Istunta on yhteistä liikettä hevosen kanssa

Se on isoin intohimoni: että ratsastajan liike olisi samaa kuin hevosen liike”, Sanna Siekkinen sanoo.Hän miettii, että mielikuva istunnasta on helposti staattinen ja yksipuolinen. Oikeasti kyse on kuitenkin siitä, että jokaisen ratsastajan pitää löytää itselleen sopiva asento, jossa hän pystyy tuottamaan yhteistä liikettä hevosen kanssa.”Minä ajattelen, että ensin meillä pitää olla se yhteinen liike hevosen kanssa, ja vasta sen päälle tulee ratsastuksen tekniikka. Minä ajattelen nykyään, että en opeta istuntaa, vaan opetan liikettä”, hän sanoo. Siekkinen on ratsastanut nuorena kilpaa kansallisella tasolla ja opiskellut ratsastuksenopettajaksi. Silti hänellä oli koko ajan tunne, että istumisessa hevosen selässä on jotain, mitä hän ei oikein ymmärrä. Eikä istuminen tullut helpoksi ratsastuskilometrien kertyessäkään.Ensimmäisen askeleen toimivampaan istuntaan hän löysi centered ridingin kautta. Mielikuvat ja istuntaan keskittyminen veivät eteenpäin, mutta puuttuva palanen löytyi lopulta pilateksesta. Siekkinen opiskeli Marja Putkiston kehittämää Method Putkistoa, valmistui pilatesohjaajaksi ja kehitti systeemiä ratsastusta tukevaan suuntaan. Hän rakensi pilatessalin Nurmijärvellä sijaitsevan ratsastuskoulu Equstominsa yhteyteen, ja lopulta hän siirtyi opettamaan oppilaita vain niin, että nämä sekä osallistuvat mattotunneille että ratsastavat tai treenaavat simulaattorilla.Method Putkiston Huippuliikkujakoulutus liikeanalyysikoulutuksineen toi vielä lisää potkua tekemiseen.Siekkinen muistelee, kuinka aiemmin hänen tunnillaan saattoi olla ratsastajia ja hevosia, joiden välillä jokin näytti olevan hassusti ja pisti silmään epäharmoniana, mutta tilanne ei ollut autettavissa peruskorjauksilla. Nyt hän tajuaa, että kyse oli liikkeestä. Jos hevosen ja ratsastajan liike ei aina ole yhdessä ja samansuuntainen, ratsastuksesta jää puuttumaan paljon.Kyse on liikkeestä, jota hevonen tuo ihmiseen ja myös ihminen tuo hevoseen. Monia asioita hevosessa voi korjata maasta käsin, mutta hyvään ratsastukseen tie vie aina myös oman kehon tunnistamisen ja kehonhallinnan kautta. Sen harjoitteleminen kannattaa aloittaa jo matolla ennen edes simulaattorin selkään kiipeämistä.Kun ratsastusta katsoo, äkkiseltään saattaa näyttää siltä, että liikkuvuudella ei ole siinä erityisen suurta roolia: hevonen kyllä liikkuu, ratsastaja istuu. Hyvän ratsastuksen salaisuus on kuitenkin mukautuminen, joka tulee lantiosta, lonkista ja selkärangasta ja oikeastaan jokaisen nivelen ja nikaman kautta. ”Jopa varpaiden jännittyminen voi katkaista koko liikeketjun. Jokainen kireys ja epäsymmetria ihmisen kehossa vaikuttaa”, Siekkinen muistuttaa.Ratsastajan pitäisi pystyä istumaan hevosen liikkeen mukana mahdollisimman symmetrisesti ja samalla hallitsemaan liikettään. Erilaisilla kehoilla on erilaiset haasteet: toista pitää saada paremmin liikkumaan, toista pitää vakauttaa.. Vinoudet Useimmiten vinous johtuu epäsymmetrisistä lihaksista.”Kukaan, joka siivoaa karsinoita, ei ole symmetrinen”, Siekkinen hymähtää.Korjaamisessa on oleellista tietää, mitä tehdään ja miksi. Ihmisen pitää opetella tuntemaan kehonsa.Ensimmäisenä keholle pitää löytää oma oikea asentonsa, jossa ihmisen on hyvä ja terveellinen olla. Sen jälkeen pitää oppia liikkeen suunta. Voimaa on turha lisätä mihinkään, jos suunta on väärä. Tässä on mietittävä sekä oman liikkeen suunta, että se liike, mitä hevonen tuottaa. Sitten kun liikkeen suunta on