Mitä eläinkoulutus on? Se on läsnäoloa, hetkessä elämistä ja huolellisuutta. Se on ajoituksen nopeutta. Jaana Rajamäki ottaa vastaan kotonaan Kangasalla. Rintamamiestalotontista on muodostunut kanakurssikeskus. Kanakurssi?Kyllä. Kanan avulla ihminen, oli hän hevosihminen, koiraihminen tai ei eläinihminen ollenkaan, oivaltaa muutamassa hetkessä mistä eläinkoulutuksessa on kyse. Juuri siksi kana on Jaana Rajamäen lempieläin opetustilanteissa. Kana on pieni, helppo, halpa ja äärimmäisen nopea toimimaan ja oppimaan. Se on lisäksi pitkäikäinen ja kestävä. "Kana oppii viisi kertaa nopeammin kuin vaikkapa koira."Oppimisteoriat saattavat vaikuttaa monimutkaisilta, mutta kanakurssilla opitaan suoraan superoppija kanalta. Eläinkouluttajan toiveominaisuudetTehdessään eläinkoulutusta, eläinkouluttaja oppii eläinkouluttamista."Tämä on käytännön tekemistä. Se polku on jokaisen käytävä. Teoriassa ja pelkillä videokursseilla tätä ei opi. Siksi kanat", Rajamäki sanoo.Eläinkoulutusta opettelevan silmä - käsi -koordinaatio harjoittuu hyvin, koska kana reagoi niin nopeasti kaikkeen.Hyvä eläinkoulutus on läsnäoloa, hetkessä elämistä ja huolellisuutta. Kun prosessi itsessään palkitsee, lopputuloksen saavuttamiseen liittyvät odotukset tai oman edistymisen vertaaminen muihin eivät pilaa koulutustilannetta. Oikea asenne auttaa valtavasti ja väärä asenne haittaa. Rajamäen arvostama amerikkalainen eläinkouluttaja Bob Baileyn motto on, että jos käy tunteisiin, keskeytä heti koulutus.Neutraali, utelias, havainnoiva, rento, tietyllä lailla kevyesti "hällä väliä" - asenne auttavat eläinkoulutuksessa. Ego ei saa olla pelissä. Eläinkoulutuksessa ei omille ylivertaisuuskuvitelmille ole sijaa. Hän seuraa paljon myös hevoskoulutusvideoita verkossa. Yksi suosikeista on Steve Young Horsemanship. Joskus joidenkin hevoskouluttajien "spiikit" saattavat johtaa hieman harhaan, mutta Rajamäki ei tartu sanomisiin. Häntä kiinnostaa se, mitä koulutustilanteessa tosiasiallisesti tapahtuu. Oppiiko eläin vai ei? Vain se loppujen lopuksi merkitsee. "Älä kuuntele mitä ihminen sanoo, vaan katso mitä hän tekee."Bailey sanoi tosin myös, että operantin ehdollistamisen jälkeen seuraavaksi paras keksintö eläinkouluttamisessa on video. Kun näkee itsensä toimimassa videolla, se voi olla suuren ahaa-elämyksen paikka. Henkisesti kanakurssit voivat olla joillekin hyvinkin raskaita. Silloin tällöin kursseilla näkee, että ihminen ei ole valmis muuttumaan. Silloin ego saa kolauksen, ja siinä saattavat välineet lentää seinään ja kurssi keskeytyä. . Miksi kanat?Kanan kyky oppimiseen johtuu Rajamäen mukaan siitä, että kanan on evolutiivisesti pakko. Se kun on kaikkien ruokaa. Kana on saaliseläimen ruumiillistuma: jos on pieni ja heikko, on oltava nopea muuntautumaan. Osa eläimistä oppii hitaammin, mutta perusmekanismi on aina sama ja pätee kaikkiin muihin eläimiin. Kuten vaikkapa hevosiin ja koiriin, niihin kahteen eläinryhmään, jotka eläinkoulutusta kipeästi tarvitsisivat.Tai oikeammin, koulutusta tarvitsevat niiden omistajat. Rajamäki toteaa heti alkuun, että seuraeläinten käytöshäiriöt johtuvat omistajasta, mikäli syy ei ole eläimen terveydentilassa, joskus hormonitoiminnassa. Kääntäen, myös eläimen hyvä käytös viittaa suoraan omistajaan. Jos koira kiskoo narussa tai on aggressiivinen, omistajan on syytä katsoa peiliin. Toimittaja pääsee kymmenen minuutin pikakurssille. Rajamäki tuo melko uuden kanan ja sen kanssa harjoitellaan "kohteen vahvistamista".Kanan