Hevosen hyvinvointi ja onnellisuus nähdään lajin piirissä pitkälti samana asiana. Yhtä mieltä ollaan myös siitä, että onnellisuuteen hevonen tarvitsee sitä, että se saa olla nimenomaan hevonen ja tehdä itselleen biologisesti luontaisia asioita..Toki hevosta voidaan myös hemmotella. Luonnossa kukaan ei tuo hevoselle pestyä porkkanaa turvan eteen, mutta tuskinpa se sitä ainakaan onnettomammaksi tekee..Samoilla linjoilla ollaan myös siitä, että hevosen onnellistuttamiseen pyrkiminen ainakin tekee ihmisen onnellisemmaksi..Filosofian tohtori, Hevostietokeskuksessa työskentelevä biologi Susanna Kinnunen mainitsee hevosten kohdalla hieman vierastavansa onnellisuuden käsitettä..”Biologina sanoisin, että mahdollisimman lajityypillinen elämä mahdollistaa hevosten hyvinvoinnin”, hän aloittaa..Lajityypillinen ei kuitenkaan ole sama kuin luonnonmukainen..”Sen verran on jo tapahtunut ihmisen suorittamaa valintaa eli jalostusta, että ihan luonnonvaraisina, suojattomana ja köyhillä ja yksipuolisilla eväillä eläessä hevosten ei ole enää hyvä olla”, hän pohtii..Toisten hevosten seura ja kosketus sekä liikkuminen ovat kaikki välttämättömiä hevosten hyvinvoinnille..”Mutta tekeekö se niistä onnellisia? En oikein usko. Vierastan jotenkin tuota onnellisuuden käsitettä eläinten kohdalla. Tyytyväisiä ne voivat olla ja voida hyvin tai huonosti. Ne tuntevat kipua ja hätääntyvät helposti, mutta voidaanko tai kannattaako puhua onnellisuudesta?”, Kinnunen miettii..”En pidä siitäkään, että ihmiset siirtävät omia tunteitaan eläimiin. Eläimillä on tunteita, siitä ei ole epäilystäkään, mutta kuuluuko niihin varsinaisesti esimerkiksi onnellisuus? Eihän useimmilla ole oikeudentuntoakaan tai moraalia. Tietysti voidaan myös miettiä onnellisuuden määritelmää, mutta se menee jo tosi filosofiseksi”, hän sanoo. .Käytännön elämässä hevosia tulee silti helposti inhimillistettyä. Tuleeko biologinkin kuitenkin joskus hemmoteltua omia hevosia jotenkin?.”En oikeastaan hemmottele niitä mitenkään erityisesti. Tähän vuodenaikaan ne ovat laitumella suurimman osan ajasta, mutta säännöllisesti otan ne talliin lepäämään. Olen varma, että 24/7-laidunelämä koko kesäkauden ajan ei tee ketään onnelliseksi”, hän kertoo..”Toki annan niille ylimääräisenä esimerkiksi omenoita tai leipää eri tilanteissa ja ihan ilman syytäkin, mutta tuskin ne sitä hemmotteluna ottavat, itsestäänselvyytenä paremminkin.”.Mutta sitten hän myöntää, että onhan hevosia kiva hemmotella. Siinä kyse saattaa olla silti enemmän ihmisen kuin hevosen onnesta..”Itselle ainakin tulee hyvä mieli, niin kuin vaikka uudesta satulahuovasta tai Swarovskin kristallein koristellusta otsapannastakin. Hevonen olisi varmasti tyytyväinen ihan siihen, että ne ovat sopivan kokoiset ja puhtaat”, hän sanoo..Yksi hemmottelun paikka on jäähyväisten aikaan, kun hevonen ollaan lopettamassa. Usein hetken lähestyessä keksitään tapoja hoitaa hevosta erityisesti, herkuilla tai vaikka hieronnalla. Kinnunen tunnistaa ajatuksen ja analysoi tätäkin..”Hevosen lopettamiseen liittyy oman kokemukseni perusteella aina jonkinlaisia syyllisyydentuntoja, oli lopetuksen syy mikä tahansa. Ehkä sitä sen hemmottelun kautta jotenkin työstää niitä omia tunteitaan, omaa pahaa oloa. Hevonenhan ei sitä lopetusta itsessään ymmärrä ja pysyy useimmiten