Jyri "Jykke" Malmström: Tasapaino ensin

Tämän vuoden keväällä 60 vuotta täyttänyt kouluratsastaja ja valmentaja Jyri Malmström haluaa hevoset tasapainoon ja suoriksi. Ennen kuin ne ovat hallinnassa, ei kannata tehdä oikeastaan mitään kouluratsastusliikkeitä, sillä ilman tasapainoa hevonen ei voi tehdä niitä oikein. Vain tasapainon kautta löytyy keveys ja oikeaoppinen kaunis liike..Kun tehdään asioita ajatuksella ja huolella, se on aika mielenkiintoista..Jyri Malmström naurahtaa ajatukselle, että hänen oppilaansa kyllästyisivät, kun eivät pääse tekemään kouluratsastusliikkeitä, ennen kuin perusasiat ovat järjestyksessä.Kun Jyri Malmströmin luo tulee uusi ratsastaja, hän tarttuu aina ensin istuntaan..”Jos et hallitse kroppaasi, et voi auttaa hevosta. Ratsastajan on istuttava sellaisessa asennossa, että hän voi hallita kroppansa”, hän muistuttaa..Erityisen tärkeä on käsi. Se on ehkä kaikkein tärkein apu, Malmström miettii..”Hevosen suu on herkkä ja tärkeä. Jos ratsastaja häiritsee sitä, eivät asiat voi onnistua”, hän sanoo..Eikä käden hallintaan ole oikotietä. On vain löydettävä oma tasapaino, opittava pitämään käsi hiljaa ja harjoiteltava käyttämään kättä hienostuneesti..Malmström huomauttaa, että Kyra Kyrklund ja Richard White ovat ehkä parhaita neuvomaan istunnan kanssa. Siksi aina kun mahdollista, kannattaa mennä kuuntelemaan heidän vinkkinsä eri ratsastajille..Sillä aikaa, kun käsi ja istunta kehittyvät, on keventäminen hyväksi avuksi. Malmström keventää itsekin paljon..”Aloitan kaikkien valmennettavieni kanssa kevyessä ravissa ympyrällä. Keventämällä moni asia helpottuu, ja se on miellyttävämpää hevoselle, etenkin jos ratsastajalla on vielä heikko kropanhallinta. Hevonen saa vapautta, eikä ratsastaja istu sen liikettä vastaan. Kevyessä ravissa voi tehdä väistöjä, ja mitä tahansa. Mutta myös siinä pitää kiinnittää huomiota sekä ratsastajan että hevosen tasapainoon”, hän sanoo..Kun istunta alkaa olla kunnossa, päästään keskittymään hevoseen. Malmström ei hae alkuun liikettä, vaan tasapainoa. Hän työskentelee paljon pienellä askeleella, sillä vasta kun hevonen on tasapainossa, siitä pääsee esiin näyttävyys ja liike..”Se tulee sitten itsestään”, hän sanoo..Malmström painottaa, että hevosen pitää olla tasapainossa, ennen kuin sitä ratsastetaan eteenpäin, sillä huonossa tasapainossa lujaa juokseminen on hevoselle epämukavaa. Pienellä liikkeellä työskenteleminen ei tapa liikettä, vaan päinvastoin..”90 prosenttia hevosista haluaa liikkua itse eteenpäin. Ne haluavat tehdä töitä, jos niiden annetaan mahdollisuus siihen. Mutta jos aina pyydetään vauhtia, oma eteenpäinpyrkimys häipyy. Se on sama, kuin jos ihmistä patistetaan koko ajan eteenpäin: jossain vaiheessa sitä alkaa jarruttaa”, hän sanoo..Malmström ratsastuttaa oppilaitaan paljon ympyrällä, ja siellä hän viihtyy myös itse. Ensin kevyessä ravissa, sitten tehden siirtymisiä. Oleellisen tärkeää on se, että hevonen on suora. Hevoset