Markus Scharmannille hyvä ratsastus on kuin pyöräilyä ilman käsiä - "Ajattelu ja ratsastus yhtä aikaa eivät toimi"

Scharmannin systeemin tavoitteena on ratsastaja, joka ei häiritse hevosta, joka antaa selkeät ohjeet ja joka treenaa hevosensa niin, että se voi hyvin fyysisesti ja psyykkisesti. Hyvässä esteratsastuksessa pitää olla sama fiilis kuin ajaisi pyörällä ilman käsiä. Mennään pehmeästi ja helposti, ei tehdä äkkiratkaisuja, luotetaan tunteeseen – ja nautitaan. Scharmann on hyvin analyyttinen, mutta ratsastus itsessään ei ole analysointia. ”Ajattelu ja ratsastus yhtä aikaa eivät toimi. Siksi ensin pitää ajatella, ja sitten toimia”, hän neuvoi ja kertoi lainaavansa tässä toista saksalaista valmentajaa. .Ei pyydetä ensin sitä ja sitten tätä, vaan hommassa on punainen lanka, joka on selvä hevosellekinMarkus Scharmann. KoulutusskaalaScharmann painottaa, että ratsastuksessa on kyse hevosen ja ratsastajan välisestä kommunikaatiosta, joka rakentuu saksalaisen koulutusskaalan periaatteisiin. Koulutusskaala – tahti, irtonaisuus, tuntuma, eteenpäinpyrkimys, suoruus, kokoaminen – on yhtä aikaa analyysin ja toiminnan työkalu, jolla ratsukkoa pystytään kehittämään. Hyvä esteratsastus tulee hyvästä perusratsastuksesta. Hevosen pitää olla apujen välissä, ja ratsastajan pitää käyttää apuja niin paljon kuin tarvitsee ja samalla niin vähän kuin mahdollista.Istunta on tärkeä, sillä jokainen ylimääräinen asia häiritsee sujuvaa kommunikaatiota hevosen ja ratsastajan välillä. Hevonen ja ratsastaja keskustelevat kehon kielellä, ja sen selkeyttämiseksi on opittava kontrolloimaan omat kädet, jalat ja keskivartalo. Ratsastaja vaikuttaa myös kehonsa rytmillä hevosen rytmiin. Ratsastajan pitää olla myös ennalta-arvattava: hevosen pitää ymmärtää, mitä siltä halutaan. Ei pyydetä ensin sitä ja sitten tätä, vaan hommassa on punainen lanka, joka on selvä hevosellekin.Opetushevosten kanssa tämä on haaste: hevosille tulee esimerkiksi laukannostoon eri ratsastajien myötä tuhat erilaista apua – ja lopulta ne lakkaavat välittämästä avuista ja oppivat, että laukka nostetaan, kun opettaja sanoo laukka. . Hyvä ratsastusHyvässä ratsastuksessa hevonen opetetaan käyttämään itseään oikein, ja hevoseen saa ja pitää vaikuttaa. Estehevosenkin kuuluu liikkua rehellisesti ja kunnolla peräänannossa, ja sen pitää työskennellä aktiivisesti ja rehellisesti läpi selän ja taipua hyvin molempiin suuntiin. Liian lyhyitä kauloja Scharmann ei halua nähdä. Monella hevosella on hänen nähdäkseen parempi ratsastaa jonkin aikaa ilman tuntumaa kuin antaa sen rullata kaulansa. Askelen lyhentämisellä ja pidentämisellä saadaan vaikutusta takaosaan. Reitin pitää olla täsmälleen ratsastajan hallussa, hevonen suorana ja pohkeen edessä. Ratsastus ei saa olla venkslaamista, vaan rauhallista, tarkkaa ja yksityiskohtiin keskittyvää. Sama idea pysyy esteitä hypätessä. Hevosen pitää pysyä ratsastajan luona. Paljon treeniä tehdään pienemmässä laukassa, mutta saman rytmin, tasapainon ja raamin halutaan säilyvän myös kilpailuissa ja ratalaukassa. Se ei tarkoita taaksepäinratsastamista, vaan esteelle mennään sujuvasti ja helposti, mutta hätäilemättä.Valmentajan tehtävä on auttaa ratsastajaa ratkaisemaan asioita oikeassa järjestyksessä. Jos hevonen ei esimerkiksi ole irtonainen ja rehellisessä peräänannossa, ei voi keskittyä siihen, että se kantaa itsensä kunnolla takajaloilla. Hevosen pitää olla suora, ja samalla siihen haetaan notkeutta taivutuksen kautta. Suora hevonen tulee molemmille ohjille, käyttää tasaisesti jalkojaan ja hypyssä ponnistus ja laskeutuminen tulevat ideaalilinjalla.