reaktiot ovat nopeita linnun reaktioita. Se syöksyy nokkaisemaan kohdetta palkkion saadakseen, ja kun "kouluttaja" naksauttaa väärässä kohdassa, se hämmentyy silmin nähden. Vahvistaminen on tärkeä termi eläinkoulutuksessa, sillä sitä saat, mitä vahvistat. Tämä on universaali laki ja toteutuu aina. Me olemme kaikki, myös ihmiset, tähän asti tapahtuneen vahvistamisen tuloksia. Myös me, kuten eläimet, opimme kaiken aikaa, emme pelkästään silloin, "kun opiskelemme tai opettelemme". Mutta tämä on erityisen totta eläimillä, ja harva ihminen oivaltaa, mitä se käytännössä tarkoittaa. "Kun sä lähdet viemään hevosta vaikka trailerille, se prosessi käynnistyy jo sillä hetkellä, kun avaat karsinan oven laittaaksesi hevoselle riimun päähän. Lastautumisen onnistuminen alkaa vaikuttaa toden- tai epätodennäköiseltä jo tässä vaiheessa."Ainoa asia mitä voi muuttaa, on oma käyttäytyminen. Kaikki koulutus perustuu siihen että kouluttaja kykenee muuttamaan omaa käyttäytymistään. Jos hevonen ei tottele, mikä usein näyttäytyy lastausongelmana, syynä ei ole lastaaminen itsessään, vaan hevosen ja ihmisen välinen kommunikaatio-ongelma, joka kärjistyy lastaustilanteessa, jossa toiminnalla on -tavallisuudesta poiketen- selkeä määränpää, jolloin myös virheen näkee helposti. Määränpäätä ei tavoiteta, jos yhteinen kieli puuttuu. Kaikki eläimen kanssa oleminen on sen kouluttamista. Rajamäki ymmärtää niitä ihmisiä, jotka eivät halua antaa kenenkään muun käsitellä pitkälle koulutettuja eläimiään. Toisaalta Rajamäki toteaa, että ihminen on oman inhimillisyytensä vanki. Erittäin monet asiakkaat kantavat huolta lähinnä siitä, pitääkö heidän eläimensä heistä. Rajamäki taas ei uhraa tällaisille kysymyksille aikaansa. Hän kysyy: "Mitä se koiran rakkaus on? Rakkaus on ihmisen keksimä sana, mutta mitä se loppujen lopuksi on? Hyötysuhde? Jonkin sellaisen vahvistumista, minkä koira kokee itselleen kannattavana?"Tämä ei estä häntä itseään pitämästä valtavasti koirista. Ja kanoista. "Mun mielestä on aivan ihanaa, kun eläimet elävät tässä ja nyt. Ja ovat yksinkertaisia. Suoria. Miksi niiden pitäisi olla vielä ihmisen tapaan älykkäitäkin?"Rajamäen kanoilla ei ole nimiä. Ne eivät hänen mielestään tarvitse nimiä, ja nimet johtaisivat fokuksen asiakkaiden kanssa helposti väärille urille. "Tulisi helposti kaikenlaisia turhia olettamuksia tyyliin "Klara on sellainen ja sellainen". Se jarruttaisi ihmisten oppimista.". Koirat ja kanatJaana Rajamäki tuli alalle koirien kautta. Koirat ovat myös se eläinryhmä, joka työllistää häntä eniten. Hänellä on ollut rottweileita, ja hän on kouluttanut monta ongelmakoiraa takaisin raiteilleen, mutta tällä hetkellä omaa koiraa ei ole. Ei myöskään tarvetta omaan koiraan.Rajamäki sanoo suoraan, että aivan liian usein koira hankitaan, vaikka sen pitoon ei olisi minkäänlaisia resursseja. Koira vaatii aikaa ja ohjausta kasvaakseen yhteiskuntakelpoiseksi ihmisten maailmassa. Hämmästyttävän usein koira ottaa perheessä määräävän roolin. Koko muu perhe saattaa jopa pelätä sitä. Kanat ovat tavallisia munituskanoja, leghorneja. Ne tulevat Rajamäelle nuorikkoina. Ne ovat tullessaan arkoja ja kesyttämättömiä, tuskin lainkaan käsiteltyjä. Koulutus alkaa niin, että "Ruotsin laivan aina auki oleva seisova pöytä", eli aina edessä oleva ruokintalaari, mihin ne munituskanalassa olivat tottuneet, saa aukioloajat. Muun ajan kana viettää häkissä juomakupin kanssa. Alussa niille ei ruoka maistu, koska ne ovat säikkyjä, ja koska