pyrkivät usein liikkumaan etuosa ulkona, mutta ratsastajan pitää silloin korjata etuosa takaosan eteen. Vasta kun hevonen on suorassa, se voi alkaa kantaa itseään..Malmström ei tee esimerkiksi väistöjä tai avoja ollenkaan, ennen kuin hevonen on suora..”Vasta kun hevonen on tasapainossa, voi tehdä temppuja. Kun perusta on hyvä, ne tulevat hevoselle helpoiksi, ja ne tulevat melkein ilmaiseksi sieltä. Mutta jos asioita tehdään hevosen kanssa, joka on väärässä tasapainossa, se oppii tekemään ne väärällä tavalla. Sitten joudut myöhemmin korjaamaan, ja opettamaan ne liikkeet uudelleen oikealla tavalla”, hän huomauttaa..Malmström vakuuttaa, että työskentely on tarpeeksi motivoivaa ja palkitsevaa, vaikka koko ajan ei tehtäisi uusi ja uusia asioita..”Ainakaan minun oppilaani eivät tylsisty”, hän sanoo hymyillen. ”Kun tehdään asioita ajatuksella ja huolella, se on aika mielenkiintoista.” .Malmström pitää kaikista siirtymisistä. Esimerkiksi pysähdyksistä, joita tehdään käynnistä, ravista ja laukasta. Hevosten pitää pysähtyä, ja sitten niiden pitää lähteä eteenpäin niin, että ne eivät kaadu liikkeelle..”Niiden pitää oppia odottamaan ratsastajaa ja lähteä liikkeelle pienellä askelella, kantaen rintakehänsä ylhäällä. Kun ne oppivat sen, ne pystyvät lähtemään tasapainossa isollakin askeleella”, hän sanoo..Siirtymisiä on luontevaa tehdä ympyrällä, mutta tietenkin niitä voi tehdä suorallakin. Ensin askellajien välillä, sitten askellajien sisällä..Sitten kun perusasiat ovat kunnossa, voidaan alkaa tehdä liikkeitä kilpailuita varten ja myös parantaa hevosen liikkumista liikkeiden avulla. Asioita tehdään sen perusteella, millainen hevonen on, onko nuori vai vanha, osaava vai aloittava..”Usein tehdään se virhe, että hevosella työskennellään liian pitkiä jaksoja. Mikään harjoitus ei saisi loppua siihen, että hevonen väsähtää. Kun hevonen tekee jotain hyvin, sen annetaan huilia”, Malmström neuvoo..Hän itse ratsastaa aina 20–40 minuuttia kerrallaan..”Siitä taitaa olla tutkimuksiakin, että yli 40 minuutin treeneissä kroppa väsyy, eikä hevonen jaksa kantaa itseään enää”, hän sanoo..Sama koskee kaikkia hevosia..”Ei sillä saa sen enempää tuloksia, jos venyttää treeniä. Eikä kouluratakaan kestä kuin 5–6 minuuttia”, hän muistuttaa..Malmströn ratsastaa hevosillaan 5 kertaa viikossa, suurin piirtein puoli tuntia päivässä, ja vähän riippuen siitä, kuinka paljon hevoset liikkuvat vapaa-aikanaan. Jos ne laiduntavat, ratsastukset voivat olla vähän lyhyempiä. Kerran viikossa hevoset juoksevat liinassa riimussa, vapaasti, mutta ei riehuen..”Niin, että niillä ei ole mitään selässä eikä suussa”, Malmström selittää..Pitkillä ohjilla työskentelyä hän tekee kausiluontoisesti ratsastuksen sijasta..Vaikeat asiat hän ottaa mukaan harjoituksiin hyvin pian. Jo nuorenkin kanssa voi tapailla vähän piaffia ja passagea..”Ei niiden kanssa kannata odottaa liian pitkälle. Ei saa prässätä, mutta hevoselle voi antaa aavistuksen siitä, mitä on