rauhallisena, kun tilanne on rauhallinen eikä se hätäänny tai ole jännittynyt muusta syystä”, hän ajattelee. .Tua Onnela on toimittaja ja eläintenkouluttaja, jonka yritys Onnelan Eläimet tarjoaa muun muassa koulutuspalveluita ja yhdessäoloa hevosten kanssa. Onnela on valmis käyttämään onnellisuuden käsitettä myös hevosten kanssa..”Ajattelen, että kaikki olennot ovat onnellisimpia, kun ne pääsevät tyydyttämään lajityypillisiä ja yksilöllisiä tarpeitaan. Kun hevoset vaeltavat laumassa isolla alueella ja etsivät ruokaa, silloin ne varmaankin ovat onnellisia”, hän sanoo..Sitten hän lohduttaa, että hevosen onni tuskin vaatii silti kaikilta 10 hehtaarin maa-alueita ja isoa hevoslaumaa, vaan vastaavia kokemuksia voidaan saada aikaan pienemmällä vaivalla. Hän suosittelee vaikkapa rakentamaan hevosille kentälle etsintäradan, jossa on ämpäreitä väärinpäin ja niiden alla porkkanan paloja ja vaihtelevia herkkuja. Hän on järjestänyt tämän tyyppisiä hetkiä hevostaitotunneillaan..”Siinä näkee hevosten ilon ja riemun, jota voisi verrata samaan tunteeseen kuin ihmisellä sienimetsässä”, hän sanoo..Hän vastaa kysymyksiin puhelimessa maastolenkin jälkeen. Siellä hevonen sai itsekin päättää, koska laukataan, koska se saa syödä ruohoa tien poskesta..”Uskon, että äsken se sai olla hyvin onnellinen”, Onnela sanoo..Toisaalta hän varoittaa ylitulkitsemisen vaarasta: kun katselee toista olentoa, tulee helposti kuviteltua kaikenlaista. Siksi hän tekee mielellään testejä ja antaa hevosella valinnan mahdollisuuden. Jos hevosella on esimerkiksi aina kiire kääntyä treenilenkiltä kotiin, se on ehkä merkki siitä, että ei ratsastus- tai ajo ei olekaan sen mielestä niin hieno juttu..Onnela painottaa, että hevosen elämässä pitäisi koko ajan olla perusonnellisuuden palikat kohdillaan. Sen lisäksi voidaan hakea vielä ylimääräisiä ilon ja onnen tunteita esimerkiksi etsintäradan kaltaisten asioiden kautta..Hän itse haluaa hemmotella hevosia esimerkiksi silloin, kun on tehnyt niiden kanssa raskaampaa treeniä tai ne ovat työskennelleet kovasti asiakkaiden kanssa..”Silloin haluan tarjota niille jotain palauttavaa, että ne saavat kokea onnentunteita vahvasti”, hän sanoo..Ravivalmentaja Jukka-Pekka Kauhanen kertoo ajatelleensa hevosten onnellisuutta juuri edellisiltana, kun eläkkeelle jäänyt Koskelan Akseli ja Säihkeen Säväys rapsuttelivat toisiaan torstai-iltana laiduntarhassa ilta-auringossa..”Ajattelin, että jos nuo eivät ole onnellisia, niin ketkä sitten. Tuli olo, että nyt ne nauttivat elämästään”, hän sanoo..Valtaosa hevosista heillä tarhaa kuitenkin yksittäin ja seurustelee muiden kanssa aidan yli. Kauhanen painottaa, että myös Vermossa pikkutarhassa hevonen voi olla onnellinen, kunhan sitä pidetään hyvin. Se ei osaa kaivata vihreätä laidunta, jos ei ole siellä ollut..Hän muistuttaa, että vaikka yhdessä tarhaamisessa on puolensa, se aiheuttaa myös selvän riskin ja onnellisuuden menetyksen hyvin monelle: loukkaantuneelle hevoselle, hevosen omistajalle ja myös sen hevosen omistajalle, kenen hevonen potkaisi toiselta jalan katki..”Vaikka sanotaan, että prosentti ei ole iso, se tuntuu silloin, kun osuu kohdalle ja pitää soittaa omistajille, että nyt on jalka poikki”, hän muistuttaa..Kauhasen tallilla on laatikot leipäpaloille ja porkkanoille hevosten