KorKin klinikka 3: "Yksikään hevonen ei ole syntynyt vaikeana"

Lauantain klinikan ensimmäisenä ratsukkona Ruskeasuon maneesiin ratsasti Pin Rock's Devil's Double eli Tupla-ponillaan Nelli-Maria Inna ja poni Tupla, jonka kanssa keskityttiin siirtymin. Terhi Stegars kehui kovasti nuorta ponityttöä rohkeudesta tulla ison yleisön eteen. Ponin jännitystä lähdettiin purkamaan sivuttaisliikkeillä, jotka Stegarsin mukaan usein auttavat hevosen jännitykseen.Hän muistutti siitä, että hevoset mieltävät maailman eri lailla kuin ihmiset. Koska ne eivät käsitteellistä vaikkapa kukkaruukkua, se on niille aina uusi tilanne, myös, kun äsken nähtyä kukkaruukkua lähestytäänkin uudesta suunnasta. ”Ratsastajan täytyy auttaa hevosta tuntemaan olonsa turvalliseksi, ja kun ratsastat hevosen matalalle kaulalle, se rentoutuu paremmin. Hevoset näkevät eri tavalla, siksi erilaiset asiat täytyy näyttää niille eri suunnista.”Stegars kiinnitti paljon huomioita polviin. Ne eivät saa puristaa vaan ne pitää avata.”Silloin takapuoli saa lisää tilaa satulassa ja alapohjetta on helpompi käyttää oikein.”Käden pehmeydestä puhuttiin paljon.”Pehmeät kädet eivät koskaan tule pitkästä ohjasta, vaan lyhyestä ohjasta joka joustaa.”Kaikille ratsukoille Stegars painotti, että hevonen täytyy uskaltaa jättää rauhaan silloin kun se toimii hyvin, se on sille palkinto. Ja hän muistutti myös siitä, että käynti on vaikea askellaji, jota täytyy muistaa harjoitella.”Ja kun hevonen ylläpitää hyvää käyntiä, jätä se rauhaan.”. Seuraavaksi Emma Kanerva hyppäsi itsensä ja siskonsa Tiia Niemen omistaman D'Amourin selkään. Teemana oli pehmeä tuntuma ja ilmavuuden löytäminen liikkeeseen. Aluksi keskityttiin hyvän, suorastaan monotonisen tahdin löytämiseen.”Tahtia pitää vaalia koko ajan, ja kaikki siirtymiset pitää ajatella eteenpäin. Kun siirryt ravista käyntiin, älä lopeta ravaamista vaan aloita käynnin ratsastaminen”, Stegars vinkkasi mielikuvaksi. Kuitenkaan samaa asiaa ei pidä treenata liian kauaa, ratsastajan vastuu on nähdä ja tuntea milloin on oikea aika lopettaa.Puolipidäte, tuo kouluratsastuksen peruskivi:”Se ei ole vain kaksiosainen ottaa-päästää, vaan se on kolmiosainen, ottaa-päästää-ratsastaa eteen. Hevonen ratsastetaan tasapainoon puolipidätteellä.”Puolipidäte voi olla myös pienempi ja kevyempi neljäsosapidäte. Stegars viittasi Saksan maajoukkuevalmentajaan Monica Theoderescuun, joka näkee puolipidätteessä myös tällaisen selvästi kevyemmän version.Päästiin harjoittelemaan laukanvaihdon valmistelua. Emma Kanerva toi hevosen linjalle, jossa halusi vaihtaa, ja vaihtoi laukan parin käyntiaskeleen kautta. Tätä toistettiin ”riittävän kauan” kunnes tahti ja muoto tyydyttivät ratsastajaa ja varsinainen laukanvaihto onnistui helposti.”Joidenkin asioiden opetteleminen on erittäin monotonista, toistoja pitää tehdä pitkästymiseen asti, rauhassa ja hitaasti.”Nuori hevonen oli lopussa erittäin rento ja tyytyväinen.. Mila Pietarilan Fire Dream hevosta Stegars kehui paljon: ”Siinä on kaikki mitä kouluhevoselta voi toivoa.”Hevonen oli ratsastajansa mukaan ”ylimotivoitunut”.”He´s on fire”, kommentoi Stegars, joka totesi, että Pietarilan on opettava tasapainottamaan hevostaan paremmin, saamaan tuntumaa pehmeämmäksi, ei jäädä pitämään liikaa kädellä.”Hevosessa on tosi paljon schwungia ja työntövoimaa, mutta ne pitää kehittää kantovoimaksi. Vaikka hevosen käynti olisi kiireinen, ei pidä koko ajan