tulossa”, hän sanoo..Jos hevonen kokoaa itseään jo nelivuotiaana luonnostaan, se saa tehdä sen. Erityisesti pitkillä ohjilla ajattaessa saattaa tulla tilanteita, jossa hevonen tekee piaffin alkuja, puolikkaita askelia..”Ja selästäkin niitä voi tehdä jo silloin, mutta ei pakottamalla”, Malmström neuvoo..Vaihdot hän aloittaa mielellään jo 4-vuotiailla..”Eikä niitäkään täydy tehdä valmiiksi, mutta niin, että hevonen tietää, että tällaiset on tulossa.”.On hyvinkin hevoskohtaista, mitkä liikkeet ovat hevoselle helppoja, ja mitkä taas vaikeita ja sellaisia, jotka ottavat enemmän aikaa. Usein rakenne vaikuttaa. Joillekin hevosille on hankalaa mennä sivulle, joillekin kokoaminen tuntuu vaikealta. Jalostuksen myötä asiat ovat kuitenkin tulleet keskimäärin helpommiksi..Malmström myöntää, että suomenhevoset eivät ole kaikkein lähimpänä hänen sydäntään. Silti hänellä on tällä hetkellä ratsastettavanaan yksi suomenhevonen, täysin ravisukuinen Juhannus Muisto..”Kyllä suomenhevosiinkin on tullut liikettä ja keveyttä, ja kroppa antaa enemmän periksi. Mutta ei se silti sama asia ole kuin puoliverisen kanssa”, hän hymyilee..Muodon suhteen Malmström on melkein puristi: hevosen pitää aina kantaa itseään, ja nenän pitää aina olla luotiviivan edessä..”En ole eteen-alas-ratsastaja. Mielestäni hevosen pitää liikkua ryhdissä ja nenä edessä”, hän kuittaa..Kun tasapaino ei ole kunnossa, hevonen painuu luotiviivan alle, tulee etupainoiseksi, roikkuu kädellä ja usein aukoo suutaan..”Se on kamalaa katsoa, eikä kivaa hevoselle”, Malmström huokaa..Sen sijaan hevosen pitäisi kantaa rintakehänsä, siirtää painoa taakse sekä hieman työntää alaleukaansa kohti kuolainta. Silloin tuntuma tulee oikein, eikä hevonen ole kuolaimen takana..Pienikin luotiviivan alla liikkuminen kertoo ongelmasta. Malmström painottaa, että kuolaimen alla liikkuminen on ratsastuksellisesti väärin, ja on hyvä, että siihen on alettu kiinnittää paljon huomiota..”Jos hevonen on kuolaimen alla, se väistää tuntumaa. Jos hevonen painuu välillä vähän alas, siitäkään asiasta ei pidä alkaa tapella hevosen kanssa, mutta kyllä se pitää olla koko ajan mielessä”, hän neuvoo..Hevosen pitää tukeutua hieman kuolaimeen, mutta se ei saa nojata siihen. Jos hevonen nojaa, kannattaa tehdä siirtymisiä, käyttäen apuja nopeasti ja oikein..Muodon korjaaminen käsillä ei auta ainakaan pidemmän päälle..”Sillä voi korjata jonkun tilanteen, mutta ei varsinaista ongelmaa, eli sitä, että hevonen on etupainoinen, eikä sen paino ole takajalkojen päällä. Jos vain nostat pään ylös, hevonen voi silti jatkaa etupainoisena. Hevonen pitää myös opettaa reagoimaan pidätteeseen oikein”, Malmström sanoo. .Haitaria hevosessa pitää silti olla: sen pitää saada välillä venyttää itsensä pitkiksi, mutta samalla kantaen itsensä..”Niiden pitää lyhentyä ja pidentyä, mutta ei vaihdella ylös ja alas”, Malmström tiivistää..Tärkeä asia kouluttamisessa ja ratsastamisessa on se, että hevosen kanssa ei