Hyvä, paha pidäte

Periaatteessa asia on yksinkertainen. Ratsastuksessa lähtökohta on halukkaasti ja mielellään eteenpäin liikkuva hevonen. Pidäte on se, jolla eteenpäin menemistä kontrolloidaan. Huono pidäte heikentää hevosen suorittamista, hyvä pidäte luo suoritukseen onnistumisen edellytykset..Pidäte on istunnan ja ohjien käytön kokonaisuus, josta tulee hevoselle merkki, josta se toteuttaa pidätteen koko ruumiissaan ja mielessään. Pidätettä hienosäätämällä hevonen lyhentää, hidastaa tai kokoaa askelta..Pidäte on myös koko ajan kriittisen suurennuslasin alla: iso pidäte aiheuttaa painetta ja isoimmillaan kipua hevosen suuhun. Kuolain yksin ei aiheuta suuvaurioita, mutta niitä voi aiheuttaa pidätteitä tekevä ratsastaja..Toisaalta pidätteet auttavat pitämään hevosen hallinnassa, ja hallinnan avulla päästään tekemään asioita, jotka ovat hevoselle terveellisiä ja joista se oletettavasti nauttii..Toimiva pidäte tekee nopean kilpahevosen Kenttäratsastaja Sanna Siltakorven olympialaisiin pyrkivä Bofey Click on esimerkki hevosesta, jonka kanssa pidäte toimii niin kouluradalla kuin maastossakin..”Se tekee Clickistä niin hyvän ja nopean”, Siltakorpi kiittää..Koska pidäte toimii, Clickillä voi laskettaa huoletta maastossa ja sen saa silti pehmeästi valmisteltua estetehtäviin..Pidäte riippuu hevosen koulutustasosta, Siltakorpi painottaa. Sitä voidaan käyttää valmistelemiseen, tasapainottamiseen tai jarruttamiseen. Kun Siltakorpi ratsastaa Clickillä keskilaukkaa kouluradalla, hän tekee pidätteen pysäyttämällä istuntaansa ja siitä Click tietää lyhentää laukkaansa..Maastoradalla ruuna toimii melkein samoin..”Yksittäisillä esteillä tulen 4 senttiä pystympään istunnan kanssa ja sanon ”hou”, ja Click tasapainottaa laukkansa sillä. Jos taas edessä on vesi tai vaikka A-B-C-D-linja, tulen lähemmäksi istunnan kanssa”, Siltakorpi kertoo..Se on Clickille riittävä merkki: kohta tapahtuu jotain. Sen kaula ja suu pysyvät rentoina, mutta se lyhentää runkoaan, siirtää painoaan takaosalle ja odottaa. . Toistot, toistotOikeaoppinen pidäte löytyy harjoittelun ja toistojen tuoman kuuliaisuuden kautta. Ratsastaja aloittaa aina pienellä pidätteellä, mutta jos hevonen jättää sen huomiotta, on oltava valmis ottamaan isompi..”Välillä asia pitää kertoa napakasti, sitten palataan taas pehmeämpään. Pidätteen on mentävä läpi”, Siltakorpi tiivistää..Pidätettä seuraa aina myötäys – vähemmän koulutetulla hevosella isompi, valmiimmalla pienempi..Pidäte ja siitä seuraava pysähdys käynnistä on asia, jota aletaan opetella sisäänratsastuksessa taluttajan kanssa. Kun hevonen pysähtyy ohjan merkistä, se palkitaan ja annetaan ohja pois..”Vaikka olen kenttäratsastaja, arvostan sitä, että hevosessa on jonkinlaiset jarrut ennen kuin lähdetään menemään”, Siltakorpi naurahtaa..Kokeneemmilla hevosilla hän treenaa pidätteitä esimerkiksi laukka-siirtymisten kautta, koska niissä hevonen oppii säilyttämään pidätteen aikana eteenpäinpyrkimyksen ja muodon sekä tulemaan pidätteestä takaosansa päälle. Pysähdyksiä ravista ja laukasta hän ei suosittele tekemään kovin varhain, etteivät hevoset opi väärää tekniikkaa ja ala reagoimaan pidätteeseen pudottamalla selkäänsä alas..Selkä mukaanSelkä on tärkeä, koska oikeaoppinen pidäte tapahtuu hevosessa takana, ei edessä. Kaulan ei ole tarkoitus lyhentyä, eikä muodon tulla syvemmäksi..Toimivan pidätteen merkitys korostuu esteillä ja maastoradalla. Kun hevonen tulee isosta laukasta esimerkiksi linjalle, ja sitten se esteiden välissä pidätteestä lyhentää laukan jännittymättä suustaan ja ylälinjastaan, sen on helppoa tehdä seuraava hyppy. Mutta jos pidäte ei toimi ja hevonen