Kaahaaminen on antiesteratsastusta: "Odota, odota, odota", sanoo Niclas Aromaa

”Rauha”, sanoo Niclas Aromaa, joka on lentänyt Saksasta Ypäjälle pitämään kaksi päivää nuorten FWB-hevosten estetreenejä. ”Rauha”, hän sanoo kerta toisensa jälkeen.Tunti alkaa. ”Aletaan tulemaan ravissa näitä maapuomeja ja noita puomikasoja (3 puomia maassa päällekkäin) ja pidetään se rytmi!””Tul sieltä rauhas!” hän huudahtaa jäljittelemättömällä porilaisaksentillaan. ”Odota, odota, odota. Rauha, rauha, rauha.”Kun hän kehottaa rauhaan, kehotus on toteutuessaan kaksijakoinen. Kun ratsastaja rauhoittuu itse, hevonenkin rauhoittuu oppimaan. Niin yksinkertaista se on. Samalla se on tietenkin vaikeaa, koska on vaikea ”olla neuvomatta hevosta”.Tiistai-alkuiltapäivästä FWB-yhdistyksen järjestämässä nuorten hevosten Youngster meeting -hyppykoulutuksessa oli enää kaksi oppilasta jäljellä, 5-vuotias ori Don't Gamble HH Z FG (Duel de HSP - Pablo van Berkenbroek) ja Ypäjä Ramatuelle (Balou du Rouet – Quidado).Tässä kehitetään näkemystä valmentautumisesta ikäluokkakisoihin.Aromaa on rakentanut tehtäviä, jotka ovat ensin maapuomeja, sitten pikku esteitä ja maapuomeja ja lopulta kokonainen rata. Hän seuraa vierestä, että tehtävät tehdään niin kuin pitää. Että laukka pyörii tarpeeksi ja että hevonen on oikein päin. Kun ne tekevät tehtäviä näin, ne suorastaan imevät oppia itseensä. Kun tehtävä on lopuillaan, ollaan noin metrin korkeudessa.. Iina Purontakanen ja Verneri Sarnikari ratsastavat siististi ja rauhallisesti ja Ramatuellilla ja Don't Gamblella on hommassa oppimisen ja luottamuksen rakentamisen meininki. Täällä harjoitellaan esteratsastamista sellaisena, kuin Aromaa sen näkee. Lajina, jota tehdään yhdessä hevosen kanssa. Sarnikari on käynyt valmennuksissa nyt kolme kertaa. "Nikke on aivan super. Minä ja hevonen ollaan saatu valtavasti uutta ja kehitystä on tullut paljon. Systeemi on hyvä. Tehtäviä vaikeutetaan sopivasti kerta kerralta niin, että se on hevoselle erittäin reilua", hän toteaa. Don't Gamble on Sarnikarin mukaan aavistuksen ikäistään jäljessä, sillä se laitettiin satulaan vasta viime kesänä. "Mutta hyvin se kulkee."Hevonen on zangersheide, mutta otettiin mukaan, kun Sarnikarin varsinainen Youngster meeting -hevonen Big Brother FG oli kenkäongelman takia jouduttu jättämään pois. OppimisestaAromaa toteaa, että yleensä aloittelevalla ratsastajalla, ja miksei muillakin, on satulasta käsin suuri kiusaus tehdä aina pikemminkin liikaa, kuin liian vähän. ”Auttaa hevosta”, ratsastaa aktiivisesti, säätää askeleita ja lähestymisiä. Mutta nämä noin metrin estekorkeudet ja tehtävät eivät ole niitä, joilla etenkään nuoria hevosia pistetään keskenään paremmuusjärjestykseen. Hevonen ei kehity, jos se ei keskity tehtäviin, vaan ratsastajan käteen ja sitä kautta suussaan olevaan kuolaimeen. Mahdollisesti se keskittyy vieläpä vastustamaan ratsastajan kättä, jolloin pidäte ei mene edes läpi ja hevonen oppii pelkästään huonoja tapoja.Hän esittää retorisen kysymyksen: ”Mitä hevonen sun mielestä oppii siitä, että se ryntää näiden pikkupuomien läpi hampaat irvessä ja sä siellä satulassa roikut ohjissa ja suurieleisesti yrität saada sitä hevosta hyppäämään? Sähän vaan häiritset sitä hevosta.”Aromaan näkemys on, että vähän hypänneitä ja nuoria hevosia viedään eteenpäin ja valmistellaan, jotta niillä voi mahdollisesti ratsastaa menestyksekkäästi kilpaa vähän isommilla esteillä joskus myöhemmin.”Kilpaileminen on osa hyvää perusratsastamista. Ei pidä täällä Suomessa kauheasti katsoa mitä nämä maailman ranking-listan kärkityypit tekevät radalla, kun he kiertävät maailmaa ja kilpailevat jostakin jättipalkinnosta ammatikseen. Ennen kuin siellä ollaan, on mennyt monta vuotta ja monta asiaa on tapahtunut.”