"Code of points olisi hyvä ratkaisu", sanoo Kyra Kyrklund, joka toivoo kouluratsastukseen yhtä objektiivista arvostelusysteemiä kuin taitoluistelussa

Kun suomalainen hall of fame -kouluratsastaja ja -valmentaja Kyra Kyrklund ja Collectif pour Chevaux -ryhmittymän aktivisti, ranskalainen eläinlääkäri Eva Avermaet kaksi kertaa tapasivat koulukisoissa kentän laidalla, ensimmäisen kerran Compiegnessa Ranskassa ja toisen kerran aivan hiljattain Lierissä Belgiassa, he olivat samaa mieltä oikeastaan kaikista asioista, paitsi yhdestä. Yksi asia jakoi ja jakaa yhä ja se on luotiviiva. Siitäkin Kyrklund ja Avermaet ovat tosin samaa mieltä, että luotiviivan takana ratsastamisesta tulisi saada kilpailutilanteessa selkeästi vähemmän tuomaripisteitä, sillä luotiviivan takana ratsastaminen ei ole kilpailusääntöjen mukaista. Puhumattakaan Avermaetin kutsumasta ”koulukiusaamisesta”, eli kovalla kuolaintuntumalla, ”potki ja vedä” -menetelmällä ratsastamisesta, jota myös rollkuriksi kutsutaan. Se on missä tahansa tilanteessa asia, jonka kumpikin tuomitsee.”Minä en missään tapauksessa usko siihen että hevosta pakotetaan kovalla kädellä luotiviivan taakse, enkä ole koskaan ymmärtänyt koko rollkur-konseptia”, Kyra Kyrklund sanoo.Mutta nenä luotiviivan takana verrytteleminen? Onko se vahingollista? Voiko se olla hyödyllistä? Jopa välttämätöntä?”Minä, kuten useat huippuvalmentajat, en usko että ratsastaja aiheuttaa fyysistä tai psyykkistä harmia hevoselle jos hevonen välillä kulkee luotiviivan takana verryttelyssä kevyellä tuntumalla ja hevonen kantaa itseään ja ratsastajaansa tasapainossa”, Kyrklund sanoo.. Rollkur/hyperfleksio/LDRYleisesti ajatellaan, että saksankielisen rollkur-sanan englanninkielinen käännös on hyperflexion, suomeksi hyperfleksio eli äärifleksio, ääritaivutus. Avermaet niputtaa kaiken luotiviivan takana ratsastamisen "jonkinasteiseksi hyperfleksioksi", joka pitäisi kieltää, vaikka toisaalta kuitenkin tekee sävyeroa, luotiviivan takana olemisen asteesta ja luonteesta riippuen. Avermaet jopa myöntää, että hetkellinen luotiviivan takana käyminen ei ole synneistä suurin. "Se ei vielä välttämättä tarkoita hevosen huonoa kohtelua. Ääriasento rollkur on selkeästi hevosen huonoa kohtelua", hän sanoo. "Mutta se on tarpeetonta."Tässä törmätään siihen käytännön hankaluuteen, että koko käsiterypäs rollkur/hyperfleksio/LDR on jäänyt epäselväksi. "Viralliset tahot" eivät aiheeseen mielellään tartu. Suurelle yleisölle on epäselvää, tarkoittavatko termit tismalleen samaa vai onko niissä aste-eroja.Avermaet muistuttaa, että LDR-lyhennekin tarkoittaa jo kahta eri asiaa, joko eteen alas pitkänä ratsastusta eli long deep round tai alas pyöreäksi ratsastusta, joka on englanniksi low deep round.Tämä asia on FEI:ssä linjattu niinkin kauan aikaa sitten kuin vuonna 2010. Tuolloin todettiin, että pyöreä, matala muoto, jossa ei ole pakkoa, on hyväksyttävää.. "Ratsastus ei ole staattista"Kyrklund toteaa, että koottu GP-hevonen on pitkän ja onnistuneen valmennuksen lopputulos. Kouluhevosen ratsastaminen ei ole staattista