Poniparatiisissa väijyy valkoinen käärme

Valkeakoskella on poniparatiisi. "Täällä me näitä höpsötetään", sanovat äiti Anu Tapola-Vugts, joka kasvattaa Springfield-shetlanninponeja eli shettiksiä ja hänen tyttärensä Laura Vugts, joka kasvattaa Aidla's-connemaroja, eli conniksia. Kun kummatkin hääräävät samassa pihassa, kaikki tehdään oikeastaan yhdessä.Ponien lukumäärästä ei saa täyttä selkoa. "Ei niitä päivänpäälle ole laskettu", Anu naurahtaa. "Ehkä en itsekään halua aina tietää kuinka paljon niitä on!"11 varsaa piti syntyä tälle vuodelle, 8 on saatu, ja kahta vielä odotetaan, kun yksi tammoista loi. Mutta kyllä niitä on. Se käy ilmi, kun kierrellään maita, jotka ovat vanhaa perinnemaaseutualuetta, jo satoja vuosia käytössä olleilta laitumilta on tehty muinaisaikojen korulöytöjä. Tammat varsoineen on siroteltuina isoille laitumille tilan ympärille, nuoret oriit omilleen. Tapola-Vugtsit ovat huonoja myymään. Kertovat, että luopumisen tuska on todellinen. Sen sijaan he ovat hyviä ostamaan.Äidin ja tyttären matkat Brittein saarille ja Irlantiin, ja muuallekin päätyvät usein siihen, että Valkeakoskelle tuodaan yksi uusi poni. Netin kauttakin tehdään ostoksia.Joskus kaupat tehdään, kun on tullut pidettyä irlantilaisessa rotunäyttelyssä connemara-lippistä ja jouduttu sen ansiosta puheisiin jonkun paikallisen kanssa."Eräskin mies kysyi, että oletteko te jotain ostamassa? Että, jos olette, niin hän tietää juuri, mitä olette hakemassa. Seuraavana päivänä mentiin katsomaan hänen tutun poneja nummilla, ja siellä oli tämä meidän Tähti, Doohulla Silverstar, joka tuli ja työnsi päänsä syliin. Se myi itse itsensä!"Laura Vugts arvelee, että tammaa ei olisi hyväsukuisena Irlannista pois myytykään, jos ei sillä olisi tapaturmainen arpi toisessa takajalassa. Se haittaa menestymistä show-näyttelyissä. "Siellä on niin paljon niin hienoja, että tällainenkin merkitsee, vaikka ei jalostukseen haittaa yhtään mitään."He ovat rotutyyppi-ihmisiä, eivät arvosta esimerkiksi hollantilaisten uutta villitystä jalostaa shetlanninponeista jonkinlaisia "minifriisiläisiä", joilla on ohuet jalat ja tyyppi, joka ei muistuta enää alkuperäistä."Luusto on tosi tärkeä. Se pitää säilyttää."Hienoimmat tammat on tuotu Shetlannista ja Irlannista, vaikka Suomessakin osataan tehdä jo hyviä. Tapola-Vugtsit miettivät onko Irlannin maaperässä jotakin, mikä tekee vahvan luusto, joka on niin tärkeä tyypille. . Connemara-tammatLaitumella on kaksi kimoa connemaratammaa varsoineen. Kotokallion Cecilialla (Pirttirannan Leon - Dale Mountain Mist) on siro tammavarsa Aidlas Celestia, toinen tamma, perinteinen ja jämäkkä Doohulla Silverstar (Manon Duke - Inverin Rocky) on tuotu Irlannista, ja sillä on iso orivarsa Aidlas Crescent Moon. Ponit tulevat puiden alta varjosta, kun niitä huutaa ja menee lähemmäs. Vähän vastahakoisesti, sillä viereisellä laitumella oleva shettisori Springfield Homer (Kevin v. Bunswaard 157 SH - Dutchman vd Sandkamp) innostuu huutelemaan. "Näitä selvästi oikein ällöttää toi ori, sillä ne haluavat nyt keskittyä vain omiin varsoihinsa", Anu naurahtaa ja toteaa shettikselle, että "turha toivo". Tammat tuoksuvat hyvältä, kesäheinältä ja auringolta, ja ne ottavat ystävällisesti, mutta ei lainkaan päällekäyvästi kontaktia. Varsatkin tulevat lähelle, ja orivarsa päättää ottaa päiväunet ja vaipuu siinä kaiken keskellä uneen. Leppeä kesätuuli käy heinikossa, eikä paarmojakaan