oikea, sitä pitää pystyä hallitsemaan.”Tässä kunto on tärkeä. Jos kunto loppuu, loppuu myös liikkeiden hallinta”, Siekkinen huomauttaa.Nykyään sekä lapsissa että aikuisissa näkyvät selvästi ääripäät: paljon liikkuvat ja hyvin vähän liikkuvat. Kännykkä on yksi suurimmista tekijöistä, miksi lapset ja aikuiset jäävät paikoilleen. Eikä se ole mikään ihme, saati sitten helposti korjattava asia. Koko yhteiskunta on mennyt puhelimeen, ja etenkin korona-aikaan siellä olivat kaikki kaveritkin.”Siellä mun lapsi tapaa kavereita, piirtää ja lukee kirjaa”, Siekkinen huomauttaa.Puhelimella oleminen näkyy kehossa kuten myös ammatti ja merkittävät harrastukset.”Jos minulla on oikein vino asiakas, kysyn kyllä aina, mikä hänen ammattinsa on. Esimerkiksi kampaajat ja hammaslääkärit ovat usein vinoja. Harrastuksissakin kaikki epäsymmetriset lajit vaikuttavat, mutta se ei tarkoita, ettei niitä voisi harrastaa, vaan että ratsastuksen kannalta se vinous pitää purkaa pois”, hän selittää.Esimerkiksi miekkailija menee yleensä aina sama lantion puolisko ja käsi edellä, ja golfaajan selkäranka kierttyy paremmin toiseen suuntaan.”Mutta sitten vaan pitää tehdä yhtä monta kiertoa toiseen suuntaan! Oli laji mikä tahansa, juoksu, kuntosali, jumppa tai humppa, pitää tiedostaa, mitä se tekee keholle, ja mitä muuta ehkä pitäisi tehdä. Esimerkiksi kuntosali voi tehdä ratsastajasta paremman, tai itsensä tukkoon treenanneen liikkumattoman möntin”, hän pohtii. VatsalihaksetNiitä kuuluisia vatsalihaksiakin voi käyttää liikaa.”Helpostikin”, Siekkinen painottaa.”Eivät ne ole vastaus kaikkiin istuntahaasteisiin. Sitä paitsi jos me otetaan 50 eri ihmistä, heistä jokainen käyttää vatsalihaksia eri tavalla. On myös tärkeä löytää ratsastajalle ensin se oikea asento, että ei vatsalihaksilla stabiloida väärää ja epätasapainoista istuntaa. Eikä koskaan vatsalihasten toiminta saa olla panssari, joka estää lantion ja selkärangan liikettä”, hän sanoo. Lihastyön määrään ratsastuksessa vaikuttaa paljon myös hevonen. Iso liike vaatii enemmän voimaa istuntaan.Oleellinen on syvien lihasten tuki, joka tarvitaan vastavoimaksi, kun hevosen liike työntää ratsastajaa eteen.”Pilates on hyvä syvien vatsalihasten löytämiseksi”, Siekkinen toteaa.Itse hän laittaa kätensä oppilaan selälle ja neuvoo hengittämään niin, että hengityksessä keho tiivistyy kättä kohti ja myös lihakset suuntautuvat kättä kohti ja selkärangan suunta on samalla ylös.”Ylöspäin se hevosenkin liike-energia on matkalla”, Siekkinen selittää.Vatsalihaksista hokemistakin vanhempi ohje ratsastajille on käsky istua suorassa. Oikeinhan se on, mutta helpommin sanottu kuin tehty.Siekkinen toteaa, että suora istunta alkaa siitä, että lantio asettuu keskelle hevosta ja lantion keskipiste on hevosen selkärangan päällä. Ihan matemaattisen suora ihminen ei voi olla, joten Siekkinen käyttää termiä ratsastussuora. Lantio kiertyy ja kallistuu todella helposti johonkin suuntaan, mikä tuo vinoutta aina jonnekin kohtaan istuntaa. Lantion on tarkoitus liikkua hevosen liikkeen mukana. ”Ja vaikka lantio olisi keskellä ja suora, se liike ei ole ihan symmetrinen”, Siekkinen huomauttaa.Kun lantio on oikeassa paikassa, siirrytään korjaamaan ulokkeita pala palalta järjestykseen. Tärkeää on mieltää suunnat ja tiedostaa, minkä suuntainen liike edesauttaa myötäämistä.”Ihmisten on yleensä helppo ymmärtää suuntia. Samalla tietenkin tarvitaan myös aikaa ja rauhaa siihen kehonhallintaan”, Siekkinen sanoo.. Istumatyö haittaa istumistaYksi