“Nuoren hevosen kanssa suoruus ei ole kuitenkaan ykkösasia, vaan rytmi, rentous ja tuntuma”, Scharmann neuvoo. Asetusta ja taivutusta ei saa silti olla niin paljoa, että ne heikentävät tasapainoa. Hevonen tarvitsee vapauden suorittaa tehtävänsä. Irtonaisuus vaikuttaa olevan koulutusskaalassa Scharmannin suosikki. Se on yhdistelmä hevosen mielen ja kehon, sisä- ja ulkopuolen rentoutta, ja ne vaikuttavat aina toisiinsa. Hyvin jäykkä hevonen ei voi olla mieleltään rento, eikä jännittävä hevonen toimi ikinä lihaksistoiltaan priimasti. Hyvä irtonaisuus heijastuu suoraan hevosen joustavuuteen ja haluun suorittaa. PuolipidätePuolipidäte tehdään niin, että hevonen ratsastetaan ensin vähän eteen, mutta ohja ei päästäkään hevosen nenää eteen. Se tuntuu hevosesta hieman epämiellyttävältä, jolloin se lyhentää itseään, jolloin ohja tuntuu uudelleen mukavalta. Hyvä takaosa mahdollistaa toimivan etuosan. Lähestyttäessä estettä hevosen pitää pysyä ratsastajan kanssa, yhtenä. Sitä ei työnnetä, eikä kanneta. Sen sijaan ratsastaja kantaa itsensä ja odottaa. “Kädet syvällä alhaalla”, Scharmann tapaa neuvoa. Hän haluaa kädet alas, koska ihminen nostaa aina kätensä, kun hän alkaa vetää ohjasta. Rinnakkain alhaalla olevat kädet myös pysyvät paikoillaan ja antavat selkeät ohjeet. Ratsastajan pitää oppia olemaan kiva käsillään, jolloin hevonen voi oppia etsimään kontaktia kuolaimeen. Itse kuolaimen on oltava sellainen, jonka hevonen hyväksyy. Jos kuolain on hyvä, tuntumaongelmassa on kyse irtonaisuudesta, Scharmann huomauttaa. Kun hevonen jännittyy, se alkaa juosta kättä vasten. Samalla katoaa tasapaino.Myös estettä kohti pitää saada hevosen kaula tarpeeksi pitkäksi ja hevosen selkä toimimaan. Pään ja niskan asento valitaan hevoskohtaisesti. Oikea tuntuman määrä on vain sen verran, että ohja ei roiku. “Olisi hevonen millainen tahansa, tuntuman pitää olla sama. Ajattele, millaisen kontaktin haluaisit itse kielellesi. Jos hevonen vastustaa, tehdään puolipidäte ja taas palataan välittömästi keveyteen”, Scharmann neuvoo. Kun ratsastaja ei häiritse hevosta, hevonen pystyy keskittymään esteeseen. Myös hevosen korvat kertovat sen keskittymisestä. Jos hevonen esimerkiksi roikkuu sisäohjalla, se kääntää sisäkorvansa ratsastajaan, ja heti silloin sen keskittyminen vaihtuu pois esteestä. .Jos ratsastaja ajattelee, että paikka on tärkein asia, mutta hän ei vielä osaa, hän joutuu tilaan, jossa hän vain häiritsee hevostaMarkus Scharmann. Rauha ja askelRauha hevoselle on tärkeää, koska rytmi ja tasapaino ovat ratsastajan työtä, hyppäämisen hevonen tekee itse. Askelen löytymisestä Scharmann huomauttaa, että usein se muodostuu ratsastajille tärkeimmäksi asiaksi. Se on kuitenkin seikka, jonka kanssa maasta ei pysty auttamaan ja jota ratsastaja itse ei voi pakottaa.