Lauantain 27.1. demoratsukotPauliina Palos ja Flame Hill's RomeroMette Kauppila ja ShaniaAnniina Kolu ja GhanaAnni Plith ja Midt-West Zalando .Daniel Bachmann Andersen on niin tarkka ja havainnollinen valmentaja, että lauantain Dressage Goes Strong -yleisösessioiden jälkeen pidetyssä keskustelutilaisuudessa yleinen mielipide oli "mihin päästäisiinkään, jos ratsastajilla olisi aina saatavilla tällaista oppia". Bcahmann Andersen piti yleisölle neljän ratsukon kanssa kahden tunnin demon mikrofoniin puhuen, kun hän muun ajan käytti no shoutia kahden kesken valmennettavan kanssa. Hevosta muokataan ja jumpataan hänen tunneillaan kuin muovailuvahaa. Bachmann Andersen muistuttaa, että etuosan ongelmat ovat aina heijastumaa takaosan puutteellisesta työskentelystä. Hän näytti useammin kuin kerran kädellään tekemällä kaarella, minkä muotoinen on oikein päin ratsastettu hevonen: se on ryhdikäs edestä, pyöreä selästä ja takaosa polkee pitkälle ja aktiivisesti alle. Koko hevosen ylälinja on kuin jännitetty jousi. Tuomari Irmeli Summanen kehui sitä, ettei tehty temppuja vaan harjoiteltiin perusasioita. Keskityttiin siihen, että hevonen pidettiin rentona."Vaativa, mutta antoi tilaa", hän analysoi tanskalaisvalmentajan. Maisa Torkkola puolestaan totesi, että hevosissa näkyi jopa huima ero valmennuksen aikana. "Eikä ne hevoset ilmaiseksi tule. Pelkkä ratsastaminen ei riitä, on oltava kunnossa itsekin", hän muistutti. Opit eivät olleet uusia, vaan vanhoja. Bachmann Andersinille tyypillistä oli, että hän ei antanut periksi, ennenkuin asia oli jollakin lailla korjattu tai siihen oli ainakin reagoitu. Kuten Summanen huomioi, "edes maajoukkueratsastajan kanssa ei välttämättä riitä, että asiasta sanotaan vain kerran".Asioita, joihin hän kiinnitti huomionsa oli muun muassa siirtymisten tarkkuus ja täsmällisyys - kun siirrytään laukasta raviin, se tapahtuu askeleeseen eikä käyntiaskeleen kautta, eikä ohjia käyntisession alkuun heitetä kaulalle ja anneta hevosen lampsia haluamallaan tavalla."Käynti on osa kouluohjelmaa", hän muistutti. Ohjien pituudesta hän huomautti moneen otteeseen. Yleensä ohjat olivat liian pitkät. Pehmeä, mutta jatkuva kontakti suuhun on erittäin tärkeä. Hevosen on luotettava ratsastajan käteen ja seurattava sitä. Jos ohjat ovat liian pitkät, kontakti katkeilee. Kädet pidetään hiljaa ja pehmeinä, alhaalla."Älä vedä ohjista, älä jatkuvasti ota ja anna. Pidä vain vastaan, kädet hiljaa. Joskus voi antaa hevosen hieman juostakin, jos se tapahtuu kohti tuntumaa. Jos hevonen meinaa vetää sinut satulasta, käännä se voltille. Ole joustava ja kekseliäs."Hyvä istunta saadaan, kun se on käännetty lantiosta niin, että ratsastaja istuu mahdollisimman syvällä satulassa. Joissakin tapauksissa valmentaja kehotti istumaan suorastaan takakenossa, jotta oikea asento löytyisi."Istu, istu!" hän kehotti.Lateraalityöskentely on Bachmann Andersenin suosiossa ja lääke ongelmaan kuin ongelmaan. Sulkutaivutusten, vastataivutusten ja avotaivutusten vuorottelu ympyrällä ja kaviouralla on hyvää notkistamisharjoitusta niin ravissa kuin laukassa. Niitä teetettiin kaikilla. Pauliina Palos ratsasti ensin. Romerolla teetettiin passagea, ja se saatiinkin lennokkaasti irti maasta, myös takaosastaan. Palos sai ohjeet "aktivoida takaosaa vain niin paljon kuin pystyy istumaan". Mette Kauppilaa kehotettiin "imeytymään satulaan". "Kun käännät (tilt) lantion alasosasta eteenpäin, jalka laskeutuu luonnollisesti ja helposti oikeaan, kantapäät alhaalla -asentoon."Annina Kolun Ghanaa pyöristettiin, sillä hevosella on liiankin korkea ja hieman jäykkä muoto. Ratsastajaa pyydettiin ratsastamaan hevonen pyöreämmäksi ja matalammaksi, enemmän alas ja eteen käynti-ravi -siirtymisten kautta - ajatellen raviin sirtyessä avotaivutusta."Kaarevuutta ylälinjaan", Bachmann Andersen visioi. Anni Plith ratsasti Midtwest Zalandolla piruettilaukkaa. Valmentaja muistutti, että yhtä asiaa ei voi harjoitella määräänsä enempää. "Ratsasta vain sen verran, minkä pystyt kontrolloimaan, älä enempää."