suurista esteistä hyvän istunnan tiellä ovat kireät etureidet ja lonkankoukistajat, jotka ovat istumatyötä tekevillä enemmän sääntö kuin poikkeus. Myös lisääntyvät jäykkyydet ja vinoudet selkärangassa vaikeuttavat mukautumista liikkeeseen. Kehoa kannattaa tehdä liikkuvammaksi, mutta samalla muistaa, että istunta on kompromissi: paras mahdollinen istunta käytettävissä olevalla keholla.Oman kehon huoltoon ja hallintaan löytyy nykyään paljon hyviä ja erilaisia tapoja liikuntaryhmistä nettikursseihin.”Tarjonnasta ei ole pulaa, mutta ajasta on. Ei tästäkään liikaa stressiä kannata ottaa, mutta jos opettelisi tekemään aina edes yhden jutun keskellä päivää”, Siekkinen ehdottaa.Ratsastusta tuntevia kehonhuollonohjaajiakin on nykyään paljon, ja sellainen on usein hyväksi motivaatiolle.Erityisen suositeltavia ratsastajille ovat kiertoliikkeet ja lantiota avaavat venytykset.”Lantion liike vaatii selkärangan hallittua liikettä ja syvien tukilihasten aktiivisuutta”, Siekkinen muistuttaa.Sellaista paikkaa ei kuitenkaan oikeastaan ole, jolla ei olisi hevosen selässä istuttaessa väliä.”Jo kasvojen lihaksilla on selvä yhteys lantioon. Jos ratsastaja jännittää silmiään tai puree hammasta, se vaikuttaa lantion liikkuvuuteen”, Siekkinen sanoo ja kertoo ryhmästä, joka ratsasti hänen tallillaan kaksi kertaa viikossa ja teki aina ennen tuntia treenin ohjatusti Siekkisen pilatessalilla. Toisella kerralla tehtiin liikkuvuutta, toisella hartia ja kasvojumppaa. Siekkisen yllätykseksi ratsastajat ratsastivat paremmin kasvoihin ja hartioihin keskityttyään.”Joskus näiden avulla voi ohittaa haasteita. Voi sanoa, että katse kääntää hevosen. Tai jos nuori hevonen vääntää itseään jompaankumpaan suuntaan, työnnän kielen poskea vasten sillä puolella, minne haluan sen kääntyvän”, Siekkinen sanoo. Siekkinen kertoo, että ratsastuksenopettajien tietämys ja ymmärrys istunnasta on nykyään aika hyvä, ja moni opettajista keskittyy nimenomaan kehonhallintaan ja on opiskellut sitä. Se, mistä Siekkinen haluaisi eroon, on virhekeskeisyys. Lisäksi pitäisi olla valmis kuuntelemaan istujan kehoa.”Kipua päin ei voi mennä. Usein oppilas sanoo, että kun istuin siinä asennossa, sattui selkään tai sattui lonkkaan. Mutta jos johonkin sattuu, pitää aina miettiä, mitä voi muuttaa. Tunnin jälkeen ei pidä joutua syömään Buranaa. Jos kivun takia on epämiellyttävää ratsastaa, hevonenhan siitä kärsii”, Siekkinen linjaa.Ja muistuttaa taas, että kaikki ratsastajat eivät sovi perusmuottiin.”Välillä on huomattava, että mä olen tällainen, ja mun pitää istua näin, että pystyn tuottamaan liikettä.”Myös ratsastajan psyykkinen tila vaikuttaa istuntaan, ja korjaamalla toista korjataan myös toista. Jännittynyt ihminen tarrautuu jaloilla hevosen, kääntyy kyyryyn, hengittää huonosti ja hänen lihaksensa ovat kireät. Tätä voidaan lähteä purkamaan hengityksestä lähtien. Kun ihminen rentoutuu, hänen on helpompi istua. Ja toisaalta, kun hän keskittyy rentoon mutta hallittuun istumiseen, hän alkaa tuntea olonsa itsevarmemmaksi”Tässä on paljon palasia kursittavaksi”, Siekkinen hymyilee. Keho ymmärtämään Istunnan- ja ratsastuksenopettajan työn hankaluus ainakin ilman simulaattoria toimittaessa on se, että on pystyttävä pääosin sanoin selittämään, aika tarkastikin, mitä keholla pitäisi tehdä.”Pitää tosissaan miettiä, että mitkä ovat ne sanat, joilla ihmisen saa toteuttamaan toivotun asian. Tärkeää siinä on, että opettaja on valmis avaamaan silmänsä. Ei pidä toistaa sitä, joka ei tuo