”Olet mitä isoäitisi söi” – Epigenetiikka vaikuttaa myös hevosiin

Ensin yliopistotutkija ja molekyyliekologian ja -evoluution dosentti Laura Kvist Oulun yliopistolta kertoi suomenhevosen geenitutkimuksesta, joka valottaa sekä suomenhevosen perimää, että hevosten hoitoa ja ruokintaa menneisyydessä.”Suomalainen hevonen on ollut vuosisatoja kumppaninamme, vaikka suomenhevosen kantakirja perustettiin vasta viime vuosisadan alussa. Suomalaisen hevosen vaiheet ovat kuitenkin hämärän peitossa”, Laura Kvist aloittaa.Kvist kertoi, että Suomessa ei ole ollut alkuperäistä hevosrotua, vaan paikallisia hevospopulaatioita, joita sitten on risteytetty muualta tulleiden hevosten kanssa, ja näin on syntynyt suomalainen hevonen.Suomenhevosen kantakirjan perustamisessa kriteerinä oli kasvattaa kokoa (säkäkorkeus yli 148 senttiä) ja hevosten piti olla rautiaita. Valinta alkoi muokata voimakkaasti suomenhevosen perimää.”Se, että kantakirjaan on valittu hevosia, jotka ovat tietynlaisia, on aiheuttanut voimakkaan valintapaineen. Valinta on kohdistunut myös eri askellajeihin. Muun muassa näitä olemme tutkineet”, Kvist kertoi.”Olemme halunneet selvittää geneettisen muuntelun tasoa ja sen muutoksia sekä efektiivistä populaatiokokoa, joka on teoreettinen määritelmä yksilömäärästä, joka kertoo perimäänsä seuraavalle sukupolvelle siirtävien yksilöiden määrästä.”Tutkimuksessa selvitettiin myös sukusiitosta ja tautigeenejä esimerkiksi metabolista oireyhtymää ja kesäihottumaa.”Olemme myös tutkineet, miten hevosia ravittiin ja hoidettiin menneinä aikoina. Kirjallisissa lähteissä aiheesta on aika vähän tietoa, mutta molekyyleistä saa vastauksia näihinkin”, Kvist kertoi.”Stabiilien isotooppien mukaan suomalaiset hevoset söivät heinäkasvien lisäksi runsaasti pensaista ja puista peräisin olevaa ravintoa.”Historiallisissa näytteissä näkyi Kvistin mukaan paljon geneettistä monimuotoisuutta emälinjoissa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, mutta monimuotoisuus romahti 1930-luvulta 1970-luvulle asti. Tämä johtui voimakkaasti kantakirjan vaatimuksista.”Modernin DNA:n näytteistä löytyy paljon merkkejä sukusiitoksesta. Suomenhevosella ROH-jaksot ovat keskimäärin pidempiä kuin muilla hevosilla, mikä kertoo voimakkaasta sukusiitoksesta.”Laura Kvististä ja suomenhevosten geenitutkimuksesta on tulossa laajempi juttu Hevosurheiluun lähiaikoina..Kvistin jälkeen MMM Heli Suomala Hevostietokeskukselta luennoi ruokinnan laaja-alaisesta vaikutuksesta muun muassa hevosen epigenetiikkaan ja suoliston mikrobiomiin.Suomala tiivisti luentonsa aiheen siihen, että epigenetiikka tarkoittaa, että olet mitä isoäitisi söi, ja suoliston mikrobiomi tarkoittaa, että olet mitä itse syöt.Epigenetiikalla tarkoitetaan ympäristötekijöiden vaikutusta periytyviin geeneihin. DNA:n emäsjärjestyksessä on geenituotteen proteiinin rakennusohjeet, ja epigeneettiset tekijät vaikuttavat geenien säätelyyn – siis siihen, kuinka paljon ja millä teholla geenejä valmistetaan, vaikka itse emäsjärjestys ei muutu.Epigeneettisen muutoksen voi käynnistää esimerkiksi saasteet, myrkylliset aineet, stressi ja saatavilla oleva ravinto. Muutokset voivat siirtyä sukupolvelta toiselle, esimerkiksi synnyinlahjaksi saatu täydelle teholle viritetty rasvanvarastointigeeni.Ihmisillä on havaittu, että raskauden aikaiset ympäristötekijät voivat epigeneettisten muutosten kautta vaikuttaa syntyvän jälkeläisen terveyteen. Esimerkkejä tästä ovat muun muassa lihavuus ja diabetes.”Sikiön epigenomi on herkkä ympäristölle. Äidin teot ja olot piirtyvät vauvaan. Muutokset voivat siirtyä myös kolmannelle sukupolvelle”, Heli Suomala selvitti..Hevosilla emän ruokinnan vaikutusta varsoihin on tutkittu paljon.Suomala esitteli tutkimuksen, jossa selvitettiin emän ruokavalion vaikutusta varsan insuliiniherkkyyteen ja veran glukoosipitoisuuteen. Tutkimuksessa oli mukana 20 tammaa, joista puolet sai runsastärkkelyksistä ruokaa ja puolet vähätärkkelyksistä. Syntyneille varsoille tehtiin glukoosirasituskoe 5, 40, 80, ja 160 vuorokauden kohdalla.Kaikkien varsojen verensokeri pysyi normaalin rajoissa, mutta oli 80 vuorokauden kohdalla korkeampi runsastärkkelyksistä ruokaa saaneiden tammojen varsoilla. 