Heti tarkoittaa nyt – Kuinka nopeasti reagoit, jos hevonen astuu varpaillesi?

Kyra Kyrklund kertoi, että toistoja tarvitaan uusimman tiedon mukaan 100 tuhatta, jotta jonkin asian hallitsee todella hyvin.Toinen lainalaisuus on se, että ratsuhevoset oppivat valtaosan paine–ei painetta -menetelmällä. Tätä kutsutaan negatiiviseksi vahvistamiseksi. Käytännössä se tarkoittaa, että hevonen opetetaan reagoimaan apuihin välittömästi, "selkäytimellään". Apujen läpi meneminen on kaiken ratsastamisen ytimessä. Jotta mekanismi toimii, eli jotta hevonen alkaa reagoida apuihin, on pystyttävä antamaan periksi heti, kun hevonen tekee pyydetysti. Paino sanalla heti. Tämä ei useinkaan onnistu, vaan on yleinen virhe "jäädä pyytämään". Jos pohje pyytää jotakin koko ajan, se ei lopulta enää pyydä.Ratsastajalla on usein omassa istunnassaan riittävästi tekemistä, jotta hän voisi keskittyä täysillä hevosen johdonmukaiseen kouluttaminen. Kyrklund havainnollistaa apuja vertaamalla niitä raipan kosketukseen. Eihän raippaakaan käytetä pitämällä sitä kiinni hevosessa koko ajan, vaan vain tarvittaessa, ja muun aikaa se on kokonaan pois käytöstä. Sama periaate pätee kaikkiin apuihin. Ne ovat joko on tai off, ei vähän siltä väliltä. Jos tekemisessä on jokin virhe, ja monilla on, virheestä pitää ensin oppia pois. Tähän menee oma määränsä toistoja. Poisoppiminen on vaikeaa, sillä vanhat virheet tulevat esiin stressitilanteissa. Sillä lailla aivot toimivat. Kannattaa siis opetella alusta alkaen oikein. Oppimiseen on kuitenkin oikoteitä ja hyvien kielikuvien käyttäminen on yksi niistä. Hyvä kielikuva synnyttää välittömästi toivotunlaisen mielikuva. "Miten pitäisit maitolasia kädessä niin, että maito ei läiky? Kuvittele se tilanne, sen jälkeen riittää, että sanon 'maitolasi', ja tiedät, mitä tarkoitan", Kyrklund havainnollistaa. . Aino Hallasaari ja poni Fairytale Twilight (Flora's Hof Magic - Hunsingos Twister) aloittivat maanantaipäivän Kyrklundin klinikan täyteen myytyjen katsomoiden edessä. Valmentajille ja ratsastuksenopettajille- ja ohjaajille sekä koulutuomareille suunnattu koulutus oli myyty loppuun."Kun on kiinnostunut, oppii enemmän", Kyra Kyrklund totesi heti alkuun. Ja jatkoi kehumalla, että suomalaiset ovat kiinnostuneita.Sessio aloitettiin tarkastelemalla 16-vuotiaan Hallasaaren ratsastamista. Kyrklund pyysi ottamaan jonkun sellaisen asian esille, mikä olisi sellainen, mikä olisi helposti korjattavissa. On paras edetä yksi asia kerrallaan.Montaa minuuttia ei mennyt, kun maajoukkuevalmentaja Terhi Stegars otti kopin ja totesi, että perusistunnan korjauksesta voisi aloittaa. Kyrklund oli samaa mieltä.Katseet kääntyivät satulassa istuvaan ratsastajaan. "Millä tavalla hän käyttää painoaan, pohkeitaan ja kättään?" Kyrklund kysyi.Nähtiin se, mikä Kyrklundin valmennuksissa usein nähdään: istunnan vakaustesti. Kuten Kyrklund totesi, ratsastajan kropan hallinta on tärkein. Istunnan on oltava joustava, mukautuva ja tehokas, ja se on sitä, jos istunnan kaikki elementit toimivat itsenäisesti, toisistaan