pidättää vaan ratsastaa paljon kaarevia uria ja taivutella sitä, silloin se yleensä rentoutuu. Pidätteet ei saa syödä pois eteenpäinpyrkimystä. Mutta kuumaa hevosta ei saa koskaan jättää yksin.”Stegars totesi, että Pietarilan hevosella on itsessään jo niin paljon omia kierroksia, ettei se tarvitse niitä yhtään lisää. Raviin hän toivoi ratsastajan rakentavan lisää haitaria ja pituuksia.. Seuraavaksi oli vuorossa Katallin Fiinadonna, jonka selkään nousi Emma Kanerva. ”Mukava hevonen ratsastaa”, hän kommentoi. Jos Pietarilan hevonen oli kuuma, Fiinadonna oli enemmänkin rauhallinen.”Nuoren ja toki vanhemmankin hevosen kanssa hevosystävällinen ratsastus on se joka vie meidät eteenpäin pitkällä tähtäimellä,” kertoi Stegars ja jatkoi: ”Meidän täytyy olla tarkkoja ettemme ratsasta hevosta liian väsyneeksi. Emma osaa tässä loistavasti arvioida, että tämä on se määrä, mitä tältä hevoselta voi tässä vaiheessa pyytää.”Stegars kertoi, että kun hän ratsastaa, hän valmistelee paljon. "Ja kun valmistelee tarpeeksi, ei useinkaan tarvitse korjata niin paljoa."Kun Fiinadonnaa oli ratsastettu eteen-alas, ja se oli tottunut tilanteeseen, sitä alettiin kokoamaan. Se on malliltaan jonkin verran pitkä tamma ja tarvitsee aikaa lämmetäkseen, mobilisoidakseen kehonsa ja lihaksistonsa. Hän muistutti myös hevosen tavasta oppia, mikä aiheuttaa sen, että sen kouluttamista on kaikki sen kanssa jollain lailla vietetty aika. Hevonen ei tee eroa oppimiensa asioiden suhteen, vaan kaikki ovat samanarvoisia. "Kouluttaminen alkaa siitä hetkestä, kun astutte sen karsinaan ja päättyy siihen hetkeen, kun se on jälleen yksin siellä omassa karsinassaan."Stegars palautti mieliin saksalaisen koulutusskaalan ja muistutti, että kokoaminen vaatii hevoselta koulutuspyramidissa alla olevat ominaisuudet, kuten eteenpäinpyrkimyksen, schwungin ja suoruuden. Jos ongelmia esiintyy, oikea ratkaisu on miettiä onko hevonen oikein ratsastettu ja tarvittaessa peruuttaa pyramidin portaita alaspäin,Puolipidätteillä tasapainotetaan ja keskustellaan hevosen kanssa. "Katso, että hevosen energia jää sun alle, takaosalle."Puheeksi tuli selän pyöreys, tuo välttämättömyys. Sitä taas ei saada, jos hevosen vatsalihakset eivät ole toiminnassa. Kootut askellajit eivät saa olla taaksepäin ratsastettuja askellajeja. Koottu laukka ja ravi eivät ole hitaita askellajeja, vaan energian on pysyttävä. ”Jos energia on poistunut hevosesta ja tuntuu, että kootusta piruettilaukasta ei pääse enää pois, se tarkoittaa, että on tehty liian pitkään. Emma auttaa tässä hevosta jalalla vain sen verran kuin se tarvitsee apua, muun ajan hevonen työskentelee itse.”Puolituntisen päätteeksi nähtiin todella tyytyväisen oloinen ja rento hevonen. . Nora Svensk sai Stald Skaarups Galatiansa satulassa kiitosta istunnastaan ja tamma tahdikkaasta ja ilmavasta ravistaan, josta huomaa jo nyt, että sen tulee olemaan helppo oppia passage."Ensiluokkainen, eleetön, kaunis ja funktionaalinen istunta. Mä mietin eilen, että kuka saksalainen ammattiratsastaja tänne on tullut", Stegars kehui Svenskiä, joka on ollut pitkään Keski-Euroopassa oppimassa. Hyvä istunta mahdollistaa hyvän tuntuman. Stegars muistutti, että käden on oltava istunnan edessä. Onnistuakseen hyvä ohjasote vaatii tarpeeksi lyhyen ohjan. Stegars moitti itseään omasta perusvirheestään, liian pitkistä ohjista, mikä aiheuttaa sen, että ylävartalon on kallistuttava taakse, jolloin