Eva Möller ja aliarvostettu käynti

Global Player, Danciero, Valverde, Espe, Sa Coeur, Bordeaux... Mutta myös se ensimmäinen, Blickpunkt.Eva Möller juo kahvia Boen maneesin kahviossa ja muistelee elämänsä hevosia. Ne ovat voittaneet tai sijoittuneet nuorten hevosten MM:issä tai bundeschampionaatissa, tai olleet hyviä jalostusoriita. Ne ovat olleet kaikki tärkeitä, vaikka joku tietysti nousee aina muiden yläpuolelle. Bordeaux (United - Gribaldi) on tyypillinen esimerkki. Möller ratsasti sillä nuorten kouluhevosten MM:issä Verdenissä vuonna 2012. Ratsukko oli 6-vuotiaiden finaalissa neljäs. Hän vei oriin aina intermediaire II-tasolle asti, ja starttasi GP:hen nousevien hevosten Louis d'Or-finaalissa vuonna 2016. Louis d'Or on saksalainen arvostettu etappi kouluhevosen uralla. Vuonna 2017 finaalin voitti itse Dalera TSF. Mutta kansainvälistä GP:tä Möller ei oriilla startannut. Vuonna 2017 oriilla starttasi GP:tä norjalainen Isabel Freese. Nuorten hevosten MM-sijoittuneet kautta aikojen täälläBlickpunkt (Belissimo - Weltmeyer) toistuu usein Möllerin puheissa. Se oli nuorten kouluhevosten MM:issä vuonna 2010 ja 2009 ja oli kolmas finaalissa molempina vuosina."Arka hevonen, joka kasvoi, kun sillä ratsasti. Minulle erityinen", Möller muistelee. Möllerin aviomies Ulf Möller on tunnettu MM-hevosten ratsastaja myös. Hänen satulansa alta muistetaan muun muassa Sandro Hit. GP:n kynnykselleEva Möller sanoo olevansa nuorten hevosten laittaja, muttei satulaanlaittaja. Siihen tehtävään on omat ihmisensä. Hän ei ole myöskään se henkilö, joka lähtee hevosella olympialaisiin. Hän on se henkilö, joka opettaa hevoselle kouluratsastuksen kieliopin."Koulutan hevoset GP:hen tai GP:n kynnykselle, jolloin ne yleensä myydään", Möller kertoo. "Loogista, sillä olen töissä hevoskauppiaalla.""Jos haluaa jatkaa kansainvälisessä GP:ssä, on oltava sponsoreita. Minulla ei ole. Ja nyt olen sitä paitsi lopettanut aktiivikilparatsastajanurani kokonaan", 50-vuotias neljän lapsen äiti kertoo.Työnantaja on Helgstrand Germany, tanskalaisyrityksen hyvin itsenäisesti toimiva saksalainen filiaali, jossa Möller on nyt seitsemättä vuotta. Huippuhevosella on synnynnäinen rytmi "Olen saanut ratsastaa niin monella nuorella huippuhevosella", Möller sanoo tyytyväisenä.Hän kertoo tunnistavansa laadun satulaan heti. "10 sekunnissa.""Se on seurausta 30 vuoden urasta", hän sanoo. "Laadun pystyy lukemaan hevosen body languagesta, kehonkielestä. Siitä, miten hevonen liikkuu."Ensimmäinen, mihin Möller kiinnittää huomiota, on synnynnäinen rytmi, tahti. Se on oltava kaikissa kolmessa askellajissa, ja varsinkin se on oltava käynnissä. Käynti tietenkin vaihtelee hevoskohtaisesti. Jotkut hevoset syntyvät upealla maailmanluokan käynnillä, toisilla synnynnäinen käynti on hieman vaatimattomampi esimerkiksi yliastunnan suhteen, mutta Möller toteaa, että käynti pystyy lähes aina työstämään paremmaksi, kunhan työn tekee oikein.Käynti on aliarvostettua. Mutta aliarvostaminen perustuu virheelliseen ajatteluun. Mölleriä harmittaa huomata, että ratsastajat eivät aina ymmärrä käynnin tärkeyttä. "Kokematon ratsastaja, ja vähän kokeneempikin, tapaa