houkutteluun ja palkitsemiseen. Kauhanen myös uskoo, että urheilusuoritus ja työn tekeminen voivat olla hevoselle nautittavia, kun ne ovat oikein mitoitettuja..”Kun hevosen ura loppuu, se saattaa näyttää tylsistyneeltä. Ne ovat varsasta asti tottuneet rutiineihin, ja niistä tulee osa niiden elämää, jota ne odottavat. Ja mikseivät hevoset työteosta tykkäisi? Kyllähän suurin osa ihmisistäkin siitä nauttii, vaikka eivät ikävä kyllä kaikki”, hän hymähtää..Eläinlääkäri ja ravivalmentaja Jarno Kauhanen on valjastamassa hevosta, kun on aika pienelle filosofiselle pohdinnalle. Hän kertoo ajattelevansa, että hevonen on onnellinen, kun se on toisten hevosten kanssa, ihmisen seuraa se tuskin useinkaan kaipaa – toisin kuin ihminen kaipaa hevosen seuraa..Kauhanen toteaa, että ehkä hevosen onnellisuutta ei kannata niin hirveän paljon miettiä. Hyvinvointi ja tyytyväisyys taas näkyvät harmonisuudesta ja rauhallisuudesta; hevosen silmästä..Hän kertoo, että valjastettava hevonen möllöttää rauhallisena käytävällä..”Ei tepsuta, eikä työnnä kurapaskaa. Silloin sen on hyvä olla ja asiat ovat kunnossa. Nyt se on ehkä onnellinen hevonen”, hän sanoo..Hän paljastaa, että ei ole enää aikoihin miettinyt lajin oikeutusta hevosen kannalta, sillä hevoset pidetään hyvin..”Sitä kyllä saataisiin miettiä, että miten ihmisilläkin olisi tässä hyvä olla. Se vaikuttaa hevosten onnellisuuteenkin”, hän sanoo..Hän huomauttaa, että hevoset saattavat hyvinkin olla onnellisempia kuin monet lajin ihmiset. Niitä hoidetaan, ja niiden mielialasta kannetaan jatkuvasti huolta..”Kyllä ne sitä vastaan voivat muutaman kerran vuodessa raveissa käydä. Ja iso osa hevosistahan tykkää siitäkin”, hän linjaa..Viimeisenä kysytään hevosten onnellisuudesta tässä kuussa 5 vuotta täyttävältä Janna Ojanperältä, joka vastailee kysymyksiin äitinsä Jutta Ihalaisen kanssa. Janna ei kyseenalaista hevosen kykyä tuntea onnellisuutta, ja lapsen empaattisuudella hän pyrkii hoitaessaan nimenomaan saamaan hevoset onnellisiksi. Jos joku hevonen näyttää surulliselta, siihen pitää kiinnittää huomiota, että sen saisi taas iloiseksi..Oleellinen osa onnelliseksi tekemistä on hevosten ruokkiminen..”Heiniä, porkkanoita, kauroja, myös vettä ja leipiä. Tosi herkullisia hevosten jauhoja ja hevosten lääkkeitä”, Janna luettelee..Ihalainen täsmentää, että tyttö rikkoo alasimen päällä hevosille valmisnappuloita. Eri ainesosista hän tekee hevosille sekoituksia, tietenkin aikuisten valvonnassa..”Hän ajattelee, että ne tulevat onnellisiksi, kun saavat vähän spesiaalimpaa ruokaa”, Ihalainen selittää..Hevosten onnellisuus ei ole Jannan valistuneen näkemyksen mukaan juoksemista, hirnumista ja touhuamista, vaan ennemmin rauhoittumista..”Minä rauhoitan hevosia, jos ne raveissa ovat rauhattomia. Minä liikutan käsiä ja rapsutan niitä, ja kun niitä kääritään, minä rauhoittelen niitä”, Janna sanoo..Myös yksi omaperäinen tapa hevosten ilahduttamiseen löytyy..Äiti selittää, että tallissa on isoja liituja, ja Janna murskaa niitä, ja sitten hieroo väriä hevosten päihin, kun ne työntävät päänsä ulos karsinoiden yläluukuista. Hän kertoo, että hevoset suhtautuvat toimenpiteeseen hyvin positiivisesti, niin kuin ne kaikkiaan ottavat mielellään vastaan lapselta saamansa huomion..”Minä meikkaan ne!” Janna kertoo onnellisena.