joudu riitelemään. Joskus tulee tilanteita, että ihmisen pitää päättää, mutta ratsastus ei saa olla toistuvaa riitelyä. Silloin mennään väärään suuntaan..”Tai jos hevonen on koko ajan hermostunut, pitää tulla koulutuksessa taakse päin”, Malmström muistuttaa..Loppujen lopuksi hevosen luonne ja halu tehdä ovat ratsastuksessa kaikki kaikessa. Jos pystyy pitämään hevosen hyvällä mielellä ja rauhallisena, on radalla aina varma olo. Tässä auttaa myös se, että hevosta ei koskaan yllätetä. Kun hevonen aina tietää, mitä on tulossa, sen luottamus ihmiseen säilyy..Ja tietenkin pitää hakea onnistumisia..”Se mikä Ruotsissa on kivaa, on se, että ihmiset kilpailevat paljon helpoissa luokissa, ja vasta kun sieltä tulee hyviä tuloksia, he siirtyvät vaikempiin. Suomessa helppo C ja B eivät ole mitään, ja on tuomittavaa, jos helpossa luokassa joku ratsastaa hyvän suorituksen ja voittaa. Mutta hevoselle olisi tärkeää jo pelkästään se, että menet radalle ja olet siellä”, hän sanoo..Hän pohtiikin sitä, mennäänkö Suomessa liian nopeasti vaikeisiin luokkiin hevosilla, jotka eivät ole siihen vielä valmiita..”Minusta on paljon parempi ratsastaa hyvä vaativa B ja tehdä siinä miellyttävä tulos, kuin mennä PSG monella virheellä. Ja usein käy niinkin, että kun aletaan tehdä radalla vaikeampia asioita, perusratsastuksen laatu laskee. Tasapaino unohtuu, ja moni hevonen liikkuu vahvasti kädellä tai suu auki. Mutta mitä korkeammalla tasolla kilpaillaan, sitä paremmassa tasapainossa hevosen pitää olla”, Malmström painottaa..Maailmanmestaruuksissa hän oli katsomassa paikan päällä..”Oli hienoa nähdä hyvää ratsastusta ja uusia hevosia, että ei aina ole vain Isabell Werth ja Charlotte Dujardin”, Malmström naurahtaa..”Ja oli hienoa, kun mukana oli myös uusia maita. Ja esimerkiksi Portugalin ratsastus oli muuttunut hevosystävällisempään suuntaan. Siellä on ollut hieman macho-kulttuuri, ja uskon, että Kyra (Portugalin nykyinen maajoukkuevalmentaja) on vienyt sitä kivempaan suuntaan.”.Malmström toteaa, että kouluratsastuksessa kaikkiaan eleettömyys on lisääntynyt..”Se ei ole enää pakottamista, vaan hevoset tekevät mielellään. Jalostuksen myötä niissä on enemmän notkeutta, kepeyttä ja parempaa tasapainoa. Se mietityttää, kuinka hevoset tulevat koko ajan nuorempina vaikeisiin luokkiin. Kestävätkö hevoset, jos tavoitteena on tuoda ne GP:hen aikaisemmin ja aikaisimmin, ja 9-vuotias hevonen tekee hyvää GP:tä? Nyt hevoset kilpailevat 18–20-vuotiaina, mutta säilyykö sama? GP-luokat vaativat paljon lihaskunnolta ja hevosen psyykeltä”, hän muistuttaa.Hänen suosikkinsa hevosista MM:issä oli Cathrine Laudrup Dufourin Vamos Amigos..”Tietysti Glamourdalella oli se hieno laukka, mutta Vamos Amigosilla oli vielä enemmän notkeutta ja kissamaisuutta. Voitto oli kuitenkin oikeutettu. Se on myös makuasia, millaisesta hevosesta tykkää”, hän sanoo..Entä mitä vanha mestari sanoo, onko ratsastus vaikeaa?.On se, mielenkiintoisella tavalla vaikeaa, Malmström vastaa..”Mitä enemmän ratsastuksesta tiedät, sitä paremmin tajuat, kuinka vähän osaat. Olen ratsastanut 45 vuotta, ja aina tulee uusia oivalluksia. Yhä edelleen tulee hetkiä, että ajattelen, että miksi en ole aikaisemmin tehnyt näin. Se tekee tästä lajista mielenkiintoista.”