ajatella, että käynti nyt vaan on jotain, jota mennään ensin vähän, jotta voidaan ruveta tekemään tärkeämpiä asioita. Huomaan, että ratsastaja ei ehkä tiedä ollenkaan, miten käyntiä pitäisi edes ratsastaa."Miten sitä sitten pitäisi ratsastaa?"Aina, kun siirryt hevosen kanssa käyntiin, sen pitäisi tapahtua niin, että lähes kuulet miten hevonen huokaisee, kun se rentoutuu. Käynti on sille palkinto, johon siirrytään, kun jokin asia on erityisen hyvin onnistunut jossakin muussa askellajissa. Silloin ollaan oikealla tiellä."Käyntisiirtymiset ovat avainasemassa. Samoin se, että keskitytään ratsastamaan käynnistä suurta, rentoa ja rauhallista - kuitenkin kuolaintuntumalla. Yleisin virhe on pakottaa käyntiä johonkin muottiin."Käyntiä on vaarallista pakottaa, sillä niin hevonen helposti jännittyy, jolloin käynti menee helposti pilalle. Hyvä käynti on sellainen, jonka pohjalla on rytmikäs, rento, pitkä askel pitkällä kaulalla, pehmeällä tuntumalla, jossa hevosen selkä liikkuu vapaasti, jossa hevonen rentoutuu ja rauhoittuu. Jossa se tietää, että ei tarvitse olla epäluuloinen ja pelätä sitä hetkeä, kun kiskaistaan ohjat ja ruvetaan aggressiivisesti kokoamaan käyntiä. Siirtyminen tällaisesta vapaammasta käynnistä kootumpaan käyntiin pitäisi pystyä tekemään ilman sitä hetkeä, jolloin hevonen jännittyy. " Näin ei ole. Käynti on olennainen osa GP-ohjelmaa, ja jos se ei ole kunnossa, on turha haaveilla ainakaan kovin kovatasoisen GP-luokan voitosta.Kouluratsastuskilpailuissa arvostellaan kolme askellajia, ei kaksi, Möller muistuttaa. Ravista Möller toteaa, että on osattava jälleen katsoa kehonkieltä ja edettävä sen ehdoilla. Ravia on voitava kehittää, mutta koskaan ei saa pyytää enemmän kuin hevonen voi antaa. Jos pyytää, se näkyy heti luottamuksessa. Kuitenkin kehon on oltava mukana. Kun työskennellään oikein, keho on tietyllä lailla halukkaasti ja positiivisesti latautunut, jos ei haluta käyttää sanaa "jännittynyt". Tässä piilee tietenkin koko homman vaikeus. Ero jollekin hevoselle maksimaalisen hyvän askellajin ja pakotetun, ja sitä kautta pieleen menneen askellajin, välillä on hyvin, hyvin pieni!""Jos laittaa liikaa painetta ja latausta, seuraavaksi hevonen jännittyy, jolloin selkä ei ole mukana ja ravista tulee keinotekoista jalkojen viskontaa ja tekemällä liian suureksi tehtyä. Pitää osata katsoa hevosen luontaista liikemekanismia. Ei sekään ole aina totta, että iso näyttävä ravi on "tehtyä". Hevosten välillä on suuria eroja ja meillä on jalostuksen myötä hevosia, joilla on luonnostaan hyvin suuri ja näyttävä ravi - sen pitäisi olla pelkästään plussaa tässä lajissa, jos hevonen ravaa sitä suurta raviaan irtonaisesti ja rennosti. Tuomarit ovat tietenkin avainasemassa. Heidän on kyettävä lukemaan tätä samaa hevosten kehonkieltä oikein arvostellessaan...".Usein kuulee väittämän, että hevosilla on tähdättävä joko nuorten hevosten MM:iin tai GP:hen, koska molempia ei ole mahdollista saada."Höpö höpö", kuittaa Möller. "Tuo ei pidä lainkaan paikkaansa. Kyse on vain siitä, viedäänkö hevosta oikein eteenpäin, kuten käynnistä puhuessamme totesimme.""Tämänhetkisistä GP-hevosista olen ratsastanut esimerkiksi