Kari Nevala: "Ilman rytmiä ei ole esteratsastusta"

Pääsiäismaanantaina Hyvinkään Stable Novassa on koolla tuttu ryhmä 110-130 -tason ratsastajia. He verryttelevät ensin kaikissa askellajeissa, valmentaja Kari Nevala katsoo, että mielentila ja asenne ovat oikeat ja hevoset tyytyväisen oloisia. Sitten aletaan toistaa perustehtävää: maapuomi-pysty-okseri, yksittäinen este, maapuomi-okseri-pysty. Tässä pystyy tekemän kaiken tarvittavan. Kun Nevala sanoo, että estehyppy on suoraan sellainen kuin se viimeinen laukka-askel ennen hyppyä, tuskin kukaan asiaa kyseenalaistaa.Jos viimeinen laukka-askel on löysä ja puolittainen, hypystä tulee löysä ja puolittainen. Jos viimeinen laukka-askel on vastahakoinen, hyppyä ei tule ehkä ollenkaan. Viimeinen laukka-askel kannattaa siis saada mahdollisimman hyväksi. Joustavaksi, irtonaiseksi, voimakkaaksi, luottavaiseksi, rohkeaksi, nopeaksi. "Se on sitten padam!", Nevala kuvailee hyvää hyppyä ja läiskäyttää kätensä terävästi reiden kautta yhteen. Jokaisen esteratsastajan unelma: hyppy, joka lähtee voimakkaasti, terävästi, vapaasti ja juuri sopivasti ylös- ja eteenpäin."Milloin hyppy sitten ei onnistu?Silloin, kun kyttäillään ja mallaillaan ponnistuspaikkaa, joka ei tahdo millään näkyä. Silloin, kun sekoitetaan hevosen rytmi ratsastamalla välillä eteen ja välillä taakse, yleensä taakse. Silloin kun hevoselta viedään eteenpäinpyrkimys, ja lopulta halu edes hypätä. "Rajat ne on hevosenkin sietokyvyssä, jos se kerta toisensa jälkeen joutuu tekemään hypyn jotenkin vaikeammalla tavalla", Nevala sanoo. Todellisuudessa ponnistuspaikkaa ei tarvitse sen enempää etsiä, sillä se löytyy kyllä. Ponnistuspaikka ei ole oikea ongelma. Nevala puhuu sitä paitsi ponnistusalueesta, ja se on sen verran laaja alue, että siihen osuu väkisinkin oikein. "1,5 metriä sinne tai tänne ei hyppyyn lähdössä merkitse mitään", Nevala sanoo. Se antaa ison pelivaran. Niin ison, että hyppy onnistuu käytännössä aina. Jos.Lauseeseen lisätään nimittäin sana "jos": "Jos rytmi on oikea."Ratkaisu esteratsastuksen ongelmiin on olemassa. Se on rytmi. Kun rytmi on sopiva, sillä pääsee esteradalla hyvin pitkälle.Rytmi on reipas ja vakaa, aina samanlainen. Laukka-askeleet ovat samanlaisia ja ne ovat iskostuneet ratsastajan tajuntaan niin, että hän pystyy ratsastamaan "perus neljän askeleen välin" samalla lailla vaikka keskeltä yöunia herätettynä.Ja kun osaa hevosensa perus neljän askeleen välin, osaa kaikki neljän askeleen välit, ja sitä kautta koko esteratsastuksen, sillä esteratsastus on "neljän askeleen välien ratsastamista pienin variaatioin". Jos tämä kuulostaa jo hieman monimutkaiselta, ei hätää. Pienistä variaatioista ei tarvitse välittää, sillä oli väli mikä tahansa, se onnistuu aina, jos rytmi on oikea. Niinpä Nevalan valmennuksissa ratsastetaan niin, että ensimmäiselle esteelle, pystylle tullaan laukassa maapuomin kautta. Maapuomi on asetettu noin reilun kuuden metrin päähän pystystä, eli siihen väliin mahtuu yksi laukka-askel. Kun hevonen laukkaa maapuomin yli, ja kun rytmi on riittävän reipas, se sovittaa askeleensa automaattisesti oikein ja tämän jälkeen se tulee oikein myös tämän suhteutetun välin kakkos-osalle, okserille, joka on mitoitettu niin, että se ratsastetaan sujuvalla neljällä askeleella. "Pitää vähän uskaltaa laukata", Nevala kuvailee valmennuksensa punaista lankaa. "Aina tuonne 130-tasolle asti ei oikeastaan muuta tarvitse miettiäkään, jos rytmi on kunnossa. Ja jos vielä tuntumakin toimii ja sitä kautta ratsukolla on tasapaino, niin tilanne on jo tosi hyvä", Nevala kertoo. 