vetää vastaan, hevonen tulee rintakehästään alas ja menettää selkänsä, jolloin seuraavalta esteeltä putoaa puomi tai hevonen juoksee tehtävästä ohi..Hyvä pidäte vaatii rentouden sekä hevosen mielessä, että sen kehossa. Ennen sitä hevosen pitää olla toimivalla tuntumalla: sen pitää uskaltaa tukea kuolaimeen ja venyttää kaulaansa sitä kohti. Sopiva tuntuma vaihtelee tilannekohtaisesti. Kouluradalle halutaan erilainen tuntuma kuin maastokokeeseen, jossa tuntuma voi olla vahvakin, kunhan se ei ole kättä vasten. Hyvän tuntuman myötä hevonen tulee apujen väliin ja se pääsee keskittymään itse asiaan eli kohdistumaan esteisiin..Hyvä tuntuma ja onnistunut pidäte vaativat kuolaimen, jonka hevonen hyväksyy ja jonka se ymmärtää. Hevonen ei saa tulle liian tyhjäksi ja varoa kuolainta, mutta se ei saa myöskään työntyä sitä vastaan..”Joskus osa hevosista tulee kovemmaksi siksi, että ne pelkäävät kuolainta. Silloin parempaan tulokseen päästään vaihtamalla pehmeämpään”, Siltakorpi miettii..Hän itse suosii kolmipalakuolainta, jossa on keskellä laatta..”Isoista vipuvarsikuolaimista en yleensä pidä, ne saavat hevosen helposti liikkumaan etupainoisina ja lavat alhaalla”, hän huomauttaa..Tavoite ja todellisuusPidätteiden kanssa on kuitenkin olemassa tavoite ja todellisuus. Hevosten ratsastettavuus, kokemukset ja koulutus vaihtelevat, ja kuuliaisuus on osittain tilannekohtaista..”Kun maastoradalla vauhdit ovat kovat ja hevonen innokkaana, eivät asiat aina toteudu niin kuin ne ovat tavoitteena”, Siltakorpi hymähtää..Tietenkin hänellä on lähinnä lapsuusajan kokemuksia siitä, kuinka poni vie, mutta myös ammattilaisuralla on tullut moneen kertaa vastaan hevosia, joiden kanssa pidätettä pitää treenata paljon ja käyttää niissä voimaakin..Kun ongelmia on, ensin pidätteet treenataan kentällä kuntoon käyttäen apuna paljon siirtymisiä. Sitten sama pitää siirtää esteille ja lopuksi maastoon maastoradalle. Siltakorpi harjoittelee pidätteitä maastossa tekemällä intervallityyppistä treeniä ratsastamalla vuoroin isompaa laukkaa, vuoroin lyhentämällä siitä. Voltit ja ympyrät auttavat pidätteiden läpi saamiseen, jolloin ei tarvitse käyttää niin paljoa kättä..Jos radalla käy niin, että hevonen meinaa häipyä hallinnasta, on päätettävä radan tason ja tilanteen perusteella, kannattaako rata ratsastaa läpi rauhallisemmassa tempossa koulutuskierroksena, vai pitääkö keskeyttää. Maastokokeessa tuomaristokin keskeyttää suorituksen, jos hevonen ei vaikuta olevan hallinnassa..”Mutta se on ratsastajan vastuulla tietää, onko hevonen hanskassa, ei pidä odottaa, että tuomaristo ottaa pois. Sitten mennään kotiin ja harjoitellaan kuuliaisuutta”, Siltakorpi painottaa..Keskittyminen istuntaanRatsastajan istunnalla on iso merkitys pidätteen ratsastamisessa. Jalkojen pitää pudota alas ja ylävartalon pitää pysyä hallinnassa: ylävartalolla ei saa nojata taakse, mutta ratsastaja ei saa myöskään painua eteen. Istunta tulee kohti satulaa, kantapää putoaa alas, eikä jaloilla saa puristaa. Jos istunta on epävakaa tai väärällä tavalla vahva, se lisää painetta hevosessa ja ennemmin estää pidätteen läpimenemisen..Siltakorpi kertoo, että hänellekin tulee yhä hevosia, joiden kanssa pidätteitä tehdessä on huomio vietävä omaan istuntaan..”Minulla auttaa se, että tiedän, mitä haen. Jos selässä on lapsi, tilanne on paljon vaikeampi, kun hän ei täysin edes tiedä, mitä on hakemassa”, hän sanoo..Paljolti kyse on kouluttamisesta, mutta myös hevosen luontaisis-ta ominaisuuksista. Osa hevosista on paljon menossa, ja ne eivät ole luonnostaan niin herkkiä suustaan..Jo Siltakorven uran aikana hevoset ovat muuttuneet helpommiksi