Lauantain 27.1. demoratsukotPauliina Palos ja Flame Hill's RomeroMette Kauppila ja ShaniaAnniina Kolu ja GhanaAnni Plith ja Midt-West Zalando .Daniel Bachmann Andersen on niin tarkka ja havainnollinen valmentaja, että lauantain Dressage Goes Strong -yleisösessioiden jälkeen pidetyssä keskustelutilaisuudessa yleinen mielipide oli "mihin päästäisiinkään, jos ratsastajilla olisi aina saatavilla tällaista oppia". Bcahmann Andersen piti yleisölle neljän ratsukon kanssa kahden tunnin demon mikrofoniin puhuen, kun hän muun ajan käytti no shoutia kahden kesken valmennettavan kanssa. Hevosta muokataan ja jumpataan hänen tunneillaan kuin muovailuvahaa. Bachmann Andersen muistuttaa, että etuosan ongelmat ovat aina heijastumaa takaosan puutteellisesta työskentelystä. Hän näytti useammin kuin kerran kädellään tekemällä kaarella, minkä muotoinen on oikein päin ratsastettu hevonen: se on ryhdikäs edestä, pyöreä selästä ja takaosa polkee pitkälle ja aktiivisesti alle. Koko hevosen ylälinja on kuin jännitetty jousi. Tuomari Irmeli Summanen kehui sitä, ettei tehty temppuja vaan harjoiteltiin perusasioita. Keskityttiin siihen, että hevonen pidettiin rentona."Vaativa, mutta antoi tilaa", hän analysoi tanskalaisvalmentajan. Maisa Torkkola puolestaan totesi, että hevosissa näkyi jopa huima ero valmennuksen aikana. "Eikä ne hevoset ilmaiseksi tule. Pelkkä ratsastaminen ei riitä, on oltava kunnossa itsekin", hän muistutti. Opit eivät olleet uusia, vaan vanhoja. Bachmann Andersinille tyypillistä oli, että hän ei antanut periksi, ennenkuin asia oli jollakin lailla korjattu tai siihen oli ainakin reagoitu. Kuten Summanen huomioi, "edes maajoukkueratsastajan kanssa ei välttämättä riitä, että asiasta sanotaan vain kerran".Asioita, joihin hän kiinnitti huomionsa oli muun muassa siirtymisten tarkkuus ja täsmällisyys - kun siirrytään laukasta raviin, se tapahtuu askeleeseen eikä käyntiaskeleen kautta, eikä ohjia käyntisession alkuun heitetä kaulalle ja anneta hevosen lampsia haluamallaan tavalla."Käynti on osa kouluohjelmaa", hän muistutti. Ohjien pituudesta hän huomautti moneen otteeseen. Yleensä ohjat olivat liian pitkät. Pehmeä, mutta jatkuva kontakti suuhun on erittäin tärkeä. Hevosen on luotettava ratsastajan käteen ja seurattava sitä. Jos ohjat ovat liian pitkät, kontakti katkeilee. Kädet pidetään hiljaa ja pehmeinä, alhaalla."Älä vedä ohjista, älä jatkuvasti ota ja anna. Pidä vain vastaan, kädet hiljaa. Joskus voi antaa hevosen hieman juostakin, jos se tapahtuu kohti tuntumaa. Jos hevonen meinaa vetää sinut satulasta, käännä se voltille. Ole joustava ja kekseliäs."Hyvä istunta saadaan, kun se on käännetty lantiosta niin, että ratsastaja istuu mahdollisimman syvällä satulassa. Joissakin tapauksissa valmentaja kehotti istumaan suorastaan takakenossa, jotta oikea asento löytyisi."Istu, istu!" hän kehotti.Lateraalityöskentely on Bachmann Andersenin suosiossa ja lääke ongelmaan kuin ongelmaan. Sulkutaivutusten, vastataivutusten ja avotaivutusten vuorottelu ympyrällä ja kaviouralla on hyvää notkistamisharjoitusta niin ravissa kuin laukassa. Niitä teetettiin kaikilla. Pauliina Palos ratsasti ensin. Romerolla teetettiin passagea, ja se saatiinkin lennokkaasti irti maasta, myös takaosastaan. Palos sai ohjeet "aktivoida takaosaa vain niin paljon kuin pystyy istumaan". Mette Kauppilaa kehotettiin "imeytymään satulaan". "Kun käännät (tilt) lantion alasosasta eteenpäin, jalka laskeutuu luonnollisesti ja helposti oikeaan, kantapäät alhaalla -asentoon."Annina Kolun Ghanaa pyöristettiin, sillä hevosella on liiankin korkea ja hieman jäykkä muoto. Ratsastajaa pyydettiin ratsastamaan hevonen pyöreämmäksi ja matalammaksi, enemmän alas ja eteen käynti-ravi -siirtymisten kautta - ajatellen raviin sirtyessä avotaivutusta."Kaarevuutta ylälinjaan", Bachmann Andersen visioi. Anni Plith ratsasti Midtwest Zalandolla piruettilaukkaa. Valmentaja muistutti, että yhtä asiaa ei voi harjoitella määräänsä enempää. "Ratsasta vain sen verran, minkä pystyt kontrolloimaan, älä enempää."
