Olympiaratsastaja Joanna Robinson: "Se, kun sä haet hevosen karsinasta, on jo sen koulutusta"

Wesundan kinikalla saatiin lauantaina hyvä paketti painavaa asiaa. Koulu- ja olympiaratsastaja Joanna Robinson, 36, painottaa paitsi toimivaa systeemiä, myös esimerkiksi resilienssin tarpeellisuutta, sitä, että vastoinkäymiset täytyy osata jättää taakseen.Hän muisteli tunnelmiaan Pariisissa. ”Mä ajattelin että miten mä voin ratsastaa näiden miljoonien ihmisten edessä! Ajattelin, että tästä ei kyllä tule mitään. Epäilin omia kykyjäni. Mutta se meni ohi.”.Sen jälkeen hän avasi omaa systeemiään ”Urheilumenestykseen tarvitaan aina useamman ihmisen tiimi, yksin ei kukaan onnistu. Mulla meni pari vuotta että löysin oikeat ihmiset. Mä tapaan mun personal trainerin kolme kertaa viikossa klo 5.30, mulla on psyykkinen valmentaja ja olen kokeillut myös hypnoterapiaa. Meillä on kaksi hyvää poikaa jotka tekevät tallia, ja kaksi hyvää tyttöä oppisopimuksella. Hevosten kanssa keskitytään ennaltaehkäisyyn. Eläinlääkäri tarkistaa ne parin kuukauden välein ja meillä on kotona laser ja vesikävelykone, niitä käytetään eläinlääkärin ja fyssarin ohjeiden mukaan. Kengittäjä on ollut sama jo monta vuotta. Hevoset on pääsääntöisesti ulkona 8-15”, Robinson summasi. MaastakäsittelySitten siirryttiin päivän aiheisiin. Robinson oli itse halunnut ottaa maastakäsittelyn mukaan ohjelmaan. Maastakäsittely ei ala vasta maneesissa, vaan paljon aikaisemmin. ”Mulle on itsestään selvää, että jo se, kun sä haet hevosen karsinasta, on jo sen koulutusta. Hevosen pitää toimia ihmisen kanssa, asetan turvallisuusasiat kaiken edelle. Hevosen pitää kävellä, pysähtyä, kääntyä ja peruuttaa pyynnöstä. Sille palkinto on se että se jätetään sitten rauhaan, toki vähän voi rapsuttaa.”Näin sanottuaan Robinson näytti konkreettisesti yleisölle miten hän sen tekee. Yleisöstä esitettiin kysymys juoksutuksesta.”Juoksutan hevosiani, mutta sen pitää olla hallittua työskentelyä, koulutusta, ei koskaan päätöntä kaahausta.”Tästä päästiin yhteen Robinsonin lempiaiheista, stressiin. ”Stressi on elämän elinehto, se on eteenpäin ajava voima. Ilman sopivaa stressiä me ihmisetkin jäisimme sohvan pohjalle, emmekä saavuttaisi mitään. Mutta krooninen stressi on paha, se ei saa jäädä päälle. Hevosen käsittelijän ja ratsastajan täytyy osata palauttaa hevonen rennoksi stressaavien hetkin jälkeen.” Kuusi klinikkaratsukkoa haasteineenKlinikkaan osallistui kuusi eri tasoista ratsukkoa.Annamaria Simola - VIX Shine (Secret - Briar) FWB Johanna Vainio - Loiste Priimus (Säkkärän Sälli – Pilven Poika) SHSiiri Repo - Purola Don Quijote (Duendecillo P - Electro) FWBPeppi Kokko Don Royal (Dannebrog - Rubin Royal) GER Saara Flekander - Rejon V (Apolo XIV - Furtivo III) PRE Peppi Kokko - Windsor V (Welser - Lobster) DWB EnergiaJohanna Vainion ja Loiste Priimuksen haaste oli tehdä käynnin kautta vaihdot niin, "ettei hevonen romahtaisi lavoilleen".”Tämän hevosen kanssa on tärkeää pitää jalka lähellä koko ajan. Kaikilla hevosilla, niin tälläkin, on vahvempi puolensa, ja voi olla että se tarjoaa laukkaa tai parempaa puoltaan enemmän, kun