Odelma ei ole jokahevosen superruoka – "Jos odelmaa annetaan vapaasti, ovat hevoset pian ylilihavia kaikki"

Ennemmin kuin odelmasta, johtava tutkija Markku Saastamoinen puhuisi jälkisadosta, ja sillä nimellä rehu on myös uusissa rehutaulukoissa.Joka tapauksessa odelmalla tarkoitetaan ensimmäisen sadon jälkeistä kasvua pelloilla. Joissain murteissa odelman sijasta puhutaan äpäreestä, ja lähinnä ristisanatehtävissä jälkisadolle elää myös nimitys ävär.Odelman tekeminen on helpottunut suuresti säilöntätapojen kehittyessä. Ennen muovin käyttämistä syksyllä aamu- ja iltakosteuden myötä heinän kuivattaminen oli vaikeaa.Saastamoinen huomauttaa, että nykyään etenkin naudoille kerätään vuodessa kolmeakin satoa. Niille kuitenkin tavoitellaan erilaisia ravintoarvoja kuin hevosille. Mahdollista on myös tehdä kaksi satoa ja antaa jälkimmäisenkin korsiintua, jolloin rehu muistuttaa arvoiltaan jo tavallista heinää. Odelman odotetaan kuitenkin lähtökohtaisesti oleva pehmeää, hyvin sulavaa ja korsiintumatonta. .Odelma eli jälkisatoTermeillä tarkoitetaan ensimmäisen heinäsadon jälkeen tehtyä toista korjuuta, joka tehdään usein elokuussaToisen sadon heinässä on parempi sulavuus ja korkeampi kalsiumtaso, mutta myös paljon energiaaOdelma ei sovi harrastehevosten ruokintaan ainoana korsirehuna korkean energia- ja valkuaispitoisuutensa takia.Yksi iso syy odelman nykyiseen suosioon lienee se, että helposti sulavan odelman ajatellaan olevan hyvästä suolistovaivoista kärsiville hevosille.Saastamoinen painottaa, että kyseessä on kuitenkin erittäin vahva rehu, jossa raakavalkuaista voi olla hyvinkin 18 prosenttia ja energia-arvo on yli 10 megajoulea kiloa kohti. Ainoana karkearehuna se sopii lähinnä vain vieroitetuille varsoille ja imettäville tammoille, Saastamoinen neuvoo.Kilpahevosilla suuri valkuaispitoisuus voi lisätä hikoilua ja virtsaamista valkuaisesta hajoavan typenpoistamiseksi elimistöstä, jolloin hevosen nestetasapaino kärsii ja voi alentaa suoritustasoa.”Tässä puhutaan rehusta, joka ei sovi ainakaan harrastehevoselle, jonka lihomista halutaan välttää. Voi olla, että halu syöttää jälkisatoa hevosille liittyy johonkin muoti-ilmiöön”, hän moittii.Toki odelmaa voi käyttää osana ruokintaa, jos hevonen saa myös kortisempaa karkearehua. Odelman lisänä voi syöttää esimerkiksi rehuolkea, jolloin hevonen saa sekä ravintoaineita että ligniinipitoista, kuituista pureskeltavaa.”Ruokinta on kokonaisuus”, Saastamoinen muistuttaa..Suolisto-ongelmista kärsiville hevosille odelman etu on sen korkea sulavuus ja ehkä pehmeyskin. Se on lehtevää, eikä siinä ole paljoa kuitua, jota suoliston pitäisi pilkkoa. Saastamoinen toteaa, että vaikeiden ja pitkäaikaisten suolisto-ongelmien hoidossa jälkisadolle voi olla paikkansa. Mutta kun hevosen paksusuolen mikrobiomi on saatu kuntoon, hevosille pitäisi pystyä syöttämään tavallista rehua. Siihen Saastamoinen ei usko, että heinän karkeus aiheuttaisi suolistolle mekaanista haittaa.Myös odelman ravintoarvoihin vaikuttavat kesän keliolosuhteet. Jos ensimmäisen sadon jälkeen on hyvin kuivaa, toinen sato jää usein myöhäiseksi, jolloin sokeri saattaa nousta. Odelmapaaleissa myös kuiva-ainepitoisuus jää melkein aina kesäpaaleja matalammaksi. Siksi Saastamoinen muistuttaa, että muovitettua heinää tehdessä tavoitteena ei saa olla mahdollisimman kuiva tuote. Säilöntäaine tarvitsee jonkin verran kosteutta toimiakseen ja toisaalta täysin kuivaa heinää (kuiva-aineprosentti 86–87) on loppukesän ja syksyn olosuhteissa vaikea saada ilman kuivuria.”Jos kuiva-aine on yli 70 mutta alle 86, paali alkaa pilaantua viimeistään silloin, kun se avataan”, hän painottaa..Mäkitien tilalta Vihdistä vahvistetaan, että odelman suosio hevosten ruokinnassa on ollut viime vuosina kovassa nosteessa ja sitä menisi enemmänkin kuin ykkössatoa. Mäkitien tilalla hevosheinäntuotannossa on vuosittain noin 110 hehtaaria, ja alalta