: hevosten lisäksi näyttelyihin kaivataan yleisöä.”Tapahtumien on tärkeää olla yleisölle kiinnostavia ja helposti seurattavia, sillä ne ovat yksi tapa rakentaa hevosten ja hevosurheilun kiinnostavuutta.”Suomenhevosliiton hallituksen jäsen ja Suomen Hippoksen rakennetuomari Katja Kannisto vihkiytyi näyttelytoimintaan varhain.”Aino Ilvosen tallilla Ruokolahdella lapset oppivat pienestä pitäen hevosen rakennetta ja anatomiaa. Tallin varsat valmisteltiin ja ilmoitettiin näyttelyihin rutiininomaisesti, ja nelivuotiaat usein jo jalostusarvosteltiin”, Kannisto kiittelee.Kaksitoistavuotiaana hän osallistui jalostusarvosteluun ensi kertaa esittäjänä. Vuonna 1987 näytetty suomenhevostamma Liekki näkyy Kanniston kasvatustyössä tätä nykyä kuudentena emänä.Hän toivoo Ilvoselta oppimaansa näyttelyinnostusta enemmän suomenhevosväen keskuuteen, sillä varsinkin tammoja tuodaan tällä hetkellä arvosteltavaksi ”liian vähän”.”Rodun lisäksi kasvattaja hyötyy, kun saa puolueettoman lausunnon myötä työkaluja omaan jalostustyöhönsä. Tuomarina työskentelen positiivisen informatiivisella asenteella kuvaillen, että mitkä ovat kunkin hevosen vahvuudet, ja mitä kannattaisi koettaa kompensoida parituskumppanin ominaisuuksilla”, hän kuvailee.”Tammat voisivat hyödyntää enemmän uutta työ- ja käyttösuunnan kevyempää käyttökoemahdollisuutta, jonka suorittaminen onnistuu melko maltillisella valmistautumisella.”Suomenhevoskasvattajat ovat tyytyväisiä poikkeuksellisen avoimesta tietokannasta, jossa jalostusarvosteluiden lausunnot ja terveystulokset ovat julkisia. Hyötykäyttöön saadaan tehokkaasti kaikki kerätty tieto, johon kuuluu myös kattava arvio käyttäytymisestä.”Suomenhevosen luonnetta arvioidaan ja pisteytetään koko näyttelypäivän ajan mittaustilanteesta alkaen. Hevosen toimivuus on tosi iso asia suomenhevosen jalostusarvostelussa.”.Hopeareunaiset muistot

Suomenhevosesta on moneksi - "Eri jalostussuunnat ovat suomenhevosen etu"

Aiheeseen liittyvää