Kesyhevosilla on liikaa vapaata aikaa muiden määrittelemissä olosuhteissa. Hevoset eivät suurimmalta osin tee mitään. Ne vain seisovat toimettomina.Ja silloin, kun ne eivät seisoskele, ne tekevät jotakin muuta kuin mitä todennäköisesti haluaisivat.Etologi Verna Vilppula sanoo, että ihanteellista hevoselle ja oikeastaan mille tahansa sosiaaliselle eläimelle on, että se saa olla tekemisissä lajitovereidensa kanssa, siinä ympäristössä, mihin on aikojen kuluessa kehittynyt.Jotkut koirayksilöt voivat tehdä tähän sääntöön Vilppulan mielestä tosin jonkilaisen poikkeuksen, mikä johtuu siitä, että koira on ollut kesytettynä hevosta huomattavasti kauemmin, mutta myös siitä, että ihmisen ja koiran liitossa kyse on kahdesta saalistajaeläimestä. Tosin Vilppula ei laske ihmistä varsinaisesti saalistajaksi. "Olemme vain kulttuurimme avulla laajentaneet ekolokeroamme siihen suuntaan. Isot apinat eivät ole petoeläimiä. Jotkin meistä lajeista voivat olla opportunistisia, mutta pääasiallinen ravinto on kuitenkin kasviperäistä", hän toteaa, vaikka esimerkiksi lähimmät sukulaisemme simpanssit säännöllisesti metsästävätkin.Vilppula toteaa, että mitä jalostetumpi koirarotu, sitä kehittymättömämmät aivot sillä on ja sitä "lapsenomaisempi" se on villin kantamuotonsa aikuiseen yksilöön verrattuna. Mentaaliset kyvyt laskevat suurin piirtein samassa suhteessa sen kanssa, mitä kauempana koira fyysisesti on villin koiraeläimen prototyypistä, kevyestä, dingon tai sakaalin näköisestä, keskikokoisesta, pystykorvaisesta eläimestä. Siperianhusky on pystykorvineen muihin rotuihin verrattuna lähellä prototyyppiä, labradorinnoutaja jossain keskivaiheella ja mopsi erittäin kaukana siitä.Hevosen kohdalla tämä kysymys on epävarmempi. Hevonen on hyvin kaukana ihmisestä"Mistään eläimestä ihminen ei voi kuvitella, että minkälaista on olla se, mutta eläinlajina hevonen on hyvin kaukana ihmisestä", sanoo Vilppula.Silti hevosten elinympäristö on ihmisten luoma, heidän lähtökohdistaan rakennettu. Siinä on usein hyvin vähän sellaista, mitä hevosen elämä luonnonolosuhteissa olisi: hidasta vaeltamista jatkuvasti paikasta toiseen, siinä samalla syöden ja seurustellen.Karsinatallissa elävä hevonen käyttää ajastaan 65 prosenttia seisoskeluun ja 15 prosenttia syömiseen, kun se luonnonolosuhteissa seisoo 20 prosenttia ajastaan ja syö 65 prosenttia ajasta. Unen määrään olosuhde-erot vaikuttavat vähemmän: villi hevonen nukkuu 10 prosenttia, karsinassa asuva 15 prosenttia.Vilppula kertoo hevosten kärsivän runsaasti "rasitusvammoista", jotka ovat seurausta muun muassa hevosten liian vähäisestä omatoimisesta liikkumisesta vuorokauden ympäri.Siihen 90 prosenttiin hevosen vuorokaudesta, jonka se viettää ilman ihmistä, voi ja pitäisi Verna Vilppulan mielestä kiinnittää enemmän huomiota virikkeellistämällä elinympäristöä.
Kesyhevosilla on liikaa vapaata aikaa muiden määrittelemissä olosuhteissa. Hevoset eivät suurimmalta osin tee mitään. Ne vain seisovat toimettomina.Ja silloin, kun ne eivät seisoskele, ne tekevät jotakin muuta kuin mitä todennäköisesti haluaisivat.Etologi Verna Vilppula sanoo, että ihanteellista hevoselle ja oikeastaan mille tahansa sosiaaliselle eläimelle on, että se saa olla tekemisissä lajitovereidensa kanssa, siinä ympäristössä, mihin on aikojen kuluessa kehittynyt.Jotkut koirayksilöt voivat tehdä tähän sääntöön Vilppulan mielestä tosin jonkilaisen poikkeuksen, mikä johtuu siitä, että koira on ollut kesytettynä hevosta huomattavasti kauemmin, mutta myös siitä, että ihmisen ja koiran liitossa kyse on kahdesta saalistajaeläimestä. Tosin Vilppula ei laske ihmistä varsinaisesti saalistajaksi. "Olemme vain kulttuurimme avulla laajentaneet ekolokeroamme siihen suuntaan. Isot apinat eivät ole petoeläimiä. Jotkin meistä lajeista voivat olla opportunistisia, mutta pääasiallinen ravinto on kuitenkin kasviperäistä", hän toteaa, vaikka esimerkiksi lähimmät sukulaisemme simpanssit säännöllisesti metsästävätkin.Vilppula toteaa, että mitä jalostetumpi koirarotu, sitä kehittymättömämmät aivot sillä on ja sitä "lapsenomaisempi" se on villin kantamuotonsa aikuiseen yksilöön verrattuna. Mentaaliset kyvyt laskevat suurin piirtein samassa suhteessa sen kanssa, mitä kauempana koira fyysisesti on villin koiraeläimen prototyypistä, kevyestä, dingon tai sakaalin näköisestä, keskikokoisesta, pystykorvaisesta eläimestä. Siperianhusky on pystykorvineen muihin rotuihin verrattuna lähellä prototyyppiä, labradorinnoutaja jossain keskivaiheella ja mopsi erittäin kaukana siitä.Hevosen kohdalla tämä kysymys on epävarmempi. Hevonen on hyvin kaukana ihmisestä"Mistään eläimestä ihminen ei voi kuvitella, että minkälaista on olla se, mutta eläinlajina hevonen on hyvin kaukana ihmisestä", sanoo Vilppula.Silti hevosten elinympäristö on ihmisten luoma, heidän lähtökohdistaan rakennettu. Siinä on usein hyvin vähän sellaista, mitä hevosen elämä luonnonolosuhteissa olisi: hidasta vaeltamista jatkuvasti paikasta toiseen, siinä samalla syöden ja seurustellen.Karsinatallissa elävä hevonen käyttää ajastaan 65 prosenttia seisoskeluun ja 15 prosenttia syömiseen, kun se luonnonolosuhteissa seisoo 20 prosenttia ajastaan ja syö 65 prosenttia ajasta. Unen määrään olosuhde-erot vaikuttavat vähemmän: villi hevonen nukkuu 10 prosenttia, karsinassa asuva 15 prosenttia.Vilppula kertoo hevosten kärsivän runsaasti "rasitusvammoista", jotka ovat seurausta muun muassa hevosten liian vähäisestä omatoimisesta liikkumisesta vuorokauden ympäri.Siihen 90 prosenttiin hevosen vuorokaudesta, jonka se viettää ilman ihmistä, voi ja pitäisi Verna Vilppulan mielestä kiinnittää enemmän huomiota virikkeellistämällä elinympäristöä.