näy missään. Paratiisi, totta tosiaan. "Nämä on niin ihania!" Tapola-Vugtsit toteavat tammojaan halaillessaan, ja tottahan he puhuvat. Käyttöponeja kysytäänAikuisten käyttöponeille on niin kova kysyntä, että "kaikki menisi, mitä on myydä". Toki sillä ehdolla, että hevonen on jo ratsukoulutettu, mikä tekee asiasta kasvattajalle tietenkin selvästi hankalamman. Ratsutus kun on Tapola-Vugtsien mielestä "seuraavan portaan" tehtävä, kuuluu sen alan ammattilaiselle, kuten muualla maailmassa tehdäänkin. Siittola-avustajan kurssi sen sijaan on näissä hommissa hyödyllinen, niinpä Laura aloittaa syksyllä hevosen keinosiementämisen opinnot Harjun Oppimiskeskuksessa. Oma hevosalan omituisuutensa on tunnetusti se, että nämä operaatiot eivät saisi näkyä ponin hinnassa, vaan se tulisi irrota alle tonnilla."Kaikesta siitä vaivasta ei olla valmiita maksamaan oikeastaan mitään, ja samanaikaisesti rotukoiran pennusta maksetaan mukisematta moninkertainen hinta, vaikka sen "tuotantokustannuksia" ei voi edes verrata hevosen kasvattamiseen!" . Vuokraori RuotsistaYhdessä esitellään talon jalostusori, Ruotsista vuokrattu kimoutuva ruunivoikko Pålands Paddy O'Connor (Gurteen Paddy - Janus), Irlannintuontivanhemmista, vaikka itse Norjassa syntynyt. "Oikein tyypillinen, vahva, hyvät jalat", Laura toteaa. Se ei ole vielä kovin valkoinen, vaan vielä kauniin papumuskuvioinen, vaikka jo kymmenvuotias. Se on siis hitaasti valkoiseksi muuttuvaa tyyppiä, mitä ominaisuutta Tapola-Vugtsit pitävät erittäin tärkeänä. Ori astuu Valkeakoskella luomuna, koska niin on kätevintä ja edullisintakin, yleisenä tapana poneilla, joilla määrät ovat pieniä.Naiset ovat käyttäneet oritta omille tammoilleen. Se on ollut tarjolla asiakkaillekin, mutta Tapola-Vugtsit viittaavat kysynnän ja tarjonnan lakiin ja sanovat olevansa tyytyväisiä, jos heidät omat tammansa jäävät oriin ainoiksi asiakkaiksi. "Vuoden suosituin jalostusori on kaksipiippuinen asia, sillä kuka loppujen lopuksi haluaa sen oriin jälkeläisiä, jos niitä on tarjolla pilvin pimein", Anu naurahtaa.Oriita välillä syntyy, niitä saatetaan käyttää omille tammoille, jos ne niille sopivat, ja myydä sen jälkeen eteenpäin. Kuten Springfield Pegasus (Promisehill Copper Cloud 364 S - Robins Brae Unckin) jolla on kaksi jälkeläistä ja elää nyt ruunana uudella omistajallaan. Toisaalta oriita taloon myös ostetaan, kuten Kirsi Suomelan kasvatti rautias shetlanninjalostusori Little Concerto (Oskar - Jolly Roger of Marshwood), jonka emä on näyttelytähti ja jälkeläiset ovat juosseet kilpaa.Kyllä täällä suomenhevosiakin kasvatetaan, nimellä Lähdepellon, pienimuotoisemmin vain. Suomenpienhevostammakin on tässä talossa voikonkimo. Lähdepellon Nuppu (E.V. Jovankka - Tvillikko) on se hevonen, joka sai keinoemoksi lämminveritamman, kun sen oma emä ei ruvennut sitä hoitamaan. Se on laitumella yhdessä vuonohevoskaverinsa Ragnarök's Septirothin kanssa."Meidän vääränrotuiset! Mutta kauniit katsella."Shettikset ja connikset ovat "se juttu".. Taistelu kimosyöpää vastaan Poniparatiisissakin on käärmeensä. Se ei luikertele laitumella vaan geeneissä. Tapola-Vugtseilla on omat kriteerit connemarakasvatukseen. Yksi tärkeä on connemaroilla yleinen kimosyöpä. Siihen pitäisi kasvattajien mielestä suhtautua kaikin tavoin vakavammin. Ensinnäkin napata aina kasvain pois, kun se on vielä pieni, mutta myös ottaa kimojen melanooma huomioon jalostusvalintoja tehdessä. Kimosyöpä