Suomentamman nuorena astuttamisessa on vain hyviä puolia

Suomenhevonen, oli kyseessä ravi- tai ratsu-, kehittyy yleisesti ottaen hitaammin kuin lämminverinen. Suomenhevosella nuoren tamman astuttaminen voi olla tarkoin harkittu asia miettien kilpauraa pitkällä tähtäimellä. Suomenhevostamman paluu radoille varsomisen jälkeen ei ole mitenkään poikkeuksellista.Varsanvalmistuslaitoksen eläinlääkäri Marjaana Konttisen mukaan syitä suomenhevostamman nuorena astuttamiseen voi olla ainakin loukkaantuminen, nuorena aloitettu rankka valmentaminen, josta kertoo kerätty iso voittosumma sekä fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksien kehittyminen. Tai se, että se on ratsu.Konttinen täsmentää, että kun puhuu kovasta fyysisestä ja psyykkisestä stressistä, hän tarkoittaa sen kaltaista stressiä, joka syntyy nimenomaan ravivalmennuksesta.”Suomalaistutkimus osoittaa, että kun hevonen pannaan fyysisesti koville, sillä on negatiivinen vaikutus tiinehtyvyyteen”, Konttinen sanoo. ”Mutta toisaalta siinä samassa tutkimuksessa todetaan, että riittävä liikkuminen taas vaikuttaa tiinehtyvyyteen positiivisesti.”Siitä, mikä on riittävää liikuntaa, ei kaikilla ole selvää käsitystä. Usein liikkumisen tarve arvioidaan alakanttiin etenkin harrastajatasolla.”Se että puoli tuntia käydään jossain maneesissa ei ole riittävää liikuttamista.”Ratsastaminen, kilpailuunkaan tähtäävä, ei pääsääntöisesti koskaan ole hevoselle fyysisesti yhtä rankkaa kuin ravitreeni. Konttinen muistuttaa, että ratsun koulutusta voi jatkaa lähes keskeytyksettä, kunhan tiineyden viimeinen kolmannes rauhoitetaan vaikkapa maastakäsittelylle tai jollekin vastaavalle. Näin tehtiin ratsutamma Vionetan (Savelan Hemuli - Koivumäen Kosketus, Hornavili) kanssa viime vuonna. Vionetta ei ollut siitokseen siirtyessään erityisen nuori, joskaan ei vanhakaan. Se kuitenkin teki ensin urheilu-uran,ja astutettiin sitten. Kaikki meni helposti. Se aloitti viime vuonna kautensa vähän tavanomaista myöhemmin ja astutettiin juhannuksena. Elokuussa se sitten jäi mammalomalle alutason voiton siivittämänä luottoratsastajansa Linnea Haukilehdon satulan alla. 9-vuotiaana astutettu tamma tiinehtyi heti ensi yrittämällä ja siitä odotetaan varsaa tänä keväänä. "Siinä ei ollut mitään ihmeellistä", omistaja Janina Ristolainen kertoo. "Me vaan ajateltiin, että otetaan siitä nyt se varsa kun on vielä hyvän ikäinen ja palataan sitten vielä vaikka radoille, jos siltä tuntuu", hän kertoo. . Konttinen toteaa tähän yhteyteen, että varsan syntymän jälkeen liikuttaminen aloitetaan jälleen normaalisti ja varsa saa mielellään kulkea siinä rinnalla, vahvistua ja oppia. ”Tamma ei siinä muutaman kuukauden tauon aikana ole unohtanut yhtään mitään.”Toinen vaihtoehto on teettää varsa kolmivuotiaana, jolloin tamma ei ole vielä ratsuvalmennuksessa, jolloin se on tavallaan tyhjän panttina. ”Ratsun koulutus aloitetaan myöhemmin kuin ravihevosen valmentaminen. Usein näkee sitä, että aloitetaan ratsuttaminen kolmevuotiaana ja samalla astutetaan tamma ensimmäisen kerran.”Myös tämä systeemi on monilla asiansa osaavilla suomenratsuihmisillä käytössä, Konttinen kertoo. Siitä on se hyöyty, että jos tähtää tammallaan ikäluokkakilpailuihin, saa yhden vuoden hyvitystä. Aikaa ei kuitenkaan tuhlaudu likimainkaan vuotta. Konttinen pitää tätä erinomaisena ratkaisuna.Kasvattaja Päivi Stranden toteuttaa tätä käytännössä. Hän astutti omakasvattinsa Pihlajamäen Rosan (Karkurin Samba - Millan Velka, Venterin Vili) kolmevuotiaana. Tammalla on nyt vuotias varsa Herkko Hurmauksesta. "Kolmevuotiaan astutus