riippumatta. Käsi ilman jalkaa, ja niin edelleen. . "On pystyttävä käyttämään pohjetta ilman, että vetää ohjasta", Kyrklund muistutti. Sitten hän käveli ponin eteen ja otti sen ohjista kiinni ja veti. Ratsastaja antaa hevoselle ohjaspituuden ja muodon, ja siinä pysytään. Hallasaaren istunta oli melko hyvä, hän piti vastaan. Istunnan hiomiseen käytettiin aikaa. Hyvässä istunnassa ratsastaja päästää painonsa satulaan, ja pitää jalat rentoina.Korjattiin jalkaa. Lyhennettiin hieman jalustimia. Hallasaarella on pitkät jalat, mitä on totuttu pitämään kouluratsastajan ykkösominaisuutena."Mitä pidemmät jalat, sitä parempi, niinkö?" Kyrklund kysyi.Ei aivan. Tärkeämpää on, että polvi ja lantio ovat joustavat.Hevosen täytyy olla pohkeen edessä, mutta ei miten vain. Ratsastajan pohkeen on kuitenkin pysyttävä oikealla paikallaan, hevonen ei myöskään saa pelätä pohjetta. Pohkeen edessä -oleminen on eräänlainen kiertoilmaisu, joka tarkoittaa Kyrklundin mukaan eniten sitä, että hevonen ryhdistyy ja nousee edestä.Minkälainen on hyvä käsi? Pehmeä ja joustava, vakaa. Avoin käsi ei ole pehmeä käsi. Pehmeys tulee käsivarresta, ei käsistä. Hyvä käsi pysyy hiljaa paikallaan. Hyvä käsi ei "vämplää", kuten Kyrklund kutsuu liiallista ja vääränlaista ohjilla vaikuttamista, turhaa kädellä tekemistä. Hevonen menee kyllä "kuolaimelle", kun se pystyy niin tekemään. Kyrklundin "taputa hevosta" -pyyntö johtuu yleensä siitä, että se pakottaa ratsastajan myötäämään hieman sen puolen ohjalla. Jos hän vain pyytäisi myötäämään, ratsastaja "vetäisi vain vähän vähemmän". "Kaiken huonon alku on se, kun hevosen saa ensimmäisen kerran kuolaimelle", Kyrklund naurahtaa. Koska sen jälkeen ratsastaja alkaa etsiä peräänantoa itse, ja siitä tulee itsetarkoitus. Pahimmassa tapauksessa valahdetaan "käsityöhön", kuten valmentaja Tiina Tarkkala ilmiötä kutsuu, aletaan sahailla päätä paikoilleen. Suunta on silloin väärä: toimitaan edestä taakse, kun pitäisi toimia takaa eteen. Homma ei onnistu. . Kyrklund on tunnettu erilaisista kielikuvista, joilla hän yrittää auttaa ratsastajaa saamaan ideasta kiinni. Lastenvaunujen työntämisellä Kyrklund tarkoittaa käsiä, jotka liikkuvat suorina edestakaisin. Ratsastaminen ei ole lastenvaunujen työntämistä. Ratsastaessa käden on pysyttävä paikoillaan.Taivutuksesta ympyrällä Kyrklund totesi, että jos myötää ulko-ohjasta liikaa, hevonen tulee siltä kyljeltään liian pitkäksi. Asetusta ja taivutusta on uskallettava käyttää, mutta avainasemassa on, että ei jäädä vetämään, jos avut eivät mene läpi. Jos hevonen ei taivu, suoristetaan välillä ja yritetään uudestaan. Tässä kohtaa Kyrklund esitti retorisen kysymyksen: "Miksi ratsastaja hermostuu lähtiessään kisoihin?"Ja vastasi kysymykseen itse: "Siksi, että onnistumiseen tarvitaan tuuria. Jos tekee liikkeen 10 kertaa ja onnistuu hyvin 9 kertaa, kyse ei ole tuurista, eikä ratsastajaakaan hermostuta. Sen sijaan, jos suhdeluku menee toisin päin, on syytä ollakin hermostunut.Kyrklund pyysi nostamaan etukäteen määritellyssä kohdassa