Sopiva kuolain edellyttää monta rastia ruutuun

Ensimmäinen kuolainvalinnan haaste on leivottu lauseeseen, jolla Teun van Riel tiivistää hyvän kuolaimen: ”Sellainen, jonka hevonen hyväksyy”.Sellainen kuolain on sopivan kokoinen, sopivan mallinen, sopivasta materiaalista tehty ja sovitettu oikein.Van Riel on tunnettu omasta Trust-kuolainpajastaan Hollannin Oisterwijkissä, jossa kaikki tehdään alusta asti itse, käsin. Veljesten Teun ja Bas van Rielin kuolaintehtaalla on mukava, jos kohta vilkas ja jopa äänekäs tunnelma. Kolme materiaaliaTrust-kuolain on kolmea materiaalia: joko metallia, nahkapäällysteinen tai muovinen eli valkoinen, enemmän tai vähemmän taipuisa inno sense, jossa kulkee sisällä metalliydin. Taipuisuusasteita on useita täysin jäykästä hyvinkin taipuisaan. Uusinta uutta inno sensessä on pehmeäpintainen, hieman kumimainen versio. Näitä kuolaimia tehdään sekä este- että kouluhevosille.Metallikuolaimet ovat hiiliterästä eli sweet ironia, eli kuumakäsiteltyä metallia, joka ei ole ruostumatonta, vaan pinnalta ruostuvaa terästä. Hevoset ovat mieltyneet siitä lähtevään mietoon makuun, joka saa syljen erityksen hieman kiihtymään. Kuumakäsittely saa sweet iron -osat muuttumaan sinisiksi, josta väristä ne tunnistaa kaupassa. Tällainen käsittely tehdään jutunteon aikanakin, ja siihen kuluu kaikkinensa kymmenisen minuuttia. Kuolainrenkaat ja kuolaimen muut kuin suussa olevat osat ovat ruostumatonta terästä. ”Ei mikään uusi juttu todellakaan. Jos minun isoisälläni oli talli täynnä ruskeaksi ruostuneita kuolaimia”, van Riel sanoo sweet iron-materiaalista. Van Riel antaa tähän kohtaan varoituksen halpis-sweet iron -kuolaimista, joita tehdään muun muassa Pakistanissa: ”Jotkut niistä on vain värjätty siniseksi.”Kaukoidässä tehtyjä kuolainkopioita myydään Euroopassa paljon, sillä ne ovat halpoja.”Minä en kuitenkaan tiedä, miten ne on tehty ja mitä niissä kuolaimissa esimerkiksi edes on. Tällaiset tuotteet tunnistaa paitsi huonosta viimeistelystä, myös siitä, että idea, jota on lähdetty matkimaan, on jäänyt hämäräksi. Joku osa on kääntynyt vaikka väärään suuntaan tai jotain muuta vastaavaa.”Teun van Riel liputtaa kotimaisen valmistuksen puolesta. ”Meidän tuotteiden raaka-aineet ovat pääosin Euroopasta ja valmistus on ultra-hollantilaista. Kaikki on tehty käsin täällä.”Valikoima on valtavan suuri, mutta varasto on hallittavissa, sillä siellä on kuolainten osia, joista kaikki ovat keskenään sopivia. Niistä kootaan asiakkaan tilaamat mallit ja lähetetään. Hyvä kuolainHyvä kuolain on hyvä vain silloin, kun hevonen hyväksyy sen. Oikotietä ei ole. ”Kaikki lähtee siitä, että kuolain hyväksytään. Sillä jos jokin kuolaimessa häiritsee hevosta, se alkaa yrittää päästä siitä jollain tavalla eroon eikä sinä aikana keskity työhönsä. Ja kun huonosti valittua kuolainta on tarpeeksi kauan pidetty, sen aiheuttamista seurauksista tulee paha tapa”, van Riel muistuttaa. Hän on oppinut alalle kiertäessään vuosikymmeniä kansainvälisiä kisoja. Tarkkanäköinen hoitaja rupesi kiinnittämään huomionsa kuolaimiin: mikä niissä toimii ja miksi. Pian hän alkoi valmistaa omia sovelluksiaan käsin. Tänä