kannattaa. Se antaa ihan hirveästi kasvuaikaa lisää, kun ajattelee, että ne on siinä kolmivuotiaina ihan kakaroita vielä, oli laji kuin laji", Stranden tuumaa. Varsominen kehittää tammaa monin tavoin, eikä vähiten sen psyykettä. "Niistä tulee niin paljon aikuisempia. Eivät ole epävakaita ja tuittupäisiä ollenkaan enää!"Jos tamma sitten kilpailee menestyksekkäästi, on mukavaa, että siitä on jo varsa, jolla on ihan eri lailla myyntiarvoakin. Ja jos tamma taas loukkaantuu, on hyvä tietää, että varsominen on onnistunut aiemminkin. "Ei siitä oikeastaan ole kuin pelkästään etua", Stranden toteaa aikaisin varsottamisesta. "Siitä saa lisäksi vuoden hyvityksen ikäluokkakilpailuihin, mikä on merkittävä etu."Käytännössä taukoa ei tule paljoakaan. "Mie en näe siihen estettä etteikö voisi tehdä niitä asioita tiineydenkin aikana. Tietenkin ison mahan aikana pitää himmailla. Mutta ihan samalla lailla on laitettu tiineet ja ei-tiineet satulaan."Varsa kulkeutuu hyvin varsoneen tamman vierellä. "Jos ei vaan lähde liikaa hortoilemaan. Mutta siinä on sekin etu, että niitä varsoja tulee aika paljon huomaamattaan siinä samalla myös käsitelleeksi.". Psyykkinen puoliRatkaisu toimii myös ravipuolella: ”Jos hevonen ei ole fyysisiltä tai psyykkisiltä ominaisuuksilta valmis kilpahevonen, se todennäköisesti kuumuu. Silloin tammojen varsottaminen voi olla hyvä ratkaisu. Kun tamma varsoo ja saa samalla aikaa, se on sen jälkeen vanhempi, ja usein psyyke on kehittynyt siinä välissä”, Konttinen sanoo.”Suomenhevonen kehittyy niin hitaasti, ja esimerkiksi nivelrustojen ja tukirakenteen kypsymiseen menee aikaa. Vaikka suomenhevosen valmennus aloitetaankin nykyään yhtä aikaisin kuin lämminveristen, ja vaikka hevosella pääsisikin kilpailemaan nuorena, hirmu harva suomenhevonen on kuitenkaan fyysisiltä ominaisuuksiltaan valmis siihen. Nuorille hevosille rajatuissa ikäluokkalähdöissä kilpailee toisiaan vastaan usein vain samat kymmenkunta hevosta. Hevosia pitää opettaa ja valmentaa jollakin tasolla heti nuoresta asti, mutta on eri asia olla valmis kilpahevonen”, Konttinen pohtii.Konttisen mukaan kilpauralla on vaikutusta tamman tiinehtyvyyteen, ja millaisen varsan se pystyy jättämään. Tiinehtyvyys vaatii tammalta fyysisiä ominaisuuksia, jotta keho voi vastaanottaa sikiön.”Tamma voi olla hyvin hoidettu ja hyvässä kunnossa, mutta se ei silti välttämättä tiinehdy. Psyykkisillä ominaisuuksilla on myös iso vaikutus. Esimerkiksi jos tamma on ollut koko kilpauransa stressaantunut, se voi olla huono tiinehtymään heti kilpauran jälkeen. Silloin tamma voi tarvita pitkän lepoajan välissä. Jos tamma ei siltikään tiinehdy, siinä voi olla myös piilevänä jokin vialla”, Konttinen kertoo.. Vaihdevuosia ei ole, muttaSuomenhevonen tulee sukukypsäksi noin kahden vuoden iässä. Hevosille ei tule vaihdevuosia, ja tammoilla hormonitoiminta jatkuu kuolemaan saakka. Vaikka tammalla on hormonitoimintaa, ikä ja varsomiset kuitenkin rappeuttavat kohtua, millä puolestaan on vaikutusta uuteen tiineyteen.”Ikä vaikuttaa niin monelta eri kantilta. Se on totta, että vaihdevuosia ei tule ja munasarjatoiminta jatkuu, mutta iäkkäämmillä tammoilla voi näkyä rappeumamuutoksia kohdussa, ja siellä voi olla esimerkiksi kystia. Kohdun ongelmat vaikuttavat kohdussa elävän varsan hyvinvointiin”, Konttinen kertoo. Kun suomenhevosen pääasiallinen tehtävä oli toimia työhevosena, myös kantavat ja varsalliset tammat olivat talon töissä mukana. Silloin hevoset eivät olleet lihavia, ja varsat kulkivat mukana rinnalla oppimassa.”Tämä on mielenkiintoinen asia, sillä nykyään