keskilinjalla. Hevonen nosti laukan, mutta jäi hieman liian korkeaan muotoon, mistä tuomarit eivät Kyrklundin havaintojen mukaan yleensä pidä. Tämä saattaa johtua siitä, että laukannostoapu ei tullut oikealla hetkellä. Kyrklund muistutti, että kun hevonen nostaa oikean laukan, se voi tapahtua ainoastaan sillä hetkellä, kun vasen takajalka on maassa. Laukannostoyritykset muilla hetkillä johtavat joko viiveeseen tai väärän laukan nostamiseen. Uusi yritys asettaen hevonen oikeassa ympyrässä hivenen vasemmalle laukannostossa. "Taputa oikealla kädellä pari kertaa, katso itse oikealle, mutta aseta vasemmalle", Kyrklund neuvoi.Entä ikuisuuskysymys, miten laukka nostetaan?Mitkä avut vasempaan laukkaan?"Vasen sisäpohje. Ennen, ratsastuskouluissa, se tehtiin ulkopohkeella takana", Kyrklund sanoo ja täsmensi kysymyksen olevan senteistä. Hän jatkoi toteamalla, että laukan voi nostaa vaikka jommasta kummasta korvasta vetämällä, mutta hän itse nostaa laukan sisäpohkeella aktivoituaan hevosta sitä ennen ulkopohkeella. Tämä on turvallisempi tapa hevosen suoruutta silmällä pitäen."Jos ulkopohje on liian takana, hevonen on helposti kahdella uralla.Mitä enemmän pohkeen vetää taakse, sitä heikompi se jalka on ja sitä enemmän koko ratsastajan paino valahtaa sille puolelle."Kun lyhennetään laukkaa, hevonen muuttuu hitaammaksi. "Sama tahti, mutta joko pidempi tai lyhyempi askel, ei niin, että sekä lyhennetään että hidastetaan", Kyrklund neuvoo. Pohje paikallaan ja varmuus siitä, että hevonen kuuntelee pohjetta. "Se ei tapahdu, jos käsi vämplää, koska silloin hevonen ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä."Laukannosto käynnistä. Siirtymisiä laukasta käyntiin. Käynnissä on oltava rentous. Tällä pyritään laukanvaihtoon käynnin kautta. Siihen käytetään kolme tai viisi käyntiaskelta. Jos neljä, laukka tulee olemaan väärä.Ponin muoto laukannostossa pysyy edelleen turhan korkeana. Nyt kokeillaan sitä, että Hallasaari ottaa ponin pari metriä uran sisäpuolelle ja palaa käynnissä uralle pohkeenväistössä. Näin ensinnäkin testataan, kuunteleeko poni sisäpohjetta.Sisäohja pidetään löysänä ja laukka nostetaan uralla siirtämällä vasenta pohjetta vähän eteen."Ole tarkka siitä, että hevonen kuuntelee sitä pohjetta. Ettet jää vain pyytämään ja pyytämään. Reagoi heti, niin kuin hevonen seisoisi tallissa varpaasi päällä.". Tuloksen parantaminenMoni jää tuloksissa 65 prosentin kieppeille. Eikä se riitä.Miten tuloksen saa 65:stä 70:een prosenttiin?Detaljeilla, hiotuilla pikkuasioilla. Sillä, että tuomari ei pääse sanomaan, 'aika hyvä, mutta'."Tuomaripisteet täytyy vetää tuomareilta, eivät he niitä ilmaiseksi anna!"Yleisöstä kysyttiin vielä, pitäisikö ratsastajan aavistuksen erimittaisiin kylkiin reagoida, sillä se viestii vinoudesta.Kyrklund sanoi näkevänsä kyllä samat asiat kuin kysyjäkin, mutta tekevänsä aina päätöksen, mitä lähdetään korjaamaan, koska kaikkea ei kannata lähteä korjaamaan kerralla. Asioiden tärkeysjärjestys on valmentajakohtaista ja on monta tapaa lähteä korjaamaan asioita."Kaikilla