päivänä häntä pidetään maailmalla kuolainguruna ja hänet tunnetaan jo Suomessakin. Guru itse vähän toppuuttelee arvonimeä, mutta jatkaa: ”Se on kuitenkin totta, että minulla on tämä mielenkiinto, tai oikeastaan intohimo, kuolaimiin ja kyllähän minun tapani lähestyä erilaisia ongelmia ja löytää niihin ratkaisuja näyttää toimivan.” .Perussetti on yksinkertainen. Ja toive on, että se on niin yksinkertainen kuin mahdollista. Peruslähtökohdanhan tulee olla, että teräviä ja kovia kuolaimia käyttävät vain ne ratsastajat, jotka vähiten niitä tarvitsevat. Parhaat ratsastajat, joilla on sekä vakaa käsi, että istunta. ”Nuorelle hevoselle laittaisin tavallisen oliivi-nivelkuolaimen ja hannoverilaisen (remontti-) turpahihnan, jotta se oivaltaa, että kun ratsastetaan, suu pidetään rauhallisesti kiinni.”Vaikka remonttiturparemmi (drop noseband) toimii yleensä hyvänä korjausapuna, van Rielin lempiturparemmi on kaksoisturparemmi, sillä siinä ala- ja yläosa pysyvät vakaasti paikoillaan. Tavallinen yhdistelmäturparemmi toimii, jos se sovitetaan hyvin. Meksikolainen turparemmi on jäämässä historiaan, eikä se toimikaan kovin hyvin vaikka oli muotia takavuosina. ”Siinä on yksi painopiste kuonon päällä, mutta kaikki muu on aika epätäsmällistä.”Oliivikuolain on hyvä siksi, että kun kuolain ei liiku renkaassa, kuolain on vakaampi. Se ei myöskään nipistä suupielistä. Van Riel ei ymmärrä itse asiassa, miksi minkään muunlaista kuin oliivikuolainta edes käytetään, jos kerran sellainen on kuitenkin tarjolla.”Mutta aina kun pääsen puhumaan ratsastajan kanssa, hän yleensä vaihtaakin sellaiseen.”Kaikki hevoset ovat erilaisia kuolaimen sopivuuden suhteen, joten esimerkkiä ei voi katsoa jonkun muun hevosesta. On kokeiltava aina itse.Van Riel toteaa, että tavallisen nivelkuolaimen rinnalle voi hankkia pehmeän ja taipuisan suoran inno sense-muovikuolaimen, josta hevoset yleensä pitävät.”Tällä setillä pärjää jo pitkälle. Ja kun sitten edistyy ratsastajana, voi kokoelmaansa kartuttaa vielä muutamalla mallilla, vaikkapa lukittuvalla nivelkuolaimella, joka jäykistyy suoraksi kuolaimeksi, jos hevonen painaa liikaa kädelle. Ja itse pidän paljon ketjua muistuttavasta waterford-kuolaimesta, jossa on neljä liikkuvaa osaa. Se saa hevosen kunnioittamaan suukappaletta, olematta kuitenkaan kova.”Useimpien huippuratsastajien kanssa kuolainasioita hoitanut Teun van Riel toteaa, että Marcus Ehning, jota monet pitävät maailman parhaana ratsastajana, on ”melko tylsä” kuolainvalinnoissaan. ”Mutta hänellä onkin erikoislaatuisen hyvä käsi ja istunta.” . TarvekartoitusKuolaimen valintaan vaikuttaa moni asia. ”Nykyään haaveillaan äpistä, johon syötettäisiin ratsukon tiedot ja simsalabim, äppi neuvoo sopivan kuolaimen. Ehkä sellainen jossain myöhemmässä vaiheessa saadaan, mutta tällä hetkellä tarvitaan vielä asiantuntevan ihmissilmän osuus. Äppi lähtisi vikateille jo siinä, jos ratsastaja laittaa omaksi tasokseen 150 ja se taso onkin todellisuudessa 120. Tai jos pohjeongelma ei olekaan pohjeongelma, vaan mahaongelma. Ihmissilmä näkee nämä asiat, kunhan se vaan osaa katsoa. Tässä on niin paljon feelingiä - vaikka valitettavasti