tasapaino katoaa. Ratsukon kanssa harjoiteltiin ravista "melkein käyntiin siirtymisiä", eli hiljennetään kuin siirryttäisiin käyntiin, mutta eteenpäinpyrkimys pidetään koko ajan samana, ja viime hetkellä siirrytäänkin takaisin raviin, takaosa ennen etuosaa. "Ajatelkaa aina, että takaosa lähtee ensin polkemaan, jonka jälkeen avataan ovi edestä kädellä."Melkein käyntiin siirtymiset ovat Stegarsin suosima harjoitusmuoto, jotka saavat selän aktiiviseksi ja takaosan toimimaan. Tamma arkaili session alussa seinässä olevaa Dressage Going Strong -mainoslakanaa ja seinän toiselta puolelta kuulunutta jumputusta."Otat ihan rauhassa ja annat sille niin paljon aikaa, kun se tarvitsee. Kun hevonen rauhoittuu hengittämään, vähän mutustelemaan kuolaintaan, voit ottaa askeleen. Ota kaula alas, se vaikuttaa saaliseläimeen aina rauhoittavasti", hän neuvoi. Stegars muistutti, että kouluratsastaminen on ihmisen keksimää ajanvietettä, ei hevosen. Hevosella ei ole tekemiseensä mitään velvollisuuksia, niinpä tekemisen pitää olla sille miellyttävää. Ratsukko siirtyi raviin, mutta lähestyessään pelottavaa mainosta, eri suunnista, siirryttiin käyntiin vähän pidemmällä kaulalla. Näin tehtiin, kunnes mainokseen totuttiin."Ei jalkaa eikä painetta siinä pelottavassa kohdassa, sillä mainos aiheuttaa jo painetta! Tehdään siitä pelottavasta kohdasta hevoselle mahdollisimman miellyttävä. Ole hevosen kanssa sen parhaana kaverina, pidä sitä kädestä kiinni ja sano sille, että 'hei, kaikki on hyvin'." .Sanmourano van Nova Stablesin kohdalla harjoiteltiin Stegarsin lempiharjoitetta, puolikkaita askelia. Sen laukka on liiankin keinuvaa ja myös hieman hidasta, kun se saisi olla hieman nopeampaa, aktiivisempaa takaa ja ylämäkeen. Tämän Veera Paloheimon hevosen kohdalla ohjelmassa olivat sarjavaihdot, joita hevonen tekee kuin vettä vain, mutta joissa se on valitettavasti oppinut ennakoimaan. Kun siltä pyysi vaihdon, niitä tuli samantien useampia. Se kuulostaa ehkä positiiviselta, mutta ei ole sitä. Hevosen on odotettava apua ja tehtävä vain se, mitä pyydetään. "Hmm. Why not", Stegars naurahti, kun hän pyysi yhtä vaihtoa ja Kanerva teki niitä ykkösinä kolme. Kun Kanerva myönsi, että hän pyysi vain yhtä vaihtoa, Stegars totesi: "Oikeasti tuo on iso virhe ja hevoselle on tarkemmin avuin selkeytettävä, mitä siltä halutaan ja jäätävä siihen uuteen laukkaan varmuuden vuoksi vähäksi aikaa."Myös vastalaukka on hyvä lääke ennakoituihin, "varastettuihin", vaihtoihin. Minkäänlainen rankaisu ei tule kysymykseenkään, sillä jossakin vaiheessa ratsastetaan vaihdot joka-askeleella ja silloin hevosen on oltava luottavainen ja rauhallinen liikkeessä. "Jokainen vaihto ratsastetaan kuin yksittäinen vaihto, ja näin mennään aina kakkosvaihtoihin asti."Kakkosvaihtoihin asti pääsee aggressiivisellakin, pakottavalla ratsastuksella, mutta sen jälkeen tulee stoppi. "Ykköslaukanvaihdot ovat luottamuskysymys, sillä hevosen on tehtävä se vaihto yksin. Ykkösissä ratsastaja pyytää ensimmäisen vaihdon aikana jo sitä seuraavaa vaihtoa. Siksi ne ovatkin monelle hevoselle niin vaikeita." .Stegars ei vuosiin ole ollut suomenhevosen selässä, mutta klinikalla hän pääsi kokeilemaan Loiste Priimusta. ”Tämä onkin aika menevä kaveri”, hän totesi kun hienolle oriille alettiin hakea tahtia ja rauhaa tekemiseen. Tavoite oli opettaa hevonen odottamaan ratsastajaa, ilman, että eteenpäinpyrkimys kärsii.”Tällä onkin tosi paljon vaihteita, mutta sen tahti katoaa, jos selkä ei ole joustava. Mä otan tämän nyt sellaiseen muotoon, että sen on helpompi kulkea tahdissa.”Stegars painotti, että virheitä ei tule pelätä, vaan niistä ottaa opiksi ja korjata asia seuraavalla kerralla.”Semmoista try and error -touhuahan tämä on jokapaiväisessä työskentelyssä. Ja kun asiat alkaa sujua, pitää lopettaa ja antaa hevosen venyttää tosi löysällä kaulalla.”