touhua, vaan sen tasapainoa ja kokoamisastetta vaihdellaan jatkuvasti. Sen takia pelkän luotiviivan katsominen ei kerro totuutta siitä, onko ratsastus hyvää vai huonoa.”On katsottava ratsukkoa kokonaisuutena”, Kyrklund sanoo. Hän toteaa, että jatkuva vaatimus luotiviivalla olemisesta ei ole hevoselle edes terveellistä.”Kuten kaikissa muissakin urheilulajeissa, ratsastuksessakaan ei voida tehdä koko aikaa vain kilpailuliikkeitä, vaan se on paljon dynaamisempaa ja monipuolisempaa toimintaa. Välillä rentoutetaan, välillä haetaan jäntevyyttä, vaihdellaan askeleen korkeutta ja nopeutta. Jos teet vain yhtä asiaa, rasitat liikaa yhtä kohtaa hevosessa.”Eivät voimistelijatkaan treeneissä koko ajan tee kaikkein vaikeinta Jurtsenko-hyppyä tai sadan metrin juoksijat yritä uutta sadan metrin ennätystä valmennuksessa tai verryttelyssä. Urheilijan elimistö ei kestäisi sitä.Kyrklundin sanoma on, että treenit ovat treenejä ja verryttely on verryttelyä - niissä kroppaa valmistellaan kisasuoritukseen. Kilparadalla on toinen tilanne, ja siellä tehdään se yksi Jurtsenko-hyppy, yritetään 100 metrin ennätystä ja ollaan suorituksessa alusta loppuun koottuna, hieman luotiviivan edellä. Kouluratsastuksen tuomarityö ratkaisee ongelmanKisa-areenalla ollaan luotiviivalla, todetaan säännöissä. FEI:n sääntöjä mukailevissa SRL:n säännöissä on mainittu luotiviiva-asiasta ja monesta muustakin hyvinvointiin liittyvästä asiasta heti ensimmäisellä sivulla, kohdassa 1 – kouluratsastuksen tarkoitus.Kyrklund toteaa, että edellä mainittu on kuitenkin ideaali, joka ei silti tarkoita sitä, että se toteutuisi kaiken aikaa, kuten ei mikään muukaan ideaali kouluratsastuksessa. Ei olla valmiissa maailmassa. ”Sen takia kukaan ei ole saanut sataa prosenttia koulukisoista, eikä tule vähään aikaan saamaankaan”, hän sanoo.Koko elämänsä kansainvälisen kilpakouluratsastuksen keskiössä toiminut Kyrklund on myös realisti. Hän toteaa, että urheiluun kuuluu se, että siinä yritetään voittaa. Joskus keinolla millä hyvänsä. Muun muassa tämän takia jokaisessa urheilulajissa on säännöt. Sääntöjen tulee yksiselitteisesti ohjata halutunlaiseen urheilemiseen, tietäen, että niin kauan, kun kouluradalla jollakin tavalla toimimalla saa paremmat pisteet kuin jollakin muulla tavalla, ensinmainittu tulee jatkumaan.Kouluratsastuksessa avainasemassa ovat tuomarit. He ovat tehokkaimmat mahdolliset hevosen hyvinvoinnin vartijat, sillä he peilaavat sitä, miten sääntöjä noudatetaan. ”Ratkaisu on tuomaroinnissa”, Kyrklund sanookin kouluratsastuksesta.”Heidän ei pidä hyväksyä sitä, että ratsastaja hakee vähän enemmän näyttävyyttä johonkin liikkeeseen pitämällä kovan tuntuman, käyttämällä paljon pohjetta, ja pitämällä nenän luotiviivan takana ja saa sen jälkeen hyvät pisteet verrattuna toiseen ratsastajaan, joka ratsastaa kauniisti, mutta ei ole yhtä näyttävä.”Tällä hetkellä tilanne on pattitilanne, jossa odotetaan siirtoa tuomareiden taholta. ”Et voi valmentajanakaan tehdä muuta, kuin neuvoa miten niitä parhaita pisteitä ratsastetaan ja korkeintaan miettiä miten paljon olet