feeling onkin vähän poistunut tästä lajista.”Teun van Rielin työ on tehdä tuon äsken kuvatun äpin työ. Hän esittää kysymyssetin, jolla kartoitetaan koetun ongelman laatu, mutta myös tähän mennessä käytetyt varusteet, olemassa olevat varusteet, hevosen koko historia ja ratsastajan taidot. Sitten hän alkaa laittaa rasteja ruutuun ja katsoo, kuinka verkko pikku hiljaa kiristyy ja sopiva kuolain pulpahtaa esiin. Tässä on käytössä koko historia, mutta varmasti myös paljon tiedostamatonta. Van Riel toteaa, että hän "vain näkee jotenkin mitä hevonen tarvitsee". Hän kertoo katsovansa hevosta kokonaisuutena: miltä sen ilme näyttää, miten se liikkuu, onko se ruuna, tamma vai ori, minkälainen ratsastaja sillä on, onko ratsastaja iso vai pieni, taitava vai vähemmän taitava, minkä tasoinen hevonen on….Kokemus on opettanut, että tammat ovat kuolainten suhteen oma ryhmänsä.”Ruuna tai ori on helpompi saada hyväksymään joku systeemi tai toimintatapa, tamman kanssa on tehtävä paljon enemmän kompromisseja. Jos et kuuntelee tammaa, se kääntyy sinua vastaan, ja varsinkin parhaat kilpatammat tekevät niin. Olen nähnyt niin monta kertaa, että tamman ongelmia aletaan ratkoa kovemmilla kuolaimilla ja kaikki menee pieleen. Ratkaisu löytyy tammalle mieluisammasta kuolaimesta. Vaikkapa nahkaisesta, joka jostain syystä usein miellyttää niitä. Johtuuko asia nahan pehmeydestä vai mausta, mikä siitä tulee, en tiedä. Mehän haluamme, että hevonen rentoutuu kuolaimen kanssa, vasta silloin voimme kunnolla alkaa ratsastaa sitä.”Kun hevosen määrittävät ominaisuudet ovat kaikki tiedossa, ja muutama video katsottu, van Riel löytää 80-99 prosentin varmuudella sopivan suukappaleen.Moni suomalaisratsastaja on lähettänyt ratsastusvideon van Rielille ja saanut paluupostissa sopivan kuolaimen.”Parhaimmillaan olen analysoinut 20 videota päivässä. Kuolaimen tai turparemmin vaihdos on hyvä juttu ja auttaa, jos puhutaan hevosihmisten kesken, kun ratsastaja kuitenkin tietää mitä tekee. Mutta viime aikoina olen alkanut nähdä videoita, joissa syy numero on yksi on riittämätön ratsastustaito. Arvioisin, että kaikista videoista, joita tällä hetkellä saan ratkottavaksi, 40 prosenttia kuuluu tähän kategoriaan. Ratsastajalla on todella hyvä hevonen, mutta hän missaa etäisyyden 10 kertaa 12:sta. Tällaista asiaa ei ratkaista kuolaimenvaihdolla. Eikä tällaista ongelmaa sitä paitsi ratkota 140- ja 150-radoilla, vaan opettelemalla perusasiat.”Loput 60 prosenttia ratsastajista ovat van Rielin mukaan ”hyviä tai semihyviä”.. Modernit hevoset”Hevoset ovat 20 vuodessa muuttuneet aivan valtavasti. Näen esimerkiksi yhä useammin, että modernilla hevosella ei ole suussaan enää tilaa mille tahansa kankikuolaimelle. Kitalaki on muuttunut matalammaksi, puhumattakaan, että hevoset ovat lisäksi vielä hermostonsakin puolesta herkempiä. Valtava kuolaimenmöhkäle ei enää käy!”Van Riel suosittelee ratsastajille, että he miettisivät hevostensa kuolaimia rohkeasti itse, ja keskustelisivat niistä, eivätkä seuraisi muotia tai kopioisi sokeasti mitä heidän ihailemansa ratsastaja tekee. ”Luulen, että moni ratsastaja arastelee, sillä pelkää tekevänsä