Hevosen hyvinvointi ja onnellisuus nähdään lajin piirissä pitkälti samana asiana. Yhtä mieltä ollaan myös siitä, että onnellisuuteen hevonen tarvitsee sitä, että se saa olla nimenomaan hevonen ja tehdä itselleen biologisesti luontaisia asioita..Toki hevosta voidaan myös hemmotella. Luonnossa kukaan ei tuo hevoselle pestyä porkkanaa turvan eteen, mutta tuskinpa se sitä ainakaan onnettomammaksi tekee..Samoilla linjoilla ollaan myös siitä, että hevosen onnellistuttamiseen pyrkiminen ainakin tekee ihmisen onnellisemmaksi..Filosofian tohtori, Hevostietokeskuksessa työskentelevä biologi Susanna Kinnunen mainitsee hevosten kohdalla hieman vierastavansa onnellisuuden käsitettä..”Biologina sanoisin, että mahdollisimman lajityypillinen elämä mahdollistaa hevosten hyvinvoinnin”, hän aloittaa..Lajityypillinen ei kuitenkaan ole sama kuin luonnonmukainen..”Sen verran on jo tapahtunut ihmisen suorittamaa valintaa eli jalostusta, että ihan luonnonvaraisina, suojattomana ja köyhillä ja yksipuolisilla eväillä eläessä hevosten ei ole enää hyvä olla”, hän pohtii..Toisten hevosten seura ja kosketus sekä liikkuminen ovat kaikki välttämättömiä hevosten hyvinvoinnille..”Mutta tekeekö se niistä onnellisia? En oikein usko. Vierastan jotenkin tuota onnellisuuden käsitettä eläinten kohdalla. Tyytyväisiä ne voivat olla ja voida hyvin tai huonosti. Ne tuntevat kipua ja hätääntyvät helposti, mutta voidaanko tai kannattaako puhua onnellisuudesta?”, Kinnunen miettii..”En pidä siitäkään, että ihmiset siirtävät omia tunteitaan eläimiin. Eläimillä on tunteita, siitä ei ole epäilystäkään, mutta kuuluuko niihin varsinaisesti esimerkiksi onnellisuus? Eihän useimmilla ole oikeudentuntoakaan tai moraalia. Tietysti voidaan myös miettiä onnellisuuden määritelmää, mutta se menee jo tosi filosofiseksi”, hän sanoo. .Käytännön elämässä hevosia tulee silti helposti inhimillistettyä. Tuleeko biologinkin kuitenkin joskus hemmoteltua omia hevosia jotenkin?.”En oikeastaan hemmottele niitä mitenkään erityisesti. Tähän vuodenaikaan ne ovat laitumella suurimman osan ajasta, mutta säännöllisesti otan ne talliin lepäämään. Olen varma, että 24/7-laidunelämä koko kesäkauden ajan ei tee ketään onnelliseksi”, hän kertoo..”Toki annan niille ylimääräisenä esimerkiksi omenoita tai leipää eri tilanteissa ja ihan ilman syytäkin, mutta tuskin ne sitä hemmotteluna ottavat, itsestäänselvyytenä paremminkin.”.Mutta sitten hän myöntää, että onhan hevosia kiva hemmotella. Siinä kyse saattaa olla silti enemmän ihmisen kuin hevosen onnesta..”Itselle ainakin tulee hyvä mieli, niin kuin vaikka uudesta satulahuovasta tai Swarovskin kristallein koristellusta otsapannastakin. Hevonen olisi varmasti tyytyväinen ihan siihen, että ne ovat sopivan kokoiset ja puhtaat”, hän sanoo..Yksi hemmottelun paikka on jäähyväisten aikaan, kun hevonen ollaan lopettamassa. Usein hetken lähestyessä keksitään tapoja hoitaa hevosta erityisesti, herkuilla tai vaikka hieronnalla. Kinnunen tunnistaa ajatuksen ja analysoi tätäkin..”Hevosen lopettamiseen liittyy oman kokemukseni perusteella aina jonkinlaisia syyllisyydentuntoja, oli lopetuksen syy mikä tahansa. Ehkä sitä sen hemmottelun kautta jotenkin työstää niitä omia tunteitaan, omaa pahaa oloa. Hevonenhan ei sitä lopetusta itsessään ymmärrä ja pysyy useimmiten