.Hän kertoo uudistuneensa ratsastajana melkein puolen vuosisadan aikana monta kertaa. Siihen pystyminen on tärkeä asia hevosten kanssa..”En ole koskaan ollut kauhean rankka ratsastaja, mutta aina voi tehdä kevyemmin ja olla hevosystävällisempi. Ratsastuksen ei pidä olla väkivaltaista eikä pakottamista, vaan kyse on siitä, miten hevonen saadaan työskentelemään itse”, hän sanoo..Oleellisinta on se, että kun hevonen tekee oikein, paine menee pois, ja hyvää suoritusta seuraa pieni lepo. Se motivoi hevosta jatkamaan ja yrittämään..Ratsastajan ominaisuuksista Malmströmin mielestä ahkeruus on tärkeimpiä, ellei tärkein. Laiskasta ihmisestä ei voi tulla kouluratsastajaa..”Jos olet lahjakas, se auttaa alkuvaiheessa, mutta työnteko on se, millä menestys tulee. Hevosen täytyy käydä pitkä tie, että se on valmis kouluhevonen, ja samalla tavalla ratsastajan on opeteltava pitkään. Eikä mikään hevonen ole valmis. Ja kun hevonen on valmis, sitä pitää ylläpitää. Jos ratsastajalta ei löydy motivaatiota tähän, asia ei toimi”, Malmström päättää..Malmström kaipaa Ruotsiin.Oria ratsastetaankuin muitakin hevosia. Suomessa ollessaan Jyri Malmström tuli tunnetuksi nimenomaan jalostusoriiden ratsastajana. Hän toteaa, että sillä ei kuitenkaan ole isompaa eroa, onko hevonen ori, tamma vai ruuna.Tammat useammin ovat haastavia, koska niitä ei saa suututtaa. Ruunat ja oriit antava enemmän anteeksi”, hän sanoo.Väkivaltaisuus ja pakottaminen taas eivät kuulu minkään hevosen ratsastamiseen,.”Oriiden kohdalla tärkeää on saada ne tekemään töitä, eli keskittymään ja käyttämään päätään ja kroppaansa”, hän neuvoo.Myös rutiinit ovat tärkeitä. Osa ihmisitä vannoo vaihtelun nimiin, mutta Malmström kokee, että hevoset viihtyvät hyvin tehdessään saman kaavan mukaan.”Silloin hevoset eivät huolestu”, hän sanoo.Astuminenkaan ei yleensä sekoita pakkaa.”Mutta tietenkin jos ne tekevät sitä paljon, se voi olla fyysisesti raskasta”, hän huomauttaa.Hänen oman elämänsä hienoimpia hevosia ovat olleet oriit Matador ja Warsteiner.”Sain aikanaan Kyralla työskennellessäni ratsastaa paljon hänen hevosiaan. Matador oli hieno luonne, isossa hevosessa sellainen herkkyys! Warsteiner taas oli Ruotsissa melko paljon käytetty jalostusori. Se oli hieno, ja siinä oli vielä enemmän voimaa kuin Matadorissa, mutta se oli silti hallittavissa. Ikävä kyllä se ei kestänyt, koska se oli nuorena mennyt trailerissa etupuomin yli, ja ongelmat tulivat esiin, kun sitä alettiin treenata”, Malmström muistelee. Oriiden kohdalla tärkeää on saada ne tekemään töitä, eli keskittymään ja käyttämään päätään ja kroppaansa.Jyri Malmström

Jyri "Jykke" Malmström: Tasapaino ensin

Aiheeseen liittyvää