Kadonneen sääntötuntemuksen metsästys ratsastuskilpailuissa - tuomari nostaa esimerkiksi kielletyt kuolaimet tai turpahihnat

Pitääkö kilpailijoiden sääntotietämättömyydestä olla tänä päivänä huolissaan? Useat lisenssitoimihenkilöt kilpailukentillä ovat. Sääntötietämättömyys johtuu siitä, että ei ole muutamaan vuoteen ollut ns. pakollista sääntökoulutusta ennen kilpailuluvan ostoa. "Kilpailuluvan voi ostaa tänä päivänä “seinästä”", sanoo pitkän linjan valjakkoajotuomari ja tason kolme stewardi Kati Honkanen. Tämä tarkoittaa, että kilpaillakseen tarvitaan ratsastusseuran jäsenyys ja kilpailulupa internetistä ja siinä kaikki. Prosessissa ei välttämättä oteta minkäänlaista kosketuspintaa kilpailukulttuuriin, yleisiin (KS I) tai lajisääntöihin. "Säännöt ovat sitä varten, että kaikki kilpailijat saavat samanarvoista kohtelua, ovat samalla viivalla, luodaan kaikille kilpailijoille tasapuoliset olosuhteet", hän muotoilee. Honkasen mielestä kilpailijoiden lisäksi myös kilpailunjärjestäjien tulee kiinnittää huomiota enemmän sääntötuntemukseen. "Lisenssitoimihenkilöidenkin on uusittava tasaisin väliajoin oikeutensa ja siinä käydään säännöt läpi", hän toteaa. Onnettomuudet ja hevosen hyvinvointi FEI-tason stewardi Tiiu Vorne on Honkasen kanssa samaa mieltä. "Kun kokemus ja sääntötuntemus on vähäistä, isommat onnettomuudet ovat mahdollisia", hän muistuttaa. Sääntötuntemuksen puute voi johtaa edelleen huonompaan tilanteeseen kilpailukentillä ja hevosen hyvinvoinnin heikkenemiseen. Osa säännöistä on säädetty hevosen hyvinvoinnin merkeissä. Vorne ei osaa sanoa, mistä sääntötietämättömyys kumpuaa. "Halutaanko kauheasti jotain, mutta ei olla itse valmiita selvittämään mitään? Tai sitten asenne on se, että “näinhän se on aina mennyt”, vaikka sääntömuutoksia tulee jatkuvasti, läpi vuoden. Kaikille säännöille on kuitenkin syy ja peruste", hän pohtii. "Useat ratsastusseurat keväisin järjestävät sääntökoulutustilaisuuksia ja sinne ainakin kilpailevan lapsiratsastajan vanhemman toivoisi menevän, vaikkeivat tilaisuudet pakollisia enää olekaan", hän toivoo. "Ehkä Suomen Ratsastajainliiton pitäisi hyödyntää sosiaalisen median kanavia sääntöpäivitysten levittämiseen?" Nurmijärveläisen stewardin (koulu- ja pararatsastus, valjakkoajo, taso yksi) Anne Erikssonin mukaan sääntötietämättömyys ilmenee usein kilpailupaikalla varuste- tai vastuutietämättömyytenä. Näitä tapauksia sattuu jokaisessa kilpailutapahtumassa. "Varusteasiasta en ole huolissani, jos alueella on asiantuntevia stewardeja", hän pohtii. Erikssonin mukaan on kuitenkin erikoista, että stewardit ovat pakollisia vasta aluetasolta ylöspäin. Kysymyksiä herää eniten todennäköisimmin seuratasolla. Tasoero ei ole kuitenkaan Erikssonin kokemuksen mukaan välttämättä parantava tekijä, sillä välillä kokeneen tuntuinen valmentajakaan ei osaa sääntöjä. "Sitten ovat poni- ja lapsiratsastajat, joiden vanhemmat eivät ole hevosihmisiä", taustoittaa Eriksson. Kilpailevan lapsen vanhemmat ovat todennäköisesti mukana vain kuskina. Yllätys tulee siinä, kun näille tietämättömille vanhemmille kerrotaan, että he ovat vastuussa alle 15-vuotiaan lapsensa kilpailukelpoisuudesta. . FEI Tack AppVarustetietämättömyyttä lieventämään tovi sitten lanseerattiin FEI Tack App, joka on puhelimeen ladattava palvelu, josta