"Hengitä ja nauti ratsastuksesta", neuvoo Ingrid Klimke

Kavaletteja käytettiin Ratsastuskeskus Ainossa lauantaina runsaasti, mutta mitä Ingrid Klimken opetuksen sisältöön muuten tulee, se on vanhaa tuttua. Kavaletit ovat hyvä apukeino, mutta vain apukeino. Loogisuutta, ystävällisyyttä, kärsivällisyyttä, mutta myös peräänantamattomuutta ja saksalaista täsmällisyyttä. Asioista ei tehdä vaikeita vaikeuden vuoksi, sillä hevonen ei kestä vaikeita asioita määräänsä enempää: ympyrällä aloitetaan treeni hevosen notkeampi puoli sisäänpäin, jotta tehtävä tuntuu helpolta. Jäykkää puolta työstetään tietysti myös, mutta ei koskaan niin kauaa, että se alkaa tuntua yhtään epämukavalta. Loogisuus kaikessa. Hevonen oppii palkitsemisen kautta, taputus lasketaan palkinnoksi. Niinpä kannattaa olla tarkkana missä tilantessa sitä jaetaan. Klimke huomautti pariin kertaan, kun näki, että ratsastaja taputteli hevostaan virheen jälkeen. Niin ei pidä tehdä, sillä se sekoittaa. Ratsastajan käsi on väline, jonka kanssa on oltava tarkkana. Kuten tiedetään, käsi on yleensä liian hanakka toimimaan, kun sen päinvastoin pitäisi pysyä hiljaa ja lujana, ja istunnan ja jalan tulisi hoitaa asia. Käden tärkeyttä painotettiin jokaisen ryhmän kohdalla. .KavaletitIngrid Klimke on tunnettu siitä, että hän käyttää mielellään kavaletteja. Sekä hän, että aikoinaan hänen isänsä Rainerkin ovat kirjoittaneet kavalettityöskentelystä kirjojakin ja Ingridin yritys myy erikoisvalmisteisia kavalettipuomeja, jotka ovat kiinteästi kiinni pehmeissä johteissa, jotka ovat reunoiltaan sileät, jolloin juoksutusliinalla ei ole riskiä tarttua johteisiin kiinni. Puomeja käytettiin eri korkeuksissa, alimmillaan ne olivat muutama sentti irti maasta, ylimmillään ehkä puolen metrin korkeudella.Kavaletti saa hevosen jumppaamaan läpi kehon.Kavaletit poikivat myös yleisökysymyksen. Niitä näyttäisi olevan Klimken tehtävissä neljä. Onko näin ja jos on, niin miksi?"Näin on. Neljä on hyvä määrä. Kun puomeja on neljä, tehtävä on riittävän helppo kaikille hevosille ja tehtävästä pääsee aina myös ulos. Samasta syystä aloitan myös aina ensin yhdellä, sitten kahdella puomilla, Klimke kertoo.Puomit ovat puusta, koska siitä ei tule liian kova metallinen kilahdus kavion osuessa siihen, mutta puomi on toisaalta riittävän kova, jotta hevonen kunnioittaa sitä. Pehmeät muovipuomit eivät ole Klimken suosiossa..Pyöreyttä ja tahtiaEnsimmäinen ryhmä Saima Alitalo, Johanna Vainio ja Fanni Savolainen keskittyi ensin käyntiin ja sen parantamiseen, johon kavaletit ovat Klimken mielestä suorastaan yksi parhaita keinoja. Hevosille haettiin pyöreyttä, rentoutta, irtonaisuutta ja tahtia kavalettityöskentelyllä neljän maapuomin yli. Hevonen on oltava niin sanotusti aina oikein päin. "Ajatuksen tulee aina pysyä pyöreydessä", Klimke muistuttaa.Puomit ovat tässä tehtävässä noin 80 sentin päässä toisistaan.Lopulta hevoset venyttivät eteen-alas. Myös tätä Klimke painottaa. Sitä, että hevonen ensinnäkin saa tilaisuuden ja sen saatuaan myös pyrkii venyttämään alas kohti kuolaintuntumaa. "Jousen lailla", hän