moraalisesti valmis vaatimaan siltä hevoselta”, Kyrklund huokaa. Tuomareiden on pystyttävä näkemään, jos hevonen ei halua tai pysty suorittamaan oikeassa muodossa, eikä se sen takia käytä selkäänsä ja ratsastaja yrittää kompensoida tilannetta vetämällä päätä alas kangilla.Nyt pitää muistaa, että myöskään tuomarointi ei ole staattista, vaan siinä on tietyt muotinsa.”Neljäkymmentä vuotta taaksepäin me kaikki katsottiin koko ajan hevosen nenää ja ratsastettiin yleisesti ottaen klassisemmin kuin nykyään”, Kyrklund sanoo.Sanottuaan sanan ”klassinen”, Kyrklund tosin heti toteaa, että termiä on avattava, sillä se on tietyllä lailla kaapattu uuskäyttöön. Kyrklundille klassinen kouluratsastus tarkoittaa kouluratsastusta sellaisena kuin FEI asian määrittää. Mutta takaisin trendeihin. Ne täytyy suhteuttaa menneeseen.Wolfgang Niggli oli FEI:n koulukomitean puheenjohtaja 1981-1993 ja se henkilö, joka linjasi tuona aikana urheilua. Hän ei suvainnut teknisiä virheitä, eikä luotiviivan takana kulkevia hevosia. Niinpä ratsastajat eivät ottaneet turhia riskejä ja pitivät hevoset luotiviivalla.Kun ruotsalaisesta Eric Letestä tuli puheenjohtaja, hän halusi lajiin enemmän näyttävyyttä. Kaunis ajatus lähti menemään väärään suuntaan. kun ratsastajia rohkaistiin riskinottoon. Jos otti riskin saadakseen 10 pistettä vaihdoista joka askeleella, teki vaikkapa erityisen isoja, ilmavia vaihtoja vaikealla uralla, mutta sen seurauksena tulikin virhe, virheestä ei rangaistu ala-arvoisella numerolla kuten aiemmin, vaan kympistä vähennettiin ehkä vain kaksi. Riskinotto kannatti siis myös epäonnistuessaan. Tämä johti hämmennykseen ratsastajien keskuudessa. Heidän keskuudessaan syntyi jopa ironinen termi ”quality mistake”, suomeksi ”laatuvirhe”.Nyt on Kyrklundin mielestä jälleen uuden linjauksen ja ohjeistuksen aika. Mutta ollaanko tähän valmiita?Kyrklund kertoo, että hän valmisteli parin vuoden ajan muutaman muun henkilön kanssa eksaktimpaan tuomariointiin tähtäävän suunnitelmaa FEI:n pyynnöstä. Ytimessä oli aivan uudenlainen pisteytysjärjestelmä, jonka perusperiaate on, että tuomarilla ei voi olla jonkin liikkeen oikeellisuudesta henkilökohtaista mielipidettä, vaan arvosteluperiaatteet on yhteisesti linjattu ja sovittu ja niin selvästi kuvattu, että subjektiivisiin mieltymyksiin perustuvan virhearvioinnin mahdollisuutta ei ole.Ratkaisu oli kouluratsastuksen code of points, eli laaja tuomareiden käyttöön tarkoitettu opas ja manuaali, jossa kaikki liikkeet on määritelty ja avattu. Työryhmää johti koulukomitean sen aikainen puheenjohtaja Frank Kempermann. Työ saatiinkin valmiiksi, mutta jotkut vaikutusvaltaiset tuomarit eivät hyväksyneet manuaalia ja sen ottaminen käyttöön ei tapahtunut”Tuomarit osaavat ja tietävät kaiken aina paremmin”, Kyrklund naurahtaa. ”Heidän mielestään mitään ei ole tarve muuttaa, eikä heidän toimintaansa saa kahlehtia. Mutta jos ei muuteta systeemiä, tämä ei tule koskaan muuttumaan.”Tässä on ongelma, sillä korjattavaa todellakin on, sillä kuten Kyrklundkin sanoo, jossakin on vikaa, jos kaksi pitkänsivun tuomaria