tulosta, vaan pitää etsiä toiset sanat ja muu mielikuva”, Siekkinen sanoo.Sitten hän kertoo oppilaasta, jolle opettaja oli monta vuotta huutanut, että katso sitä ovea. Ratsastaja oli katsonut – mutta toista ovea, mitä opettaja tarkoitti.Kaikkein vaikeinta on opettaa jotain, josta ratsastajalla ei ole valmiiksi käsitystä. Esimerkiksi laukanvaihto on hyvin vaikea selittää, joten parasta olisi päästä kokeilemaan se hevosella, joka sen osaa.”Sitten se pitäisi vielä oppia tekemään kehollisesti oikein. Ratsastaja oppii vasta silloin, kun hänen kehonsa ymmärtää. Tässä simulaattorin avulla pystyy kyllä oikaisemaan”, Siekkinen sanoo.Yleensä opetuksessa kielikuvat ovat hyviä, mutta niissäkin on vaaransa, sillä ne voidaan ymmärtää eri tavoin.”Siksi alussa pysyn mielellään ensin luissa, suunnissa ja faktoissa. Sitten kun ratsastajan kanssa löydetään yhteinen kieli, pystytään myös hienosäätämään”, Siekkinen sanoo.Yhteisellä kielellä voi hienosäätää ratsastajan yhteyttä kehoonsa. Jonkin aika epämääräisen ”istu liikkeen mukana” -ohjeen sijasta voi ohjata lonkan asennon, neuvoa sen suunnan ja löytää rentouden ja jouston. Siekkinen näkee itsensä mielellään nimenomaan tässä kohdassa, spesialistina auttamassa istunnan kanssa. Se on asia, jossa tarvitaan silmää, mutta myös tietoa ihmisen anatomiasta ja fysiikasta.”Haluaisin vapauttaa valmentajat paineesta, että heidän kaikkien pitäisi olla myös istunta-asiantuntijoita”, hän sanoo.Joillain ihmisillä on ratsastajan kroppa, jossa kaikki tuntuu helpolta. Kuten jo alussa kävi ilmi, Siekkisellä itsellään ei ollut. Se teki hänestä opettajan.”Olen joutunut tosi paljon miettimään, miten pystyn tuottamaan oikeaa liikettä. Usein kun katsoo, miten hyvä ratsastaja istuu, sitä ajattelee, että jos minäkin istuisin tuolla tavalla, minäkin olisin hyvä ratsastaja. Mutta meidän pitää oppia kunnioittamaan omaa kroppaa, ja kehonhallinnan avulla me selvitään epätäydellisyyksistä. Sen avun haluan jakaa myös muille”, hän sanoo.. Sanna SiekkinenYrittäjä Nurmijärvellä Ratsastus- ja liikuntakeskus Equstomissa Nurmijärven RöykässäRatsastuksenopettaja, Metod Putkisto -diplomi-ohjaaja, ryhmäliikuntaohjaaja. Viisi vinkkiä parempaan ratsastukseenSanna Siekkinen listasi asioita, millä istuntaa voi parantaa silloinkin, kun ei ole hevosen selässä.1 Yleensä ratsastajat liikkuvat paljon, joten suosittelen erityisesti sellaista kehonhallinta- ja liikkuvuusharjoittelua, jossa keskitytään tarkkaan kehontuntemuksen lisäämiseen. Sillä ei ole väliä, onko se joogaa, pilatesta vai jotain muuta, vaan erityisesti kyse on tavasta opettaa ja tehdä. 2 Aerobista kuntoa ja hapenottokykyä parantavana liikuntana suosittelen sauvakävelyä. Tehokkaasti tehtynä se vastaa rasittavuustasoltaan melkein hölkkää, mutta siitä puuttuu juoksemiseen liittyvä isku, joka jäykistää lonkkia ja lonkankoukistajia. Juokseminen myös tapahtuu helposti huonolla tekniikalla, jolloin se jumittaa muun muassa etureidet. Hyvin tehtynä sauvakävely tuo rankaan kiertoa, ja se sopii kaikenikäisille ja -kuntoisille. 3 Alkulämmittely ennen ratsastusta. Muutama liike tallissa, onnistuu kymmenessä minuutissa. Pyörittele lonkkia, käy läpi selkärangan liikesuunnat: kierto, sivutaivutus ja eteen- ja taaksetaivutus. Pyörittele käsiä ja avaa rintakehää. Venytä etureisi, lonkankoukistaja ja lanneselkä. Hengitä hetki rauhallisesti, rentouta kasvot ja hartiat. Lisää näihin liikkeitä, joita koet oman kehosi kaipaavan ennen ratsastusta. 