. Tahti, rytmi, irtonaisuusVauhti ei Aromaan tunnilla saa kiihtyä. Jos se näyttää kiihtyvän, hevonen pysäytetään käyntiin. Ja tullaan uudestaan.”Harvalla hevosella ongelma on siinä hypyssä itsessään. Kyllä tässä on kyse kaikesta siitä, mitä niiden hyppyjen välillä tehdään”, Aromaa sanoo.”Tahti, rytmi, irtonaisuus. Se sama, mitä kouluhevostenkin kanssa. Kyse on samasta asiasta.”Kaahaaminen on oikeastaan antiratsastusta. Se, millä on merkitystä, on saada hevonen avuille. ”Koska, kun sä ratsastat sitten kilparadalla ne lyhyet tiet sillä lailla, että hevonen on avuilla, myös puomit jäävät ilmaan. Ja jos sä kaahaat hevonen pitkänä, ensimmäinen tyyppi, jonka hevonen on avuilla, voittaa sut.”Aromaa huomauttaakin, että kaikki pitäisi nuorten ja miksei vanhempienkin aloittelevien hevosten ja myös ratsastajien- kanssa tehdä rikkumatonta rauhaa silmällä pitäen. Nuori, isolaukkainen ja ehkä jäykkärunkoinen hevonen on kykenemätön säätelemään kehoaan ratsastajan alla kovinkaan tehokkaasti. Niinpä tehtävät täytyy rakentaa niin, että se selviää niistä ja saa positiivisen ja rauhallisen oppimiskokemuksen ja oppii siinä tehdessään.Pienillä esteillä se ei ole niin nokonuukaa, osuuko hevonen täydelliseen ponnistuspaikkaan. Jos laukan rytmi on sopiva ja hevonen ajattelee eteen, kuitenkaan kaahaamatta, puoli metriä sinne tänne ei merkitse mitään. Ja, kyllä, hevonen kaiken aikaa oppii. Sitä autetaan oppimaan. Aromaa pyytää ratsastajaa lähestyessä katsomaan maapuomia yhden laukka-askeleen päässä itse esteestä ja sen jälkeen vain odottamaan ja antamaan hevosen pähkäillä miten kehonsa hyppyyn järjestää. Kun hevonen tulee maapuomille oikein, se selviytyy ideaalisti itse esteestäkin, koska hyppykaari osuu keskelle estettä.Väli ensimmäiseltä maapuomilta esteelle on sen verran väljä, että hevonen ehtii hyvin saamaan etujalkansa yli. Sekään ei ole itsestään selvyys tässä vaiheessa. Jalkatekniikka kyllä nopeutuu ja kehittyy sitä mukaa kun hevonen oppii ja voimistuu. Myös esteen takana on maapuomi, jotta hevonen keskittyy myös laskeutumisvaiheeseen.Maapuomin kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, jotta nuori hevonen ei laskeudu ylipitkän hypyn jälkeen sen päälle. Niinkin voi käydä, sillä nuoret hevoset eivät tiedä, miten esteillä kannattaa toimia.Vasta pikkuhiljaa estehevosen kanssa päästään siihen tilanteeseen, että se alkaa kyetä kokoamaan kehoansa ja aktivoimaan takaosaansa enemmän. Tällä samalla hetkellä myös ratsastajan työ ratkaisevasti helpottuu ja askeleetkin näkee kuin itsestään. Siihen asti kyse on opettelemisesta. . TyyliluokatAromaa on sitä mieltä, että aloittelevat kilparatsastajat voisi pistää ratsastamaan pelkästään tyyliluokkia. ”Se voi näyttää vähän tylsältä, joo, mutta kun sä opit sen tasaisen rytmin ja kun sä opit istumaan hiljaa ja pitämään kädet paikoillaan, koska niistä saa pisteitä, sä et tarvitse enää paljoa siihen, että susta tulee myös nopee uusintaratsastaja.”Hän ei kuulu heihin, jotka kannattavat aika-arvostelua tai uusintoja metrin luokissa. Aromaa sanoo, että hevosesta ei tehdä nopeaa kaahaamalla sillä pikkuluokissa, vaan parantamalla sen ratsastettavuutta ja reagointia ratsastajan apuihin. Nopeus esteradalla ei ole nopeaa laukkaa, vaan läpimeneviä apuja ja tasapainoa. ”Ne, jotka haluavat ratsastaa aikaa metrin luokissa, ovat valinneet väärän lajin harrastuksekseen”, hän toteaa. Aromaa kertoo, että Suomeen on tulossa aluetasolle kokeiluun uusi arvostelu, joka on suosittu Saksassa. 