160 vuorokauden kohdalla havaittiin samojen tammojen varsoilla insuliiniherkkyyden heikkenemistä. Lopputulos oli, että emän tiineyden aikainen ravitsemus voi vaikuttaa varsan glukoosiaineenvaihduntaan.Toisessa tutkimuksessa todettiin, että emän liikalihavuus voi lisätä varsan insuliiniresistenssiä, matala-asteista tulehdusta ja osteokondroosia. 12 kuukauden ikäisenä lihavien tammojen varoilla oli huomattavasti enemmän osteokondroosia kuin normaalipainoisten tammojen varsoilla.Suomala kertoi, että siitostammoille suositeltava kuntoluokka on 5–6 eli normaali tai lihavahko.”Energian puutteella on vaikutusta hedelmällisyyteen, samoin liiallisella lihavuudella (kuntoluokka yli 7). Lihavuus lisää myös muuta sairastumisriskiä, esimerkiksi kaviokuumeeseen ja metaboliseen oireyhtymään”, Suomala muistutti.”Kuntoluokka vaikuttaa myös maidontuotantoon. Tutkimuksissa on selvitetty, että hyvin lihavien tammojen varsat ovat pienempiä. Maidon kuiva-ainemäärät eivät eronneet toisistaan, mutta maidon määrä oli pienempi, jos tamma oli hyvin lihava.”Maidon koostumusta on tutkittu myös erilaisilla ruokinnoilla. Kun tammalla oli runsastärkkelyksinen eli väkirehupainotteinen ruokinta, oli maidossa enemmän sokeria (laktoosi) ja maitomäärä oli runsaampi. Matalatärkkelyksisellä ruokinnalla maidossa enemmän rasvaa, joten maidossa oli enemmän energiaa. Eli vaikka tamman maitomäärä oli pienempi, se ei vaikuttanut varsan saamaan energian määrään..Luennon toisessa osassa keskityttiin ruokinnan vaikutukseen suoliston mikrobiomiin.Mikrobit ovat yksinkertaisia silmin havaitsemattomia ja yleensä yksisoluisia eliöitä. Mikrobeihin lukeutuvat muun muassa bakteerit sienet, levät, alkueläimet, virukset ja hiivat, mikrobiomi taas tarkoittaa tietyssä rajatussa elinympäristössä eläviä mikrobeja.Ruoansulatuskanavan jokaisella osalla on oma mikrobiyhteisö.”Meillä ei ole hevosta, jos meillä ei ole mikrobeja”, Suomala sanoi.”Mikrobit vaikuttavat ravinnon imeytymiseen ja ravinteiden käyttöön. Suoliston mikrobit hajottavat ravinnon kuidun energianlähteiksi. Paksusuolesta imeytyvä karkearehuvaltaisella ruokinnalla se kattaa jopa 75 prosenttia hevosen energiantarpeesta.”Suoliston mikrobiomiin vaikuttavat ikä, ruokavalion koostumus, pitoympäristö, sukupuoli, treenaus, lääkitykset, loiset, ihmiskontaktit, stressi ja kuljetus.Mikrobiomin perusta muodostuu elämän alkutaipaleella. Jo 24 tunnin kuluttua syntymästä varsan ulosteessa esiintyy jopa tuhansia bakteerilajeja. 2 kuukauden iässä mikrobiomi muistuttaa enemmän vuotiasta kuin vastasyntynyttä.”Hevosen mikrobit muuttuvat ruokinnan mukaan. Muutos vie aikaa, ja siksi muutokset tehtävä hitaasti”, Suomala kertoi.Hevosen ikä vähentää mikrobiomin monipuolisuutta. Myös lääkitykset voivat vähentää sitä.Kotioloissa helpoin tapa seurata hevosen mikrobien hyvinvointia ja nestetasapainoa on seurata hevosen sonnan koostumusta.”Kun ruokitaan hevosta, ruokitaan käytännössä mikrobeja. Hyvälaatuinen kuitu on hevosen ruokinnassa tärkeintä, käytännössä siis heinä. Myös suuria väkirehumääriä kannattaa välttää, ettei suolistossa tapahdu happamoitumista, koska se vaikuttaa suolistossa esiintyviin mikrobeihin”, Suomala muistutti tutuista perusasioista..Mikrobiologian tohtori kehottaa välttämään turhia lääkityksiä ja säilöntäaineita suolistoterveyden takia.Mikrobeilla on merkityksensä kaikkialla suolistossa.Varsan ruokinnalla iso vaikutus sen tulevaisuuteen – "Haluamme varsalle laajan mikrobiston, jotta siitä tulee hyvämahainen kilpahevonen"

”Olet mitä isoäitisi söi” – Epigenetiikka vaikuttaa myös hevosiin

Aiheeseen liittyvää