jonkin valtavan virheen. Mutta jos on normaali, hyvä kontakti hevoseen, sen ei pitäisi olla mahdoton tehtävä.”Täytyy esimerkiksi miettiä mitä hakee. Van Riel on ihmetellyt pitkään kolmipalakuolaimen käyttöä kouluratsastuksessa, vaikka hänen nähdäkseen tavallinen nivel toimisi lähes aina paremmin. ”Usein kuulen perusteluna, että kolmipala on hyvä bridong, koska hevonen voi vähän leikkiä kielellään. Minun vastaus tuohon on, että kaikki kielellä leikkimiset ovat vihoviimeinen asia, mitä missään ratsastuksessa halutaan. Varsinkaan kouluratsastuksessa. Unohdetaan ne.”Van Riel on nähnyt monesti, että kankikuolain -usein juurikin sen kolmipalabridongin kanssa - ei sovi, mutta puolen tunnin harjoitussessio vedetään silti hampaat irvessä läpi. ”Hevonen on ihan hiessä, eikä mitään ole opittu. Ratsastaja kuvittelee, että ongelma on hänen ratsastuksessaan, eikä mieti hetkeäkään että syy voi olla väärin valitussa kuolaimessa.”Kyllä kouluratsastajatkin kysyvät van Rieliltä neuvoa ongelmaan. Ongelman tietysti arvaa jo ennalta. Kieliongelma. ”Jep. Ongelma on lähes aina se, että hevoseni pelaa kielellään ja työntää sitä ulos suusta.”Kysyessään mitä kuolainta on käytetty, van Riel kertoo kuulevansa usein, että hevosella on ”normaali kolmipalakuolain”. ”Mutta normaali kuolain on yksinivelinen kuolain! Monet hevoset eivät pidemmän päälle pidä varsinkaan kolmipalojen pyöreästä keskiosasta, koska se painaa kieltä. Alussa ne hyväksyvät sen, mutta vähitellen ne alkavat joko työntää keskiosaa kielellään, tai vetää kieltä sen taakse. Kielellä pelaaminen alkaa jo siinä. Lisäksi menetetään tasainen tuntuma. Kumpikin asioita, joita kouluratsastuksessa ei todellakaan haluta!”Mikä sitten on kova kuolain?”Siinä vaikuttaa ensijaisesti kaksi asiaa: paino ja muoto. Kuolain voi olla esimerkiksi kantikas, mutta paksu 22 millin painava kuolain on myös kova, koska se painaa hammasloman herkkiä alueita. Sellainen ehkä kävi raskaalle saksalaishevoselle 10 vuotta sitten, mutta ei enää. Tämän päivän hevoselle 16 milliä on alkaa olla yläraja kuolaimen paksuudelle. Ontto kuolain ei -outoa kyllä- kuitenkaan ole hyvä myöskään, sillä hevoset eivät van Rielin kokemuksen mukaan pidä siitäkään, että painoa ei ole lainkaan. Video: Bas van Riel kokoaa kuolaimen valmiina olevista osista, joista osa on hiiliterästä, osa ruostumatonta terästä. Erilaisia metalliosia ei voi valmistaa samassa muotissa, vaan ne on liitettävä yhteen käsin. . Satoja erilaisia Metallikuolaimia on Trustin valikoimissa yli 300 erilaista. Myös olemassa oleviin saa halutun muutoksen, sillä osaset ovat keskenään yhteensopivia.”Voimme tehdä vaikka nivelkuolaimen, jonka suuosan toinen puoli on erimallinen kuin toinen.”Myydyimpiä kuolainmalleja on hackamore kombinaatio. Se näyttää hurjalta, mutta ei ole lainkaan niin kova kuin miltä ulkoisesti näyttää.”Se soveltuu ratsastajalle, jolla ei ole niin kovin vakaa käsi, ja heitä nykyään on enemmän kuin aiemmin. Kombi jakaa paineen nenäpiin ja hammasloman välillä. Ja kuono-osan luu ottaa kuitenkin enemmän painetta vastaan kuin suun paljon herkemmät alueet”, van Riel sanoo.Onko ratsastajilla yleensä paljon