Kuolain on vain väline, mutta ratkaiseva sellainen : "Ei kannata ottaa sitä, mikä sattuu kaapissa olemaan"

On toki olemassa ratsastajia, joiden istunta on niin hyvä ja kädet niin vakaat, että periaatteessa mikä tahansa kuolain toimii. Mutta käytännössä vain harva kuuluu tähän eliittiryhmään. Useimmat tarvitsevat kipeästi kaiken sen avun, minkä oikean kuolaimen valinta tuo.Equiaran Janina Kulmalalla riittää hässäkkää kuolainsovituksessa, sillä valinnanvaraa kuolaimissa on, ja samoin ongelmia niiden kanssa. Miten valita sopiva, jos valikoimissa on noin 500 erilaista kuolainta? Ja kun sen kuolainvalinnan voi tehdä vielä etänäkin?Kun Kulmala toimittaa kuolaimia asiakkaalle testattavaksi, hän puhuu mieluummin konsultointipalveluista, eikä vuokrauksesta. "Ihan siksi, että me ei lähetetä testiin sitä, mitä asiakas eniten pyytää, vaan me aina kartoitetaan kattavasti hevosen historiaa ja katsotaan videot ynnä muuta, jonka perusteella teen sitten suositukset, mitä kokeilla kun tunnen kuolainmallit parhaiten. Eli meillä ei ole "haluan tän - vuokraa mulle tää"-tyyppistä toimintaa", Kulmala aloittaa. . Kulmala myy kuolaimia verkossa, mutta myös tapahtumissa, kuten messuilla ja ratsastuskilpailuissa. Hyvin yleinen tilanne on sekin, että kisojen iltaratsastuksessa halutaan kokeilla, olisiko tarjolla paremmin istuva kuolain. "Tieto lisää tuskaa", Kulmala toteaa tästä ajankohdasta, jona tuntuu, että mikään kuolain ei sovi tarpeeksi hyvin. "Jos tuntuu, että sovittamisesta tulee liian monimutkaista, kannattaa jättää ainakin ne vahvimmat kuolaimet sivuun ja miettiä hetkinen."Kulmala toteaa, ettei ole urallaan vielä nähnyt ratsastajaa, joka ei haluaisi kuolaimen istuvan hevoselleen parhaalla mahdollisella tavalla. Sen sijaan usein näkee kaikenlaisia tilanteita, joihin on ajauduttu tahtomattaan ja ymmärtämättään, kun ei yksinkertaisesti tiedetä mikä vaikuttaa siihen, että kuolain sopii tai ei sovi. Hän on nähnyt myös, että kuolaimen vaihdos voi tuoda valtavan muutoksen."Se on myös se, mikä on asiassa kaikkein vaarallisinta. Moni valitsee tietämättään liian kovan kuolaimen.". Kova vai pehmeä?Kun parasta mahdollista kuolainta lähdetään etsimään, se ei ole ainakaan pelkästään salapoliisin työtä. Hevonen myös näyttää mistä se pitää. Perusasiat ovat: kuolaimen pituus eli koko leveyssuunnassa, suussa olevan osan paksuus, materiaali, malli. Ja kaikki kiteytyvät ratsastajan istunnan ja sitä kautta käden vakauteen. 7-8 kuolaimen etsijää kymmenestä tietävät minkä kokoista kuolainta hakevat. 12,5-13,5 ovat kuolaimen yleisimmät leveydet. 1,4-1,6 senttiä taas on suuosan läpimitta, joka ei ole vielä erityisen ohut tai paksu. Tämä on sitten sovitettava oman hevosen suuhun, jossa voi olla korkeampi tai matalampi suulaki, ja näin ollen enemmän tai vähemmän tilaa kielen lisäksi kuolaimelle. "Koko on aika hyvin hallussa", Kulmala luonnehtii asiakkaiden tietotasoa. "Toki merkkien kesken saattaa olla pientä eroa myös kokojen suhteen."Enemmän pohdittavaa syntyy materiaalista ja mallista eli siitä mekanismista, jolla kuolain toimii. "Eikä ihme, koska malleja on niin paljon."Enää ei olla siinä tilanteessa, että mietittäisiin, otetaanko