rauhallisena, kun tilanne on rauhallinen eikä se hätäänny tai ole jännittynyt muusta syystä”, hän ajattelee. .Tua Onnela on toimittaja ja eläintenkouluttaja, jonka yritys Onnelan Eläimet tarjoaa muun muassa koulutuspalveluita ja yhdessäoloa hevosten kanssa. Onnela on valmis käyttämään onnellisuuden käsitettä myös hevosten kanssa..”Ajattelen, että kaikki olennot ovat onnellisimpia, kun ne pääsevät tyydyttämään lajityypillisiä ja yksilöllisiä tarpeitaan. Kun hevoset vaeltavat laumassa isolla alueella ja etsivät ruokaa, silloin ne varmaankin ovat onnellisia”, hän sanoo..Sitten hän lohduttaa, että hevosen onni tuskin vaatii silti kaikilta 10 hehtaarin maa-alueita ja isoa hevoslaumaa, vaan vastaavia kokemuksia voidaan saada aikaan pienemmällä vaivalla. Hän suosittelee vaikkapa rakentamaan hevosille kentälle etsintäradan, jossa on ämpäreitä väärinpäin ja niiden alla porkkanan paloja ja vaihtelevia herkkuja. Hän on järjestänyt tämän tyyppisiä hetkiä hevostaitotunneillaan..”Siinä näkee hevosten ilon ja riemun, jota voisi verrata samaan tunteeseen kuin ihmisellä sienimetsässä”, hän sanoo..Hän vastaa kysymyksiin puhelimessa maastolenkin jälkeen. Siellä hevonen sai itsekin päättää, koska laukataan, koska se saa syödä ruohoa tien poskesta..”Uskon, että äsken se sai olla hyvin onnellinen”, Onnela sanoo..Toisaalta hän varoittaa ylitulkitsemisen vaarasta: kun katselee toista olentoa, tulee helposti kuviteltua kaikenlaista. Siksi hän tekee mielellään testejä ja antaa hevosella valinnan mahdollisuuden. Jos hevosella on esimerkiksi aina kiire kääntyä treenilenkiltä kotiin, se on ehkä merkki siitä, että ei ratsastus- tai ajo ei olekaan sen mielestä niin hieno juttu..Onnela painottaa, että hevosen elämässä pitäisi koko ajan olla perusonnellisuuden palikat kohdillaan. Sen lisäksi voidaan hakea vielä ylimääräisiä ilon ja onnen tunteita esimerkiksi etsintäradan kaltaisten asioiden kautta..Hän itse haluaa hemmotella hevosia esimerkiksi silloin, kun on tehnyt niiden kanssa raskaampaa treeniä tai ne ovat työskennelleet kovasti asiakkaiden kanssa..”Silloin haluan tarjota niille jotain palauttavaa, että ne saavat kokea onnentunteita vahvasti”, hän sanoo..Ravivalmentaja Jukka-Pekka Kauhanen kertoo ajatelleensa hevosten onnellisuutta juuri edellisiltana, kun eläkkeelle jäänyt Koskelan Akseli ja Säihkeen Säväys rapsuttelivat toisiaan torstai-iltana laiduntarhassa ilta-auringossa..”Ajattelin, että jos nuo eivät ole onnellisia, niin ketkä sitten. Tuli olo, että nyt ne nauttivat elämästään”, hän sanoo..Valtaosa hevosista heillä tarhaa kuitenkin yksittäin ja seurustelee muiden kanssa aidan yli. Kauhanen painottaa, että myös Vermossa pikkutarhassa hevonen voi olla onnellinen, kunhan sitä pidetään hyvin. Se ei osaa kaivata vihreätä laidunta, jos ei ole siellä ollut..Hän muistuttaa, että vaikka yhdessä tarhaamisessa on puolensa, se aiheuttaa myös selvän riskin ja onnellisuuden menetyksen hyvin monelle: loukkaantuneelle hevoselle, hevosen omistajalle ja myös sen hevosen omistajalle, kenen hevonen potkaisi toiselta jalan katki..”Vaikka sanotaan, että prosentti ei ole iso, se tuntuu silloin, kun osuu kohdalle ja pitää soittaa omistajille, että nyt on jalka poikki”, hän muistuttaa..Kauhasen tallilla on laatikot leipäpaloille ja porkkanoille hevosten