henkilökohtaisia mieltymyksiä siinä mielessä, että joku ratsastaa mieluiten jollakin kuolaimella, oli hevonen minkälainen tahansa?”On. Siinä ei ole välttämättä mitään pahaa, kunhan he jälleen tietävät mitä tekevät.". Raha ja hevosurheilun tulevaisuus Kuolaimet ovat monella tapaa keskustelun keskiössä. Tämän huomaa jokainen, joka seuraa lajia vähänkään. Tämän on huomannut myös Teun van Riel.Tällä hetkellä kinataan kankikuolaimesta. Se kuulostaa jopa oudolta, mutta van Riel toteaa, että perinteiset ratsastusmaat mieltävät asiassa olevan kokonaisuutena mahdollisesti niin paljon hävittävää, että muutosvastarinnan ymmärtää.Van Riel on huomannut, että viimeisten 15-20 vuoden ajan ratsastustaito on sekä kehittynyt, että tullut alaspäin. Kärki erottuu entistäkin selvemmin, mutta kisoissa on yhä suurempi joukko ihmisiä hyppimässä esteitä tasolla, jolle he eivät osaamisensa perusteella kuulu. Lajin kansainvälisen johtamisen heikkoutta taas on se, että jos on varaa, voi aina ”pay and play”. Pääsee hyppäämään liian vaikeisiin luokkiin. Hänen mielestään alkaen 140-luokista ratsastajilta täytyisi vaatia näyttö osaamisestaan.”Esteratsastuksesta tuli jossain vaiheessa statussymboli”, van Riel toteaa.Tämä korreloi ajanjaksoon, jolloin iso raha tuli urheiluun ja lajiin ihmisiä, jotka eivät ole valmiita käymään pitkää tietä ja yleensäkään viettämään niin paljoa aikaa hevosen kanssa, että se tulisi heille oikealla tavalla tutuksi.”Henkilökohtaisesti näen, että suunta ei ole oikea. Toisaalta taas lajissa on paljon enemmän rahaa, mikä tietenkin hyödyttää kaltaistani varustekauppiasta.””Tämä on traagista, mutta pelkään pahoin, että me emme voi kääntää suuntaa enää. Nythän näkee itse asiassa jo senkin, että suuri osa takavuosien parhaista ratsastajista eivät ole itse enää satulassa, vaan lapsenvahteina asiakkailleen verryttelyalueen reunalla. He eivät voi enää pitää niitä todella hyviä hevosia, vaan heidän on yritettävä pitää toimintansa käynnissä myymällä ne rikkaammille ihmisille.”Hän tietää mistä puhuu, sillä on katsonut huippu-urheilua aivan sen ytimestä, sillä on ollut hevosenhoitajana sekä brittiratsastaja Michael Whitakerille että hollantilaiselle Jan Topsille, ja hypännyt kilpaa itsekin. Kattojärjestö FEI ei joko näe tilannetta ongelmana, tai ei voi asialle mitään. Kuviossa vaikuttavat tietyt rahakisat, joihin voi ostaa osallistumisoikeuden, joista saa kansainvälisiä ranking-pisteitä, ja joiden kanssa FEI on omat kiistansa oikeussaleissa jo käynyt.Van Riel on miettinyt asiaa.”Nyt nähdään ilmiö, että tietyt ratsukot hyppäävät aivan liian paljon. Ehkä siihen voisi puuttua esimerkiksi määrittämällä jokaiselle hevoselle maksimimäärän GP-luokkia vuodessa, oli se sitten vaikkapa 10.”Hän on seurannut Steve Guerdat’n taistelua pay and play -ilmiötä vastaan, mutta toteaa, että se on taistelua tuulimyllyjä vastaan, sillä esteratsastuksessa ei olla erityisen solidaarisia. ”Seuraava tyyppi rankinglistalta lähtee riemusta kiljuen rahakisaan, kun Guerdat kieltäytyy.”Tämä on ongelma, joka syö lajia sisältä päin. Van Riel ratkaisisi sen valitsemalla reilun urheilun työryhmän, joka edustaa tasapuolisesti