täsmensi, tarkoittaen sitä, että hevonen ei suinkaan ajelehdi ilman löysin ohjin ilman kuolaintuntumaa, vaan nimenomaan seuraa ratsastajan kättä niin pitkälle kuin käsi antaa luvan, takaosan työskennellessä aktiivisena ja selän ollessa toiminnassa. Fanni Savolaisen Jolielle eteen-alas näytti ensi alkuun olevan uudempi juttu, mutta tamma löysi jujun ja pyöreyden eteen-alas työskentelyssä nopeasti kavalettien avulla. Eteen-alas -ajattelu on tärkeää oikean lihaksiston muodostumisen takia, Klimke muistutti. Hevonen hakee kuolaimelle, jos se luottaa ratsastajan käteen. Vinkki, jonka Klimke haluaa kaikille nuorten hevosten ratsastajille jakaa, on sellainen, jonka on saanut omalta valmentajaltaan ja joka hänellä on ollut siitä pitäen aina käytössä. Chris Bartle neuvoi aikoinaan omalle valmennettavalleen, Klimkelle siis, "kauhukahvan", eli remminpätkän satulan edessä, johon on hyvä tarttua kaikenlaisissa epäselvissä tilanteissa, jotta välttyy tarraamasta ohjiin. Ei mikään uusi asia, mutta uusia asioita ratsastuksessa harvemmin eteen tuleekaan. "Erittäin hyvä apuväline etenkin nuorilla hevosilla", Klimke sanoo."Käsi on tärkeä! Käden on oltava hiljaa, mutta sen on myös ohjattava hevosta. Se on kuin pitäisi lasta kädestä. Mukana on luottamus", Klimke komppasi. . Vaativan tason ryhmä Kirsi Oksanen Conbaso ja Jenna Lamminen Katallin Fiinadonna olivat seuraavina vuorossa. Heille laitettiin maapuomit kahdelle ympyrälle, mikä on isä-Rainerin kehittelemä harjoitus, joka on kuvattu jo 1960-luvulla kirjoitetussa kirjassa "Cavaletti". Ensin mentiin yksittäiset puomit, koska Klimke muistaa, että etenkin kouluhevoset voivat ensi alkuun olla sitä mieltä, että ne ovat pelottavia. Kavaleteilla haetaan aktiivista takajalkaa ja pidetään hyvä, tasainen rytmi. Hevoset löytävät nopeasti rytmin ja Conbaso otti näyttävästi koko kropan käyttöön samantien, mikä näkyi erityisenä lennokkuutena ja kirvoitti Klimkeltä kehut. Fiinadonna ei kouluhevosena ole yhtä tottunut puomityöskentelyyn ja se oli hieman kysymysmerkkinä, mutta oivalsi kuitenkin nopeasti mistä on kyse."Tämä on sille vaikeaaa, mutta se on fiksu tyttö", Klimke kehuu. "Pidä hevonen pyöreänä", hän opasti Lammista.Klimke muistutti myös kouluttamisen loogisuudesta. Eli että hevosta ei tule rapsutella ja kiittää väärässä kohdassa, silloin kun se ei toimi oikein. Näin voi helposti toimia yrittäessään rauhoitella hermostunutta hevosta. "Hevosta kiitetään vain silloin, kun se on tehnyt mitä pyydetään."Puomien jälkeen kaviouralla mentiin vuoroin takaosa edellä travers-sulkutaivutusta ja vuoroin avotaivutusta. Tämän jälkeen sama myös ympyrällä, vaihtaen suuntaa sulkutaivutuksena diagonaalilla ja sama toiseen suuntaan."Kädet alhaalla", Klimke muistutti. Väistöjen jälkeen otettiin pätkiä lisäten ravia kaviouralla. Klimke painottaa tarkkuutta ja täsmällisyyttä ja sitä, että tekemiseen keskitytään täysin. "Hevonen on ratsastettava 100-prosenttisesti, muistutti aina isäni", Klimke paljasti. "Kaikki hevoset eivät ole yhtä lahjakkaita kuin Fiinadonna, niihin hevosiin taito on