näkevät saman suorituksen niin eri lailla, että toinen antaa siitä 62 prosenttia ja toinen 71 prosenttia.Kyrklund viittaa taitoluisteluun. ”Heillekin ärähdettiin aikoinaan KOK:sta, että tuomarointi on saatava kuntoon, jotta paras urheilija täysin kiistattomasti aina voittaa. Mitä luistelijat tekivät? He kuuntelivat ja uudistivat lajin arvosteluperiaatteet kokonaan.”Kyrklundin mielestä kouluratsastuksen ei pidä odottaa, että KOK kohdistaa katseensa siihen ja toivottaa tervemenneeksi jonnekin muualle, vaan systeemi olisi muutettava jo nyt.. Luotiviiva Lopuksi on palattava takaisin luotiviivaan. Luotiviiva-asia on kuitenkin monitahoinen kysymys, sillä pään asento vaikuttaa selän toimintaan. Ei ole niin, että jos nenä käy luotiviivan takana, kaikki on pielessä.Kouluratsastajat ja valmentajat, Kyra Kyrklund mukaan lukien, ovat yhtä mieltä siitä, että kouluhevosta ei pysty kouluttamaan niin, että sen muoto on aina korkea ja kuono luotiviivalla. Hevosen muoto vaihtelee. Joillekin hevosille on helpompaa opetella liikkeitä pidemmässä ja matalammassa muodossa, jopa luotiviivan takana. Miten hevonen on luotiviivassa tai kuinka paljon hevonen on luotiviivan takana riippuu kaulan ja niskan asennosta sekä pään ja kaulan kulmauksesta, sanoo Kyrklund. Kyrklund toteaa, että nuori hevonen ei vielä jaksa kannatella itseään koko aikaa kootussa asennossa kuolaintuntumalla, niska ylimpänä kohtana, koska se on raskasta sille. Se voi haluta itse laskea kaulaansa alemmas, ja mikäli ratsastaja ei myötää ohjasta niin, että hevonen voi avata niskansa kulmaa, kaulan laskiessa kuono kääntyykin luotiviivan taakse. ”Siinähän ei silti mekaanisesti tapahdu mitään sen kummempaa, mutta se voi näyttää jonkun silmään jopa rollkurilta. Kun niska on ylhäällä kootussa muodossa ja nenä luotiviivassa, tämä kulmaus voi olla pienempi kuin silloin kun kaula laskeutuu, vaikka nenä onkin silloin ehkä luotiviivan takana.”Hevosen kouluttaminen GP-ratsuksi on pitkäkestoinen prosessi ja työskenteleminen kohti tätä monen vuoden päässä häämöttävää tavoitetta on dynaamista tekemistä, mikä tähtää hevosen vahvistamiseen. Kouluratsastuksessa kaikki liittyy kaikkeen. Aivan keskeinen hevosen muotoon vaikuttava asia on sen selkä. Kyrklund mieltää kouluhevosen selän kaarisillaksi, joka yhdistää etu- ja takaosan. Selkä tulee ratsastaa ylös, ja niin voi tapahtua vain, kun hevonen on rento. ”Hevosen keskiosan täytyy nousta, jotta kaula voi nousta. Se nostaa säkää lapaluittensa välistä ylös, kun selkä on ylhäällä ja vatsalihakset tekevät töitä. Kyrklund ei käytä termiä ”selän läpi”, vaan hän sanoo että selkä ”ratsastetaan ylös”. ”Se kuvaa paremmin, mitä siinä tehdään.” ”Jos kuono tulee liikaa luotiviivan eteen, selkä laskee”, Kyrklund sanoo. ”Hyvä ratsastaja tuntee sen heti satulaan, jolloin hän päästää hevosen takaisin luotiviivaan tai jopa sen taakse muutamaksi askeleeksi.” ”Vasta täysin valmis GP-hevonen pystyy pitämään itsensä vähänkään pidemmän aikaa korkeassa muodossa, nenä luotiviivan edessä niin, että sen selkä on edelleen toiminnassa”, Kyrklund