tavallinen perusnivel tai suora kuolain, vai vipuvarrellinen pelham, gägi, hissikuolaimet vai hackamore, vaan valinnanvaraa on sadoittain. Asiakkaita kiinnostavat tällä hetkellä kysymykset, onko kuolaimessa kielentila vai ei, ja onko malli lukittuva. Kokeilemalla löytää sopivan. Ja mitä enemmän kokeilee, sitä nopeammin kehittyy silmä. Kulmala kuitenkin toteaa, ettei kannata ostella kuolaimia summamutikassa, jolloin kaappiin voi pahimmillaan kertyä 10 epäsopivaa. Koska kukaan ei ehdi sovittaa 500 erilaista, kun sopivaa kuolainta lähdetään kartoittamaan, edetään rasti ruutuun -periaatteella: minkä ikäinen hevonen, minkä rotuinen, mikä on sen koulutustaso, mitä sillä tehdään, mikä kuolain sillä on tällä hetkellä, mitä kuolaimia on kokeiltu, minkälainen ratsastettavuus, mitä ongelmia sen kanssa on? Onko se enemmänkin herkkä kuin vahva kuolaimelle? Narskuttaako se tai lonksuttaako kuolainta, näyttääkö muunlaisia tyytymättömyyden merkkejä?Hevonen voi olla tyytymätön vaikkapa kuolaimen paksuuteen, suussa ei esimerkiksi ole tilaa kyseiselle kuolaimelle. Useimmat hevoset arvostavat nivelkuolaimessa mahdollisimman pientä ja huomaamatonta liitoskohtaa. Ja kun hevosiin on jalostettu herkkyyttä ja reaktiivisuutta, se näkyy myös suhtautumisessa vähänkään epäsopivaan kuolaimeen: myös siihen reagoidaan isosti. Pienikään tyytymättömyys kuolaimeen ei kuitenkaan ole vähäpätöinen asia, vaan aivan päinvastoin iso miinus, joka säteilee kaikkeen. Ratsastettavuus tulee rentoudesta ja tyytyväisyydestä, eikä sitä saavuteta, jos hevonen "lukitsee leukansa". Vähänkään epäsopiva kuolain johtaa helposti seuraavaan ei-toivottuun seuraukseen: ratsastaja alkaa tehdä liikaa ja paineistaa hevostaan. Noidankehä syntyy nopeasti. . Kuolainta kannattaa myös vaihdella, jotta paine ei kohdistu suussa aina samaan kohtaan. "Hevosista tulee helposti kovia suustaan, ihan herkkyyttään. Ne ovat paljon herkempiä mitä me kuvitellaan ja reagoivat paineeseen. Ja usein se, mitä me kuvitellaan, että ne tarvitsee ja haluaa, ei ole sitä", Kulmala sanoo. Joskus tarvittava muutos on pieni. Voi hyvin olla niin, että malli on hyvä, mutta suuosan materiaali ei ole paras mahdollinen. "Se osa, mikä on suussa, vaikuttaa kuitenkin kaikkein eniten. Siellä on kaikki herkät rakenteet."Ratsastajan taito on tärkeä osio. Myös se voi johtaa huonosti sujuvaan kommunikaatioon ratsukon välillä ja puuttuvaa taitoa ei voi kuolaimella korjata. Korkeintaan voi yrittää minimoida vahinkoa. "Otan positiivisena haasteena myös sen, että pystyn auttamaan hevosta ja sitä kautta ratsastajaa niin, että hänen on helpompi olla satulassa, jolloin kommunikaatio jo sen takia paranee."Kun kuolaimen aiheuttama huono ratsastettavuus saadaan korjattua, pattitilanne lähtee nopeasti kiertymään auki."On hevosia, jotka ovat vuosikausia kulkeneet jännittyneinä, päät ylhäällä, mutta kun kuolain vaihtuu oikeaan, ne muuttavat käytöstään samantien. Ne osaavat olla rentoja heti, kun saavat siihen mahdollisuuden."Tämä näkyy jopa korvissa, jos osaa katsoa: nekin rentoutuvat ja alkavat jopa hieman lörpättää liikkeen tahdissa. Hevonen ottaa kuolaimen aiempaa mieluummin suuhunsa. Pärskiminen tai rauhallinen