pidättää..”Kun enää ei mennä stiippeliä, ja ratsastettavuutta on jalostettu, ei ole enää niitä kahjoja, jotka vain haluavat mennä täpöä”, hän naurahtaa..Hevosen rakennekin vaikuttaa paljon. Kouluratsastukseen jalostettujen, ylämäkeen rakentuneiden ja ratsastettavuudessaan hyvien hevosten on vaivatonta toteuttaa oikeaoppinen pidäte. Kaikilla esteratsuilla ja erityisesti laukkaamiseen jalostetuilla isojen luokkien kenttähevosilla ei ole yhtä helppoa..”Hevoset on tehty eri lajeihin, ja totta kai se pidätteeseen liittyvä kokoaminen on helpompaa kouluhevosella kuin rakenteeltaan juoksemaan tehdyllä hevosella, jolla pylly on 5 senttiä korkeammalla kuin etuosa”, Siltakorpi hymähtää..Ja jatkaa samaan hengenvetoon, että jokaisen hevosen kanssa pidätteen voi saada toimimaan oikein, kunhan ratsastaja jaksaa tehdä töitä. .Halu mennäKun toissa syksynä Suomessa Aluehallintovirasto tarkasti kenttäratsastuskilpailun jälkeen 10 hevosen suut, vakavia vaurioita ei löytynyt, mutta kohtalaisia oli kolmella ja lieviä kahdella hevosella..Vaurioita ei pitäisi tulla, mutta joskus niitä voi tulla. Siltakorpi ei tekisi tästä elämää suurempaa asiaa. Pidäte pitää uskaltaa ratsastaa läpi koulutuksen ja myös turvallisuuden takia..”Ratsastajan vastuulla on järjestää hevoselle turvalliset olosuhteet. Me ihmiset olemme kävelleet maastoradan etukäteen, ja tiedämme, mitä on edessä. Ei se hevonen tiedä, että kohta tuolla on kolmen metrin monttu maassa. Siksi se pidäte on ratsastettava läpi ennen sitä”, Siltakorpi selittää..”Itse ajattelen, että jos pidäte ei meinaa mennä läpi, kyseessä on yleensä positiivinen ongelma: hevonen on halunnut mennä. Ne hevoset, joista on tullut kenttähevosia, ovat niitä, jotka haluavat sinne radalle. Jos kyljet ovat verillä, kyse on eri asiasta: hevonen on pakotettu johonkin, mitä se ei halua”, hän sanoo..Vatsalihakset käyttöönKun pidätteen tekee hengityksellä ja koko keholla, ei pelkällä kädellä, ratsastaja pysyy pidätteessäkin mukana rytmissä ja hevosen liike pääsee jatkumaan oikealla tavalla, painottaa istuntavalmentajaIhminen on vahvasti kädellä toimiva laji. Siksi käden käyttö tulee luonnostaan, mutta istunnan saaminen osaksi pidätettä on harjoittelemalla harjoiteltava. Pidätteeseen tarvitaan vakaa istunta, ja se on peräisin syvistä vatsalihaksista ja nimenomaan ylävatsalihaksista. Kun vatsa- ja selkälihakset tukevat ratsastajan kehoa, ihminen pystyy olemaan käsillä rento.Toivola opettaa, että ratsastajan olkavarsien tulee olla rennot etupuolelta, käden jäntevyys haetaan ojentajapuolelta.”Neuvon oppilaita ajattelemana pianonsoittajan käsiä. Pianon soittajan hartiat ovat rennot. He kantavat kätensä, mutta sormet ovat rennot, pehmeät ja nopeat. Tällaisella kädellä ratsastaja pystyy vaikuttamaan pienesti hevosen leuan ja niskan rentouteen”, Toivola selittää.Vatsalihasten kautta kytkeytyvä leveäselkälihas kiinnittyy olkavarren etupuolelle, ja sen tehtävä on olkanivelen ojennus, lyhennys ja sisäkierto, eli antaa tuki ja kannatus käsiin oikeaan suuntaan.Myös hengityksellä on väliä, sillä se vaikuttaa sekä ihmisen mieleen, että lihasten käyttöön. Vatsalihakset ovat uloshengityslihaksia, joten pidäte kannattaa yhdistää uloshengitykseen. Kun ratsastaja oppii ottamaan sen osaksi pidätettä, pidätteestä tulee toimivampi.Toimiva pidäte on sekä hevosella että ratsastajalla fyysinen ja psyykkinen asia.”Mitä paremmin ratsastaja hallitsee kehonsa, sitä miellyttävämpi tuntuma on hevoselle. Asennon hallinnan kautta keho toimii oikein ja rauhoittaa mieltä. Samalla ratsastaja myös viestii hevoselle, että kaikki on hyvin”, Toivola painottaa.

Hyvä, paha pidäte

Aiheeseen liittyvää