meillä on lihavia hevosia, ja lihavaa hevosta ei saa tiineeksi. Ensimmäisen kolmanneksen aikana sikiö on kohdussa jyrsijän kokoinen. Se kehittyy normaalisti, mutta vasta tiineyden lopussa se rupeaa kasvamaan kokoa. Sen takia ei pitäisi olla ongelma liikuttaa, kilpailuttaa tai käyttää tammaa varsinkaan tiineyden alussa”, Konttinen toteaa.Suurin este siihen, ettei tamma tiinehdy, on Konttisen mukaan voimakas kiputila tai ylipaino. ”Esimerkiksi kaviopaise on kivulias tila hevoselle, vaikkei se välttämättä näytä edes kovin kipeältä. Ylipainossa taas munasarjat ovat insuliiniresponsiiviset eli rasvan määrä elimistössä vaikuttaa siihen, miten hyvin hormonitoiminta munasarjoissa toimii. Sen takia hoikka tai vähän jopa laiha tamma on helpompi saada kantavaksi kuin lihava”, Konttinen kertoo.”Lihavuus on todellinen ongelma tänä päivänä”, Konttinen toteaa”Suomenhevossiitostammat ovat usein hyvin paksuja tankkereita, joka on jo ihan ongelma. Se vaikuttaa tiinehtyvyyteen, mutta lihavan siitostamman laihduttaminen on todella vaikeaa. Tiineys ei ole este hevosen liikuttamiselle, mutta usein suomalaisessa systeemissä siitostammat ovat joutilashevosia.”Jos tammaa on aktiivisesti liikutettu nuoresta asti ja luotu sille pohjakunto, silloin pitkäkään tauko, esimerkiksi tiineys ja varsominen, ei poista kuntoa ja sen olemassaoloa. On kuitenkin muistettava, että järjettömällä aikataululla hevosta ei voi saada takaisin kuntoon varsinkin, jos se on ollut tauon aikana kokonaan liikuttamatta. Hevosta ei voi myöskään laihduttaa vähentämällä pelkästään ruuan määrää, vaan lihasmassa täytyy saada takaisin liikuttamalla.”Kun pitkän kilpauran tehnyt tamma siirtyy siitokseen, sillä voi mennä vuosia ennen kuin lihasmassa tippuu. Sellainen tamma ei muuta muotoaan vielä ensimmäiseen varsomiseen”, Konttinen pohtii.. SäännötSekä ratsastus- että ravikilpailusääntöjen mukaan tamma voi kilpailla 120 vuorokauden ajan tiineyteen johtaneen viimeisen astutuskerran jälkeen. Vastaavasti tamma saa kilpailla 180 vuorokauden kuluttua varsottuaan elävän varsan tai 90 vuorokauden kuluttua varsan kuolemasta, mikäli tiineys on kestänyt vähintään 120 vuorokautta.”Kilpailusääntöjen pykälät on luotu sen mukaan, milloin hevonen olisi fyysisesti valmis kilpailemaan”, Konttinen kertoo. .SuomalaistutkimusVuonna 2011 Animal Reproduction Science -lehdessä julkaistussa Effects of racing on equine fertility -tutkimuksessa todetaan, että kilpaurheilun vaikutukset hedelmällisyyteen vaihtelivat riippuen jalostuseläimen rodusta ja sukupuolesta. Tutkimuksessa oli mukana ruotsalaisia ja suomalaisia lämminveri- ja suomenhevosravitammoja.Tammoilla kilpaileminen ensimmäisen astutuksen jälkeen tai yli kymmenen (ravi-)kilpailua astutusvuoden aikana heikensivät varsomistulosta. Sen sijaan kilpaileminen vain ennen ensimmäistä astutusta tai 1–5 kertaa astutusvuoden aikana vaikutti positiivisesti tamman hedelmällisyyteen. Oriiden hedelmällisyyttä kilpaileminen astutusvuonna ei heikentänyt. Tammoista ne, joilla oli parhaat uratulokset, saavuttivat myös korkeimmat varsomisprosentit, mutta tämä johtui todennäköisesti erityiskohtelusta. Geneettinen korrelaatio parhaan kilpailutuloksen ja hedelmällisyyden välillä oli suomenhevosilla suotuisa mutta heikko (−0,24±0,08) ja lämminverisillä ravihevosilla lähes merkityksetön (−0,15±0,11). Tämä tarkoittaa, että kilpaominaisuuksien geneettinen parantaminen ei todennäköisesti heikennä hedelmällisyyttä.J. Sairanen, T. Katila, A.M. Virtala, M. Ojala

Suomentamman nuorena astuttamisessa on vain hyviä puolia

Aiheeseen liittyvää