valmentajilla on oma tapansa nousta sinne Mont Blancin huipulle."Kyrklund kuitenkin myönsi, että vinous vaikuttaa aina."Kun me istumme selässä, me vaikutamme hevoseen koko ajan.".Demoratsukot 30.3. Hevosopiston valmentajakoulutuksessa- Stella Hagelstam ja Hagels Prince Nassak- Nina Dunder ja Ladino das Cardas- Sofia Granat ja Lecafu (junioriesteratsukko)- Kiira Kortesalo ja VIX Chico (juniorikouluratsukko)- Aino Hallasaari ja Fairytale Twilight (ponikouluratsukko) - Elmo Laiho ja Bali (kenttäratsukko).Säpäkkä ja aloitteita tekevä Lecafu16-vuotias esteratsastaja ja ratsastuslukiolainen Sofia Granat ja Lecafu (Levisonn - Calypso II) olivat klinikan kakkosratsukko. Säpäkkää Lecafua alkuun jännitti ja Kyrklund totesi, että estehevoset "kyttäävät" vieraassa paikassa ihan samalla lailla kuin kouluratsutkin, vaikka näin ei yleensä mielletä olevan. "Miksi hevonen on jännittynyt?" Kyrklund kysyi ja vastasi sen alunperin voivan johtua esimerkiksi siitä, että hevosen annetaan olla vastaamatta apuihin ja tehdä päätöksiä näin ollen itse. Tästä on seurauksena ratsastus, jossa ratsastaja on itse asiassa koko ajan korjaamassa jotakin, ei etupainotteisesti vaikuttamassa.Kyrklund oli huomannut edellispäivänä, että Lecafu ei mene rehellisesti kulmiin, vaan alkaa itse kääntää. Hän huomasi myös, että hevonen on "koko ajan tarjoamassa jotakin", kun sen pitäisi vain keskittyä tekemään mitä pyydetään. Granatille otettiin käyttöön Kyrklundin suosituimpiin välineisiin kuuluva "kauhukahva" eli remmi satulan etuosaan. Idea on vakauttaa sen avulla sekä käsi että ohjaspituus. Siitä voi pitää kiinni toisella ohjaskädellä, mikä pitää käden paikallaan ja antaa ohjalle tietyn pituuden. Jos vauhti turhaan kiihtyy, sitä rauhoitetaan. "Kumpi päättää tempon, ratsastaja vai hevonen?" Kyrklund kysyy. Jos hevonen "juoksee" liikaa, on "hosuheikki", ratsastaja voi vaikuttaa tempoon omalla painollaan, keventäen hitaammin. "Teen aika paljon harjoitusta, jossa paino kääntää, mutta myös kontrolloi tempon", Kyrklund kertoi. Yksi tällainen tempoa kontrolloiva harjoitus on keventäminen ravissa kaksi askelta ylös ja yksi alas. "Ei mikään helppo harjoitus tämä, kertoo paljon tasapainosta. Satulasta noustaan ylös ilman ohjan apua. Remmi auttaa myös siihen."Kun Kyrklund pyytää kääntämään vasemmalle pelkällä painolla, hän kysyy miten ratsastaja sen tekee. "Jos käännät vasemmalle, ei auta että tuntuu, että painoa on enemmän vasemmassa jalustimessa, vaan on kyettävä kääntämään oikeaa istuinluuta satulassa niin, että se ei jää tyhjän päälle roikkumaan." Oikean istuinluun paikkaa korjaava harjoitus on katsoa satulassa kohti hevosen häntää oikealta ja niin tehdessään tunnustellessa missä oikea istuinluu on.Kun hevonen "kyttää" jotakin, kuten vaikkapa tässä tilanteessa tuomaripöytää, jossa istuivat sekä Janne Bergh, Marko Björs että Terhi Stegars, ratsastajan asettaa hevonen ulospäin (kohti kyseistä pöytää) ja työntää myös takapäätä ulos, kohti pelon kohdetta. Samanaikaisesti voi taputtaa sisäohjalla ja näin kysyä hevoselta "onko tämä nyt niin paha?" Jos hevonen "lähtee karkaamaan", ottaa aiemmin mainitun hitaamman kevennyksen käyttöön. Saman voi tehdä eri askellajeissa. Vaihdetaan suunta ja toistetaan sama. Kyrklund työskentelee paljon ruotsalaisten Fredricsonin huippuesteratsastajaveljesten, Jensin ja Pederin, kanssa. Myös heidän täytyi oppia kääntämään istunnalla. "Heillä ei ollut alussa siitä aavistustakaan.". Kolmas klinikkaratsastaja oli 13-vuotias kouluratsastaja Kiira Kortesalo ja VIX Chico (Catoo - Landos). Katsottuaan hevosta hetken Kyrklund kysyi mistä aloitetaan. Mikä on heikkous?"Ratsastaja ei saa hevoselta vastausta, mikä johtuu tässä tapauksessa, että hevonen ei kokoa riittävästi, vaan etenee mieluummin pitkässä muodossa." Tämä herätti kysymyksen, mitä on kokoaminen ja milloin se alkaa."Se alkaa jo nuoren hevosen selässä ja jatkuu asteittaisesti laukkapiruettien ja piaffin vaatimaan maksimaaliseen kokoamisasteeseen."Tässä kannattaa miettiä sitä, miten hevonen anatomisesti rakentuu. Halutaan, että hevonen nostaa selän ja pidentää ylälinjaa, mikä vaatii, että vastaavasti lyhennetään alalinjaa. Kyrklund venytteli kädessään vieteriä, hevosta. "Onko vieterissä tarpeeksi energiaa, jousessa joustoa, ilmapallossa ilmaa?"Hevosten kokoamistavoissa on eroja. Jotkut kokoavat takaosaa laskemalla, osa pikemminkin nostamalla vatsaa, ja molemmin tavoin selkä ja etuosa nousevat. "Ne nousevat tästä säkän kohdalta ihan fyysisesti", Kyrklund sanoi. Pohkeen edessä oleminen tarkoittaa, että etuosa nousee, ja selkä hieman köyristyy. Lisäksi, kun selkä pyöristyy alavatsan lihaksia lyhentämällä ja ylälinjaa pidentämällä, se auttaa usein myös selän mahdollisiin ongelmiin. Etujalkojen liikerata helpottuu, kun selkä on mukana. Kyrklund havainnollisti asiaa pyytämällä yleisöä nousemaan ylös, köyristämään selkää ja nostamaan toisen jalan ylös. Jalan nostaminen on helpompi näin, kuin pitämällä selän notkolla. Kortesalolla on hieman suorat kyynärpäät ja sormet auki. Kyrklund totesi, että aiemmin nähty ohjista vetämistesti olisi hyvä tässäkin, mutta sitä ei nyt tehty. Kauhukahvan eri variaatiot toimivat aina. Kyrklund kaivoi koiranremmin ja kiinnitti sen kaulan ympärille.Käyntiä ympyrällä. Sisäkädellä kiinni remmistä ja raviin. Kyrklund muistutti myös että ratsastajan fyysinen kunto on tärkeä. Hän ei saa väsyä, jotta pystyy käymään hevosen kanssa "tarvitseeko nyt tehdä vai ei" -keskustelua. Tämän keskustelun on oltava järkähtämätöntä siksi, että paine-paineenpoisto -vuoropuhelu johtaa oikea-aikaisesti tehtynä siihen, että pohjeapu voi olla aina vain pienempi ja pienempi. Entä mihin tarvitaan puolipidätettä? Jotta hevonen saadaan tasapainoon. Tästä seuraakin, että jos hevonen on jo tasapainossa, puolipidätettä ei tarvita. . Kenttäratsastaja Elmo Laiho ja Bali (Buckingham - Heraldik) ovat siirtymässä kohti neljää tähteä ja laukanvaihdon merkitys koulukokeessa kasvaa. Bali osaa tehdä sen hyvin ja puhtaasti, mutta se on melko kuuma.Mitä voitaisiin parantaa? Laiholla on kantapää alhaalla ja Kyrklund tarttui