4 Elämä työssä ja digitaalisessa maailmassa käy koko ajan hektisemmäksi ja ihmisen kapasiteetti täyttyy. Valmentajakin ajaa kovaa vauhtia paikasta toiseen, ja ratsastajat vaihtavat hevosia lennossa. Siksi jokaisen kannattaa opetella jokin rauhoittava elementti, pysähtyminen tai hengitykseen ja hetkeen keskittyminen ennen ratsastusta. Ehkä pysähtyä autossa tallin pihassa hetkeksi meditoimaan tai keskittyä harjaamiseen niin, että päivän stressi väistyy. Harjatessa ja alkukäynneissä ei tarkasteta enää viestejä. 5 Positiivinen mieli! Lajimme on yhä helposti aika virhekeskeistä ja ryppyotsaista, ja siitä meidän kannattaisi päästä eroon.. Simulaattori avuksiSanna Siekkisen täsmälääke istunnan korjaamiseen on ratsastussimulaattori. Niitä on Suomessa kaikkiaan ehkä alle puolenkymmentä.Simulaattoreita arvostellaan usein siitä, että ne eivät ole hevosia, eli niiden selässä ei oikeasti voi opetella ratsastuksen hienouksia ja yhteistyötä hevosen kanssa. Siekkinen tietää tämän hyvin, mutta kääntää asian niin, että juuri siksi simulaattori on niin hyvä. Hevosen selässä ihmisen pitää aina ajatella hevosta ja reagoida siihen, mitä se tekee. Simulaattorin selässä voi keskittyä täysin itseensä ja istuntaansa.”Hevosen selässä ollessaan ihmisellä on niin paljon hallinnoitavaa, että hänen on vaikea pystyä tiedostamaan, analysoimaan ja muuttamaan istuntaansa. Ja ratsukkoa opettaessaan opettajalla on käytettävinään vain sanat, siinä kun simulaattorilla hän voi koskea ja näyttää. Etenkin harrastaja tarvitsee sellaista apua istuntansa kanssa”, hän sanoo.Equstomissa simulaattoritreeneissä käy treenissä eniten 30–60-vuotiaita eri tasoisia harrastajia. Kilpailijoita käy jonkin verran, mutta sitä Siekkinen vähän ihmettelee, että kuumin kärki ei ole koskaan kokeillut simulaattoria.Hän huomauttaa, että ihan huippujenkin olisi ehkä hyödyllistä havaita, millaisia jännityksiä kehoon tarkasti ottaen tulee ja pystyä analysoimaan niitä.”Usein on todella pienestä korjauksesta kiinni, että liike muuttuu. Tässä pystyy rauhassa miettimään, mistä ja miten”, Siekkinen sanoo.Laukanvaihdot simulaattorilla tehdään tiettyyn nappiin painamalla, joten se ei tietenkään ole sama kuin oikealla hevosella. Silti siinä pystyy oppimaan monia asioita.”Simulaattori tekee vaihtoja yhdellä, kahdella, kolmella tai neljällä askeleella vaikka 60 minuuttia peräkkäin. Siinä voi harjoitella, osaatko laskea ja pysytkö rytmissä. Ja kyllähän ratsastaja aina tekee vaihtosarjansa hieman epäsymmetrisesti ja hänen toinen jalkansa on hieman hitaampi. Hevosen selässä sen korjaamiseen ei riitä resursseja, kun on niin paljon asioita, mihin keskittyä, mutta simulaattorilla pystyy miettimään niitäkin”, Siekkinen huomauttaa.Valmentajista Milja Rannan kanssa Siekkisellä on hyvin toimiva yhteistyö.”Hän tulee meille omien oppilaidensa kanssa, treenaamme kehonhallintaa ja katson oppilaat simulaattorilla ja analysoin heidän istuntaansa. Sitten he ratsastavat Miljan opissa, ja minä olen mukana ja autan kertomalla, että kiinnitäpä huomiota tuohon tai tuohon asiaan”, Siekkinen kertoo.Simulaattoreissa on tarjolla myös näyttöjä, jotka esimerkiksi kertovat reaaliaikaisesti ratsastajan painon jakautumista satulassa. Siekkinen ei kuitenkaan juuri koskaan pidä niitä päällä, sillä ne vievät helposti keskittymistä väärään suuntaan, pois oman kehon tuntemisesta..Istunnan ammattilaisen Sanna Siekkisen opit kansien väliin."Sehän tässä harmittaa, etten ole tajunnut tätä aiemmin!"

Istunta on yhteistä liikettä hevosen kanssa

Aiheeseen liittyvää