sitä aletaan koota", Robinson analysoi. Hevosten epäsymmetrisyys ei kuitenkaan tarkoita että ne olisivat epäpuhtaita, "ep", kuten sanotaan. "Molemmat puolet eivät vain ole vielä yhtä vahvoja. Mutta vaikka vaaditaan enemmän, perusasioista ei koskaan tingitä, eikä tehtävää helpoteta vaikka hevonen tekisi virheen.” Robinson kehui Loiste Priimusta ja sanoi, että "siinä on suomenhevonen joka pystyy vaikka mihin". Sen eteenpäinpyrkimyksen täytyy kuitenkin säilyä ilman, että siihen koko ajan vaikutetaan. Myös sivuttaisliikkeissä.”Jos energia alkaa hiipua, ratsasta suoraan ja vasta kun hevonen on energinen, uudestaan sivulle. Ja muista kehua hevosta joka välissä aina kun on aihetta, ei vain ratsastuksen lopussa.”. "Vaikuta hevoseen"Saara Flekanderin Rejon V oli alkuun hyvin jännittynyt.”Meidän täytyy lähteä siitä, että stressin kautta hevosen on tultava paremmaksi ja terveemmäksi, kun se sitten rentoutuu. Koska me tiedetään että loppupeleissä hevosen kropalle on hyväksi ne asiat, joista se ei ehkä sillä hetkellä tykkää.””Nämä PRE-hevoset on sellaisia helposti kiihtyviä, ja silloin ne menee ihan lyhyeksi. Vaikka tuntuisi siltä että ne on tosi kevyitä kädelle, se kertoo vain siitä ettei ne ole pohkeen edessä.”Robinson kaipaa rohkeutta kaikkeen ratsastukseen.”Silloin kun sun tekee mieli sanoa vain prrr prrr, sun täytyy silloinkin vaikuttaa hevoseen, ja hevosen täytyy hyväksyä jalka, eikä reagoida jokaiseen heilahdukseen. Ja ratsastuksen jälkeen hevoset saa venyttää kaulaansa alas, mutta ne ei saa kaatua lavoilleen. Eteen-alas on hyvä, mutta vasta sitten kun ratsastaja pystyy hallitsemaan hevosen kroppaa.”Robinson neuvoi Flekanderia rauhoittamaan käden ottamalla ohjat yhteen käteen, koska kaikki liikkeet täytyisi pystyä suorittamaan "ilman hirveää härväystä käsillä". Hän myös painottaa, että tehtävän valmistelu on kaiken a ja o, aina.”Ja jos meillä ei ole sitä fiilistä, että voidaan siirtyä suoraan kokoamisesta lisäykseen, se vain kertoo siitä, että hevonen ei ole pohkeen edessä.”Yleisö kysyi mitä Joanna Robinson ajattelee kankien ja kannusten käytöstä.Vastaus on tässä: ”Mä käytän hevosillani kankia, niveliä, joskus myös kuolaimetonta. Se on täysin hevoskohtaista. Kannus sopii jalkaan vasta kun jalka on hallinnassa. Kun millään muulla tavalla ei oikein voi hienosäätää niin tarkasti kuin kannuksella.” Hevostaidot ykkösasiaVaikka kouluratsastus on Robinsonin oma päälaji, hän painottaa voimakkaasti hevostaitoja yleensä. ”En osaa arvostaa ihmistä, joka ei osaa toimia hevosten kanssa kaikissa tilanteissa. Ensin opetellaan hevosmiestaidot, ja sitten vasta valitaan laji. Ja hevosten kanssa pitää tehdä asioita monipuolisesti.”Yleisöstä nousi kysymys, mitä Joanna Robinson tekee vaikeiden ja haastavien hevosten kanssa.”Meille tuli joskus 4-vuotias ori, joka oli oppinut, että ihminen on vihollinen. Sen kanssa tehtiin kova työ ja meni pitkä aika ennenkuin se oppi luottamaan, että ihminen ei käy sen kimppuun. Mutta harrastajille melkein sanoisin, että vaikean ja aggressiivisen hevosen kanssa pitää hakea ammattiapua. Jo ihan turvallisuussyistä.””Jos hevonen jännittyy, se korjataan ratsastamalla sitä eteen. Hevosen jännitysenergian täytyy saada purkautua, ja se purkautuu kun se saa liikkua kunnolla. Mutta tämä vaatii ratsastajalta hyvää fyysistä kuntoa ja henkistä rohkeutta!”