Kokenut ruotsalainen kilparatsastaja ja valmentaja Jens Fredricson on elementissään pedagogina. Kuten klinikoissa aina, Messukeskuksessakin puhuttiin torstaina perusasioista. Ratsastaminen kun on perusasioita. Perusratsastamista. Kukaan meistä ei ole virheetön. Fredricson totesi heti alkuun, että olisi ollut hyvä, jos hän olisi ollut kiinnostuneempi sileän työskentelystä silloin kun oli nuori. Miten sileän työskentelyn kanssa sitten kävi?"Se tuli sitten myöhemmin", hän jatkoi.Klinikka alkoikin sileän työskentelyllä. Sisäpohkeesta ulko-ohjaan. Radalla nähtiin samat hevoset, jotka olivat juuri esiintyneet Talent of the Year -kilpailussa. "Siirtymisiä, jos tuntuu siltä, että hevonen on liikaa etuosallaan. Haluat takaosan alle, joten älä päästä hevosta liian matalaksi, alamäkeen", Fredricson ohjeisti."Sitten otettiin käyttöön ravipuomit. Ne sopivat kaikille hevosille."Aina keskeltä. Hyvässä, tasaisessa rytmissä. Pyöreässä muodossa, tasaisella tuntumalla, selkä ylhäällä, vatsalihaksia käyttäen, ajatellen eteenpäin."Fredricsonin mielestä jokaisen on tärkeä opetella työskentely ravipuomeilla, koska ne ovat erinomainen väline. Jos hevonen jännittyy, eikä halua venyttää askelta puomeilla, siirrytään käyntiin. "Älä pidätä puomeilla, ettei hevonen vai mene selästä tyhjäksi, väärinpäin."Hän katsoo hevosia, niin kuin koko elämänsä hevosista elänyt ihminen vain voi. "Elän hevosille", Fredricson summasi. Hän muistutti, että hevosten kanssa ei pidä stressata. Eikä varsinkaan kiirehtiä. Niiden kanssa on käytettävä kaikki se aika, mitä ne tarvitsevat."Riittävästi aikaa! Se on tärkeintä!"On muitakin vaatimuksia. Ratsailla on oltava hyvällä tuulella. Fredricson muistuttaa, että ei pidä riidellä puolison kanssa ja lähteä sen jälkeen ratsastamaan, koska hevonen aistii heti, jos ratsastaja on hermostunut, ja huolestuu. Koulutussessiosta ei tule hyvä. "Hevoset ovat kuin kukkia. Jos niistä huolehtii, ne kukkivat kauniisti.""Jos olet hyvällä tuulella, hevonen kehittyy, jos et ole, se ei kehity."Fredricson antoi näkemästään numeroita. Hän kertoo antavansa kotityöskentelyssään aina itselleenkin numeroita. Se on konkretiaa. "Sanon mielessäni vaikka, että tämä oli seiska. Siitä on sitten motivoivaa kehittyä eteenpäin, kunnes suoritus on lähellä täydellistä. Tällä tavalla voi jonakin päivänä päästä 160-esteille. "Voi toki ostaa valmiinkin hevosen. "Mutta eihän se ole yhtä hauskaa", Fredricson kuittaa.Hevosen kanssa pyritään mahdollisimman kiinteään yhteyteen, kontaktiin. "Kuuntele laukan rytmiä, sano itseksesi padapum, padapum, padapum."Fredricson neuvoo myös puhumaan hevoselle sen mukaan mikä siltä pyytää. Ei kannata sanoa ptrrr, kuten monet itse asiassa tekevät, jos haluaa saada aikaan hyvää, rytmikästä ravia. "Minä sanon omilleni "trava. Traaava."Hevosen kouluttamisessa on kyse näennäisesti pienistä asioista, mutta ne ovat asioita, jotka lopulta ratkaisevat."Monet voivat olla hyviä, mutta ei se riitä. Pitää olla vielä vähän parempi!"