hengittäminen alkaa. Kulmala on tottunut etsimään tällaisia merkkejä. Tässä kohtaa Kulmala kertoo kehottavansa kuitenkin pitämään jäitä hatussa."Jos hevosen liike muuttuu aivan valtavasti, vaikka se onkin parempaan päin, se on kuitenkin iso muutos, johon kehon täytyy tottua ja jota varten lihaksiston täytyy vahvistua." Uudet materiaalit ja mallitKäytännössä heräte materiaalin tai vaikkapa kuolainrenkaan malliin saattaa tulla sosiaalisesta mediasta tai jostakusta tunnetusta ratsastajasta. Trendien tai muiden suositusten mukaan ei kuitenkaan yleensä kannata lähteä kuolainhankintaan. Kuolain on hevoskohtainen valinta. Käytännössä trendit kuitenkin vaikuttavat. Tällä hetkellä esimerkiksi isot kuolainrenkaat hämmentävät ratsastajia, koska niitä näkyy somekuvissa. "Niitä käytettiin takavuosina ja nyt ne näyttävät tekevän paluuta."Isolla kuolainrenkaalla on ohjaava ja kääntävä fullcheek-vaikutus, mutta se on vaikutukseltaan toisaalta pehmeämpi kuin pienempi pyörivä kuolainrengas. Rullat ja kielentilat herättävät kysymyksiä ja niitä tuleekin kaiken aikaa markkinoille hieman uudenlaisia. Onko omia mieltymyksiä?"Tykkään sweet ironista ja sweet goldista, jossa viimeksimainitussa on hieman kuparia. Ne tuntuvat hevosen suussa miellyttäviltä ja nämä kuolaimet ovat usein myös hieman muita kuolaimia ohuempia."Kulmala yrittää löytää pehmeimmän mahdollisen kuolaimen sovituksen lähtökohdaksi. Ja kuten nykyään tiedetään, paksu kuolain ei ole sama kuin pehmeä kuolain. Se voi olla vaikkapa ohut, joustava synteettinen geelikuolain, joka näyttää päällepäin suoralta, mutta joka kuitenkin taittuu kolmipalaksi."Tai sitten metallinen, jossa on aivan erityisen sileät pinnat, jotka tuntuvat käteen jo mukavilta.". Entä mikä kuolain on kova?"Ihmisen ei pidä tehdä mitään sellaista, mitä ei oikeasti osaa. Eli kaikki kuolaimet väärissä käsissä ovat kovia, mutta luonnollisesti osassa on enemmän tehoa. Kaikki vivulliset vaativat enemmän taitoa ratsastajalta, itse ajattelen, että sekä kuolaimellisista että kuolaimettomista löytyy kovia vaihtoehtoja." Säädöt ovat isossa roolissa. Mihin renkaaseen ohja kiinnitetään, miten kireälle kiristetään leukaketju. "Laitetaanko maksimiin, vai tyydytäänkö pienempään vaikutukseen, tällainen on tärkeä huomioida. "Kankikuolaimesta puhutaan tällä hetkellä paljon. Kulmala toteaa, että kankikuolain on jo sen hintainen, että yleensä otetaan se, mikä kaapissa sattuu jo olemaan. Ratsastajien käytössä olevat kanget saattavat olla hyvinkin vanhoja. Usein, mitä vanhempi kanki-bridong - yhdistelmä, sitä paksumpi ja "klohmompi". "Otetaan se mikä kaapissa sattuu olemaan, joka ei palvele välttämättä sitä hevosta, jolla nyt kankia pitäisi käyttää, koska hevonen voi olla anatomialtaan täysin erilainen kuin edellinen hevonen, esimerkiksi kanki voi olla liian paksu. Se on vähän kun laittaisi itselle liian suuret tai pienet kengät jalkaan ja niillä pitäisi kävellä 10 kilometriä." Kulmala muistuttaa, että kangissakin on uusissa materiaaleissa ja malleissa mahdollista löytää todella pieni ja siro kombinaatio. Käytännössä kankikuolaimia ei kuitenkaan Suomen olosuhteissa osteta joka päivä. "Kankikuolainta ei meillä myydä edes