Matthias Rathin Thiagoa (Totilas - Warkant) , kun se oli nuorempi ja Frederic Wandresin Bluetoothia (Bordeaux - Riccione). Tuo väittämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa." TuomaritMöller muistuttaa, että koulutuomarit vievät kouluratsastusta eteenpäin kertomalla ratsastajille numeroita antamalla mitä he haluavat. Tuomarit ovat vain ihmisiä. Kaikki eivät ole yhtä tarkkasilmäisiä. Joskus tulee virheitä"Mutta siksi heitä on neljä tai viisi. Jos yksi heistä ei näe, neljä muuta todennäköisesti näkevät." Möller näkee hevosten ja ihmisten vuosituhantisen yhteisen historian kertovan siitä, että nämä kaksi lajia on jollakin lailla suorastaan tarkoitettu yhteen. "Eihän ihmiskunta olisi siinä missä se nyt on ilman hevosia. Kaikki mitä me olemme saavuttaneet, on saavutettu yhdessä hevosten kanssa. Aivan viime aikoihin asti."Hevoskauppiaan työntekijänä Möller tietää, että hevosilla tehdään myös paljon rahaa ja se herättää kateutta ja katkeruutta. Se aiheuttaa myös ongelmia. Tilannetta vaikeuttaa se, että hevosia myydään ihmisille, jotka eivät ole hevosihmisiä, eivätkä taidoiltaan hevosensa tasolla. GP-hevonen ilman GP-ratsastajaa ei onnistu. "Kuten joku juuri sanoi, maailmassa on yhä enemmän ihmisiä, joilla on hevosia, mutta yhä vähemmän hevosihmisiä."Kun koulutuspyramidi on käytössä, kun tietää mitä on tekemässä ja kun ei ole kiire, ei pitäisi koskaan joutua väkivaltatilanteisiin hevosten kanssa. Hevosenlukutaito riittää pysäyttämään tilanteen paljon ennen kuin se kärjistyy. Yhtä pöyristyttävää on törmätä kaikenkarvaisiin kouluttajiin, joilla ei ole hajuakaan siitä, mitä "opettavat". Kaikki mahdolliset alan koulut käyneen Möllerin, pitkän linjan menestysratsastajan, reaktio on sama kuin monella, hän ei sano mitään. "Somessa väittely on toivotonta. Ja nämä henkilöt ovat taitavia markkinoimaan sitä omaa tuotettaan.""Myönnän kuitenkin, että jonkun pitäisi varmaan reagoida. Kun tietäisi vaan, miten." .Old schoolSuomessa Möllerin valmennuksista pääsevät nauttimaan valitut FWB-ratsukot. Ryhmä on koottu niin, että osallistujat ovat sellaisella tasolla, että saavat valmennuksesta hyötyä.Möller edustaa perinteistä saksalaista koulukuntaa, joka perustuu saksalaiseen koulutusskaalaan. Se kuvataan yleensä pyramidina, jonka perusta on rytmi. Sen päälle rakentuvat tässä järjestyksessä: rentous/irtonaisuus, tuntuma, impulsio eli eteenpäin ajattelu, suoruus ja kokoaminen. "German school vai pitäisikö sanoa old school", Möller sanoo naurahtaen ja antaa ymmärtää, että tätä pyörää ei kannata lähteä keksimään uudelleen, sillä se on luotu toimimaan. "Me halusimme Suomeen sellaisen valmentajan, jonka systeemi on todistetusti tuottanut oikein ratsastettuja kouluhevosia", perustelee Stella Hagelstam, tilaisuuden emäntä, sillä valmennukset tapahtuvat Boen kartanon maneesissa ja ne tehdään FWB-yhdistyksen lukuun. Osallistumisen ehto on, että hevonen on Finnish Warmblood. Möller on todistanut osaamisensa kymmeniä kertoja. Hän on läpikäynyt saksalaisen ratsuttajakoulutuksen. "Treenasin Johan Hinnemannin kanssa ja suoritin master-tutkinnon. Menin töihin Kasselmanneille ja sieltä joitakin vuosia sitten Helgstrandille. 