ruoka ei niitä erityisemmin myöskään kiinnosta. Ruoka on ollut itsestään selvyys ja on menettänyt arvonsa. Rajamäki korostaa olevan tärkeää saada hyvin toimiva palkkio eli vahviste, joten ruoka on saatava niiden silmissä jälleen kiinnostavaksi. Kun pari päivää on kulunut, ruoan arvo niiden silmissä alkaa nousta ja myös ihminen alkaa tuntua siedettävältä olennolta. Rajamäki tarttuu kanaan aina kiinni rauhallisesti, mutta lujasti, niin, että sen siivet eivät ole vapaina. Ei mene kauaakaan, kun kanoja voi alkaa opettaa eri välineisiin. Tässä tulee esiin vahvisteen laadun tärkeys. Sen on oltava jotakin sellaista, mitä eläin suuresti arvostaa. Esimerkiksi kana ei arvosta, jos siihen koskee. Rajamäki kysyy usein itseltään, arvostaako mikään muukaan eläin. "Kaikki koirat selkeästi eivät mieluummin haluaisi, että niitä esimerkiksi halataan, se voikin olla niille pikemminkin rangaistus, mutta niiden omistajat sitkeästi kuvittelevat, että ne pitävät vaikkapa rapsutuksesta! Meillä ihmisille voi aina olla asiasta mielipide, mutta loppuviimeksi eläinyksilö itse määrittelee sen, mistä se pitää."Miten?"Toimivan vahvisteen avulla se lisää käyttäytymistään."Palkkion saamisen nopeus, eli oikea ajoitus, on myös äärimmäisen tärkeä. Eläimen tulee yhdistää palkkio oikeaan asiaan. Juuri siksi naksautin onkin käytössä: se nopeuttaa. . VahvisteRuokapalkka on hyvä primääri eli ensisijainen vahviste, naksautus sekundäärinen, eli toissijainen. Kun kana tekee halutun asian omasta aloitteestaan, kouluttaja naksauttaa naksuttimella ja antaa heti sen jälkeen kanan ottaa laitteessa kiinni olevasta pikku kupista suullisen syötävää. Oppiminen tapahtuu silmissä. Haastattelupäivänä kanalle valitaan "kuuma kohde", litteä punainen muovipyörylä ja kaksi "ei-kuumaa" kohdetta, musta ja valkoinen. Jos kana nokkaisee punaista, se saa klikkauksen, jos mustaa tai valkoista, klikkaus jää pois ja lisäksi kuuma kohde poistetaan hetkeksi. Ei mene montaa minuuttia, kun musta ja valkoinen kohde eivät kiinnosta sitä enää lainkaan. Se on alan kielellä sanottuna "ärsykekontrollissa".Ärsykekontrollissa oleva kana nokkaisee vihjeestä aina halutusti. Vihje sinänsä voi olla mikä vain, valittu sana, vihellys, jokin esine, tai melkein mikä vain, myös tahaton, asia, vaikka ympäristö.Rajamäki antaa kanoja kouluttaessaan aina ruokaa, koska se on näissä tehtävissä kätevintä. Tällaista vahvistetta kutsutaan positiiviseksi. Positiivisessa annetaan jotain, negatiivisessa otetaan jotakin pois."Naksautus tai koirien kanssa käyttämäni "jess!" pitää mieltää lupaukseksi palkanmaksusta. Sekundäärivahvistetta käytetään siksi, että sen ehtii aina tarpeeksi nopeasti. Eläin sitten mielessään yhdistää naksautuksen tai jonkun aina saman sanan siihen primääripalkkioon", hän selittää. Myös negatiivinen vahvistaminen on eläinkoulutuksessa aina läsnä. Etenkin isompien eläinten. Se on painetta ja paineenpoistoa, ja varsin toimivaa, kun kouluttaja istuu koulutettavan selässä. "Jos pidät koiraa hihnassa, se on negatiivista vahvistamista. Koira saa kulkea rauhassa niin kauan, kun se ei kiristä hihnaa."Tämä vastaa ratsastaessa käytettäviä pohje- ja ohjasapuja: kun hevonen reagoi pohkeeseen, sen vaikutus lakkaa ja kun se myötää ohjalle, ohjan vaikutus kevenee. Negatiivinen vahvistaminen voi tietyissä tilanteissa olla ajallisesti nopeampi ja selkeämpi ja tilanteessa, jossa ihminen istuu eläimen päällä, se on hyvinkin luonteva. Rajamäki ei tee mitään "laadullista eroa" näiden kahden