ratsastettava", hän totesi. Hetken käyntipätkä ja ohjelma jatkui puomeilla. Puomien yli ravissa, sitten puolipidäte ja laukkaa puolikas ympyrä, puomeilla taas ravissa. Tämän jälkeen laukattiin isolla ympyrällä niin, että puolet ympyrästä koottiin laukkaa, puolet lisätään. Laukanvaihtoharjoitus. Klimke asetti yksittäisen puomin keskilinjalle, joka ylitetään käyntiin, johon siirrytään puomien kohdalla kootusta laukasta muutamaksi askeleeksi. Puomin jälkeen vaihdettiin suuntaa, ja nostettiin uudestaan laukka. Fiinadonna harjoitteli laukanvaihtoa myös vastalaukasta ja saikin sen onnistumaan. . Stella Hagelstam Hagels Prince Nassak ja Piia Pantsu-Jönsson KOM Queen of Hearts olivat päivän kolmannessa ryhmässä, GP-ryhmässä."Onko se edelleen ori? Sillä on oriin kaula", Klimke kysyi heti alkuun Hagelstamin hevosesta Prince Nassakista.Jopa tämän tason ratsukoiden kohdalla Klimke muistutti tarkkuudesta ja siitä, että pyyntö ja aloite liikkeisiin tulee aina ratsastajalta ja hevosen tehtävä on odottaa tätä pyyntöä. Ratsastajan on myös oltava äärimmäisen järjestelmällinen siinä, mitä vaatii. Jos jokin sääntö on, se on voimassa aina. Tehtiin ravissa sulku- ja avotaivutuksia. Klimken haukansilmä huomasi kaiken. "Tuhma poika, yritti oikaista kulmassa, mutta Stella huomasi heti ja sanoi, että tällainen ei käy", hän naurahti Nassakin kohdalla. Klimke muistutti käynnin tärkeydestä kouluhevosilla, sillä se arvostellaan kertoimella. Askellajiin kannattaa siis panostaa. Neljän kavaletin jumppasarja otettiin jälleen käytäntöön. Prince Nassak meni kavaletin edessä ensin ymmälleen, mutta pikku hetken päästä ylitti ensimmäisen, eikä asiassa enää ollut ongelmaa. Puomien välissä oli ensin noin metri, mutta koska hevosilla on hyvät käynnit molemmilla, väliä hieman pidennettiin. Tehtävä jatkui niin, että puomit ylitettiin käynnissä, jonka jälkeen siirryttiin laukkaan ja uudelleen puomien ylitys käynnissä. Lopulta mentiin piruetteja. Piia Pantsu sai raikuvat aplodit saatuaan laukkapiruetin mallikelpoisesti onnistumaan, vaikka ei tunne hevostaan kovin hyvin."Hevoset eivät yleensä tee mitään ilmaiseksi", Klimke totesi. "Siksi uudella hevosella ratsastaminen on kaikkea muuta kuin helppoa."Pantsu-Jönsson myönsi, että ei ollut helppoa ja se oli hänen mielestään mielenkiintoista huomata. "Oli vaikea saada kokoaminen onnistumaan. Ja ratsastajassahan on silloin aina vika. Aiemmat pari kertaa olen ratsastanut tammaa Stellan jälkeen, jolloin se oli huomattavasti helpompaa!" Pantsu kommentoi."Totta kai, koska tamma joutui kuitenkin jonkin verran miettimään mitä uusi ihminen uusine apuineen tarkalleen ottaen haluaa. Tätähän me opettelemme koko elämämme", Klimke kannusti.Klimke muistutti, että kokoamisen jälkeen on aivan erityisen tärkeää rentouttaa. Tämä tapahtuu tietenkin eteen-alas -muodossa ravaten."Ja häntä heiluu mukavasti rentona", Klimke huomaa. Hagelstam sanoi nauttineensa treenistä. Hän kertoi Nassakin olevan yleensä kuuma vastaavissa tilanteissa. "Näin rauhallinen se ei ennen ole ollutkaan."Kukat jäivät tilanteessa kuitenkin ojentamatta."Otetaan