korjataan joka vuosi kaksi satoa. Tilalla hevosheinän tuotannosta vastaa kolme sukupolvea: Erkki, Juha ja Neea Heinonen. Tuotannossa on niin säilö- kuin kuivaheinää, jotka paalataan suurkanttipaaleihin. Ensimmäisestä sadosta tehdään kuivaheinää ja säilöheinää, jälkimmäisestä vain säilöheinää. Päälaji on timotei, jonka lisäksi seoksissa käytetään nurminataa.Keväällä kulottunut heinä korjataan pois heinämailta, ettei se tule mukaan uuden sadon paaleihin. Sille on löytynyt käyttöä nautapihatoiden kuivikkeena. Kuivaheinää kuivataan myös koneellisesti kuivurilla. Säilöheinään käytetään maitohappobakteereita, joka yhdessä paksun muovikerroksen kanssa auttaa heinää säilymään hygieeniseltä laadultaan hyvänä. Muovikerroksia paaleissa on 14. Säilöheinä tehdään kanttipaaleihin, mikä parantaa laatua vähentämällä ilman jäämistä heinään. Pääasiallisesti ensimmäinen heinäsato paalataan viikkoa ennen juhannusta ja toinen elokuun loppupuolella.Tilalla on työläännytty ilmastonmuutoksen tuomiin kesiin, joissa kuivuus on iso ongelma. Jostain syystä sateet tuntuvat olevan myös aiempaa useammin paikallisia, ja tänä vuonna alkukesästä ne kiersivät Mäkitien tilan tehokkaasti. Kuivuuden myötä satotason vaihtelu eri maalajien kesken on suurta.Kuivuus aiheuttaa ongelmia erityisesti siihen, että heinän kasvu ei lähde käyntiin keväällä eikä ensimmäisen korjuun jälkeen.”Nurmien perustamisissa on ollut suuria ongelmia etenkin, jos perustaminen on tehty keväällä”, Mäkitien vanha isäntä Erkki Heinonen huokaa.Tämä vuoden tapaisen aikaisen ja kuuman kesän ongelma on myös se, että heinä valmistuu liian nopeasti eli tulee tähkälle, jolloin heinän korren pituus jää lyhyeksi. Kun joudutaan niittämään matalaa heinää, sadon määrää jää pienemmäksi. Oletettavasti säistä johtuen tämän vuoden heinissä valkuaistasot ovat olleet matalammat kuin edellisenä vuonna ja sokerit aavistuksen verran edellistä vuotta korkeammat..Kahden vuoden ajan tilalla on muutamalla lohkolla viljelty Hollannissa kehitettyä pehmeälehtistä ruokonataa NutriFibreä. Peltolohkoilla käytettävä seos on Barenburgin Hay Master. Kyseinen seos on otettu kokeiluun kuivien kesien takia ja siksi, että pehmeälehtisen ruokonadan odelmasadosta tulee selvästi muita heinäseoksia suurempi.Pehmeälehtisellä ruokonadalla on vielä pidemmät juuret kuin timoteillä, jonka ansiosta sen juuret ulottuvat syvemmälle maaperään, mikä parantaa kuivuuden sietokykyä. Tämän lisäksi tilalla on huomattu, että ensimmäisen sadon heinissä pehmeälehtinen ruokonata on sulavampaa ja kuidun määrä on pienempi kuin muissa heinissä.Heinonen kertoo, että ajatus ruokonadan kokeilemisesta tuli joitain vuosia sitten viljelijöiden tilaisuudessa, jossa hollantilaiset kasvinjalostajat kävivät esittelemässä sitä.”Jo ensimmäinen sato on lähellä odelmaa. Sulamaton kuitu on paljon alhaisempi kuin kotimaisissa lajikkeissa: ensimmäisessä sadossa 50 grammaa kilossa kuiva-ainetta, kun kotimaisissa se on 135”, Heinonen kertoo.Toisaalta hyvä sulavuus tarkoittaa sitä, että monille hevosille sellaista heinää ei voi antaa kovin paljoa. Hyvin sulavassa heinässä energian määrän kertova D-arvo on korkea. Näin ollen hevosten energiatarve tulee täyteen pienemmällä heinämäärällä kuin huonommin sulavan heinän kohdalla.”Jos odelmaa annetaan vapaasti, ovat hevoset pian ylilihavia kaikki”, Heinonen huomauttaa.Hän miettii myös valmistelussa olevaa hevosen hyvinvointiasetusta, jossa tarkastelussa ovat muun muassa ruokinta-ajat. Sen sisällöstä riippuen kiinnostavaksi voi tulla korkealaatuinen, syöttöön kelpaava kauran olki, jolla voitaisiin lyhentää heinäruokinnan väliaikoja..Yksi kakkossadon erikoisuus on kalsiumin korkea määrä.”En osaa sanoa, mikä sen tekee, mutta kakkossadossa kalsiumia saattaa olla kaksinkertainen määrä ensimmäiseen verrattuna. Se kannattaa ottaa huomioon ruokinnassa, sillä Suomessa kivennäisseokset ovat usein kalsiumrikkaita ja