vahvistamisen välille. Oppimiseen liittyviä reaktioita on itse asiassa neljää eri laatua. Lisäksi on rankaiseminen. Rangaistus voi olla positiivinen tai negatiivinen. Positiivinen ja negatiivinen eivät pidä sisällään mitään arvolatausta. Ne pitää ymmärtää plus- ja miinuslaskemisena, matematiikkana: positiivinen tarkoittaa että lisätään, negatiivinen että vähennetään. Raipalla läimäyttäminen tai kaulapannasta riuhtaisu on positiivinen rankaisu, jonkin miellyttävän asian poistaminen on negatiivinen. Etenkin positiivinen rankaiseminen on kuitenkin jäämässä eläinkoulutuksesta pois, sillä se ei toimi yhtä hyvin. Pääero vahvistamisen ja rankaisemisen välillä on, että ensimmäinen lisää jotakin käytöstä, jälkimmäinen vähentää. Mutta kumpi on tehokkaampi?Rajamäki ottaa esimerkiksi kaulahihnasta kiskaisemisen aina kun koira vetää. Koira oppii kyllä hetkeksi myötäämään, mutta se ei opi olemaan toistamatta käytöstä hetken päästä uudelleen, sillä ei yhdistä näitä kahta asiaa toisiinsa. Syntyy jojo-käyttäytyminen: koira tempoo, lopettaa, tempoo, lopettaa... Paljon toimivampi tapa on palkita taluttaessa aina siitä, kun koira kääntää päätään taluttajaan. Hyvin nopeasti tämä johtaa kiskomisen loppumiseen. Kun kanan opetellessa nokkaisemaan kahdesta laatasta aina vain toista, vaikkapa punaista kohdetta, tämä punainen eli "kuuma kohde" otetaan hetkeksi pois, se on negatiivista rankaisua.. KetjuttaminenRajamäki näyttää kiehtovan videon, jossa koira koulutetaan naksuttimen ja ruokapalkan avulla muutamassa minuutissa nollasta painamaan pöydän vetolaatikko kiinni. Mieshenkilö seisoo seinän edessä ja hänen oikealla puolellaan parin metrin päässä on pöytä, jonka ylin laatikko on auki. Koiraa palkitaan jokaisesta liikkeestä, jonka sen kuono ottaa kohti laatikkoa. Siinä ei menee montaakaan naksausta, kun kuono osuu laatikkoon ja siitä alkaa muodostua kohde, ja tästä ei kulu kuin hetki siihen, että koira työntää laatikon kiinni asti ja vielä töykkää sitä kuin varmistaakseen, että se on pohjassa asti.Vastaavasti kanat voi oppimiskokemuksia ketjuttamalla opettaa kulkemaan monimutkaisia reittejä, poimimaan tavaroita ja tekemään muuta vastaavaa. Rajamäki näyttää kurssilaisten taidonnäytteitä. Pisimmät ketjutukset vaativat useita päiviä kestävää koulutusta. Kohdekoulutus olisi hyödyllinen hevosillekin. Ajatelkaapa vain mitä etuja siitä koituisi, vaikkapa hoito- tai lastaustilanteissa jos hevonen kokisi mielekkääksi pitää turpaansa kohteessa tai seurata kohdetta minne vain, jotta pystyisi koskettamaan sitä turvallaan. .Oppimisen iloRajamäen idoli on amerikkalainen Bob Bailey, joka on tehnyt kanakokeita jo 1940-luvulta, ja silloisen, Skinnerin oppilaana olleen, puolisonsa kanssa kouluttanut 140 erilajista eläintä torakoista miekkavalaisiin. 15 000 yksilön kohdalla hän lopetti laskemisen. Eläinkoulutusmetodeihin perehtyneen Veli-Matti Ahosen kautta alaan tutustunut Rajamäki halusi oppia alalta kaiken ja löysi Ruotsissa järjestetyillä kursseilla Baileyn ja on tähän edelleen yhteydessä. Vuonna 1999 Rajamäki oli mukana perustamassa Clicker trainers club Finlandia. Tämä oli 2000-luvun alkua, jolloin eläinkoulutus oli Suomessa vielä lapsenkengissään. Ensimmäiset operantin ehdollistamisen workshopit kanojen kanssa vuonna 2006. Oma yritys Joy of Learning (oppimisen ilo) vuonna 2013. Kun kana laitetaan haastattelun ajaksi takaisin häkkiinsä, Rajamäki huomaa, että se on muninut sinne munan. Vielä yksi plusmerkkinen ominaisuus lisää!