joka kuukausi.". Kuolaimella on iso vaikutusKulmala on nähnyt hevosia, jotka ovat kiertäneet eläinlääkäreillä ja erilaisissa käsittelyissä ja hoidoissa pitkäänkin, ja jotka muuttuvat, kun niiden suuhun saadaan sopiva kuolain. Tämä pätee myös toisin päin. Jos hevonen ei ole terve, kuolaimella ei pysty parantamaan siinä mitään. Kulmala on oppinut epäilemään terveysongelmaa, jos kuolaimen vaihdos ei tuo minkään näköistä muutosta. Hän on oppinut myös, että ongelman etsimisessä kannattaa olla hyvin sitkeä. Tämä on perua omasta kokemuksesta. Kokemuksesta, jossa mikään ei auttanut, mutta jossa oli se hyvä puoli, että se synnytti kiinnostuksen kuolainten maailmaan. Hänellä oli takavuosina mieluinen hevonen, mutta sellainen, joka vastusti tuntumaa rajusti ja vaarallisesti, eikä mikään tuntunut muuttavan sen käyttäytymistä. Mikään kuolain ei sopinut. Mikään hoito, eläinlääkärin tai muun alan ammattilaisen antamana, ei auttanut. Hevonen lähti vaarallisesti käsistä ja lähtiessään se meni mistä vain. Kun kyseisen hevosen hampaat erään kerran oli hoidettu, sille annettiin muutama päivä kuolaimetonta aikaa. Kulmala ratsasti sitä hackamorella ja muutos oli kuin yö ja päivä. "Se oli kuin eri hevonen. Kaikki ongelmat loppui siihen."Tämä oli kuitenkin vain väliaikainen parannus. Kolmantena päivänä laitettiin kuolain takaisin suuhun ja ongelmat palasivat välittömästi, samanlaisina kuin ne olivat olleet aiemminkin. Kulmala tajusi, että jotain oli pahasti vialla. Etsintöjä jatkettiin ja lopulta hevosella diagnosoitiin CT-kuvissa iso hammaskasvain ja kuusi läpimätää hammasta. Hevonen jouduttiin lopettamaan. Prosessi ei mennyt millään lailla hyvin, sillä hevonen menetettiin, mutta se sai Kulmalan kiinnostumaan asiasta. "En kilpaile itse tällä hetkellä, valmentaudun kotona ja olen kuntouttanut paljon hevosia, mikä auttaa tässä työssä. Mutta lähipiiri kilpailee aina kansainväliselle ja jopa olympiatasolle saakka. Seuraan edelleen aktiivisesti kisoja ja kesällä olen läsnä isoissa kisoissa."Kulmala peräänkuuluttaa tiiviimpää yhteistyötä ammattilaisten kesken. "Niin paljon tietoa olisi jaettavaksi ja se koituisi kaikkien hevosten ja ratsastajien hyväksi." .Sopiva kuolain edellyttää monta rastia ruutuun.Yksi kuolain ei riitä, eikä kuolaimettomuuskaan aina toimi – Vältä näitä virheitä.Uusi tieteellinen tutkimus: "Kankikuolain vain osaaviin käsiin ja kaikki kuolaimet sovitettava ammattitaidolla" .Stella Hagelstamin kysymys: "Miksi nivelkuolaimen salliminen kankikuolaimen rinnalle ei etene?".Eläinlääkäri Kati Tuomola: Voisiko kouluratsastussuorituksen jälkeiset suutarkastukset tehdä perusteellisemmin?.Kolumni: FEI! Mikä nivelkuolaimessa hirvittää?

Kuolain on vain väline, mutta ratkaiseva sellainen : "Ei kannata ottaa sitä, mikä sattuu kaapissa olemaan"

Aiheeseen liittyvää

Ben Simonsén aloittaa ja lopettaa kautensa SM:istä "jos hevonen on terve vielä perjantaina"

Ratsastuksen viikko 40: Tallinna Horse Show vetää taas suomalaisia, ValjakkoSM:t Ypäjällä

Tukes: Kypärä on pääasia – ratsastuskypärän käyttö suojaa vakavilta päävammoilta

HUJO laittoi maajoukkuetoiminnan jäihin loppuvuodeksi – "Pohjattomaan kaivoon laitettiin kansi"