ne sitten joskus kun ollaan päästy kisojen palkintojenjakoon asti", Hagelstam naurahti. Hagelstam otti hyödyn irti tapahtumasta ja käveli hevosensa kanssa areenalla vielä, kun monisatainen yleisö nousi ylös ja lähti tungeksimaan kohti lounasruokalaa. . Neljäs ryhmä, Axel Lindberg Quelle Bonne ja Patricia Ivanetskiy Birte Starilla saivat ensin keskittyä saamaan hevoselleen hyvän käynnin. Käyntiä rohkaistiin isommaksi ja enemmän läpi selän myötäämällä kädellä ja koko olkavarrella. Sitten kevyeen raviin ympyrällä. Klimke muistutti jälleen koulutuksen loogisuudesta, eli että tavan vuoksi ei pidä maiskuttaa hevoselle. "Vain silloin, kun sen tarvitsee hetkellisesti mennä paremmin eteen." Käsien paikka oli jälleen tarkka. Kädet eivät saa olla suorana ja liian edessä, vaan ne menevät vartaloa pitkin, jolloin kyynärvarresta voi joustaa. Kun ne lisäksi ovat riittävän lähekkäin toisiaan, asento on hyvä. "Liian leveällä olevat kädet saavat hevosen epävakaaksi."Puomit laukkaympyrällä. Molemmissa suunnissa. Ideaalia on työstää myös hevosen jäykempää kylkeä, mutta ei ainoastaan sitä. Tässä tehtävässä toinen puoli ympyrää ravissa hieman matalammilla puomeilla ja lyhyemmillä väleillä, toinen puoli laukassa korkeammilla kavaleteilla. Klimke vinkkaasi Lindbergille että seuraavana päivänä tämä ottaisi kannukset, sillä hevosen on kuunneltava jalkaa nopeammin. Ivanetskiy sai antaa raipan pois, jotta pystyi keskittymään myötäämään käsillään enemmän. "Hengitä ja nauti!" Klimke opasti. Hetken päästä hän arvioi, että hevoset olivat mukavan pehmeitä, joten siirryttiin seuraavaan tehtävään. . Lindberg sai vinkin lyhentää ohjat sopivaan pituuteen ja pitää niitä sen jälkeen "siltana", lyhentämättä tai pidentämättä niitä enää, jotta kädet pysyvät paikallaan ja vakaina ja ratsastamiseen käytetään enemmän istuntaa ja jalkaa. "Kun kädet ovat noin, se auttaa käytämään paremmin kehoa", Klimke opasti. Tästä siirryttiin vastalaukkaan ympyrällä. "Vastalaukka todellakin auttaa hevosen suoristamisessa."Siirtymisiä kootummasta laukasta pidempään laukkaan, ja laukasta käyntiin vastalaukassa. "Kasva isoksi satulassa ja mieti pysähtymistä", Klimke neuvoi Lindbergiä, jonka ohjat olivat edelleen siltana. Laukanvaihdossa on tärkeää, että ratsastaja päättää millä hetkellä vaihdetaan. Lindbergin ja Quelle Bonnen ensimmäinen vaihto tapahtui etuosa edellä. "Pidät vastalaukkaa siihen asti, kunnes annat hevoselle luvan: nyt saat vaihtaa", Klimke neuvoi. Seuraava vaihto onnistui hyvin ja vaihto oli puhdas. Tämän jälkeen vaihtaminen muuttui ongelmalliseksi, sillä hevonen pääsi jännittymään. Klimke totesi, että kun laukanvaihto on päässyt tulemaan tavaksi väärin tehtynä, eli kaksivaiheisesti etuosa edellä, ja hevosella alkaa olla jo ikää, sen kitkeminen vaatii pidemmän ajan määrätietoista työtä. Timing apujen annossa ratkaisee, sekä se, että takaosa on vaihdon hetkellä oikein asetettuna. "Kokoa laukkaa, mieti 'ei-vielä, ei-vielä ei-vielä, sitten sanot 'nyt', anna vaihtaa ja sen jälkeen laukkaa eteenpäin", kuului neuvo ison, ylämäkeen tapahtuvan