100-110 -tyyliluokka, josta paras neljännes tai sijoittuva neljännes pääsee uusimaan. ”Saksassa on junioreilla 130-135 -tasollakin käytössä tällainen arvostelu ja se on todella hyvä, sillä uusimaan pääsevät vain he, jotka ovat jo todistaneet pystyvänsä ratsastamaan siististi. Ja nämä saksalaiset juniorit osaavat aika hyvin ratsastaa.”Aromaa kertoo myös Saksassa suositusta Hans-Gunter Winkler -kisasta, jossa juniorit ratsastavat 140-luokan tyyliarvosteluna ja lopulta vaihdetaan vielä hevosiakin. Pääpalkintona on kallis satula.Kysymykseen, mikä avuksi sitten heille, jotka haluavat ratsastaa pikkuluokissa aikaa, Aromaa vastaa näin: ”Kaikille ei voi olla mieliksi. Mä näen, että tärkeämpää on saada suomalainen ratsastus oikealle tielle. Ratsastajat pitää saada oppimaan ja siinä tyyliarvosteluluokat ovat todella hyödyllisiä.”. Kiireen tuhoisat seurauksetAromaa seuraa huolestuneena keskustelua hevosurheilun ympärillä.”Ylilyönnit pitää karsia, tietenkin, vaikka kyllä mun mielestä paljon on myös sitä, että hakemalla haetaan sitä virhettä. Ja pahinta on se, että ne jotka eniten huutelee, eivät ole heitä, jotka tietävät eniten." ”Pitäisi olla vähän hyvää tahtoakin tässä hommassa”, hän huokaa. "Sillä virheitähän tietenkin me tehdään kaikki, koska me ollaan ihmisiä.”Tämä ei Aromaan mukaan kuitenkaan tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että hevosihmiset ovat itsekin "sössineet asiansa". Ainakin osa heistä. Nopean rahan takia.”Tämä kiire! Kun kiire ei koskaan sovi hevosalalle. Ei koskaan eikä ikinä”, hän sanoo.Aromaata pistää suorastaan vihaksi typerä kiirehtiminen, sillä siten ei edes voiteta aikaa, vaan yleensä käy päinvastoin. Ajaudutaan ongelmiin, joita on myöhemmin sitten korjattava. Ja kun hevosia tuodaan keskeneräisessä vaiheessa radoille, siitä syntyy helposti myös juuri niitä tilanteita, joita ei haluta somekuviin.Tässä Aromaa kääntää syyttävän sormensa erityisesti niiden ihmisten suuntaan, jotka tekevät näin, vaikka tietävät, ettei pitäisi. ”Onko se niin vaikea hyväksyä, että hevosten kanssa menee aina se sama aika. Okei, voi olla joku poikkeusyksilö jossakin. Joku sellainen jalostuksen lopputuote, jolla on niin täydellinen rakenne, joka on niin hyvin kasvatettu, ruokittu ja hoidettu ja jolla on se maailmanluokan kuski satulassa, että sillä ei mene niin kauaa aikaa. Mutta niitä ei ole paljoa. Ja mitä sekään voittaa ajassa? Vuoden? Mutta riskit ovat hirveät, että ei sekään kestä ja sitten onkin tehty kaikki se vähäkin työ turhaan! Ja mikä siinä on vielä huonoa, on se, että kun se hevonen ei kestä sitä treeniä, siitä ei tule mitään, ja se on valmis aikapommi jollekin amatöörille.”.CelantusAromaa kertoo, että Markus Lindblomin rakas Celantus (Cellestial - Catoki) on nyt kuntoutunut jalkavammastaan ja aloittanut hypyt. Aromaa toivoo hartaasti, että oriin kanssa saadaan omistusjärjestely sellaiseen malliin, että hän voisi jatkaa sillä kilpailemista.”Celantushan sai nyt luvat oldenburgiin. Mä uskon, että jos se pysyy terveenä, sillä on paljon annettavaa urheiluun. Se on oikeasti todella hyvä hevonen.”Celantuksella on Suomessa 138 jälkeläistä, joista vanhimmat ovat nyt 7-vuotiaita. ."Entäs me kaikki tavalliset hevosihmiset?" kysyy ökyilyyn, glitteriin ja instakuviin kyllästynyt Niclas Aromaa .Niclas Aromaa haluaa hevoset klassisesti avuille.Päivitys 15.3. klo 8.45: Lisätty tieto Sarnikarin hevosen vaihtumisesta ja korjattu nimi.

Kaahaaminen on antiesteratsastusta: "Odota, odota, odota", sanoo Niclas Aromaa

Aiheeseen liittyvää