Mitä eläinkoulutus on? Se on läsnäoloa, hetkessä elämistä ja huolellisuutta. Se on ajoituksen nopeutta. Jaana Rajamäki ottaa vastaan kotonaan Kangasalla. Rintamamiestalotontista on muodostunut kanakurssikeskus. Kanakurssi?Kyllä. Kanan avulla ihminen, oli hän hevosihminen, koiraihminen tai ei eläinihminen ollenkaan, oivaltaa muutamassa hetkessä mistä eläinkoulutuksessa on kyse. Juuri siksi kana on Jaana Rajamäen lempieläin opetustilanteissa. Kana on pieni, helppo, halpa ja äärimmäisen nopea toimimaan ja oppimaan. Se on lisäksi pitkäikäinen ja kestävä. "Kana oppii viisi kertaa nopeammin kuin vaikkapa koira."Oppimisteoriat saattavat vaikuttaa monimutkaisilta, mutta kanakurssilla opitaan suoraan superoppija kanalta. Eläinkouluttajan toiveominaisuudetTehdessään eläinkoulutusta, eläinkouluttaja oppii eläinkouluttamista."Tämä on käytännön tekemistä. Se polku on jokaisen käytävä. Teoriassa ja pelkillä videokursseilla tätä ei opi. Siksi kanat", Rajamäki sanoo.Eläinkoulutusta opettelevan silmä - käsi -koordinaatio harjoittuu hyvin, koska kana reagoi niin nopeasti kaikkeen.Hyvä eläinkoulutus on läsnäoloa, hetkessä elämistä ja huolellisuutta. Kun prosessi itsessään palkitsee, lopputuloksen saavuttamiseen liittyvät odotukset tai oman edistymisen vertaaminen muihin eivät pilaa koulutustilannetta. Oikea asenne auttaa valtavasti ja väärä asenne haittaa. Rajamäen arvostama amerikkalainen eläinkouluttaja Bob Baileyn motto on, että jos käy tunteisiin, keskeytä heti koulutus.Neutraali, utelias, havainnoiva, rento, tietyllä lailla kevyesti "hällä väliä" - asenne auttavat eläinkoulutuksessa. Ego ei saa olla pelissä. Eläinkoulutuksessa ei omille ylivertaisuuskuvitelmille ole sijaa. Hän seuraa paljon myös hevoskoulutusvideoita verkossa. Yksi suosikeista on Steve Young Horsemanship. Joskus joidenkin hevoskouluttajien "spiikit" saattavat johtaa hieman harhaan, mutta Rajamäki ei tartu sanomisiin. Häntä kiinnostaa se, mitä koulutustilanteessa tosiasiallisesti tapahtuu. Oppiiko eläin vai ei? Vain se loppujen lopuksi merkitsee. "Älä kuuntele mitä ihminen sanoo, vaan katso mitä hän tekee."Bailey sanoi tosin myös, että operantin ehdollistamisen jälkeen seuraavaksi paras keksintö eläinkouluttamisessa on video. Kun näkee itsensä toimimassa videolla, se voi olla suuren ahaa-elämyksen paikka. Henkisesti kanakurssit voivat olla joillekin hyvinkin raskaita. Silloin tällöin kursseilla näkee, että ihminen ei ole valmis muuttumaan. Silloin ego saa kolauksen, ja siinä saattavat välineet lentää seinään ja kurssi keskeytyä. . Miksi kanat?Kanan kyky oppimiseen johtuu Rajamäen mukaan siitä, että kanan on evolutiivisesti pakko. Se kun on kaikkien ruokaa. Kana on saaliseläimen ruumiillistuma: jos on pieni ja heikko, on oltava nopea muuntautumaan. Osa eläimistä oppii hitaammin, mutta perusmekanismi on aina sama ja pätee kaikkiin muihin eläimiin. Kuten vaikkapa hevosiin ja koiriin, niihin kahteen eläinryhmään, jotka eläinkoulutusta kipeästi tarvitsisivat.Tai oikeammin, koulutusta tarvitsevat niiden omistajat. Rajamäki toteaa heti alkuun, että seuraeläinten käytöshäiriöt johtuvat omistajasta, mikäli syy ei ole eläimen terveydentilassa, joskus hormonitoiminnassa. Kääntäen, myös eläimen hyvä käytös viittaa suoraan omistajaan. Jos koira kiskoo narussa tai on aggressiivinen, omistajan on syytä katsoa peiliin. Toimittaja pääsee kymmenen minuutin pikakurssille. Rajamäki tuo melko uuden kanan ja sen kanssa harjoitellaan "kohteen vahvistamista".Kanan