siihen. Jos kantapää on liian alhaalla, se jäykistää helposti jalan. Laiho oli melko helppo saada nousemaan satulasta ohjista vetämällä, mikä johtuu Kyrklundin mukaan siitä, että hän puristaa liikaa jaloilla. Pohkeen tulee olla rento, käytössä vain tarvittaessa. Aivan samalla periaatteella kuin raippaakin käytetään. Jos ei vastausta tule, kysytään uudestaan - ei raipallakaan jäädä puristamaan, vaan napautetaan uudelleen. Sen sijaan on puristettava vatsalihaksilla. "Kuin olisit vessanpöntöllä!"Kun nämä korjattiin, Laihon istunta muuttui heti vakaammaksi, käsi samoin.Kyrklund kuvaili, että kun ratsastaja istuu satulassa hän voi kuvitella pomputtavansa palloa. Jotta palloon saa maksimaalisen liikeradan, on vain yksi kohta, milloin se kannattaa lyödä taas kohti maata. Sama pätee satulassa istumiseen. "Älä anna hevosen vetää sua pois satulasta."Alkuun tehtiin tuttu kevennysharjoitus, kaksi ylhäällä, yksi alhaalla. Sitten Laiho sai kauhukahvan ja kaularemmin. Pohkeenväistöä ja avotaivutusta toinen käsi remmissä. Siirtymisiä askellajista toiseen taivutuksen sisällä. Laukanvaihtoja vastalaukasta kolmivaiheisesti, valmistele-pyydä-vaihda, ajatellen, ei hevosta yllättäen. Laiho on Kyrklundin mielestä "rauhallinen ja kylmä kaveri", ja hevonen itse asiassa lunki myös, vaikkakin kuuma. Kyrklund muistutti, että kauhukahva saa satulassa kiinni olla kisoissakin, ja sitä voi harkintansa mukaan hyödyntää, vaikkapa yhdellä pikkurillillä kiinni pitäen verryttelyssä. . Nina Dunder oli tuonut klinikalle 11-vuotiaan lusitano-ori Ladino das Cardasin (Bem-Me-Quer - Bacara da Broa). Ratsukon tavoitteena on GP-radat ja se esittikin pätkiä GP-liikkeistä. Kyrklund piti oriin eteenpäinpyrkimyksestä ja siitä, miten sen kantaa itsensä. Lennokkaasti liikkuva kimo kokoaa itsensä takaosan päälle kuin oppikirjassa, mutta Kyrklund näki kokoamistekniikassa kuitenkin parantamisen varaa. Hän tunnusteli hevosen alalinjaa satulavyön kohdalta: "Mainio lyhyt paketti, joka vetää takaosan alleen, mutta vatsalihasten puolella ei tapahdu oikein mitään. Otettiin tavallinen villapinteli, joka vedettiin hevosen vatsan ympäri satulavyön eteen ja ratsastaja otti päät ohjaskäsiinsä. "Pintelistä kiinni ja jos tulee tunne haluta vämplätä kädellä, nostaa vähän pinteliä." Villapinteli sekä vakautti kädet, että aktivoi olemassa olollaan hevosen vatsalinjaa. Dunder kertoi jälkikäteen, että pintelikikka toimi. . Hevosella on hyvä käynti pitkillä ohjilla, mutta kootessa se alkaa kävellä kuin "kuumilla kivillä". Kyrklundin neuvo on hidastaa käyntiä, kuitenkaan jarruttamatta sitä. Se onnistuu esimerkiksi kääntämällä pienelle ympyrälle pelkällä sisäohjalla, jolloin kääntäminen itsessään hidastaa hevosta. Sitten pätkä suoraan, ja tarvittaessa käännetään uudelleen. Käynnin tempo todellakin hidastui. Piaffi oli ajoittain oikeinkin hyvä, mutta siihen haettiin lisää takajalkojen aktivointia etuosakäännöksen kautta. Etuosakäännöskin on liike, joka on aiemmin ollut suositumpi kuin nykyään. Mikä johtuu siitä, että se on melko vaikea