osa käyttää lisänä vielä ruokintakalkkia”, hän neuvoo.Ruokinnan olisikin tärkeää perustua karkearehusta tehtyihin analyyseihin.Heinonen toivoisi analyyseihin mukaan myös fruktaanin mittausta. Korkeat sokerit toki usein tarkoittavat myös korkeita fruktaaneja, mutta asiasta olisi hyvä olla dataa, koska kaviokuumeen ja suolistohäiriöiden kohdalla fruktaaneilla on iso merkitys.”Sokeriahan pelätään kuin ruttoa, vaikka tavallinen sokeri on energiaa”, Heinonen sanoo.Häntä harmittaa hevospuolella vahvasti elävä mututieto, johon tuntuvat syyllistyvän välillä eläinlääkäritkin. Esimerkiksi odelman suosiminen siksi, että kortisempi heinä ärsyttäisi suolistoa ja aiheuttaisi suolisto-ongelmia, tuntuu erikoiselta.”50-, 60- ja 70-luvuilla hevoset söivät myöhään tehtyä, seipäillä kuivatettua heinää, joka oli varmasti kortista, eikä silloin puhuttu suolisto-ongelmista.”, hän hymähtää.Jos hänen pitäisi veikata, ongelmien taustalla saattaa olla liian vähäinen liikkuminen.Toinen asia, mitä hän ei ymmärrä, on hevosihmisten halu välttää säilöntäaineita.”Ihmisten pitäisi ymmärtää, miksi A. I. Virtanen sai Nobelin palkinnon. Heinissä on hiivoja, homeita, bakteereja ja sienitauteja, ja sitten kuvitellaan, että se säilyy, kun vaan laitetaan muovi päälle. Heinän pitää säilyä jopa 1,5 vuotta, ja se on ulkona välillä 30 asteen pakkasessa, välillä 30 asteen helteessä. Säilöntäaineita on laitettu hevosten turvallisuuden takia, ei piruuttaan”, Heinonen painottaa.Hevosheinää ostaessa Heinonen neuvookin ottamaan erityisesti huomioon heinän hygieenisen laadun. Ravitsemuksellisia puutteita on mahdollista paikata muilla rehuilla, mutta hygieenisen laadun kohdalla samanlaista mahdollisuutta ei ole..Syyslaiduntamisen rajaa laitumen kuntoLaidunkauden viime hetket alkavat olla tältä kesää käsillä.Markku Saastamoinen toteaa, että hevosen voi kyllä antaa laiduntaa pitkäänkin, mutta usein hevoset kannattaa ottaa pois laitumelta syksyllä, että laidun pysyy kunnossa seuraavaa vuotta varten.”Kyllä hevosta voi pitää laitumella kuinka kauan vain säiden salliessa, mutta laitumen kunnon säilymisen kannalta ne kannattaa ottaa tarhaan, vaikka olisi houkutusta laiduntaa. Etenkin kun välillä tulee sateita ja jos laitumen pinta rikkoutuu, se vaikuttaa seuraavan kevään kasvuun”, hän sanoo.Syksyllä pelätään usein kasvien korkeita fruktaanipitoisuuksia. Fruktaani on hiilihydraattia ja varastosokeria, jota kertyy erityisesti kasvien tyveen. Saastamoinen ei ole sen saamisesta terveiden hevosten kohdalla erityisen huolissaan. Pitoisuudet voivat kuitenkin olla hetkellisesti korkeita alle viisiasteisten öiden jälkeen.Fruktaani aiheuttaa erityisesti suolisto-ongelmia. Jos hevonen piereskelee paljon syyslaitumella ollessaan, syynä saattaa olla fruktaanin aiheuttama suoliston toimintahäiriö.”Kyse on siitä, kuinka paljon fruktaania hevonen syö. Jos ohutsuoli ei ehdi pilkkomaan sitä, sitä menee paksusuoleen. Kun se hajoaa siellä, sitä pilkkovat bakteerit runsastuvat ja bakteeritasapaino voi järkkyä. Kaasuuntumien voi olla oire siitä, että fruktaaneja on tullut isompia määriä, ja kaasua tuottavat bakteerit ovat aktivoituneet”, Saastamoinen selittää.Myöhään syksyllä laidunruoho kuolee ja kulottuu. Saastamoinen toteaa, että periaatteessa hevosen voi hyvin antaa syödä ajankulukseen sellaistakin, mutta ravintoarvoja siinä ei ole sen kummemmin kuin oljessakaan.Ongelmia voi tulla, jos ruohossa on endofyyttisienikasvustoa. Saastamoinen kertoo, että yleensä hevonen osaa karttaa niitä hajun perusteella, mutta jos muuta pureskeltavaa ei löydy, ahne hevonen saattaa syödä myös ruohoa, jossa on mukana endofyyttisieniä. Yksi endofyyttisienille altis laji on on alsikeapila, mutta Saastamoinen näkee, että sen haitallisuutta ja riskejä on vahvasti liioiteltu.

Odelma ei ole jokahevosen superruoka – "Jos odelmaa annetaan vapaasti, ovat hevoset pian ylilihavia kaikki"

Aiheeseen liittyvää