sanoo. ”Nuorempia hevosia täytyy auttaa päästämällä ne ajoittain matalammiksi, jolloin selkä houkutellaan jälleen mukaan, jonka jälkeen on mahdollista nostaa etuosa jälleen ylös. Se on sitä paitsi vaihtelevaa ja hyödyllistä voimistelua.”Mutta onko se hyödyllistä vai eikö se ole? Kumpi on oikeassa, pitkän linjan ratsastaja, kuten Kyrklund vai aktiivi ja eläinlääkäri, kuten Avermaet?”Tämä on jotakin, minkä olen oppinut ja havainnut koko elämän kestävän kilparatsastajan ja valmentajan urani aikana toimivaksi systeemiksi. En usko olevani väärässä, ennen kuin näen kiistattoman tieteellisen todistuksen siitä. Tähän mennessä en sellaista tutkimusta ole vielä nähnyt”, Kyrklund sanoo. . ”Tiedonpuute”Kun Avermaetiltä kysyy, miten olisi mahdollista, että ratsastajat, jotka ovat viettäneet koko elämänsä treenaamalla ja ratsastamalla, eivät ymmärtäisi mitään hevosten hyvinvoinnista, ja näin ollen tietäisi, mikäli luotiviivan takana olisi vahingollista olla, hän vastaa että ”se on mahdollista samalla tavalla kuin mies voi viettää koko elämänsä naisen kanssa ymmärtämättä, mikä olisi tehnyt tämän naisen onnelliseksi, tai samalla tavalla kuin koirankasvattaja ei ehkä ymmärrä, mikä on hänen koiriensa hyvinvoinnin kannalta parasta”.Avermaetille kyse on "yksinkertaisesti uteliaisuuden puutteesta ja puutteellisesta tiedosta". ”Erityisesti LDR:stä puhuttaessa, myytti siitä, että se on välttämätön osa hevosen koulutusta, yhdistettynä jatkuvaan propagandaan, ylläpitää väärää uskomusta sen hyödyllisyydestä. Kyse ei ole siitä, että he olisivat pahantahtoisia, useimmat ovat vain tietämättömiä.”Onko kansainvälisillä radoilla hyviä kouluratsastajia?”Toivon, että on, mutta henkilökohtaisesti en ole nähnyt heitä kilparadoilla. Olen havainnut muuttumishalukkuutta joissakin, mutta muutosvastarintaa toisissa – varsinkin suurimmissa tähdissä. Voin kuitenkin samaistua tiettyihin asioihin, joita Ingrid Klimken ja Uta Grafin ratsastuksessa näen. Jos nuoret ratsastajat voisivat ottaa enemmän inspiraatiota heistä kuin hyperfleksion kuningattarista ja kuninkaista, meillä olisi mahdollisuus, että asiat menisivät paremmin hevosten kannalta. Valitettavasti näen, että suuri joukko nuoria ratsastajia on jo langennut hyperfleksion ansaan ja kohtelevat hevosiaan yhtä rajusti kuin idolinsa. Emme ole vielä päässeet kuiville. Ne harvat nuoret ratsastajat, jotka näkevät asiat toisin, ansaitsevat tunnustusta. Toivon, että he pysyvät lujina eivätkä taivu järjestelmän paineen alla”, Avermaet sanoo.Keskustelu jatkuu niin, että Avermaetin ryhmittymä kokoontuu Pariisissa lauantaina ja sunnuntaina 27.-28. huhtikuuta, käytyään edeltävänä päivänä, perjantaina, kuvaamassa ja videoimassa ratsukkoja Fontainebleaun kansainvälisissä kisoissa. Keskustelun tärkeysKyrklund olisi periaatteessa kiinnostunut tilaisuudesta, mutta ei pääse paikalle, sillä on samaan aikaan Saksan Hagenissa. Hän on kuitenkin vinkannut tapahtumasta sekä FEI:lle, että tutulle kouluratsastavalle ja erittäin arvostetulle hevoseläinlääkärille, ortopediaan erikoistuneelle kirurgi Rachel