reaktiot ovat nopeita linnun reaktioita. Se syöksyy nokkaisemaan kohdetta palkkion saadakseen, ja kun "kouluttaja" naksauttaa väärässä kohdassa, se hämmentyy silmin nähden. Vahvistaminen on tärkeä termi eläinkoulutuksessa, sillä sitä saat, mitä vahvistat. Tämä on universaali laki ja toteutuu aina. Me olemme kaikki, myös ihmiset, tähän asti tapahtuneen vahvistamisen tuloksia. Myös me, kuten eläimet, opimme kaiken aikaa, emme pelkästään silloin, "kun opiskelemme tai opettelemme". Mutta tämä on erityisen totta eläimillä, ja harva ihminen oivaltaa, mitä se käytännössä tarkoittaa. "Kun sä lähdet viemään hevosta vaikka trailerille, se prosessi käynnistyy jo sillä hetkellä, kun avaat karsinan oven laittaaksesi hevoselle riimun päähän. Lastautumisen onnistuminen alkaa vaikuttaa toden- tai epätodennäköiseltä jo tässä vaiheessa."Ainoa asia mitä voi muuttaa, on oma käyttäytyminen. Kaikki koulutus perustuu siihen että kouluttaja kykenee muuttamaan omaa käyttäytymistään. Jos hevonen ei tottele, mikä usein näyttäytyy lastausongelmana, syynä ei ole lastaaminen itsessään, vaan hevosen ja ihmisen välinen kommunikaatio-ongelma, joka kärjistyy lastaustilanteessa, jossa toiminnalla on -tavallisuudesta poiketen- selkeä määränpää, jolloin myös virheen näkee helposti. Määränpäätä ei tavoiteta, jos yhteinen kieli puuttuu. Kaikki eläimen kanssa oleminen on sen kouluttamista. Rajamäki ymmärtää niitä ihmisiä, jotka eivät halua antaa kenenkään muun käsitellä pitkälle koulutettuja eläimiään. Toisaalta Rajamäki toteaa, että ihminen on oman inhimillisyytensä vanki. Erittäin monet asiakkaat kantavat huolta lähinnä siitä, pitääkö heidän eläimensä heistä. Rajamäki taas ei uhraa tällaisille kysymyksille aikaansa. Hän kysyy: "Mitä se koiran rakkaus on? Rakkaus on ihmisen keksimä sana, mutta mitä se loppujen lopuksi on? Hyötysuhde? Jonkin sellaisen vahvistumista, minkä koira kokee itselleen kannattavana?"Tämä ei estä häntä itseään pitämästä valtavasti koirista. Ja kanoista. "Mun mielestä on aivan ihanaa, kun eläimet elävät tässä ja nyt. Ja ovat yksinkertaisia. Suoria. Miksi niiden pitäisi olla vielä ihmisen tapaan älykkäitäkin?"Rajamäen kanoilla ei ole nimiä. Ne eivät hänen mielestään tarvitse nimiä, ja nimet johtaisivat fokuksen asiakkaiden kanssa helposti väärille urille. "Tulisi helposti kaikenlaisia turhia olettamuksia tyyliin "Klara on sellainen ja sellainen". Se jarruttaisi ihmisten oppimista.". Koirat ja kanatJaana Rajamäki tuli alalle koirien kautta. Koirat ovat myös se eläinryhmä, joka työllistää häntä eniten. Hänellä on ollut rottweileita, ja hän on kouluttanut monta ongelmakoiraa takaisin raiteilleen, mutta tällä hetkellä omaa koiraa ei ole. Ei myöskään tarvetta omaan koiraan.Rajamäki sanoo suoraan, että aivan liian usein koira hankitaan, vaikka sen pitoon ei olisi minkäänlaisia resursseja. Koira vaatii aikaa ja ohjausta kasvaakseen yhteiskuntakelpoiseksi ihmisten maailmassa. Hämmästyttävän usein koira ottaa perheessä määräävän roolin. Koko muu perhe saattaa jopa pelätä sitä. Kanat ovat tavallisia munituskanoja, leghorneja. Ne tulevat Rajamäelle nuorikkoina. Ne ovat tullessaan arkoja ja kesyttämättömiä, tuskin lainkaan käsiteltyjä. Koulutus alkaa niin, että "Ruotsin laivan aina auki oleva seisova pöytä", eli aina edessä oleva ruokintalaari, mihin ne munituskanalassa olivat tottuneet, saa aukioloajat. Muun ajan kana viettää häkissä juomakupin kanssa. Alussa niille ei ruoka maistu, koska ne ovat säikkyjä, ja koska