130-luokista ylöspäin -asioita ei tässä vaiheessa tarvitse edes miettiä, sillä taito ja silmä kehittyvät ratsastaessa. Tämä sama jatkumo johtaa aikanaan vaikka 160-esteille. Mikään ei muutu. . Kun ratsastaa aktiivisesti, hevonen työntää takaosansa avulla itseään kroppansa läpi kohti ratsastajan kättä, jolloin päästään pohkeesta ohjaan tai selän läpi -ratsastaminen, miten halutaan sanoa. Punaiseen lankaan, jota kohti kaikkien ratsastajien tulee edetäIlman rytmiä taas mistään ei oikein tule mitään. Pahimmillaan nähdään velttoa taaksepäin ratsastusta, jossa kumpikaan ratsukon osapuoli ei ole menossa oikeastaan mihinkään. Mikä on syy?Pelko. Arkuus. Epävarmuus. Se on yllättävän usein motivaattorina huonossa ratsastuksessa. On yllättävän vaikeaa laukata reippaasti "kohti tuntematonta". Vanhan esteratsastusta kuvailevan sanonnan mukaan, heittää sydämensä edeltä ja hypätä sitten perästä. "Kyllä siihen tarvitaan myös uskallusta."Minne rytmi sitten katosi ja milloin? Siitä saattaa olla jo kauan.Nevala muistaa, kun Jos Lansink 1980-1990 -lukujen vaihteessa opetti suomalaisille laukan kokoamista ja "kontrollia". Se käsitettiin väärin. Se käsitettiin taaksepäinratsastukseksi. Tapa jäi pitkäksi aikaa. "En usko, että Lansink missään vaiheessa tarkoitti, että otetaan eteenpäinpyrkimys pois, ja ruvetaan nyppimään taaksepäin, mutta jotenkin se sillä lailla suomalaisessa ratsastuksessa näyttäytyi", hän manaa. "Eihän kontrolli ole sitä, että ratsastetaan liian hitaasti, vaan sitä, että tiedetään mitä tehdään ja osataan mitä tehdään. Voittaaksesi tämän päivän uusintarata, sä et todellakaan voi ratsastaa taaksepäin, vaan sä ratsastat täysiä eteenpäin, mutta niin, että sä annat hevoselle vapauden käyttää kroppaansa ja sulla itselläsi on siihen tekemiseen kontrolli. Siinä on iso ero."Puomeja nostellaan ja lasketaan. Nevala on tarkka siitä, että oppilaat ovat aina riittävästi omalla mukavuusalueellaan."Koskaan ei pidä kokeilla, että meniskö tää vaikeustaso tai estekorkeus."Valmentajan välttämättömyysNevala kiertää valmentamassa käytännössä joka päivä. Ajokilometrejä kertyy, sillä alue ulottuu Etelä-Suomesta Ouluun. Hän sanoo, että ilman valmentajaa ei ole menestystä. Kaikki tarvitsevat valmentajan. Jos valmentajaa ei ole, erilaiset omat isommat ja pienemmät virheelliset tavat pesiytyvät. Niistä tulee virheitä. Ja kun niitä on liikaa, ratsastamisesta tulee liian vaikeaa. Tässä piilee toki sudenkuoppa, sillä maa on täynnä kaikenkarvaisia valmentajia, joista osa olisi laitettava lainausmerkkeihin: "valmentajia". Et voi opettaa sellaista, mitä et itse osaa. Ratsastusvalmentaminen on jo muutenkin riittävän vaikeaa, sillä lajissa on paljon fiilistä, jota on vaikea pukea sanoiksi. Ei tarvitse olla erityisen tarkkasilmäinen huomatakseen, että Nevala kävelee hieman kankeasti. Selkä on mennyt jo aikoja sitten, kolme välilevyä on luhistunut, mutta tämä ei ole sitä. Nevalalla puhkesi vuosi sitten ykköstyypin diabetes, ja se ehti tehdä tuhoa jalkojen hermoissa. Hänellä on käsivarressaan lukija, joka seuraa kännykkäsovelluksen avulla verensokerin tasoa jatkuvasti. Taso ei saa olla liian korkea, mutta ei myöskään liian matala.Nevala ei ole ratsastanut kilpaa enää vuosiin. Eikä hän kaipaa lainkaan takaisin kilpasatulaan."No en yhtään", hän sanoo. "Kyllä mä kaiken tein ja koin mitä siellä oli tarjolla", hän sanoo. .Kari Nevala haluaa rutiinit kuntoon, mutta enää valmennettavia ei höykytetä

Kari Nevala: "Ilman rytmiä ei ole esteratsastusta"

Aiheeseen liittyvää