Murraylle, Rossdales-hevossairaalasta Newmarketista. Murray on johtanut useita tutkimuksia urheiluhevosten valmentamiseen liittyvistä terveysriskeistä. Murray suunnittelee tiettävästi menemistä paikalle.”Jotta keskustelu pysyy faktoissa ja jotta siellä on tiedemiehet puhumassa samaa kieltä, ja jotta voidaan tarkastella niitä tutkimuksia tasavertaisesti ja katsoa, onko ne tehty oikealla tavalla”, Kyrklund perustelee. Siinä asiassa Kyrklund ja Avermaet ovat samoilla linjoilla, että tarvitaan keskustelua ja kiistattomia argumentteja, ei fanaattista inttämistä toinen toisen päälle. Käytännössä pyrkimyksessä ei toistaiseksi ole kovin hyvin onnistuttu.”Tällä hetkellä keskustelu on kuin uskonsotaa, käännyttämistä ja julistamista, ei keskustelua”, Kyrklund sanoo. Avermaet sanoo myös, että vaikka täydellistä konsensusta Kyrklundin kanssa ei löytynytkään, keskusteluhetket kilparatojen laidoilla hänen kanssaan olivat kohteliaita ja kunnioittavia, jopa lämminhenkisiä.”Mä voin olla yhtä mieltä ja joku toinen jotain toista mieltä. Se ei vielä tarkoita, että kumpikaan meistä on välttämättä idiootti”, Kyrklund päättää. .Hyperfleksiolle halutaan Pariisissa stoppi: "Se luotiviivan taakse ratsastaminen pitää vaan lopettaa”, sanoo Kati Tuomola. Hevosetkin ovat muuttuneetHevoskasvatus on mennyt valtavaa vauhtia eteenpäin. Tämän päivän hevosia ei voi verrata muutaman kymmenen vuoden takaisiin.Kuten Kyrklund sanoo, tänä päivänä on niin paljon niin hyvin ja näyttävästi liikkuvia hevosia, että jo sen takia on aika ruveta seulomaan taas virheitä.Kyrklund muistaa, kun oli Hubertus Schmidtin kanssa Windsorin EM-kisoissa 15 vuotta sitten. Radalla oli Totilas ja muutama muukin paljon luontaista liikettä ja ulottuvuutta omaava hevonen. ”Me katsottiin siinä toisiamme ja todettiin, että jos yritettäisiin saada sama ulos meidän omilta hevosilta, ne menisivät rikki.”Kyrklund sanoo, että Totilas oli hevosena täysin erilainen kuin muut ja siksi nousi joukosta. ”Se ei ehkä pystynyt taivuttamaan ja kokoamaan takaa ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta siinä oli samankaltaista lavasäteilyä kuin Matissa aikoinaan.”Silloin kun hän itse aloitti kouluratsastajana, suuri osa hevosista ei pystynyt tekemään kaikkia vaadittuja liikkeitä, kuten vaihtoja joka-askeleella tai piaffia. "Niiden rakenne teki sen vaikeaksi. Tänä päivänä melkein kaikki hevoset tekevät ne melko hyvin. Mistä sitten niitä pisteitä tällaisessa tilanteessa annetaan? Riskinotosta. Tämä johtaa helposti siihen, että hevoselta pyydetään liikaa, jolloin se jännittyy ja jolloin alkaa tulla epätoivottavia reaktiota, kuten virheitä, suun aukomista tai muuta vastaavaa. Mutta se pitäisikin mennä niin, että riskinotosta palkitaan, jos se onnistuu, mutta rangaistaan, jos se ei onnistu tai aiheuttaa epätoivottavaa ratsastusta, koska silloin se on virhearvio ratsastajalta. Tällainen kyllä ohjaa oikeaan suuntaan.”

"Code of points olisi hyvä ratkaisu", sanoo Kyra Kyrklund, joka toivoo kouluratsastukseen yhtä objektiivista arvostelusysteemiä kuin taitoluistelussa

Aiheeseen liittyvää