ruoka ei niitä erityisemmin myöskään kiinnosta. Ruoka on ollut itsestään selvyys ja on menettänyt arvonsa. Rajamäki korostaa olevan tärkeää saada hyvin toimiva palkkio eli vahviste, joten ruoka on saatava niiden silmissä jälleen kiinnostavaksi. Kun pari päivää on kulunut, ruoan arvo niiden silmissä alkaa nousta ja myös ihminen alkaa tuntua siedettävältä olennolta. Rajamäki tarttuu kanaan aina kiinni rauhallisesti, mutta lujasti, niin, että sen siivet eivät ole vapaina. Ei mene kauaakaan, kun kanoja voi alkaa opettaa eri välineisiin. Tässä tulee esiin vahvisteen laadun tärkeys. Sen on oltava jotakin sellaista, mitä eläin suuresti arvostaa. Esimerkiksi kana ei arvosta, jos siihen koskee. Rajamäki kysyy usein itseltään, arvostaako mikään muukaan eläin. "Kaikki koirat selkeästi eivät mieluummin haluaisi, että niitä esimerkiksi halataan, se voikin olla niille pikemminkin rangaistus, mutta niiden omistajat sitkeästi kuvittelevat, että ne pitävät vaikkapa rapsutuksesta! Meillä ihmisille voi aina olla asiasta mielipide, mutta loppuviimeksi eläinyksilö itse määrittelee sen, mistä se pitää."Miten?"Toimivan vahvisteen avulla se lisää käyttäytymistään."Palkkion saamisen nopeus, eli oikea ajoitus, on myös äärimmäisen tärkeä. Eläimen tulee yhdistää palkkio oikeaan asiaan. Juuri siksi naksautin onkin käytössä: se nopeuttaa. . VahvisteRuokapalkka on hyvä primääri eli ensisijainen vahviste, naksautus sekundäärinen, eli toissijainen. Kun kana tekee halutun asian omasta aloitteestaan, kouluttaja naksauttaa naksuttimella ja antaa heti sen jälkeen kanan ottaa laitteessa kiinni olevasta pikku kupista suullisen syötävää. Oppiminen tapahtuu silmissä. Haastattelupäivänä kanalle valitaan "kuuma kohde", litteä punainen muovipyörylä ja kaksi "ei-kuumaa" kohdetta, musta ja valkoinen. Jos kana nokkaisee punaista, se saa klikkauksen, jos mustaa tai valkoista, klikkaus jää pois ja lisäksi kuuma kohde poistetaan hetkeksi. Ei mene montaa minuuttia, kun musta ja valkoinen kohde eivät kiinnosta sitä enää lainkaan. Se on alan kielellä sanottuna "ärsykekontrollissa".Ärsykekontrollissa oleva kana nokkaisee vihjeestä aina halutusti. Vihje sinänsä voi olla mikä vain, valittu sana, vihellys, jokin esine, tai melkein mikä vain, myös tahaton, asia, vaikka ympäristö.Rajamäki antaa kanoja kouluttaessaan aina ruokaa, koska se on näissä tehtävissä kätevintä. Tällaista vahvistetta kutsutaan positiiviseksi. Positiivisessa annetaan jotain, negatiivisessa otetaan jotakin pois."Naksautus tai koirien kanssa käyttämäni "jess!" pitää mieltää lupaukseksi palkanmaksusta. Sekundäärivahvistetta käytetään siksi, että sen ehtii aina tarpeeksi nopeasti. Eläin sitten mielessään yhdistää naksautuksen tai jonkun aina saman sanan siihen primääripalkkioon", hän selittää. Myös negatiivinen vahvistaminen on eläinkoulutuksessa aina läsnä. Etenkin isompien eläinten. Se on painetta ja paineenpoistoa, ja varsin toimivaa, kun kouluttaja istuu koulutettavan selässä. "Jos pidät koiraa hihnassa, se on negatiivista vahvistamista. Koira saa kulkea rauhassa niin kauan, kun se ei kiristä hihnaa."Tämä vastaa ratsastaessa käytettäviä pohje- ja ohjasapuja: kun hevonen reagoi pohkeeseen, sen vaikutus lakkaa ja kun se myötää ohjalle, ohjan vaikutus kevenee. Negatiivinen vahvistaminen voi tietyissä tilanteissa olla ajallisesti nopeampi ja selkeämpi ja tilanteessa, jossa ihminen istuu eläimen päällä, se on hyvinkin luonteva. Rajamäki ei tee mitään "laadullista eroa" näiden kahden