tehdä oikein. . Perusratsastus tekee GP:n laadunStella Hagelstam ja Prince Nassak (Pin Rock's Black Velvet - Fernet) ovat hyvässä muodossa ja tahdissa, sen nenä on luotiviivan edessä ja tasapaino on hyvä. "Perusratsastus tekee grand prix'n laadun", Kyrklund muistutti. Sitten hän kysyi, tehtäisiinkö tämän ratsukon kohdalla "niitä teille vaikeampia asioita"? Se sopi ratsastajalle. Aloitettiin sulkutaivutuksesta. Kyrklund muistutti, miten hevoset oppivat ja neuvoi olemaan treenaamatta laukkasulkua 3-6-6-6 -rytmillä, koska hevoset oppivat pian rytmin ja alkavat ennakoimaan. Helppo-vaikea liike on myös pysähdys-peruutus 5 askelta. Peruutuksen askeleet katsotaan ja lasketaan etujaloista, liikkeiden tulisi olla ideaalitilanteessa diagonaaliset ja hyvä etujalan liike on askel, ei laahaus. Liike on kaikkea muuta kuin helppo, totesi Kyrklund. Sen näki siitäkin, että EM:issä tästä liikkeestä saatiin viime vuonna yhden kerran 8,5 ja kaksi kertaa 8. Kyrklund vinkkasi peruutuksen hyödyistä treeni- ja voimisteluliikkeenä. "Aika moni esteratsastaja peruuttaa koko pitkän sivun, ihan vaan käyttääkseen hevosen selkää." Opetetaan hevoselle, että sen on pysähdyttävä oikein, tasajaloin. Tämä tarkoittaa, että se korjataan aina seisomaan oikein. Korjaaminen eteenpäin tarkoittaa käytännössä usein, että kaikki neljä jalkaa ottavat yhden askeleen, ja lopputulos on sama kuin se, mistä lähdettiin. Parempi tapa on korjata vain yksi takajalka, takaosakäännöksen avulla. Lopulta auttaa, että käännöstä vain ajattelee, ja hevonen korjaa jalan paikalleen. Kun piaffia ja passagea harjoitellaan, niiden kanssa on pystyttävä leikkimään, välillä isommin, välillä pienemmin. "Ei niin, että pyydetään aina enemmän ja enemmän." Piaffissa Prince Nassak on toistaiseksi vielä vähän liikaa etuosalla. Se laskee etuosaansa siirtyessään passagesta piaffiin, kun taas siirtyminen toisin päin onnistuu hyvin. Hevonen on kuitenkin vielä sen verran nuori että Kyrklund neuvoi olemaan pyytämättä liikaa."Ajattele tehdä siirtyminen käyntiin passagesta, etujalat ylös sun luokse." Kyrklund totesi kuitenkin Prince Nassakista, että "saatiin nähdä hieno hevonen". "Kaikista ei koskaan tule tällaista, mutta koska me ei tiedetä minkälainen timantti meillä tallissa on, on hyvä, että sitä timanttia hiotaan oikein alusta lähtien."Loppuun Kyrklund muistutti, että kannattaa harjoitella eteen-alas -venytystä. Siitä ollaan pääsemättömissä, ja se tulee FEI:nkin GP-ohjelmiin. Nenä luotiviivassa tai sen edessä tulee olemaan parempi kuin luotiviivan takana.Kysymykseen, mikä on käden asento myötäämisessä, hartamartoa pitkin vai alemmas, Kyrklundilla ei ollut vastausta. "En usko että tuomarit ovat vielä päättäneetkään sitä." Kyrklund kannusti rohkeasti kokeilemaan kotona niitä osioita, mitkä hänen koulutuksessaan tuntuivat omalle hevoselle tai omalle valmennettavalle kiinnostavilta."Älkää miettikö yhtään, että siellä se nyt matkii Kyraa!" hän päätti.

Heti tarkoittaa nyt – Kuinka nopeasti reagoit, jos hevonen astuu varpaillesi?

Aiheeseen liittyvää