. "Suomenhevosen kanssa menee aina pidempään"Pääsemme istumaan kahvilan puolelle Johanna Vainion kanssa sen jälkeen kun hän on ratsastanut Loiste Priimusta Robinsonin silmän alla. Miten kauan ori on ollut ratsastuksessasi?”Aloin ratsastaa sitä kun se oli viisivuotias, ja nyt se on kahdeksan. On kisattu helppo A -tasoa, viime vuonna vähemmän kun se oli astumassa. Meillä on tavoitteena SM-kisat, mutta ei tänä vuonna vielä tarvitse voittaa”, nauraa Johanna Vainio ja jatkaa: ”Suomenhevosen kanssa menee aina pidempään. Meillä on ollut ongelmana käynnin kautta vaihdot, ettei oma kroppani jää jotenkin väärään kohtaan siinä. Sain Joannalta erinomaisia neuvoja ja meidän suoritus parani paljon.””Ihmiset myös pelkää, että suomenhevosta ei kannata ratsastaa eteen-alas kun se on usein aika etupainoinen. Mutta se on kyllä niin, että mitä pidemmälle kaulalle sen saa ratsastettua, se kyllä kannattaa, sen parempi kantokyky sillä on tulevaisuudessa.” . Joanna Robinson tässä ja nytJoanna Robinson ehti istua kanssamme lounastauan jälkeen ja päivittää kuulumisiaan. Idea klinikkaan oli kuulemma syntynyt jo talvella.”Vaikka en mä aluksi ajatellut että siitä tulisi tämmöinen iso yleisötilaisuus.”Robinsonilla on kotona nyt 35 hevosta, ja normaalitilanteessa hän ratsastaa 10-13 hevosta joka päivä. Nyt kuitenkin, koska hän traagisesti menetti odottamansa lapsen, hän on vasta pikkuhiljaa palaamassa satulaan. Tässä muuttuneessa tilanteessa, ajatteletko EM-kisoja?”Glamouralinesta (Johnson – Samba Hit) otettiin alkioita jotka hedelmöitettiin Dante Weltinon (Danone I – Welt Hit II) siittiöillä ja siirrettiin sitten kahteen eri tammaan. Eli en osaa sanoa pystytäänkö me molemmat pääsemään näin lyhyessä ajassa sille tasolle minkä EM vaatii. Mutta en poissulje sitä mahdollisuutta, sanotaanko niin.”Robinson painottaa, että ratsastus ei ole helppo laji.”Ennenkuin ratsastaja pääsee ikäänkuin lukioon, täytyy hallita peruskoulun asiat. Ja pitää olla vähän cowboy, pitää uskaltaa ratsastaa hevosia oikeasti eteen niin, ettei tapeta niiden liikettä, ei haluta ottaa liikettä pois.”Robinson kertoo, että tavoitellakseen huippua, täytyy lähteä pois Suomesta, sinne missä kaikki tapahtuu.”Sun pitää pyrkiä ratsastamaan niin, että sun idoleista tulee jossain vaiheessa sun kilpakumppaneita, ja sitten joku päivä taistelet heidän kanssa tasavertaisena sijoituksista. Jos halutaan päästä Keski-Euroopan tasolle, yksi hevonen ei vaan riitä. Tarvitaan paljon enemmän toistoja. Vain siten kehittyy mukautumiskyky erilaisiin hevosiin. Ja ratsastajan oheisliikunta on aivan ykkösasia. Oli se sitten pilates, sali, kehonhuolto jossa käsitellään lihaskalvoja, hermotusta. Ratsastajan pitää tuntea ja hallita oma kroppansa niin, että pystyy olemaan häiritsemättä hevosta.”

Olympiaratsastaja Joanna Robinson: "Se, kun sä haet hevosen karsinasta, on jo sen koulutusta"

Aiheeseen liittyvää