voi etsiä varusteita ja tarkastaa, ovatko ne omassa lajissa sallittuja. "Se on hyvä, mutta kokemukseni mukaan ihmiset katsovat niistä vain kuvia, eivätkä lue kuvien “takana” olevia nootteja, joissa kerrotaan, onko varuste jossain tilanteissa sallittu ja miksi", kertoo Eriksson. Lisäksi palvelu tällä hetkellä on edelleen englanninkielinen ja on suositeltavaa, että asiat tarkastetaan palvelun lisäksi kilpailusäännöistä, jotka löytyvät SRL:n verkkosivuilta materiaalipankista. Esteratsastuksen taitotuomari Heli Simola pohtii maailman muuttuneen siinä mielessä, että oma hevonen tai poni saatetaan hankkia aikaisessa vaiheessa ja sen jälkeen ollaan aika paljon itsekseen harjoittelemassa. Valmentajan tai muun asiantuntijan tuki olisi tärkeää, mutta se maksaa. Simola näkee sääntökoulutuksen tärkeäksi myös muille, kuin lisenssitoimihenkilöille. Jopa kilpailun kuuluttajan olisi hyvä tuntea sääntöjä. Hän näkee sääntöjen osaamisen puutteen radalla välinpitämättömyytenä. "Esimerkiksi jos on hylätty radalta ja sen jälkeen ratsukko käy hyppäämässä sarjaesteen", hän sanoo. Kilpailukelpoisuus ratsastajan vastuullaUseamman vuosikymmenen kouluratsastustuomarina toiminut Sari Leppänen Vantaalta muistuttaa, että ratsastaja vastaa aina kilpailukelpoisuudestaan. Hänen mukaansa osa kilpailijoista tuntee säännöt, mutta esimerkiksi kilpailunjärjestäjän palautteen perusteella tässä tietämyksessä on kentällä puutteita.Leppänen pohtii, miten auttaisi kilpailijoita varustehankintojen viidakossa. Usein kaveri vinkkaa jostain hyvästä kuolaimesta ja sen voi ostaa netistä ilman, että tulee myyjän kanssa keskustelukontaktia siitä, onko kuolain sallittu kilpailulajissa. Lisäksi myydään paljon second hand-tuotteita. "Siinä olisi myyjälle palveluvaltti, kun osaisi kertoa asiakkaalle onko kyseessä sallittu tuote vai ei", hän huokaisee. Leppäsen mielestä stewardit tekevät arvokasta työtä valvoessaan kilpailijoita ja tarjotessaan heille neuvontaa. "Kenties Hippos-lehti voisi keväisin julkaista sääntöinformaatiota?"Leppänen miettii, vetävätkö tänä päivänä tarjotut sääntökoulutukset väkeä, vaikka koulutusta tarjottaisiinkin esimerkiksi ratsastusseurojen toimesta, kun asiaan ei ole sitä kuuluisaa “pakkoa”. "Eniten törmätään sääntöongelmiin kilpailupaikalla toimimisessa ja varusteasioissa", hän sanoo ja nostaa esimerkiksi kielletyt kuolaimet tai turpahihnat. Mikäli sääntöjä ei osaa, ratsukon kohtalo voi olla masentava. "Joskus seurauksena on hylkäys, tai saattaa esimerkiksi aiheuttaa vaaratilanteen verryttelyssä. Huonolla tuurilla voi käydä huonosti", kuvailee Leppänen. "Helppojen riskien hallinta tuo jo paljon turvaa", hän muistuttaa ja tarkoittaa helppojen riskien hallinnalla sääntötuntemusta. Siksi oma-aloitteinen sääntöopiskelu tai koulutuksen kysyminen omalta ratsastusseuralta olisi ensiarvoista. Tästä näkökulmasta Leppänen näkee, että päästäisiin siihen suureen maaliin, mistä on puhuttu jo kauan. "Kaikki haluavat viedä eteenpäin lajin ja hevosten hyvinvointia, vastuu on meillä kaikilla."Päivitys 20.8. klo 16.45: Täsmennetty lausetta vanhempien vastuusta vaihtamalla ilmaisu "alaikäisen" ilmaisuksi "alle 15-vuotiaan".

Kadonneen sääntötuntemuksen metsästys ratsastuskilpailuissa - tuomari nostaa esimerkiksi kielletyt kuolaimet tai turpahihnat

Aiheeseen liittyvää