houkutteluun ja palkitsemiseen. Kauhanen myös uskoo, että urheilusuoritus ja työn tekeminen voivat olla hevoselle nautittavia, kun ne ovat oikein mitoitettuja..”Kun hevosen ura loppuu, se saattaa näyttää tylsistyneeltä. Ne ovat varsasta asti tottuneet rutiineihin, ja niistä tulee osa niiden elämää, jota ne odottavat. Ja mikseivät hevoset työteosta tykkäisi? Kyllähän suurin osa ihmisistäkin siitä nauttii, vaikka eivät ikävä kyllä kaikki”, hän hymähtää..Eläinlääkäri ja ravivalmentaja Jarno Kauhanen on valjastamassa hevosta, kun on aika pienelle filosofiselle pohdinnalle. Hän kertoo ajattelevansa, että hevonen on onnellinen, kun se on toisten hevosten kanssa, ihmisen seuraa se tuskin useinkaan kaipaa – toisin kuin ihminen kaipaa hevosen seuraa..Kauhanen toteaa, että ehkä hevosen onnellisuutta ei kannata niin hirveän paljon miettiä. Hyvinvointi ja tyytyväisyys taas näkyvät harmonisuudesta ja rauhallisuudesta; hevosen silmästä..Hän kertoo, että valjastettava hevonen möllöttää rauhallisena käytävällä..”Ei tepsuta, eikä työnnä kurapaskaa. Silloin sen on hyvä olla ja asiat ovat kunnossa. Nyt se on ehkä onnellinen hevonen”, hän sanoo..Hän paljastaa, että ei ole enää aikoihin miettinyt lajin oikeutusta hevosen kannalta, sillä hevoset pidetään hyvin..”Sitä kyllä saataisiin miettiä, että miten ihmisilläkin olisi tässä hyvä olla. Se vaikuttaa hevosten onnellisuuteenkin”, hän sanoo..Hän huomauttaa, että hevoset saattavat hyvinkin olla onnellisempia kuin monet lajin ihmiset. Niitä hoidetaan, ja niiden mielialasta kannetaan jatkuvasti huolta..”Kyllä ne sitä vastaan voivat muutaman kerran vuodessa raveissa käydä. Ja iso osa hevosistahan tykkää siitäkin”, hän linjaa..Viimeisenä kysytään hevosten onnellisuudesta tässä kuussa 5 vuotta täyttävältä Janna Ojanperältä, joka vastailee kysymyksiin äitinsä Jutta Ihalaisen kanssa. Janna ei kyseenalaista hevosen kykyä tuntea onnellisuutta, ja lapsen empaattisuudella hän pyrkii hoitaessaan nimenomaan saamaan hevoset onnellisiksi. Jos joku hevonen näyttää surulliselta, siihen pitää kiinnittää huomiota, että sen saisi taas iloiseksi..Oleellinen osa onnelliseksi tekemistä on hevosten ruokkiminen..”Heiniä, porkkanoita, kauroja, myös vettä ja leipiä. Tosi herkullisia hevosten jauhoja ja hevosten lääkkeitä”, Janna luettelee..Ihalainen täsmentää, että tyttö rikkoo alasimen päällä hevosille valmisnappuloita. Eri ainesosista hän tekee hevosille sekoituksia, tietenkin aikuisten valvonnassa..”Hän ajattelee, että ne tulevat onnellisiksi, kun saavat vähän spesiaalimpaa ruokaa”, Ihalainen selittää..Hevosten onnellisuus ei ole Jannan valistuneen näkemyksen mukaan juoksemista, hirnumista ja touhuamista, vaan ennemmin rauhoittumista..”Minä rauhoitan hevosia, jos ne raveissa ovat rauhattomia. Minä liikutan käsiä ja rapsutan niitä, ja kun niitä kääritään, minä rauhoittelen niitä”, Janna sanoo..Myös yksi omaperäinen tapa hevosten ilahduttamiseen löytyy..Äiti selittää, että tallissa on isoja liituja, ja Janna murskaa niitä, ja sitten hieroo väriä hevosten päihin, kun ne työntävät päänsä ulos karsinoiden yläluukuista. Hän kertoo, että hevoset suhtautuvat toimenpiteeseen hyvin positiivisesti, niin kuin ne kaikkiaan ottavat mielellään vastaan lapselta saamansa huomion..”Minä meikkaan ne!” Janna kertoo onnellisena.