ei ole niin harmiton ja viaton, mitä on totuttu ajattelemaan. Kasvain voi periaatteessa kasvaa mihin vain, mutta usein se ilmaantuu hännän alle, hännän sivuille tai pään seutuville. Syöpä ei tule välttämättä jokaiselle kimolle, mutta hyvin monelle se tulee, kunhan hevonen tarpeeksi vanhaksi elää. Uppsalan yliopiston tutkijan Leif Anderssonin mukaan 15-vuotiaista kimoista 70 prosentilla on kimosyöpä. Toisaalta Tapola-Vugtsit tietävät, että kolmevuotiaaltakin on jo poistettu kasvaimia. Laura Vugts suosii eriperintäisiä kimoja omassa kasvatustyössään, sillä on tutkinut asiaa ja tullut siihen käsitykseen, että vaikka varsa olisikin kimo, sairastavuus ei ole aivan niin yleinen, jos se on geeniperimältään heterogeeninen. Tähän suuntaan antaa viitettä myös tutkimustieto. .KimogeeniUC Davisin julkaisema tutkimus osoittaa, että melanoomariskiin vaikuttavat sekä kimogeenien määrä eli Gray-alleelien lukumäärä että niiden tyyppi. Pelkkä tieto siitä, onko hevonen kimogeenin suhteen hetero- vai homotsygootti, eli eri- vai samanperintäinen, ei yksin kerro sen melanoomariskiä. Tutkimuksen mukaan G2-alleeli liittyy hitaampaan kimoutumiseen ja matalaan melanooman esiintyvyyteen, kun taas G3-alleeli liittyy nopeaan kimoutumiseen ja suureen melanooman esiintyvyyteen. Korkea melanooman esiintyvyys todettiin hevosilla, joilla oli vähintään yksi G3-alleeli (N/G3, G2/G3 tai G3/G3), kun taas G2/G2-hevosilla melanooman esiintyvyys pysyi matalana, samoin tietenkin niillä hevosilla, joilla kimogeeniä ei ole lainkaan N/N. .Jalostusvalinnat yksilön mukaanLaura Vugts on sitä mieltä, että kimosyöpää sairastavaa hevosta ei pitäisi käyttää jalostukseen muille, kuin värillisille, ei-kimoille, hevosille. Siis niille, joilla kimogeeni ei ainakaan näy päälle päin ja toisaalta, jos syöpäpahkuroita ilmaantuu, ne tulisi leikata jo nuorena pois, jonka jälkeen ne eivät välttämättä enää kasva ainakaan samaan paikkaan enää uudestaan. Hän ei kuitenkaan tässä periaatteessaan saa juuri tukea muulta maailmalta. Eritoten rodun kotimaassa kimosyöpään suhtaudutaan välttämättömänä pahana "jolle ei voi mitään". Tämä harmittaa Tapola-Vugtseja, mutta he toteavat tilanteen olevan ymmärrettävä rodussa, jossa kimo oli niin läpilyövän yleinen ja suorastaan ikoninen ominaisuus. Kimompaa rotua kuin connemara ei heti tule mieleen."Ne on niin kauan olleet kaikki valkoisia, että connemarat mieltää kyllä kimoina", Laura myöntää. "Mutta kyllä niissä on ruunivoikkoja ja muitakin värejä.""Mun mielestä voisi välillä käyttää vaikka värillistä oria. Ehkä tähän asiaan tulevaisuudessa tullaan suhtautumaan eri tavalla", hän huokaa. Ajattelemisen aihetta herättää myös se, että kimoissa suomenhevosissa ei tiettävästi melanoomaa ole tavattu, eikä shettiksissä, ainakaan Suomessa.Niissä se ei myöskään ole mikään valtaväri. Tapola-Vugtseilla oli aikanaan jalostusoriina kimo shettis A.S. Namorado (RP-Hale Bopp - Clay), joka oli suosittu ja omaa lähes 150 jälkeläistä. Ori myytiin takaisin kasvattajalleen. .Kauneuden hinta - kaikki kimot periytyvät yhdestä ja samasta kantavanhemmasta.Vain hevosilla on kimosyöpää

Poniparatiisissa väijyy valkoinen käärme

Aiheeseen liittyvää

Poniparatiisissa väijyy valkoinen käärme

Nuorten EM-kisat käynnistyivät – Anniina Kolu paras suomalainen

Suomen parhaat askellajiratsukot kilpailevat SM-mitaleista Ypäjällä

Marjo Kivimaalla ja Markus Forssilla uusia tuulia unelmien paikassa