laukanvaihdon saamiseksi. . Viidennelle ryhmälle, Arvi Martikaiselle Pin Rock's Brewingtonilla ja Sofia Granatille ja Lecafulle puomit olivat jälleen uudessa asennossa. Yksittäinen puomi toisella puolella ja kaksi toisella, sekä kolme yksittäistä puomia keskilinjalla. "Ensimmäistä kertaa elämässäni menin kavaletteja koulusaappaissa", Martikainen nauroi harjoituksen jälkeen. Laskettiin laukka-askelia vanhassa tutussa tehtävässä, jossa esteväli ratsastetaan erilaisella määrällä askelita. Puomit kaviouralla laukassa neljällä, kuudella ja jopa seitsemällä askeleella opettaa rytmiä ja tarkkuutta, opettaa odottamaan. "Laske askeleet ääneen ja katso että rytmi pysyy tasaisena. Se on hyvä tapa, laskeminen rauhoittaa myös ratsastajaa ja kertoo heti, mikäli askeleet eivät ihan täysin osu kohdalleen."Neljä puomia ympyrällä tasaisesti neljän askeleen välein, sitten neljän ja kolmen askeleen välein pitäen laukka samana, mutta ympyrän sädettä isontamalla ja pienentämällä. Sofia Granat otti pyynnöstä lopulta jalustimet pois, istuakseen lähempänä hevosta. Martikaisen tehtäväksi kenttäratsastajana tuli ylittää puomi vinottain tarkalleen siitä kohdasta, mistä hän etukäteen päätti, ulomman punaisen raidan kohdalta. Klimken kavaletit on maalattu niin, että keskellä on valkoinen raita, ja sen molemmin puolin symmetriset värit. Väreistä on apua tarkassa kohdistamisessa. "Miksi näin tarkasti? Koska kenttäratsastuksessa me katsomme linjat etukäteen ja pysyttelemme linjalla."Loppuun tietysti venytys.. Päivän viimeinen ryhmä oli Silva Timonen Melissa L:llä ja Emil Jönsson Casino Aulangolla. Kolmen maapuomin sarja kaviouralla harjoitusravissa ja sen jälkeen laukannosto, josta siirryttiin raviin jälleen juuri ennen kavaletteja. Lopuksi ratsastettiin arviolta 70 sentin korkeudessa olevien puomien sarjaa keskilinjalla sekä s-linjatehtävänä, että suoraan, jolloin puomit tulivat eteen vinottain. Kavaletit oli nyt pinottu päällekkäin. Jönsson kiitteli tehtävää vinopuomeilla. "Enpä ole tällaista paljoa tehnyt. Se oli mielenkiintoista." .Onko jokin muuttunut?Yleisöstä kysyttiin onko Klimke uransa aikana muuttanut mieltään jonkin asian suhteen. Kyllä hän on.Klimke vastasi olleensa nuorempana ensinnäkin kunnianhimoisempi, vaikkakin sisäistäneensä isänsä opin siitä, että ratsastaja tekee hevosen, mutta hevosessa oleva laatu asettaa tietyt reunaehdot. Iän myötä hän on alkanut kunnioittaa laatukysymystä enemmän. Hevosen hyvinvointisyystä, mutta myös siksi, että haluaa voittaa kilpailuissa. Hevosta ei voi loputtomiin parantaa, jos lähtötaso ei ole riittävä.Hänellä oli itsellään joskus kiltti tamma jolla oli turhan leveä takajalkojen asento. Tammasta lähdettiin sen aikakauden ajatusmallilla työstämään kilpahevosta. Tänään Klimke on valmis sanomaan jo varhaisessa vaiheessa, mikäli jostakin hevosesta ei välttämättä ole GP-radoille. Se on hyväksi hevoselle ja se on loppujen lopuksi hyväksi myös ratsastajalle."Jos haluat myös voittaa, valitse hevonen alun alkaen jo oikein."

"Hengitä ja nauti ratsastuksesta", neuvoo Ingrid Klimke

Aiheeseen liittyvää