30 vuoden ajan olen kouluttanut hyvin monia hevosia."Hinnemannin muita kuuluisia oppilaita ovat Coby ja Marlies van Baalen, Heike Kemmer, Steffen Peters ja Ulla Salzgeber, esimerkiksi. Möller sanoo, että hevosia on kaikenlaisia. Kun kutsutaan koolle ryhmä nuoria hevosia missä päin maailmaa vain, siihen osallistuu hyviä hevosia, ja vähän vaatimattomampia hevosia. Jokainen niistä kuitenkin hyötyy hyvästä koulutuksesta.Keskiviikon ryhmä on tällainen samanlainen otanta nuoria hevosia."Joillakin oli joitakin ongelmia, joita ratkottiin. Mutta jos ei olisi ongelmia, eivät ratsukot olisi valmennukseen tulleetkaan", Möller toteaa. Entä, jos ei suju?Entä, jos hevosen kanssa ei suju?"Silloin pitää aina ensin varmistua siitä, onko hevonen ymmärtänyt mitä siltä halutaan ja voiko se ylipäätään tehdä pyydetyn asian. Tässä auttaa, jos voi olla inhimillistämättä hevosen käsityskykyä, jos voi mennä hevosen pään sisään, kuten jokaisen hyvän ratsastajan pitäisi pystyä tekemään. "Usein syy on se, että kommunikaatio ei pelaa. Ei ole yhteistä kieltä.Asian hahmottamista auttaa, kun tajuaa, että päivittäiset ratsastukset ovat tämän yhteisen kielen sanojen ja kieliopin harjoittelua, jotta hevosen ja ratsastajan välinen viestintä olisi mahdollisimman tarkkaa, selkeää ja nopeaa. Jotta viesti menee perille. Voi olla myös niin, että hevonen ei halua tehdä. "Kummasta on kyse, hevosen kehonkieli kyllä kertoo sen, jos sitä osaa lukea." Jos noudattaa loogisesti etenevää koulutusskaalaa, eli harjoittelee oikeassa järjestyksessä sitä yhteistä kieltä, ja jos pitää avut aina samanlaisina, jolloin ne tarkoittavat aina tismalleen samaa asiaa, tällaisiin vaikeuksiin ei periaatteessa joudu. Kaikki ei kuitenkaan aina suju kuin ihannemaailmassa. Joskus talliin voi myös tulla hevonen, jonka koulutus ei ole onnistunut parhaalla tavalla. Tai ratsastaja nyt vain tekee inhimillisen arviointivirheen, haluaa edetä liian nopeasti. Möller toteaa, että etenkin oriit haluavat toisinaan tietää, 'onko kuitenkaan ihan pakko'. Jos hevonen potkaisee pohjetta vastaan, siinä ei ole välttämättä mitään sen dramaattisempaa, kuin luontainen energian säästämisen tarve hevosella, joka on huomannut, että potkaiseminen kannattaa, ja niin tekemällä välttyy töiltä. Rauhallisuus on hevosten kanssa ykkösominaisuus. Tilanteessa ei pidä antaa periksi, mutta ei myöskään kannata ruveta aggressiivisesti äkseeraamaan, sillä niin saa hevosen vain varuilleen ja epäluuloiseksi. Hyvän ratsastajan ominaisuus on saada hevonen puolelleen määrätietoisella itsevarmuudella, tilanteessa aina sopivasti palkitsemalla. Möller muistuttaa, että nykykouluhevoset on jalostettu sellaisiksi, että lähtökohtaisesti ratsastaminen on niille miellyttävää ja rakenteeltaan niin hyviksi, että se on niille myös helppoa. "Kun talliin tullessasi näet hevosen, joka kääntää ystävällisen näköisesti päänsä sinua kohti, ja antaa tyytyväisenä satuloida itsensä, se kertoo, että oikealla tiellä ollaan." Eva Möller jatkaa suomalaisratsukkojen kanssa noin kerran kuussa -tahtia. Keväälle on suunnitelmissa yleisölle avoin klinikka.

Eva Möller ja aliarvostettu käynti

Aiheeseen liittyvää