eri intressiryhmiä.”Mukana olisi ratsastaja, kasvattaja, eläinlääkäri, varusteiden tuottaja, hoitaja ja mikä tärkeintä, eläinten hyvinvoinnin edustaja. Tällainen asiantuntijaryhmä esimerkiksi hyväksyisi kaikki uudet kuolaimet ja varusteet ja hyväksyntä olisi kansainvälinen, ulottuisi kaikkeen urheiluun, myös kansalliseen. Tällä hetkellä on paikallisia saksalaisia ja ranskalaisia ja vaikka minkämaalaisia sääntöjä. Miksi? Se aiheuttaa vain hämmennystä ja sekasortoa muutenkin epäselvässä tilanteessa!””Eläinsuojelujärjestöt on otettava mukaan tasapuolisina keskustelijoina niin kauan kun sen voi vielä yhdessä heidän kanssaan tehdä. Näen tulevaisuudessa jopa sen uhan, että menetämme sponsorit, sillä kansainväliset huippubrändit eivät halua ottaa riskiä sekaantumalla johonkin moraalisesti mahdollisesti epäilyttävään toimintaan.” Video: Sweet iron-kuolaimen keskikohta on hiiliterästä ja se on liitetty ruostumattomaan teräkseen. Kuumakäsittely nostaa pintaan tyypillisen sinisen värin, mutta jos kuumennus kestää liian kauan, kuolain mustuu. . KentälläParhaiten kuolaintarpeen analysointi toimii kuitenkin silloin, kun van Riel kiertää kisoissa ja tuntee kaikki asiakkaansa, ratsastajat, hevoset ja hoitajat.Näin olikin pitkään. Neljä vuotta sitten yritys myytiin, tuli uusi johto ja van Rielin rooli vaihtui.Cavalli Group -yritys osti Trustin ja muutaman muunkin hevosalan yrityksen. Trust puolestaan käsittää kolme osiota: kuolainvalmistuksen, kiertävät tarvikerekat, jotka myyvät erilaisia ratsastusalan tarvikkeita, sekä Equine Industryn maahantuonti ja edustus eri maissa.Silloin neljä vuotta sitten van Riel kuvitteli lopettavansa. Hän muutti Sotograndeen Espanjaan ja vietti siellä 3 vuotta. Vain huomatakseen, että 30 vuotta hevos-ja kuolainmaailmassa olivat tehneet tehtävänsä ja hänen osaamisensa on kuolaimissa.Jotain tehdäkseen hän aloitti hevoskuljetusfirman, osti kuljetusautot ja trailerit ja ryhtyi toimeen.”Tein sitä vuoden päivät, mutta se oli todella raskasta, eikä siitä saa kovin helposti kovin kannattavaa. Ajoin 6000 kilometriä viikossa, varsinkin Espanjan väliä. Nyt aivan hiljattain myin viimeisetkin autot pois."Työt on veljesten kesken jaettu niin, että Teun on hevosmies ja toiminnan sielu, autoalalta kuolainbisnekseen vaihtanut Bas on enemmänkin konttorin puolella. ”Se, että tunnet ratsukot ja olet heti siinä, jos kuolain tai turparemmi täytyy vaihtaa, kipaisen äkkiä varusteautossa. Aina ei tarvitse myydä uutta kuolainta. Joskushan voi riittää, että nostaa kuolainta suussa vähän korkeammalle.”"Kuolainten tukkumyynti on helppoa, mutta kuolainten myynti suoraan asiakkaalle on kaikkein haastavinta. Silloin täytyy tietää mitä tekee.”Rob van Boxtel, entinen työntekijä, nykyinen yhtiökumppani, kiertää varusterekan kanssa kilpailuissa. Teun van Riel haaveilee päivistä, jolloin hänkin voi kiertää jälleen ratsastuskilpailuja.”Anna minulle aamulla capuccinokuppi käteen ja istuta minut verryttelykentän laidalle. Parempaa en tiedä!”Päivitys 17.3. klo 12.28: Korjattu tekstiin, että yritys myytiin 4 vuotta sitten.

Sopiva kuolain edellyttää monta rastia ruutuun

Aiheeseen liittyvää