vahvistamisen välille. Oppimiseen liittyviä reaktioita on itse asiassa neljää eri laatua. Lisäksi on rankaiseminen. Rangaistus voi olla positiivinen tai negatiivinen. Positiivinen ja negatiivinen eivät pidä sisällään mitään arvolatausta. Ne pitää ymmärtää plus- ja miinuslaskemisena, matematiikkana: positiivinen tarkoittaa että lisätään, negatiivinen että vähennetään. Raipalla läimäyttäminen tai kaulapannasta riuhtaisu on positiivinen rankaisu, jonkin miellyttävän asian poistaminen on negatiivinen. Etenkin positiivinen rankaiseminen on kuitenkin jäämässä eläinkoulutuksesta pois, sillä se ei toimi yhtä hyvin. Pääero vahvistamisen ja rankaisemisen välillä on, että ensimmäinen lisää jotakin käytöstä, jälkimmäinen vähentää. Mutta kumpi on tehokkaampi?Rajamäki ottaa esimerkiksi kaulahihnasta kiskaisemisen aina kun koira vetää. Koira oppii kyllä hetkeksi myötäämään, mutta se ei opi olemaan toistamatta käytöstä hetken päästä uudelleen, sillä ei yhdistä näitä kahta asiaa toisiinsa. Syntyy jojo-käyttäytyminen: koira tempoo, lopettaa, tempoo, lopettaa... Paljon toimivampi tapa on palkita taluttaessa aina siitä, kun koira kääntää päätään taluttajaan. Hyvin nopeasti tämä johtaa kiskomisen loppumiseen. Kun kanan opetellessa nokkaisemaan kahdesta laatasta aina vain toista, vaikkapa punaista kohdetta, tämä punainen eli "kuuma kohde" otetaan hetkeksi pois, se on negatiivista rankaisua.. KetjuttaminenRajamäki näyttää kiehtovan videon, jossa koira koulutetaan naksuttimen ja ruokapalkan avulla muutamassa minuutissa nollasta painamaan pöydän vetolaatikko kiinni. Mieshenkilö seisoo seinän edessä ja hänen oikealla puolellaan parin metrin päässä on pöytä, jonka ylin laatikko on auki. Koiraa palkitaan jokaisesta liikkeestä, jonka sen kuono ottaa kohti laatikkoa. Siinä ei menee montaakaan naksausta, kun kuono osuu laatikkoon ja siitä alkaa muodostua kohde, ja tästä ei kulu kuin hetki siihen, että koira työntää laatikon kiinni asti ja vielä töykkää sitä kuin varmistaakseen, että se on pohjassa asti.Vastaavasti kanat voi oppimiskokemuksia ketjuttamalla opettaa kulkemaan monimutkaisia reittejä, poimimaan tavaroita ja tekemään muuta vastaavaa. Rajamäki näyttää kurssilaisten taidonnäytteitä. Pisimmät ketjutukset vaativat useita päiviä kestävää koulutusta. Kohdekoulutus olisi hyödyllinen hevosillekin. Ajatelkaapa vain mitä etuja siitä koituisi, vaikkapa hoito- tai lastaustilanteissa jos hevonen kokisi mielekkääksi pitää turpaansa kohteessa tai seurata kohdetta minne vain, jotta pystyisi koskettamaan sitä turvallaan. .Oppimisen iloRajamäen idoli on amerikkalainen Bob Bailey, joka on tehnyt kanakokeita jo 1940-luvulta, ja silloisen, Skinnerin oppilaana olleen, puolisonsa kanssa kouluttanut 140 erilajista eläintä torakoista miekkavalaisiin. 15 000 yksilön kohdalla hän lopetti laskemisen. Eläinkoulutusmetodeihin perehtyneen Veli-Matti Ahosen kautta alaan tutustunut Rajamäki halusi oppia alalta kaiken ja löysi Ruotsissa järjestetyillä kursseilla Baileyn ja on tähän edelleen yhteydessä. Vuonna 1999 Rajamäki oli mukana perustamassa Clicker trainers club Finlandia. Tämä oli 2000-luvun alkua, jolloin eläinkoulutus oli Suomessa vielä lapsenkengissään. Ensimmäiset operantin ehdollistamisen workshopit kanojen kanssa vuonna 2006. Oma yritys Joy of Learning (oppimisen ilo) vuonna 2013. Kun kana laitetaan haastattelun ajaksi takaisin häkkiinsä, Rajamäki huomaa, että se on muninut sinne munan. Vielä yksi plusmerkkinen ominaisuus lisää!