.Kolmenkymmenen vuoden huippuammattilaisuus näkyi, kun Emma Kanerva nousi jalostusori Friscon selkään. Hevonen kasvoi silmissä, jos niin voi sanoa. Kanerva kuitenkin muistutti, että tuttuakin hevosta pitää kuunnella tarkasti ihan joka päivä, sillä ne eivät ole suinkaan samanlaisia koko ajan.”Eikä yksikään hevonen ole syntynyt vaikeana”, kommentoi Stegars.Kanerva ratsasti Friscon kanssa piruetteja. Hevonen on hyvin osaava, ja Stegars totesi ensimmäisestä piruetista, että se oli liian hyvä. Piruettia ei olisi voinut parantaa enää mistään kohtaa. Tämä aiheuttaa, ettei sitä myöskään kannattanut harjoitella enempää.Kanerva piti oriin ylälinjan pehmeänä ja hevoselle haettiin ravissa lisää istuvuutta ja kumipallomaista kantavuutta, mitkä saavat raviin nostetta. Stegars kuvaili tällaista ravia samalla lailla nopeasti maasta irtoavaksi, kuin jos juoksisi kuumien hiilten päällä. Passagessa päästiin maksimiin, tai hyvin lähelle sitä, jolloin pyytäminen lopetettiin."Jokaisella hevosella on rajansa, jota ei pidä ylittää."Piaffin ja passagen saumaton yhdistäminen edellyttää, että niiden välinen siirtymäaskel toimii. Siirtymisestä lisäksi GP-luokassa annetaan oma numeronsakin. Tässä auttaa aiemmin esille tullut puolikas askel. "Piaffiin siirrytään, se ei saa tulla yhtäkkiä, kuin yllättäen", Stegars sanoi ja Kanerva komppasi: "Hevoselle opetetaan, että passageakin voi pienentää, tehdä siitä samanrytmisen kuin tulossa oleva piaffi jolloin siirtymä piaffiin tulee paljon helpommaksi. Koko liike tulee näin sujuvammaksi.". "Olisi kiva..."Kouluratsastuksen kannatusyhdistys Korkin puheenjohtaja Sonja Lesch kertoi, että idea klinikkaan syntyi aiemmin tänä vuonna.”Mietittiin, että meillä on ulkomailla suomalaisia huippuratsastajia, että heitäkin olisi kiva saada tänne. Kaikkia ei niin hyvin tunneta ja olisi upeaa nähdä heidän ratsastavan. Samalla kun KorK jakaa klinikan tuoton eteenpäin tukena suomalaisille kouluratsastajille, voimme myös tukea näitä ulkomailla asuvia suomalaisia ammattiratsastajia, jotka ovat kovalla työllä raivanneet tiensä ja ovat nuorison esikuvia.”Oliko vaikea saada nämä ratsastajat mukaan?”Ei ollenkaan, he olivat hyvin innokkaita tulemaan. Ja oli ihana huomata miten innokkaina meidän nuoret ratsastajat olivat tulossa mukaan klinikalle. Moni lähestyi meitä ihan omatoimisesti ja mukaan halusi moni ensikertalainen. Meille jäi loistava fiilis. Mukana klinikkaa toteuttamassa oli paljon väkeä, heille suurkiitos, ja erityisesti haluan nostaa esille Johannes Hyrskyn ja Teemu Ahteen.

KorKin klinikka 3: "Yksikään hevonen ei ole syntynyt vaikeana"

Aiheeseen liittyvää

Eläinlääkäri Kati Niinistö: "Laidunruoho näyttää olevan hyväksi hiekansyöjille"

SRL:n hallituksen kirje sai Jaana Mäkisen lähettämään oman viestinsä seuroille

SRL:n tiedote: Hallitus on "valmis keskustelemaan sopimussakon poistamisesta"

Uusin käänne: SRL:n talouden selvitystyöryhmälle annettiin materiaalia, joka on netissä vapaasti saatavilla muutenkin