“Jos ratsastaja ajattelee, että paikka on tärkein asia, mutta hän ei vielä osaa, hän joutuu tilaan, jossa hän vain häiritsee hevosta. Siksi en koskaan sano, että etäisyys on liian lähellä tai kaukana. Jos pyydän ratsastajaa tulemaan lähemmäksi, se vaatisi häneltä kyvyn tehdä niin ja myös hevosen pitäisi olla riittävän koulutettu vastaamaan apuihin”, Scharmann selittää. Paikoista puhumisen sijaan hän haluaakin kehittää ratsastajan rutiinia luomalla hänelle paljon toistoja, joissa on hyvä tie, nopeus, rytmi ja tasapaino, niin että hevonen on avuilla ja voidaan olla lähellä tai kaukana, ja silti onnistutaan. Näistä onnistumisista kehittyy fiilis tuntea, mennäkö vähän eteen tai odotetaanko vähän. Ja silloinkin, kun askelia pidennetään ja lyhennetään, tasapaino ja rytmi pysyvät tärkeämpinä..Hevosta ei jahdata, eikä ahdistetaMarkus Scharmannin metodin olennaisia piirteitä. Laukka ja hyppyScharmannilla ei ole lempiharjoituksia, vaan aina tiettyyn hetkeen sopivia harjoituksia. Kyse on eniten valmistelusta. Hyppy voi olla vain niin hyvä, kuin laukka ennen sitä, ja olisi harjoitus kuinka hyvä tahansa, se toimii vain niin hyvin, kuin valmistelu sitä kohti.Tarkoitus on tietenkin ratsastaa rata, ja sitä Scharmann lähestyy analyyttisesti ja pala kerrallaan, niin että ratsastuksen laatu säilyy, pidetään oikea tie, tasapaino, laukka ja kommunikaatio.Kaiken teknisen treenaamisen ja istunnan treenaamisen lisäksi Scharmannin systeemissä oleellista on hänen valtavan positiivinen, pitkäpinnainen, ei-aggressiivinen suhtautuminen hevosiin. Jos hevonen pysähtyy, helpotetaan tehtävää ja parannetaan edellytyksiä onnistumiselle. Hevosta ei jahdata, eikä ahdisteta. Ja kun asiat tehdään oikein, sitä ei tarvitse pakottaa. Jos hevosella on jokin paikka, jossa se jännittää, pitää ratsastajan luoda sille positiivisia kokemuksia. Ratsastaja pyytää hevosen keskittymään itseensä, ja jos hevonen näkee kummituksen, hän kertoo hevoselle, että siellä ei oikeasti ole kummitusta. Ratsastajalla pitää olla aikaa kehittää hevosta viisaasti sekä jokaisen ratsastuskerran että sen uran aikana. Menestyksessä ero tulee lopulta yksityiskohtien viilaamisesta, Scharmann painottaa. Parhaat ratsastajat keskittyvät, eivätkä jätä mitään asioita puolitiehen. Scharmann neuvoo katsomaan hyvää ja huolellista ratsastusta, mutta myös muuta. On hyvä oppia katsomaan, mistä virheet tulevat.”Ja 99 prosentissa kyse on ongelmasta tiessä, rytmissä, tasapainossa tai hevosen ja ratsastajan välisessä kommunikaatiossa”, hän toteaa. .Markus Scharmann- Työskentelee Saksan Olympiakomitean ratsastuksen valmennus- ja koulutuskeskuksessa Warendorfissa johtajana- Vastaa mm. ammatillisen koulutuksen ja Saksan Ratsastajainliiton yhteistyöstä- On suorittanut mm. ratsuttajan ja master-opettajan tutkinnot. Työnsä ohessa hän ratsastaa ja kouluttaa nuoria hevosia- Equestrian Educational Networkin (EEN), eurooppalaisen hevosalan oppilaitosten verkoston, puheenjohtaja

Markus Scharmannille hyvä ratsastus on kuin pyöräilyä ilman käsiä - "Ajattelu ja ratsastus yhtä aikaa eivät toimi"

Aiheeseen liittyvää